Action kameraan lisävarusteita

Ranne- ja olkakiinnike action kameroille

Säädettävä olkakiinnike on napakka ja erittäin käyttökelpoinen moneen kuvakseen.

e-villen verkkokaupasta löytyi käyttööni uusia kamerakiinnikkeitä Diel action kameralleni. Ensimmäisenä esitellään olkapäälle tulevan kameran kiinnike. 

Neopreenista valmistettu "liivi" on nopea sutaista päälle. Tarrakiinnikkeinen etuvyö kiristää "liivin" paikoilleen ja olkapään kohdalla on toinen tarranauha, jolla stemmataan sopiva napakkuus kameraa ajatellen. 

Kiinnikkeessä on myös kääntyvä alusta, jonka voi lukita haluttuun kohtaan. Näin kameran säätäminen onnistuu mihin suuntaan tahansa. Itse kamerakiinnikkeestä saa taas säädettyä pystykulman. Kiinnikkeen avulla voi ns. hands free -tyylillä kuvata oikeastaan mihin päin tahansa. Kamera kestää paikoillaan kovassakin menossa, vaikka menisi uimaan. Näkisin että varsinkin kalastajille ja metsästäjille tästä "liivistä" on apua. Otankin liivin kovempaan testiin Tsekkiin joulukuun alussa tapahtuvalle jahtireissulle. Lisäksi tammikuussa kalastan Etelä-Afrikassa kuukauden verran, joten silloin nähdään kuinka hyvin kiinnike toimii.

                                         Rannetukikiinnike

Toinen mielenkiintoinen kokeilu on saman valmistajan rannetukikiinnike. Nopeasti ranteeseen laitettava kiinnike on samantyylinen kuin yllä oleva. Kameran voi säätää kuvaamaan ihan mihin päin tahansa. Pyörivä, lukittuva jalusta on jämäkästi tuessa kiinni. Selfiet ja muut kuvaukset sujuvat hyvin. Kun Diel kamerassa on wifi ohjaus, niin kameran voi käynnistää kännykän kautta. 

Näitä kumpaakin käytettäessä oikeastaan vain mielikuvitus luo rajoja kuvauskohteissa. Näkisin että kalastajat ja metsästäjät löytävät tästäkin sopivat kiinnikkeet tutun otsapanta kiinnityksen rinnalle. 

Neopreenikiinnikkeet ovat hyviä myös kosteissa olosuhteissa. Ne eivät vety ja ovat miellyttäviä vaikka paljasta ihoa vasten. 

Yksi vika näissä kuitenkin on. Jos käytössä on vain yksi Diel kamera, joudut hankkimaan ainakin pari lisää. Siispä tässä on laitettava tilausta vetämään lisäkameroista. Mennääs ostelee!!!

jk. kannattaa muuten huomioida että nämä kumpikin kiinnike käyvät myös mm. GoPro kameroille. 

http://www.e-ville.com/fi/3158-action-kamerat  Löytyy action kamerat ja lisävarusteet

Retkeilyyn uutta

Minikirves ja monitoimityökalusetti

e-ville verkkokauppa on tuonut markkinoille pari jännää tuotetta retkeilijöille, eränkävijöille tai muille seikkailijoille. 

http://www.e-ville.com/fi/3126-suomi-varasto/16371-scorpion-retkeilykirves.html

http://www.e-ville.com/fi/3126-suomi-varasto/16164-arctic-mate-ultimate-monitoimityokalusetti.html

Ensi hypistelyn jälkeen voisi sanoa, että eivät mitään leikkikaluja, mutta ei noilla Valmet 506 vaihdelaatikkoremonttia kuitenkaan lähtisi tekemään tai harventamaan kotimökin takametsää. 

Mutta pikkureppuun laitettuna kumpikin ovat pelkkiä käsiä parempia välineitä moneen vaivaan. Tiukempaan syyniin tuotteet joutuvat reilun kuukauden päästä Afrikassa, jossa ehkä joutuu jotain rassaamaan savannilla. Tai keksitään jotain askaretta, joissa kumpaakin settiä joutuu käyttämään.

Kirves tuntuu kädessä napakalta ja terä hyvälaatuiselta. Varmasti nuotiotarpeet sillä saa aikaiseksi. Hirvestä rintalasta aukeaa varmasti tuolla naputellessa. Samoin suoliluu onnistuu halkaista myöskin. Pihdit ovat puolestaan todella jämäkät. Kun Rapalan koukku uppoaa sormeen jossain vaiheessa, näillä pihdeillä saa helposti jämäkän otteet koukusta. Tai sormesta, miten vain tilanne vaatii. 

Hintansa puolesta nämä kuuluvat jokaisen eränkävijän hankintalistalle. Vaikka ovatkin Kiinasta, ovat parempia kuin kiinalaiset kirveet ja pihdintekeleet. Suosittelen.

Hirvikokeet Kiuruvedellä 30.10.2015

Nuorten Harmaahirvikoirien  SM haukkukokeet Kiuruvedellä

Kuusitoista nuorta hirvikoiraa kilvoitteli Suomenmestaruudesta pyhäinpäivän aattona Kiuruveden Kennelkerhon järjestämissä haukkukokeissa.

Tiukkojen karsintojen jälkeen loppukilpailuun valittiin neljältä lohkolta kultakin neljä koiraa kahden hirvikokeen parhaan keskiarvotuloksen myötä. Ja tänä vuonna tulostaso osoittautui erittäin kovaksi, sillä alle 90 pisteen (100 max.) ei loppukilpailuun ollut mahdollisuuksia. Loppukilpailuun katsottiin kahden parhaan kokeen keskiarvo ja sen mukaan heltisi jokaiselta lohkolta (itä, etelä, länsi ja pohja) neljä kovinta keskiarvoa. Mm. erään loppukilpailuun päässeen koiran keskiarvo oli niinkin huima kuin 98 pistettä. Kaksi siis lähes täydellistä koetta.

Kun kyseessä on alle 30 kk ikäisen hirvikoirien koitos, kertoo se tällä hetkellä maamme hirvikoirakehityksen olevan erittäin korkealla tasolla.

Mukana on kilpailemassa kahdesta harmaasta rodusta osanottajia niin narttukoirien kuin urosten myötä, samoilla säännöillä. Suomessa valtarotuna olevasta Jämtlanninpystykorvasta oli mukana narttuja neljä, uroksia kahdeksan. Norjanharmaahirvikoiria oli yksi narttu ja kolme urosta. Nuorin koirista oli 17 kuukautta, joka kertoo sitä, että kyseessä koiralla on ensimmäinen syksy koetoiminnassa.

Hirvenhaukkukoe pähkinänkuoressa.

Hirvikoiran tehtävänä on tietenkin avustaa metsästäjiä haukkumalla paikoillaan hirveä niin pitkään että metsästäjä pääsee lähietäisyydelle kaatamaan hirven turvallisesti tähdätyllä laukauksella.

Ennen kuin haukku alkaa, koiran on itsenäisesti lähdettävä metsään ja etsittävä eli haettava hirvi haukkuun. Koiralle annetaan kuusi tuntia aikaa löytää hirvi. Mikäli hirveä ei tuossa ajassa löydy, koe on sillä erää loppu. Kun hirvi löytyy, on suotavaa että se haukku jää heti löytöpaikalle, eikä hirvi saa lähteä juoksemaan kiljuva koira perässä.

Hirvikokeen luonteeseen kuuluukin arvostella koiran liikkumista hakulenkillä ja kun hirvi on löytynyt, seurataan hirvityöskentelyä monilla tavoilla. Kokeen tehtävä on jäljitellä osittain metsästystapahtumaa, jossa tuomarit käyvät koiran luona koettamassa päästä ampumatilanteeseen ja pyrkivät karkottamaan hirven, että koira seuraisi sitä ja koettaisi saada haukuttavan uudelleen moitittavaksi. Ja näitä toimia tehdään koko erän, eli viiden tunnin ajan. 

Hirvikokeissa tuomarit täyttävät tarkasti maastokortin, jossa on useita tärkeitä, koiranominaisuuksia, etsiviä kohtia. Haukkuääni, sen tiheys ja kuuluvuus ovat tärkeitä kohtia. Myös haukkutyöskentelyn laatu ja hirven seuraaminen ovat hyvän hirvikoiran perustoja. Haku ja löytötehokkuus ovat tietenkin listan yläpäässä, sillä jos hirveä ei löydy, ei muitakaan ominaisuuksia voi saada selville. Kun nämä kaikki kohdat päästään arvostelemaan, yhteenlaskettu pistemäärä kertoo lopullisen sijoituksen koetilanteessa.

Hirvikokeissa on metsään lähdettäessä kaikilla tasapuolisesti 100 pistettä, mutta harvoilla kokeen jälkeen kisapaikalle tulevilla on papereissa enää sitä samaa pistemäärää. Mutta mikäli pistemäärä ylittää 70 pistettä, koira saa tällöin Hirv1 tuloksen ja neljällä Hirv1 tuloksella koirasta tulee käyttövalio.

Koetoiminta on tullut mukaan hirvikoirien kasvatuksen tueksi sotien jälkeen ja kokeiden suosio on (virallinen hirvenmetsästyskoe ensimmäisen kerran järjestettiin 1956) kasvanut nykypäiviin todella mittaviin suhteisiin.

Voidaankin sanoa että joka syksy hirvikokeita järjestetään Suomessa useita satoja. Ja sokerina pohjalla tietenkin kilvoittelut Suomen parhaimman hirvikoiran tittelistä.

Junioreiden SM haukut Pohjois-Savossa

Kiuruveden Kennelkerho täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja kiitoksena hyvästä kenneltyöstä yhdistys sai järjestettäväksi Suomenmestaruushaukut harmaille hirvikoirille.

Kilpailukeskus sijaitsi Sinisessä Helmessä ja koemaastot olivat säteittäin kisakeskuksesta ympäri lähialuetta.

Torstaina kisabanketissa pidetyissä puheissa tuli hyvin konkreettisesti esille alueen laajuus, suuri metsästysseuramäärä ja huoli alueiden uudesta hallitsijasta, sudesta. ”Alueemme on n. 134.000 hehtaaria, mutta puolia siitä hallitsee susi. Näin ollen koealueet on jouduttu etsimään Lapinlahdelta, Pielavedeltä, Iisalmesta ja Pyhäsalmelta Kiuruveden lisäksi. Emme halua koiria susien syötäväksi, joten turvallisuutta ajatellen näin olemme joutuneet menettelemään” kertoi maastomestari Matti Ruotsalainen. Illan aikana vielä maastomestari joutui vaihtamaan yhden alueen, sillä Pielaveden suunnassa olleessa maastossa olikin susihavainto, suden ylittäessä maantietä koealueen suuntaan.

Valitut maastot on kokeiltu syksyn aikana niin kokeissa kuin hirvijahdissa ja todettu hirvirikkaiksi tämän tasoiselle kilpailulle. Silti kyse on nuorista koirista, jotka kenties ensimmäistä kertaa ovat poissa kotimetsistä ja siksi vaikeusastetta kokeessa oli havaittavissa.

Ylituomari Pauli Äijälä pitää puheenvuoron kokeen kulun suhteen.

Ylituomarina toiminut Pauli Äijälä Kannuksesta piti ylituomaripuhuttelun ja korosti koetoiminnassa arvokisojen mukaisesti tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua koirille. Hirvikokeissa on sääntökirja, jonka mukaan koiria arvostellaan. ”Muistakaa että koiraa arvostellaan tämän kokeen mukaan ja entiset, huippuhaukut ovat historiaa. Tuomareille tiedoksi, että tehkää koiran eteen töitä vaikka paita märkänä. Kaikki koirantyöt täytyy saada havainnoitua, autossa ei istuta ja katsella kännykännäytöltä koirien liikkeitä” muistutti Pauli Äijälä.

Kun rotujärjestön viiri oli saatu salkoon, koirien esittely päätökseen ja Sinisen Helmen maistuvat paistit oli saatu kennelväen kitapurjeiden taakse piiloon, oli aika vetäytyä unille ja keskittymään suureen koepäivään.

Aamulla viiden aikaan kahvipannu tupsautteli tuoksujaan kennelväen neniin ja leipäpalasta katosi tasaiseen tahtiin tuomareiden, maasto-oppaiden ja koiranohjaajien käkättimiin.

Olympiapainija Rami Hietaniemi nosti koiralleen maaston, josta hirvi löytyi.

Kuudelta aamulla suoritettiin maastoarvonta, joka nostatti monelle koiranohjaajalle jännityksen piirteitä kasvoille. ”Tuleekohan se illalla mainostettu kennelhirvimaasto juuri minulle, vai jollekin kilpakumppanille”. ”Miten koira tänään toimii, pelasihan se ainakin viime viikolla vielä harjoituksissa ja jahdissa”. Ehkä myös maasto-oppaiden mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia, päällimmäisenä varmaankin; ”onkohan se eilen haukkuun jäänyt hirvi vielä samassa paikassa, jolloin saataisiin nopea löytö”. Paineita varmasti lienee ollut myös ottelutoimikunnalla, että varmasti jokainen osa-alue sujuu niin hyvin kuin vain voi.

Tuomarit arvottiin niin, että jokaiselle koiralle tuli tuomari eri lohkosta kuin mitä koira oli. Yhteisesti tarkistettiin vielä jääviystekijät, eikä kenelläkään ollut mitään huomautettavaa tuomareiden sijoittumisesta.

Ylituomari oli kertonut hakuajan alkavan juosta klo 8 aamulla, joskin aiemminkin koiran saisi löysätä hakemaan. Ja kun onnenpotkut oli täräytetty ryhmien takamuksiin, sitten vain autonkeulat kohti koemaastoja ja kuumeinen odotus ensimmäisten löytöjen ilmoittamisesta.

Eikä kisakeskuksessa ehtinyt kauan olla hiljaista kun ensimmäiset löydöt ilmoitettiin. Ensimmäinen löytö tuli 7.34 ja heti perään toisella koiralla 7.43. Sitten tasaisesti löytöjä siten, että kuudestatoista koirasta hirvityöskentelyn pääsi aloittamaan haukkuun asti 12 koiraa.

Ottelutoimikunta pääsi myös maastokierroksella kuuntelemaan hirvihaukkua ja ensimmäisenä tavoitettiin maastosta Kölöperin Rapen ryhmä kuuntelemassa kiihkeää hirvihaukkua. 

Rape nakuttaa komiasti kiitettävällä haukkutiheydellä.

Jätimme Rapen moittimaan hirveä ja siirryimme Mustanlammin Onnelin ryhmän luokse. 

Ylituomari seuraa Onnelin työskentelyä ryhmätuomarin tabletilta.

Sielläkin nuori narttujämtti nakutti iloisesti yksinäistä uroshirveä, joten siirryimme pikaisesti alueelta häiritsemästä enempää. Ja loppupelissähän siinä kävi niin, että saimme kuulla kisan ykkösen ja kakkosen työskentelyä.

Kilpailijoiden ja ylituomarin mietteitä

Kilpailukeskus Sininen Helmi sai kaikilta osanottajilta varauksettoman kiitoksen sijainnin ja majoituksen sekä ruokailun suhteen.

Ottelutoimikunta muisti Sinisen Helmen isäntäpariskuntaa komialla pytyllä.

 Myös ottelutoimikunta niin ikään sai kehuja järjestelyistä ja maastojen sijainnista. Ylituomari Pauli Äijälä kertoi koejärjestelyiden olleen erinomaiset. ”Petotilanne oli tiedossa ja maastot oli haettu turvallisilta seuduilta. Näki että maastomestari oli tehnyt tarkkaa työtä maastojen suhteen. Kelihän oli mitä oli ja varmasti se vaikutti hakutyöskentelyyn. Pakkanen jäädytti yöjäljen ja vaikeutti hirvien löytymistä. Samoin haukulle hiipiminen AT:n toivossa vaati tuomareilta todella suurta taitoa. Ja hyvin tuomarit selviytyivät kaikista haasteista” kertoo Äijälä.

Pauli Äijälän mukaan oli selvää että korkea tulostaso, millä loppukilpailuun tultiin, ei tulisi jatkumaan kaikkien osalta. ”Kyseessä oli nuoret koirat, joista osa oli ensimmäistä kertaa kotiseutujen ulkopuolella. Koirille pitkä matkustaminen ja vieras ympäristö sekä ympärillä pyörivät ihmiset aiheuttaa stressiä, joten ymmärrettävää on, että epäonnistumisiakin tulee”.

Ylituomari Äijälä korosti löytötehokkuuden seuraamista tarkkaan ja hänen mukaan tuomarit toteuttivat toivomusta erittäin hyvin. ”Vesistöt myös vaikeuttivat koirien työskentelyä, mutta koeryhmät toimivat ripeästi ja avustivat koiria pahoissa paikoissa kuten puhuttelussa oli sovittu. Muutenkin koiranomistajat, tuomarit ja maasto-oppaat toimivat erinomaisessa kennelhengessä koko kilpailun ajan”.

Myös koiranomistajat olivat erittäin tyytyväisiä koepaikkaan ja kilpailun etenemiseen. Mustanlammin Onnelin omistaja, Tanja Raivio Puumalasta kertoi kaiken menneen todella hyvin. ”Onneli oli tyttöjen majoituksessa ja sattuipa niin hyvin että Onnelin unikaveri tuli vielä tuomariksi koiralle. Koira on luonteeltaan aivan huippu ja ei ottanut kilpailusta isompaa stressiä. Varmasti myös rauhallinen yöuni vaikutti siihen, että pää oli heti aamusta kunnossa”.

”Meillä oli aivan ihana maasto-opas. Jätin hölmöyttäni termospullon aamulla keittiöön, mutta oppaalla oli kuumat kahvit tarjolla. Ja koirahan pelasi metsässä erittäin hyvin. Haukussa oli tappisarvisonni ja keli hieman rapea. Sen vuoksi muutama piste jäi metsään, mutta tulokseen ja sijoitukseen täytyy olla tyytyväinen”.

Onneli on Tanjan kymmenes käyttövalio, joten mistään ensikertalaisesta koiranohjaajasta ei ole kyse. ”Onneli on koirana täysi timantti. Näihin kisoihin ei alun perin ollut mitään suunniteltua yritystä, mutta kun kaksi koetta menikin putkeen, tottahan sitä sitten lähdettiin. Ensi vuonna tarkoitus on tähdätä piirinmestaruuskarsintaan ja jospa Onneli jatkaisi huippuputkea, jolloin aikuisten SM kilpailut odottavat” kertoo onnellinen Onnelin omistaja Tanja Raivio.

Kölöperin Rapen omistaja Tapio Härkönen, Kajaani, kertoi koiransa olevan erittäin varma kokeissa. ”Eihän tämä näistä valonheittäjistä ja salamavaloista ihmeemmin välitä, mutta metsässä toiminta onkin sitten hieman toista”.

”Rape on varhaiskypsä norjanharmaahirvikoira. Kölöperin Rape syntyi 3.6.2013 ja ensimmäinen hirvihaukku kuultiin vajaan 7 kk ikäisenä, n.1,5 tuntia. Hirvi jäi hyvin löytöpaikalle ja koira saatiin kutsusta pois. Seuraavana syksynä sitten haukut jatkui hyvänä ja näytti siltä, että voisi ruveta käyttämään kokeissa.

Rape saatiin neljällä koekäynnillä käyttövalioksi pistein 95,5p. 92p. 90p. 95p. Sitten kävin vielä sille syksylle parissa kokeessa josta kummastakin ykkönen yli 90p. tuloksilla. Tänä syksynä sama homma jatkui, neljä koetta tullut käytyä ja kaikista ykkönen pistein 86,5p. 95p. 93p. 95p” kertoo Tapio Härkönen koirastaan.
Nuorten koirien SM kisaan Rape pääsi kovalla keskiarvolla, 95,25 pistettä.

Ensimmäisen illan koirienesittelyssä Rape ei ollut kotonaan, vaan ujosteli väkijoukkoa, mutta heti kokeen alussa ujous hävisi ja Rape katosi metsään.  Eikä mennyt kuin 7 minuuttia, kun kiivas löytöhaukku kajahti 1,3 km päästä. ”Ensimmäisen lenkin löytöhän se oli, sillä Rape tykkää etsiä hirven nopeasti haukkuun, ilman hienoja kaarteluita. Kun tuomarit osasivat asiansa erittäin hyvin, saatiin Rapelle 4 ampumatilannetta. Samoin karkkoja useita ja uusintahaukut nätisti täyteen. Kun muutkin osa-alueet menivät hienosti putkeen, voittotulokseen 95 pistettä olemme Rapen kanssa erittäin tyytyväisiä” kertoo selvästi iloinen Tapio Härkönen. Jatkossa Rapelta on odotettavissa varmasti kovia tuloksia myös ”aikuisten” puolella kunhan terveyttä riittää ja koira saa olla susilta rauhassa. 

Koira                                  Maasto                           Löytö                 Hakuaika  LM LH   HA  TA  TM   KaKpl KaM UH      AT  HT YO  PIST  SIJ

Kölöperin Rape              Kuusenmäki                7:34     7                1,3      83   254 300 6,4    6       5,4    3/2/0  4    86   1    95    1

Mustanlammin Onneli Jokikylä                        8:06     43             1,3      120 223 300 6,3    3       5,1    1/2/0  2   104  2    93    2

Herkko                              Aittokorpi                      11:28   202           1,8      92   223 300 10,2  6       9,4    3/1/1  3   80    -    91     3

Elimon Salon Körmy     Martikkala                    12:18   283           1,9      32   231 300  6,4   6       6,4    3/2/0  3    72   2   90,5  4

Käpyahon Riku             Pienlammas                   9:05      47            7,0      117 261 300  6,0   4       6,0    2/2/0  3    53    -    88     5

Pystytuulen Isabella     Selkäys                                       8:31       26           1,0      53   256 300  6,3   7       5,3    2/3/1  3     80    -    87     6

Älvkrokens Mio-AVK     Pahkamäki                  12:23   268           5,5      94   210 300  5,6   5       5,1    2/1/2  2    80    2   85,5  7

Norrtrolls El Reino        Säviä                               10:38   137           1,5      2     214 300  9,1   6       8,9    3/1/2  3    88     -    82,5  8

Palokallion Ippu            Rytky                              9:57      187           5,3      78   134 300  7,8   4      7,8     1/2/0  -    80     2   80,5  9

Heinisuon Sisu             Laukkala-Sulkava  9:20   74/18     0,5/1,2  3/7  189 275   7,8   5      7,8     3/0/1  1   50     -    65     10

Mustikkaharjun Sokka Paajakka                                      7:43    13/7       1,3/1,9  4/4  113 234 21,1  4    16,1     0/1/2   -   80     1   56,5  11

Rokelan Euforia             Juntula                                          10:17   58              1,0      27    51  92     4,9  2      3,8      0/1/0  -    80     -    53     12

Joensivun El Toro           Isokanto                                                                                 327           ----------------------------------------------------------------------15,5   13

Havukkamäen Didi       Niinimäki                                                    318                          ------------------------------------------------------------------    15,5   14

Vihteljärven Torsti         Itäranta-Honkaranta                            304            -------------------------------------------------------------------  15,5   15

Korvenkiertäjän Saku    Saarela-Kurkisuo                290            -----------------------------------------------------------------   14      16

Juniorimestari vm. 2015

Hirveetä touhua

                           Syksy saa ja minäkin

Kukkuluuruu pitkästä aikaa. Syksy on ollut erittäin kiivasta aikaa metsästyshommien suhteen, joten vähille on jäänyt päivittelyt. Päivitellään nyt hieman tilannetta.

Hirvihommat on saatu mukavasti alkuun. Tai osalla porukasta jo lähes loppuun. Meillä Rockyn kanssa on ollut erinomainen aloitus. Kuutena päivänä ollaan oltu metsällä ja kuusi hirveä on kaatunut. Löytöprosentti edelleen 100, kuten viime syksynäkin. Kun kovasti tekee töitä, ei vammoiltakaan voida välttyä. Menetyksiä on koiralle tullut yhden kynnen verran ja nyt viikonloppuna tuli silmään reikä. Kun tuolla pojalla sitä päätä on kuin Härmän Häjyllä, niin mennään eikä mietitä. Alkusyksystä on sattunut melkoisesti juoksevia hirviä, mutta on myös sellaisia, jotka eivät edes kovassa karkossa tahdo liikkua olinpaikoiltaan. Tietenkin metsissä on lintu- ja jänismiehiä, sekä hirvimiehiä, joten varovaisena eläimenä tunnettu hirvi on aina varpaillaan. Kun vielä ympärillä paukahtelee aseet, eipä ihme ole, että joku "kameli" ottaa jalat alleen kun koira haukahtaa. Alla yksi 8 piikkisen sonnin kohtalo Taivalkoskella. Matkaa taitettiin liki 23 km ja sitten hirvi olikin kuolleena koiran edessä. Ampumahaava perseessä, joten joku "taitava" metsämies oli ollut nohevana.

Jahtisyksy jatkuu nyt varsin kiivaana ja toivottavasti vammoja välttäen. 

Taivalkoskella Rockyn haukkuun kaatui nuorehko naarashirvi, vasaton.

Kauden aloitushirvi komeaan haukkuun tämmöinen kymmenpiikkinen sonni Rockylle

Vanhavaari Tiki pääsi myös kaatojen makuun. "Komeasarvinen" sonni pitkän työn päätteeksi sai kuulan niskaansa.

Jatkossa jahtia käydään mm. Jalasjärvellä, Utsjoella, Pohjois-Savossa ja ehkäpä Keski-Suomessakin. 

Ruotsin jahtia

Sikoja, saksanhirviä - ei ole!!!

Suurin odotuksin naksautamme istuinvyöt kiinni Finnairin lennolla AY jotain. -5 minuuttia ja olemme jo Arlandan lentokentällä. Hienoja nämä supernopeat lentokoneet. 

Aselaukut saamme virkailijan avustuksella näppärästi mukaamme ja sitten etsimään Hertsin toimipistettä saadaksemme alle jonkinlainen kulkuneuvo. "Du körä bussen och lycka till"tai jotain sinnepäin. 

No ei se auto ollut, vaan joku foorti. Siihen kuitenkin mahtui neljän miehen matkalaukut ja aselaukut. Jäi vielä äijillekin tilaa.

Nykyajan gepseillä pääsee jopa Ruotsissa lentokentältä moottoritielle ja siitä kohti Våsteroosia. Pidimme ripeää tahtia, sillä tarkoituksemme oli päästä ajoissa kämpille Frövi Gård nimiseen paikkaan ja illaksi sikakytikselle. Jahti-into oli kova pitkän lohikesän jälkeen ja mikäpä olisi parempi kuin avata jahtikausi sikakaadolla, eikä millään kyyhkysenräähkällä tai tavirievulla.

Våsteroosissa kävimme pikakaupassa ja voin ihmetellä miten naiset saavat yhden kassillisen ostoksiin käytettyä aikaa tuntikausia. Meillä tuli viisi kassia täyteen alle puolessa tunnissa. Lihaa, makkaraa, leipää, kaljaa, pekonia, munia jne.

Sitten vielä parikymmentä kilometriä, mutta joku paikallinen meinasi olla esteenä meidän jahti-illalle. Oli nimittäin motarin suu tukossa kun sinisiä valoja välähteli ja tie tukossa. Lienee joku isompi äksidentti sattunut. Mutta elähän huoli. Gepsi osasi kertoa jo tästä sitsueissönistä ja kertoi kiertotien meille. Ja taas foorti lauloi ja matka taittui. 

Skultunassa kävimme imaisessa ketapit naamarin ison tuopposen kera. Se mitään olutta ollut, jotain norlants kullia imaisimme. Mietoakin vielä, vaikka kyselin kyyppäriltä hieman vahvempaa. Ruotsi on outo maa oluen suhteen. 

Mahat, vaan ei pää, täynnä kurautimme kämpän pihaan ja roudasimme kamat huoneeseen nopeammin kuin roudarit keekin keikalla. Jahtivaatteet päälle, etukäteinen kaatoryyppi jääkerinmaisterista ja Sulon (paikallinen oppaamme) kyydissä pellonreunaan. 

Sikoja ja saksanhirviä oli alkuviikosta nähty (me olimme viikonlopun jahdissa) pelloilla sakeasti, joten toiveet olivat korkealla. 

Pellossa näkyy sikojen tekemiä tuhoja.

Tarkoituksemme oli siis istua pellonreunassa ja odottaa metsistä pelloille ruokailemaan tulevaa riistaa. Neljä miestä soviteltiin sopivin välimatkoin ja napakka istuminen sai alkaa.

Jonkin verran tilannetta häiritsi pelloilta metsään päin käynyt, mielettömän kova tuuli. Näinköhän eläimet tulevat peltoon kun hajumme painuvat suoraan eläinten nokkaan ja muutenkin niiden herkät korvat eivät voi aistia vaarojen ääniä. 

No toivoimme ettei näin olisi, mutta näin se kuitenkin oli. Ja jokaisena kolmena iltana sama homma. Tuuli kävi metsään ja vasta oikein pimeällä tyyntyi. Silloin kun ei enää oikein jaksanut istua ja eikä nähnytkään pellossa möyriviä eläimiä. 

Ainoat eläimet, mitä näimme pelloilla olivat kauriit, mutta ne eivät olleet vielä laillista riistaa. Harmi sinänsä, sillä kyllähän kauriinpaisti olisi maistunut makialta. 

Kauriit tulivat peltoon jo valoisan aikaan.

Viikonloppu meni siis katsellessa kauriita ja odottaessa oikeita eläimiä tuleviksi tähtäimiin. 

Yhden illan passipaikka oli arpoontunut minulle ison aukon luota. Eläinten kulkureitin varrelta. Vuoan eipä tullunna mitään taaskaan.

Täysikuu, ei varmaan paras kyttäyksen valonlähde. Eläimet tietävät olla vieläkin varovaisempia

Emme siis saaneet päätäkään saaliiksi, mutta olihan se reissu kokemuksena, yksi monista. Joskus pitää tehdä tyhjiäkin reissuja, ettei ylpisty liikaa.

Yhtenä iltana pääsimme ihailemaan upeita revontulia ja pakkohan oli pienet pönökuvat ottaa. 

Aamuisin kävimme pienet kävelylenkit metsäteitä pitkin, jos vaikka aamuvirkkuja eläimiä olisi eksynyt kulkemaan sopivia reittejä. Ei ollut ei. 

Ehkäpä joulukuussa käväisemme uudestaan, ja vielä paremmalla tuurilla. 

Hirveetä haukkumista

Hirvitreenit käynnissä - hirviä näkyy

Syksy on saanut ja minäkin. Nimittäin kuulla hirvihaukkua komiasti. Nähtykin on hirviä, viime torstaiaamuna turhankin läheltä Varkauden tien varressa. No onneksi on hyvät valot ja nopea jarrujalka. Sitä en kerro, piirtyikö jarrutusjäljet alushousuihin saakka.

Rocky on saanut metsää kivasti ja hirviäkin on löytynyt. 

Elokuun 22 päivä työskentelyä. Pitkän jäljen päästä löytö ja hieman haukkua kunnes hirvet säikähtivät ajokoiramiehiä ja sitten koira tienylityksestä kiinni. 

Olemme lähteneet syksyn treeneissä siitä liikkeelle että pitkiä haukkuja ei pyritä tekemään, vaan enemmän juoksua. Kylmää hakua ja sitten jos ja kun hirvi löytyy, niin hieman haukkua ja karkkoja. Näin saadaan koiralle kuntoa kasvatettua, sillä haukkuahan Rocky osaa ja intoa on metsästää. Etsitään se juoksukunto kohdalleen, niin karkoissa hirvet eivät karkaa ja varmuus lisääntyy.

Viime yönä haukkuaikaakin tuli kun koiraa ei saanut aiemmin pois. Tosin tuli niitä kilometrejä, joten treeni oli erittäin hyvä. Rocky sai nauttia siitä mistä se tykkää. Hirvi oli erittäin levoton, mullikka, ja siksi siirtyvää haukkua tuli mittariin. No vauhdit olivat 2-3 km/h, joten melkoista hissutteluahan se on ollut. 

Tästä jatketaan lepopäivällä ja torstaina uudelleen metsään. Pyrin kolmesti viikossa käyttämään sellaisilla alueilla, missä ei tiettävästi hirviä ole. Tässäkin koira vaan tahtoi hirven löytää ja laajensi hakua melkoisesti. 16,9 km oli hakumatka kunnes hirvi löytyi.

Lohikausi on ohi

Helteet hellivät - lohet eivät

Tenon kalastuskausi on osaltani ohi. Kausi oli kyllä omituisin, mitä nämä 11 kesää olen Utsjoella asunut ja Tenolla kalastanut.

Alkukaudesta ei tuntunut onnistuvan mikään. Sitten tulikin juhannuksen jälkeen kauden suurin lohi, 13,5 kg ja muutama muu kala. 

Kesän suurin ja Joonas vaappu

Heinäkuun alussa Alaskassa olikin kuningaslohi erittäin otillaan ja useita kookkaita lohia saimme suomalaisryhmän kanssa taisteltua kuiville. 

Alaskan jälkeen pääsin oikeastaan kunnolla Tenoa onkimaan ja johan se alkoi olemaan semmoista kun pitääkin. Kahden viikon tehokkaan pyynnin aikana sain 15 kalaa. Ei isoja, muutama lohi, pari jalkaa ja loput tittejä. 

Ja elokuu jatkui siitä mihin heinäkuu lopetettiin. Viikossa tuli vielä pari lohta ja kolme tittiä. Sitten kelit muuttuivat ja alkoi hiljaiselo. Muutama päivä ennen lopetusta sunnuntaina 16 päivä oli kolme tapahtumaa, joista yksi oli ihan kelpo kojamo KAP vaapussa, mutta sekin viiden minuutin väännön jälkeen irtosi. 

Mutta tärkeintä siinäkin oli, että saatiin kala ottamaan kiinni. Kuten lohenkalastuksessa se yleensä tärkeintä onkin. Loppu onkin sitä samaa vanhaa, kelaa, pumppaa, kelaa, pumppaa...

Perheelle on lohta vakumoitu joulukaloiksi ja sillä hyvä. Teno antoi minkä antoi. Väkisin sieltä ei oteta. Eikä ole tarviskaan.

Rocky saa tänä syksynä kovasti vastuuta hirvihommissa

Nyt on aika keskittyä jahtihommiin ja sitä ennen viritetään koirat täyteen hirvivalmiuteen. Joten metsästysvastaiset voivat siirtyä suosiolla muille sivuille surffaamaan. Täällä haisee nyt ruuti ja pyssyt paukkuvat. 

Tammikuussa sitten siirryn Afrikan kalavesille kuukaudeksi ja kalastusintoiset voivat tulla takaisin. 

Testissä Redpepper IP68 -suojattu suojakuori älypuhelimeen

Testaaja: Jaska
Uudet älypuhelimet ovat hemmetin näppäriä kapistuksia, joilla voi käytännössä tehdä mitä vaan. Miinuksena lähes jokaisessa nykyajan älypuhelimessa on, että kerran pudotat sen maahan, niin saa lähteä kännykkä ostoksille. Vuosia sitten kun pudotti Nokiansa asvalttiin, niin hyvä ettei asvaltti haljennut. Toisena miinuksena näissä älyluureissa on se, että kun taivaalta pudottaa vettä, niin olet kusessa. Ne eivät kestä vesisadetta, joten tulee kiire juosta suojaan.

Itselläni on käytössä Samsung Galaxy Note 3 ja siinä on juurikin yllä mainitsemani miinukset. Sain E-Ville.comista testiin Redpepper IP68- suojakuoren ja tsekataanpas kuinka se toimii. En kuitenkaan ruvennut heittelemään puhelintani tai upottamaan veteen, mutta muuten kokeilin kuinka se toimii.

Note 3 on kooltaan suurimmasta päästä olevia älypuhelimia, joten ihan pikku kapula ei ole kyseessä. Puhelimessa on 5.7" kokoinen näyttö ja siihen kun päälle isketään suuri kuori, niin puhelin näyttää jo lähes pieneltä tabletilta.

Mitat ilman kuorta:

• Korkeus: 15,2 cm
• Leveys: 7,9 cm
• Syvyys: 0,83 cm

Mitat kuoren kanssa:

• Korkeus: 16,3 cm
• Leveys: 9,0 cm
• Syvyys: 1,5 cm

Käyttö:
Kuori napsahtaa napakasti paikalleen ja ei rupea itse irtoilemaan. Tuntuu erittäin tiiviiltä. Kuuluvuus pysyy edelleen hyvänä, vaikka puhelin onkin paketin sisällä. Pieni kätiselle ihmiselle tämä ei tulisi ikinä toimimaan ainakaan jos yrittää käyttää yhdellä kädellä. Pieni kätinen ihminen todennäköisesti ei alun perin hommaisikaan näin suurta puhelinta. Jo pienen käytön jälkeen kuori on tehnyt oman oloni hieman huolettomammaksi, koska enää ei tarvitse pelätä, että taskussa oleva puhelin rikkoutuisi niin helposti. Tämän lisäksi minun ei enää ole tarvinnut ottaa jotain minigrip –pussia mukaani, jos vaikka rupeaisi satamaan vettä.

Miinuspuoliakin kuoresta löytyy ja ensimmäisenä huomaan, kuinka takakuori on erittäin liukas. Se on todella liukasta muovia ja välillä tuottaa ongelmia, kun luuri meinaa livetä kädestä. Etukuoressa on kyljissä kumipuskurit, joita olisi myös jonkin verran toivonut takakuoreenkin. Toinen miinus on, että tässä puhelimessa mukana tulevaa kynää ei enää pysty käyttämään, koska se sulkeutuu kuoren sisään. Kolmas miinus on se, että näyttö on upotettu syvälle, joten aivan näytön laidasta on hankala käyttää puhelimen toimintoja. Viimeinen miinus on keskimmäisen näppäimen jäykkyys. Sitä pitää painaa oikeasti voimalla, että toimii. Puhelimen käytettävyys kärsii kuoren ollessa paikallaan.

Miinuksista huolimatta kyseessä on hyvä lisävaruste puhelimeen ja antaa sinulle vapaamman mielen puuhastella. Voit ottaa puhelimen huoletta mihin tahansa, eikä se säikähdä kolhuista tai vedestä. Kestää vettä aina 2 metriin asti. Itselleni tämä ei todennäköisesti ole sopiva vakituiseen käyttöön, vaan otan mukaan kun mm. lähden lasten kanssa puistoon tai vaikka pihahommiin. Itse voisinkin suositella ihmisille, jotka liikkuvat paljon luonnossa. Metsästäjille ja kalastajille tämä on ehdoton lisävaruste puhelimeen. Enää ei tarvitse hommata puhelinta sillä tavalla, että pitää ostaa se ns. iskunkestävä malli kuten Samsungin X-Cover, jotka ovat omasta mielestäni paskoja. Nyt voi hommata kunnon puhelimen ja siihen kunnon suojakuoren.

Tässä linkki, josta löytyy kaikki saatavilla olevat Redpepper -suojakuoret:
e-ville.com - Redpepper

Vaappulohi osa 2

Joonas Komunisti rules

Vettä satoi koko viime yön. Ja päivä jatkui varsin harmaana iltapäivälle saakka. Sademittariin kertyi sadetta 15,6 mm. Ja sen näki joesta, sillä vesi oli eilisestä noussut jo 10 cm ja koko ajan oli nousussa. Taisin jossain sanoakin, että sataa lohia. Ja niin teköö.

Australian pojan kanssa olimme ojalla ja sadekelin vieheet olivat pyynnissä. Sirmanmontun yläosassa räpsähti vilkas kala eiliseen vaappuun ja videolta nähdään lopputulos. Kala painoi vain 5 kg, mutta energiaa siinä oli sitäkin enemmän. Mitäpä tässä joutavia jorisemaan, mennääs kattomaan videota. Ja muistakaa, oikealta alhaalta rattaasta saatte 1080 HD resolution päälle, niin harmaa päiväkin kirkastuu kummasti.

Vaappulohi

Vesi noussut ja väri muuttunut

Viikonloppuna ahkeroinut Esteri muutti vedenpinnan korkeutta melkoisesti ja samalla vedenväri on muuttunut ruskeaksi. 

Rauhoituksen jälkeen lähdimme kuitenkin Australiasta asti tulleen Chrisin kanssa rohkeasti laskemaan perhoilla. Emme ehtineet ZZ toppia pitemmälle kun tuttu perho löysi tiensä lohensuuhun ja vapa vääntyi mutkalle. Chris ehti ottaa yhden tyhjän vavan pois kunnes kala irtosi. 

Loppulasku olikin tyhjä.

Rannassa vaihdoimme vaaput peliin ja niillä päästiin hieman ohi ZZ topista kun Joonas Komunistiin räväytti kala. Tyhjät jälleen pois näppärästi ja Chris pääsi väsyttämään kalaa. Ei mitään Australian ennätystä, mutta väkevä kala kuitenkin.

No sekin nähdään videolta, joten turhat höpinät pois ja katsomaan. 

Kalalla painoa 5,375 kg. 

Lohiaamu

Kuka pelkää Mustaa Tohtoria

Pilvinen aamu ja pientä souduntynkää kävin harjoittamassa Sirmassa. Eilinen Musta Tohtori sai luvan jatkaa siimassa ja yhteen siimaan laitoin toisenlaisen Tohtorin, vai liekö vasta lisenssiaatti. Mutta kuitenkin mustarunko, hopeapunainen kierre ja siivessä sitä sun tätä.
No siihen nappasi koskenniskalta kala, joka painoi 1,520 kg

Vetäisin kalan rannalle ja kopaisin uuden laskun koskesta. Ei ole moneen päivään itse koskesta kala napannut eikä se napannut nytkään.
Joku naksahti päässä ja päätin ajaa Suvikoskeen. En ole Alaskan reissun jälkeen Suvikoskea kalastanut, mutta nytpä se tuli tehtyä. Sain perhot uimaan ja en kovin montaa lierautusta ehtinyt tehdä kun Musta Tohtori aloitti työnsä. Vavasta näin heti, ettei titti ainakaan siellä ravistele. Mutta jätetään taas löpinät ja katsotaan videolta miten siinä lopulta kävi.
Kalaa pomppi aamulla jälleen melkoisesti pinnassa. Mitä lienee tapahtunut pinnan alla.

Musta Tohtori ja lohi 6,370 kg 

Yllätys yllätys. 

Tuo isompi kala oli rimpuillut ilmeisesti verkossa tai lohirysässä tai vastaavassa. Tuommoista jälkeä oli sisällä ja ulkopuolella näkyy selkeät vammat myöskin. Mikähän tuohon olisi voinut käydä. Onhan se voinut tietenkin uida kivikkoon ja särkeä ittensä siellä. Leikkasin reilusti tuosta ympäriltä pois ja muuten liha on aivan priimaa. Kyllä koirille kelpaa.
Mutta nyt mennään videoihin.

Perhoaamu

Tittiä ja jalkaa pukkaa

Sateita kävi jokilaaksossa ja ilmeisesti yläjuoksulla satoi vähän paremmin. Vesi nimittäin kääntyi nousuun ja aamulla viideltä olin reippaana joella. 

Ensimmäisen laskun tein perinteisesti kojamovaapuilla, mutta eipähän olleet isot herrat iskutuulella. 

Sen sijaan pienempää kalaa pomppi kovastikin koskenniskalla ja suvannolla. Siirryin sitten perhohommiin, varsinkin kun potsipoika eli -tyttö toi eilen uusia perhoisia käyttööni.

Testiperhoista laitoin Mustan Tohtorin ja jonkin violetin ja kaksi muuta perhoa sai olla viikonlopun voittaneesta nelikosta. Eli Tonin Toimiva ja hieman samanlainen mutta erilainen.

Kollipojat siinä kalliolla paistattelevat

Ensimmäinen lasku eteni ilman tärppejä kosken ohi aina Maggasuvantoon asti, mutta sitten Musta Tohtori maistui titille. Tosin ensin luulin että siellä on harjus kun vavankärki vain vähän väpätti. Oli napannut perhon syvälle kurkkuun ja koetti vain uida veneen vauhdissa.

No videolta nähdään tämäkin episodi facebookin puolelta. 

Musta Tohtori ja titti 1,975 kg.

Pistin kalan säkkiin ja ajoin koskenniskalle. Sain perhot kaikki uimaan ja niinpäs tuttua Tonin Toimivaa vietiin rivakasti. Vetelin veneen rantaan ja hoitelin väsytyksen kuntoon. Videolla nähdään hieman taistelua kalan kanssa. 

Tonin Toimiva eli kuudes kala, painoa 2,910 kg

Nakkasin kalan säkkiin ja vetäisin veneen taas takaisin niskalle. Perhot uimaan ja kohti koskea. Koskesta ei taaskaan mitään ja sivahutin veneen matalikon yli Maggasuvantoon. Ja samassa kohdassa kuin titin kanssa, samaa Tohtoria nakerrettiin taas. Mitäpä tässä runoilemaan, katsotaan videolta tämäkin. 

Täinen pikkujalka (eurojalka) ja painoa 2,685 kg. Musta Tohtori kurkussa tälläkin.

Näiden kolmen kalan jälkeen olikin hyvä lähteä kotiin. Varsinkin kun jossain välissä nitkautin selkäni pahemman kerran. Nyt tässä ollaan köpöukkona ja toivotaan että jospa se vertyisi illaksi sen verran, että voisi käydä kiusaamassa ukkoherroja. Eihän sieltä mitään tule, mutta olkoon vaikka verryttelyä se soutu sitten. Näihin tuntemuksiin, nähdään taas. 

Nuoret kalassa

Perhot pelaa ja homma rulaa

Perhot ovat olleet viime päivinä pääosissa jaetta kala Oscareita. Eräs tietty perho on saanut peliaikaa melkoisesti, sillä eihän voittavaa pelaajaa laiteta vilttiin vähässä kummassa. Ja tänäkin aamuna pääsimme nuoren kalamiehen kanssa päästelemään perhoa reilun viisikiloisen lohen suusta irti. Ja pitäähän sitä kala saada kaverillekin, joten uutta laskua tekemään. Ja kuinkas ollakaan, nappasihan se juuri merestä noussut, täinen titti kiinni perhoon. Ei enää samaan, mutta melkoisen paljon samanväriseen. Joten hittiperho on löytynyt, ainakin tälle viikolle. 

Ohessa hieman videopätkää tältä aamulta. Pahoittelen kuvausta, sillä kamera oli vasemmassa kädessäni ja haavi oikeassa. Yksi video on eiliseltä illalta, siinäkin taistelimme vasten aurinkoa ja kuvaus voi olla vähän sieltä tännepäin. 

Perhotestiä

                     Tittiä tulee, oletko valmis

Tällä kuluneella viikolla on postipoika tai paremminkin meillä postityttö, tuonut perhoja kivan kasan. Antti Harju ja Toni Partanen ovat laittaneet ammattitaitonsa peliin ja työnjälki on aivan upeaa. 

Toni Partasen sidoksia

Antti Harjun sidoksia

Alkuviikosta soutelin vielä ns. vanhoilla varmoilla ja kalaakin alkoi tulla veneeseen asti. Vanha tuttu KH55 perho löytyi 7,7 kg lohen suusta ja pienempien kalojen suusta sitten muutakin tuheroa.

KH55 perhosta löytyi myös ns. aurinkoversio, joka saikin tuntea melkoista kurmootusta osakseen. 

Kesämallin KH55

Lyhyen ajan sisällä perhoa maisteli viisi eri lohta ja vain yksi, pahnanpohjimmainen sai koukut imuroitua sen verran tiiviisti suuhunsa, että pääsimme paistamaan tittikalaa.

Tämän aamun titti testiperholla

Ja viikko vain jatkui tärppien merkeissä, mutta välillä uudet testiperhot saivat kokea osakseen kunnon kyydityksiä. Jos nyt tittien kyydit mitään hurjia ovat, mutta onpahan tyhjän soutamisen välissä kivoja piristysruiskeita. 

Hartsan perhovalikoimaan hieman

Videoista nähdään hieman tittirallia ja valokuvista hieman perhoarsenaalia. Vaappujakin on tullut välillä kokeiltua, sen isomman pojan saamiseksi. Tänään joku herrasmies kävi painamassa ruskeakuparista Nilsua, mutta ei tainnut edes suutaan aukaista. Kun kävi tökkäämässä häiritsijää. Tiedossa on muutama köllykkä, joita kohta pääsee kiusaamaan kunnolla. Ei ne mitään mahtikaloja ole, mutta lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä kiloa kuitenkin. Ja uskon vakaasti, että eräässä paikassa on se päälle kahdenkympin kala. Ottaako, se jää nähtäväksi.