Heinäkuun helteet

Lohikausi puolivälissä - vai onko jo lopussa?

Istun Hobby asuntovaunussani Pellon Campingilla, edessäni on Krombacher vehnäolutta puolilleen juotu pullo.

Aion kohta kolauttaa putelin tyhjäksi ja katselen samalla Ruotsin puolelle. Tähän aikaan olen vuosikausia katsellut Norjaan, joten eihän tässä kovinkaan paljoa ole muuttunut. Samaa pohjoismaata naapurit ovat, Ruotsi parempi jääkiekossa ja jalkapallossa kuin Suomi ja Norja.

Väylänvarteen on jämähtänyt karmea helle. Vesi joessa on lämmennyt riskirajoille lohta ajatellen ja vedenpinta on laskenut todella paljon. Nämä elementit yhdessä ovat pitäneet veneeni törmällä, mutta viime yönä tuli jonkinlainen ukkossade ja siksipä tänään kaivelin vavat varastosta ja sitaisin muutaman testivaapun siimoihin. 

Käväisin soutamassa Kullekorvan ja Lampsuvannon. Saaliina oli 4 ahventa, kaksi näköhavaintoa lohesta. Se oli enemmän sellainen terapiasoutu kuin vakaa tarkoitus edes yrittää lohta. Järkikin sanoi, ettei ole vielä aika lohen napata. Liian lämmin vesi, kala taistelee hengestään hapekkaissa kohdissa. 

Mutta onhan kokeiltu, jos ja kun ihmiset kysyvät. "Oletko käynyt soutamassa, onko tullut kalaa?"

Voin vastata; "olen käynyt ja ja olen saanut kalaa".

Avaan toisen oluen, nyt Ukko Pekka. Sanotaan että helteellä pitää juoda. No minähän juon. Juohan Jeppekin. No Jeppe juo vaikka ei ole helle. Mietin samalla loppukesää. Elokuun alussa tulee Rautu-Reiska ja Mäk Lareni Pelloon. Tai tulevat oikeasti Rovaniemelle, josta käyn linja-autolta hakemassa. Kalastelemme viikon, hieman toista. Toivotaan että kelit paranevat, eli viilenevät ja vesikin viilenee. Silloin voisi toiveissa olla jopa lohia, sillä uskoisin niitä joessa olevan. Kalastuspaine joella on lähes olematon ja laskurin! mukaan lohia kuitenkin on noussut helteistä huolimatta. Eiköhän niitä näillekin vesille joku jää odottamaan vieheitämme. 

Elokuun puolivälissä on Rovaniemellä ortopedin kanssa keskustelu käsileikkauksesta. Viime syksynä tapahtunut hirven hyökkäys jätti sittenkin sellaiset vammat olkapäähän, joten puukkoa on tiedossa. 

Ilmeisesti leikkausaika tulee olemaan loppusyksystä, joten ehdin Puumalaan karhujahtiin Rockyn kanssa. Siinä on testipaikka koiralle, kuinka hommasta selviää. Vai löytyykö karhun sijasta villisika tai hirvi. Niitä Rocky on kouluttanut, karhu sille on tuntematon käsite. 

Ukko Pekka on tyhjä. Niin on pääkin kaikista ajatuksista. On parempi käydä vaunun miellyttävään parisänkyyn nukkumaan ja ehkäpä uusi aamu kirkastaa ajatuksia sen verran, että saan tämän ns. päivityksen elämästäni päätettyä.

Huomenta. Unet olivat jälleen mitä ihmeellisimpiä. Ei kuitenkaan lottonumeroita näkynyt, mutta jos puoletkin unista toteutuu, onhan odotettavissa mielenkiintoisia aikoja. 

Heräsin aurinkoiseen aamuun, vaikka yöllä vaununkattoon ropisi hentoisesti sadepisaroita. Siitä ei ole apuja jokeen, vesikään ei noussut, hienoa laskua vedenpinnassa on havaittavissa vieläkin. 

Jatketaan hommia, menkää töihin tai lomille. Hyvää kesää!!

Pari muuttujaa

Onneton onnellinen

Nyt kun reilu viikko on evakkomatkaa takana, on aika hieman miettiä tulevaisuutta ja menneisyyttä. Joku voi ihmetellä tuota otsikkoa, Onneton onnellinen, mutta koetan selkokielellä kirjoittaa ajatukseni, josko vaikka tuokin ihmeellinen otsikko avautuisi.

Alkukesästä, kun sain vasten kasvoja inhottavan tiedon, etten olekaan utsjokelainen 13 vuoden asumisen jälkeen, olin erittäin onneton. Takana oli erittäin raskas ja kova syksy, talvi ja kevät. 

Sairastuin vakavasti syksyllä 2017 ja koko syksy oli repaleinen. Ei ollenkaan ihme, ettei "vasikat" olleet minua nähneet Utsjoella. Olihan sairaalassa ja toipumassa sellaisessa paikassa, jossa en tarvinnut olla yksin. Sillä en olisi jokapäiväisistä toimista selvinnyt yksin mitenkään. 

Talvi meni löyhässä hirressä, sillä tämä tasapainoelimen pimeneminen ei parantunut kovin nopeasti. Samaan aikaan mahan tähystyksessä ja sen jälkeisissä magneettikuvissa löytyi maksasta pari löydöstä. Lopputuloksia odotin kuukausia, mutta ne löydökset osoittautuivat hyvänlaatuisiksi "osumiksi". 

Elokuussa lopetin alkoholin käytön, sillä näihin kahteen sairauteen ei viinakset olisi kovin hyvin sopineet. Vaikka mietinkin erästä Uuno elokuvaa, jossa Härski Hartikainen kävi sairausvakuutuskortilla ostamassa viinaa selvänä kännissä olevalle kaverille, jotta tämä tulisi känniin, että selviäisi. Olisiko tuo toiminut minulla, en tiedä kun olisin joutunut maksamaan kossupullosta täyden hinnan. 

Kuitenkin puoli vuotta vietin iloista elämää selvinpäin kännissä. Se tila vaikeutti todella paljon kaikkea toimintaa, jota syksyllä olisi ollut paljon. 

Vähin kokeilin hirvijahtia, mutta etupäässä oli koiran irrottajana ja nuotioukkona. Metsään piti kuitenkin päästä ja onneksi löytyi myös apukuskeja autohommiin.

Olin koko syksyn todella onneton ja sen varmaan huomasi moni läheinen ja vaimoni ainakin. Kun vielä yhdellä hirvireissulla hirvi oli tappaa minut ja koirani, oli syksy todella synkkä. 

Onneton olija

Tahdoin kuitenkin taistella elämässä ja koetin käydä salilla, tehdä jotain kirjoitushommia ja sain sen verran aikaiseksi että pääsin hieman matkustelemaan. Täyttihän nuorempi poikani 30 vuotta ja kävimme vanhemman poikani kanssa juhlistamassa Anttia Thaimaassa. Samalla pääsin myös kalaan ja se matka piristi todella hyvin.

Thaimaassa oli paljon kylmää olutta houkutuksena, mutta kun päätän jotain, niin se myös pitää. Vissyvettä ja muita holittomia juomia kyllä kului helteessä melkoisesti. 

En kuitenkaan päässyt onnellisuustilaan, vaan räytyminen jatkui kotimaassa. Tasapainoaisti ei ollut vielä täydellinen, ei lähelläkään. Hoipuin menemään päivästä toiseen ja koetin kirjoitella uutta kirjaa, mutta huonolla menestyksellä. 

Pilkillä koetin käydä, mutta kauas tunturiin ei uskaltanut lähteä. Takaraivossa jyskytti monet asiat ja päivät kuluivat hitaasti. 

Kevättalvella junailin matkan Meksikoon kavereiden kanssa ja se virkisti mieltä kovasti. Kaverit maistelivat tequilat ja oluet, tyydyin jälleen kolajuomiin ja vissyveteen. Ei tehnyt tiukkaakaan nollalinja. 

Onnellisuus kurkistaa

Loppukeväästä alkoi uusi aikakausi, jossa oli aineksia jo onnellisuuteen. Läksin Thaimaaseen ja neuvottelimme Verkkokauppa e-villen kanssa työsopimuksen kuntoon. Ajattelin että nyt pääsen toteuttamaan monella tavalla ammattitaitoani ja pystyn hyödyttämään myös asuinkuntaani Utsjokea. Päässä kieppui monenlaisia kehitysideoita, joita oli tarkoitus tarjota paikallisten matkailuyrittäjien ja kalastusoppaiden kanssa jalostettavaksi tuotteiksi asti. Suomeksi sanottuna bisnestä oli tarkoitus ryhtyä tekemään isommassa mittakaavassa Utsjoella. Olin intoa täynnä ja tuskin maltoin nukkua öitä kun aivoni varasti ideoita pistorasioista. 

Paiskin töitä kovasti ja suunnittelin Riihimäen Erämessuja myöskin yhden merkittävän tuotteemme, Oukitel puhelimien suhteen. 

Onnellisuutta varjosti kevään aikana äitini vointi, joka heitteli keskinkertaisesta melkoisen huonoon tilaan. Hän olikin viimeisen vuoden sairaalahoidossa ja loppukeväästä pääsemässä uuteen kotiin, hoivakotiin Joensuuhun. 

Tokihan oli selvä, että aikani meni osin äidin asioiden hoidossa ja kilometrejä kertyi bemarin mittariin melkoisesti välillä Utsjoki-Joensuu-Utsjoki. 

Mutta en antanut sen haitata, sillä olin tarmoa täynnä ja menossa kohti onnellisuuden huipentumaa. Pääsin tekemään hienoa työtä, suunnitelmat messujen suhteen olivat pitkällä ja ajatukset Utsjoen bisnesten suhteen päässäni jo pitkällä. Olin jo hahmottanut mahdolliset yhteistyökumppanit, joille oli tarkoitus esitellä bisnesideat kun lohikausi oli saatu käyntiin ja kaikki taustatyöt olisi kunnossa. 

Äitini oli myös onnellinen kun pääsi "omaan kotiin". Jaakon kanssa kävimme muuttokuormaa tekemässä ja Jaakko pääosin sisusti uuden kodin mummilleen. Jaakon mukaan maailman parhaalle salibandymaalivahdille. Äitini nimittäin joutui olemaan Jaakon tekniikkatreenien aikana maalivahtina illasta toiseen. 

Riihimäen Erämessuille ajelin toiveikkaana ja messut sujui aivan huipusti. Kun sitten läksin ajamaan kohti Utsjokea, tuli karmea isku päin naamaa. Jaakko soitti sunnuntaina ja kertoi äitini nukkuneen pois. Se tuhat kilometriä oli elämäni pisin ajomatka ja samalla raskain. Onnellisuusaste laski huomattavasti. 

Mutta takaiskut eivät loppuneet tähän, vaan jo seuraavana päivänä murskattiin totaalisesti kun Ely -keskus ei myöntänyt minulle kalastuslupaa Tenoon. Lupaa, jonka olin saanut 13 aikaisempana vuonna kuten on kuulunut saada.

Samalla murskattiin bisnesidea Utsjoella ja mahdollisuus ylipäätään tehdä työtä "kotikunnassani". 

Tuotetestaaja työssään, yövuorossa

Pelloon pikalähtö

Olin juuri aloittanut uuden työn. Sitten tuleekin tieto, etten voi kotikunnassani tehdä sitä työtä täysipainoisesti. Piti etsiä nopea ratkaisu, ettei koko kesä menisi harakoille. 

Muutaman puhelun ja yhteydenoton jälkeen sovin lähdöstä Pelloon, Tornion-Muonionjoelle. Siellä olisi mahdollisuus jatkaa työtä ja ryhtyä uudelleen ideoimaan bisneksiä. 

Tuolla jo alussa kirjoitin, että kun päätän jotain, se pitää. Pistin pikaisesti omaisuutta myyntiin, tyhjensin asuntoa ja sanoin 13 vuotta asuntonani olleen rivitalokaksion irti. 

Teimme juhannuksen jälkeen muuttokuorman ja nyt tätä kirjoitan uudessa kotipaikassa. Olen päässyt jatkamaan työtäni varsin täysipainoisesti, suunnittelut äidin hautaamisesta on loppusuoralla ja poikani Jaakko kävi jälkikasvun kanssa vierailulla Pellossa ja kävimme vaellusretkellä Ylläksellä, mato-ongella Väylällä ja jopa lohta soutamassa. Onnellisuus alkoi taas loistaa kasvoiltani. 

Varkaanpolun vaellusreitti Ylläksellä

Uskon että yksi notkahdus vielä tulee kun hautajaispäivä 13.7 koittaa. Mutta uskon että senkin kestän ja kestän tämän kaiken selvinpäin. Kun nämä takaiskut on menty nollalinjalla, eiköhän tämä loppuelämä päästä viemään puhtaasti kuntoon. 

Onhan tässä vielä sotaa jäljellä. Valitus kalastusluvastani on Lapin Hallinto-oikeudessa ja sen jälkeen tulossa varmaan oikeustaistelu vasikoita ja Ely -keskusta vastaan. Mutta ne tehdään täydellä voimalla ja onnellisena että elämä jatkuu terveenä ja täysipainoisena. 

Lohenkalastus on hieno laji, mutta suhtaudun siihen jatkossa vähemmän fanaattisesti. Lohi ei ole ainoa elämä, siihen kuuluu paljon muutakin. Pikku Iitiäiset (pojan lapset) ja omat pojat, Antti ja Jaakko, sekä muut läheiset. Hyvät kaverit ja ystävät. Lohi tulee siellä arvoasteikolla jossain toki mukaan, mutta onhan tässä elämässä saanut jo sellaisia lohia, että niitä hetkiä muistellessa ei tyhjät kalareissut uudessa paikassa harmita yhtään. 

jk. en ole muuten alkoholisti tai juoppo, jos jollekin tuli sellainen mieleen tuosta minun nollalinjasta. Tykkäsin oluesta, sen varmaan monikin allekirjoittaa. Tykkään siitä edelleen, mutta olen löytänyt hienoja 0% oluita ja voin edelleen nauttia oluen upeasta mausta. Terveys on tärkeää tässä iässä ja siksikin on alkoholiton vaihtoehto sopiva. Ottakoot ne, jotka ottavat. En saarnaa enkä paheuksu kenenkään juomista. 

Nyt voi soudella ilman päiväkirjanpitoa tai olla soutamatta

Tulevaisuus
Mitä jatkossa? Hautajaisten jälkeen käyn hakemassa viimeisen muuttokuorman Utsjoelta. Lastaan ostamaani asuntovaunuun tarvittavat tarvikkeet ja palaan takaisin Pelloon. Jatkan bisnesideani kehittelyä Pellon kunnassa ja kalastelen jos siltä tuntuu. Teen työtäni täysipainoisesti ja uskon saavuttavani nopeasti onnellisuustaulukossa sen korkeimman tason.
Syksyllä metsästetään hirviä monella paikkakunnalla. Kutsuja Rockylle (hirvikoirani) ja minulle on tullut jo nyt melkoisesti. Bemari ja vaunu ovatkin kovilla syksyn jahtireissuilla. Tämän kaiken voin tehdä ilman painetta pitää päiväkirjaa menemisistäni. Jota olen joutunut Utsjoella asuessani pitämään vuodesta 2013 lähtien. Sellainen ei ole ihmisarvolle sopivaa ja nyt on helppo hengittää, näin uskon. Kunta uskoo minun olevan paikkakuntalainen kun veroni maksan. Sen tietää myös maistraatti. Eikä Ely -keskuksen pikkusieluiset virkamiehet tarvitse enää jahdata minua mitenkään. Riutukoot häpeässään yhdessä ilmiantajiensa, vasikoiden kanssa. 

Pello - uusi koti

Tornion-Muonionjoen lohestusta

Kesä on edennyt heinäkuulle ja lohijoelta kuuluu huonoja uutisia. Tornion-Muonionjoki, paremmin Väylänä tunnettu, on tosi suurissa vaikeuksissa. Lohilaskurit lyövät lähes nollaa vaikka paras nousuaika pitäisi lohella olla. 

Väylän varressa on pähkäilty syitä syviä, mutta mitään perinpohjaista selitystä tai faktaa tilanteeseen ei ole kenelläkään heittää. Siispä en lähde sen enempää itsekään spekuloimaan asialla. Joudumme vain toteamaan tilanteen ja tyytymään ratkaisuihin, joita lohen suhteen on tehty. Selvää kuitenkin on, että ne ratkaisut eivät ole kyllä lohelle eikä lohimatkailulle hyväksi. Jokaiselle on selvää, että lohi jokeen myytynä on kaikkien tuottavin ratkaisu ja vieläpä lohensuvulle paras vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on se, että lohi myydään marketista 5 e/kg niin pitkään kunnes viimeinen kutemaan nouseva kala on pois kalastettu. Tiedämme että joella sitä ei saa loppumaan, se loppuu jossain muualla. 

Lohensoutua Pellossa

Kun lohimies joutui evakkorekeen, hän etsi parhaan mahdollisen kohteen Suomesta. Ja sehän löytyi hyvien ystävien avustuksella Pellosta ja siellä Pello Campingiltä. Lohimies osti ison asuntovaunun, johon hän siirtää omaisuutta sen verran kuin mahtuu. Laittaa vaunun kämppärille ja laskee veneen rantaan. 

Evakkolohimies alkaa tietenkin soutamaan, sillä onhan Pello tuttu 14 vuoden takaa. Vuonna 2004 lohimies asui Pellossa ja kalasti koko kesän alueen lohivesiä. Nyt tavallaan ympyrä on sulkeutunut ja pienen totuttelun jälkeen on soutulinjat alkanut löytyä. Vieheiden suhteen alku on tietenkin hakemista, sillä kuluneiden vuosien aikana viehevalikoima on suuntautunut enemmän Tenon, kuin Väylän soutuun. 

Mutta onneksi lohimiehellä on ystäviä enemmän kuin vihamiehiä, joten nopeasti vieheisiin löytyy värivinkit ja uintivinkit. Lisäksi uusia, Väylälle sopivia vaappuja, on posti tuonut lähes päivittäin. Lohimiehellä alkaa ollakin tarpeet kasassa iskeä Väylän lohien kimppuun. 

Ja eihän lohimies olisi lohimies, jos ei keksisi jotain kisantynkää muiden lohimiesten ja -naisten kanssa. 

Kala-Harri Challenge1

Lohimies on useampana vuonna järjestänyt keräyksiä ja hyväntekeväisyyskampanjoita nuorten kalastajien hyväksi. Utsjoella myytiin lohimiehen pakista suuri määrä vaappuja (kiitos vaappujen lahjoittajille vielä kerran) ja hankittiin seurakunnan nuorille kalastustukikohdaksi Savotta teltta ja kamiina. No sekin teko on jäänyt unholaan kun lohimiestä alettiin savustamaan kunnasta ulos jopa kunnanvaltuuston puheenjohtajan myötävaikutuksella. 

Kun lohimies saapui Pelloon, oli heti tarkoitus käynnistää jokin hyväntekeväisyyskampanja ja lohimies pisti itsensä pahaan likoon heti alkuun. Hartsa vastaan muu maailma. 

Käynnistettiin Kala-Harri Challenge1 kisa, jossa kisa-alueena on koko Väylä. Kisakalana lohi ja tarkoitus on paukaista Hartsaa päihin isoilla lohilla. Haastekisa siis, kuka saa isoimman lohen ja varsinkin isomman kuin Hartsa. Tällä hetkellä näyttää siltä että vähintään kolme nolla tulee Hartsalle nokkiin. On enää yksi vuorokausi aikaa pelastaa kasvonsa tai koko maailma kuulee kuinka surkea kalastaja tämä monissa herjoissa kuningaskalastajaksi jne. mainittu äijä on. 

Mukana kisassa on 26 lohestajaa ja osallistumismaksuina olemme keränneet 310 euroa. Lisäksi on käynnissä facebookissa huutokauppa Tornionjoen lohenkalastus -saitilla vaapuista, joiden tuotto lisätään tähän pottiin. Kilpailun jälkeen koko tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Pellon kalakerholle, nuorison kalastustoiminnan tukemiseen. 

Lohikesä 2018

Tämän haastekisan jälkeen Hartsa osallistuu 23.7 alkavaan Muonion lohiviikkojen kalastuskilpailuun ja katsotaan miten pärjätään. Loppukausi sitten elokuun puolivälille kalastellaan lohta ja odotellaan karhujahdin ja hirvijahdin alkua. 

Facesta löytyy paljon juttua varmaan kesältä 2018, mutta voimien ja aikataulujen mukaan koetan tännekin laittaa ainakin viehevinkkejä tästä eteenpäin. Nyt matalanveden ja lämpimien säiden suhteen voisi sanoa, että perhoa ja peltiä. Mikäli vaappuja soutaa, niin aivan mieletöntä hakua, mutta viereen kannattaa sitoa sellainen pieni ja tirisevä vaappu. Se voi pelastaa kalastajanmaineen. Sitä kokeilen itsekin ensi yönä, pitäkään peukkuja. 

Hyvää lohikesää Väylälle nyt ainakin. Sekä kaikille kalakavereille komeita koukkauksia. 

Hartsan uusi koti