sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hyppivä lohi

Huh hellettä sanoi lohi ja laittoi suunsa kiinni

On ollut helteinen viikko ja lohensoutu on painottunut yöaikaan. Päivällä ei tuolla ole pirukaan, vaikka taitaa muuten sarvipää tykätä lämmöstä. 
Vedenlämpötila on noussut jo +20 asteeseen ja yölläkin keikkuu +18 asteessa. Viime yönä soutelin koko yön T-paita päällä ja mukavahan siellä oli sestoa. 
Omalle kohdalle tällä viikolla on vapa taipuillut joka päivä, mutta varsin huonosti ovat eväkkäät tarttuneet kiinni. Muutama kunnon lähtö on ollut ja yllätyksenä, suussa on vieraillut KH55 perho. 
Huonoa tilanteessa on ollut, että kalat ovat vaisusti tarttuneet kiinni, mutta hyvää se, että vapa on kuitenkin päivittäin, tai tässä tapauksessa, yöttäin taipuillut. 
Jonkun kalan olen saanut veneeseen asti, mutta eipähän niillä sinänsä väliä ole. Minun kesä on pelastettu jo.  
Lämmin vesi ja korkea ilmanpaine ovat vaikea yhdistelmä. Tuuria pitää olla rajusti että sattuu lohen eteen. Aktiivisesti lohi ei hae nyt konflikteja, mutta saattaa aukaista suunsa jos tarjous aivan hollille tuodaan. 
Olen jo alkanut kokeilla vaappuja niiden isojen varalta, mutta lämmennyt vesi tekee hommasta hankalan. Kalat viihtyvät syvänteiden viileissä vesissä, eikä niillä ole tuolla vesipatjalla syytä lähteä riehumaan. Eli vettä on vielä suhteellisen hyvin ajankohtaan nähden.
Omia videoita ei ole tältä viikolta, joten katsotaan hieno video toisten lohimiesten touhuista. Nautinnollista elokuvailtaa.
Turkish Malaysian Airlines lentäjä Poku sekä suomalainen lohimies Leksa lohen kanssa

Näihin aikoihin tuo perho on ruvennut antamaan kalaa.


Taukopaikalla tauko paikalla. 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tittiä nousee??

Vaappu pelaa, perhot toimivat


Näin heti alkuun kuitenkin ilmoitan, ettei näillä sivuilla roikkuminen ole mikään pakkopulla. Viikottain kävijöitä on yli 10.000 ja jos pari ääliötä pahoittaa mielensä kirjoitustavastani, en aio muuttaa tyyliä kyllä mitenkään. Jatkan samaa rataa jatkossakin, joten parempi pysyä ihanilla kotisivuilla, joita netti on täynnä. Nämä eivät ole mielistelysivut, ei ole tällä iällä tarve miellyttää ketään. Jos lohijutut, lohivideot ja kuvat Tenolta miellyttää kuitenkin joitakin, pyydän anteeksi. 
Toinen seikka on se, että näillä sivuilla ei käsitellä kuvia ja tietoja suuntaan eli toiseen. Kaikki ovat faktaa, vaikka kuinka sitä yritetään muuksi netin ihmeellisessä maailmassa muuttaa. Kun en jaksa miellyttää, en viitti kylläkään valehdella. 

Uusi kalastusviikko alkoi tärpeillä

Viime viikko oli varsin huima viikko. 11 kalaa oli kokonaissaldo ja karanneita nolla. Kalat ottivat perhot halukkaasti suuhunsa, aina kurkkuun asti. Näki että löytyi vihatut perhot.
Nyt maanantaina saimme maistella pitkästä aikaa tärppikeittoa ja jäimme ilman kalaa. No nälkään emme kuolleet, makkaraa löytyi kaapista ja Annukan grilliltä hampurilaisia. Niillä kalamies pärjää kyllä.
Tänään tiistaina heräsin aamulla kolmelta ja läksimpä sitten joelle. Ulkona oli melkoisen viileää, lämpömittari kyykkäsi +4 asteen lukemat. Jos eilen jokivesi oli +17, niin aamulla +15, enkä puhu merisään vedenkorkeudesta, vaan lämpötilasta.
Sirma on aivan tyhjä veneistä ja keli tyyni. Sitaisin neljä vaappua sen ison toivossa siimoihin. Tuttuja kamppeita kojamolle. 
Pääsin ilman havaintoja Sirmankoskeen, jossa patomontussa perävapa vääntyi mutkalle. No niin, olihan siellä kojamo, sillä kala jäi paikoilleen ja mietin että iso poika jäi jurnuttamaan.
Keräsin muut pois ja sitten kalavapa käteen. Pinnassa räiskähti titti, mutta vihainen sellainen. Nuori kolli oli suuttunut hullusti keikkuvaan KAP -vaappuun, vaappuun jolla olen saanut useita helkkarin isoja kojamoita. 

Jokatapauksessa kala oli tällekin viikolle saatu. En jatkanut soutua vaapuilla sillä veneitä alkoi tulla alhaalta kalastamaan Sirmaa ja usein käy niin että liikkeellä olevat kojamot painuvat takaisin monttuihinsa kun ympärillä alkaa pärinä.
Kävin rannasta hakemassa perhovavat ja jatkoin venerannan kohdalta kohti Sirmankoskea. Aurinko paistoi suoraan silmiin ja vaikeuksia oli hahmottaa soutulinjoja välillä.
Lasketin perhot tittiränniin koskessa ja en nähnyt edes vapoja auringonräkötykseltä. Sitten kuului jarrun narahdus ja katso, siellähän vääntyili vavankärki hurjana. 
Kelasin toiset vavat pois, mutta niin meni kalakin pois. Ei ollut minun kala. 
Ajoin suoraa tietä Suvikoskeen ja aloitin sieltä laskun. Pääsin Suvikosken alaosaan kun samaan perhoa vietiin jälleen. Taas sain muut perhot pois ja kalaakin pääsin pitämään veneen viereen, jossa se, pthyi, sylkäisi perhon suustaan. 
Loppulasku olikin jo hiljainen, se ottihetki kuivui siihen. Rannassa karkuutuksen jälkeen käväistessäni muutama venekunta oli valmistautumassa soudulle. Jussi Moilanen, näiltä sivuilta jo tuttu, sai takaani kolmannen tittinsä sille aamulle. Muillakin kalamiehillä oli jotain kokemusta kaloista, mutta ei isoista. Eli ne vielä hieman odotuttavat. Mutta nyt alkaa kojamojahti tositarkoituksella. Naaraille ei ole sijaa tässä suhteessa, koettakaa muistaa.
Illalla uudelleen kyytiläisen kanssa, joten katsotaan saadaanko kaverille sopiva 40 vuotissynttärilahja. Sehän voisi olla kilo ja vuosi, eikö vain.
Maantai-iltana norjalaiset luvantarkastajat pysäyttivät soutumme ja kyselivät fishing license please. No mehän otimme pyydöt vedestä ja kerroin että luvat ovat autossa. Paperista tulostettu lupa kun ei pitkään kestä takintaskussa, varsinkin kun tänäkin kesänä vettä on tullut alas asti. Juha näytti oman lupansa ja tarkastajat olivat tyytyväisiä. 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kolme laskua, kolme kalaa

Lohi juoksee ja ottaa taas onkeen


Kulunut viikko on ollut täynnä lohta. Ei päivää ettei vapa olisi vääntynyt. Vaikka eilinen näyttikin melkoisen vaikealta kun ilmanpaine äkillisesti nousi ja kala laittoi suunsa kiinni. 
Meinasin jo menettää toivoni, mutta aivan illan lopuksi, loppumetreillä tittarainen kävi kiinni kohtalokkaasti KH55 perhoon ja pääsi haaviin. 
Aamulla läksin hyvin nukutun yön (4 tuntia) jälkeen kokeilemaan aamuottia ja mielessä oli perhojen testailu. Uutta perhoa peliin ja pari ns. varmaa. 
Läksin soutamaan venerannasta kun yläpuolella oli satoja metrejä tilaa. Pääsin pari sataa metriä ja kirkkaan kelin KH55 perhoa käytiin tukistamassa. Oikaisin siiven ja laskin ongen uudelleen pyyntiin. Ehdin laskeutua toiset pari sataa kun vapa taipukin ja sama perho oli kalalla käsittelyssä.
Näpsin haaviin ja ajelin takaisin venerantaan. 
KH55 kirkkaan keli versio


 Pujotin uutta matoa koukkuun ja samasta paikasta uudelle laskulle. Tilaa oli vaikka kuinka.
Alapuolella souteli tuttu mies vuosien ajalta Moilasen Jussi ja näin kuinka Sirmankoskessa hänellä vapa taipui. Edellisellä laskulla oli menettänyt kookkaan kalan samassa koskessa ja seurasin tarkkaan kuinka käy. Edellinen kala oli ollut KH55 perhossa ja niin oli tämäkin. Mutta kesken väsytyksen kuului alapuolelta toivoton voihkaisu, OOUI!!  Kala oli mennyt pois ja iso oli sekin. 
Laskettelin omaa rataani alas ja sipaisin Maggasuvannon läpi myöskin. Ruukaan lopettaa käkkäräpuun jälkeiseen loppuliukuun, joten vedin nytkin rivakasti perhot kohti rantapenkkaa ja silloin KH55 vapa taipui ankarasti. No videolta näkee lopputuloksen, en jaksa kirjoittaa siitä enempää. Etäviisaat netissä kertovat että olen vain pelkkä tarinaniskijä, jonka tarinoihin ei ole uskomista. Joten jätetään tarinat sikseen ja katsellaan kuvia ja videoita.
KH 55 ison kalan versio

No joo, sen verran vielä että läksin kolmannelle laskulle ja ZZ topissa vietiin samaa KH55 perhoa eritttäin rivakasti. Jätän senkin tarinan kertomatta, katsokaa videolta. 
Aamu joella sujui siis erittäin hyvin ja tulihan se Jussikin rantaan kalan kanssa. Tosin puolentoista kilon titti ei korvannut ihan niitä karanneita, mutta suolakalana sellaisen iso mies hompsii kyllä kitusiin helposti. 
Jussi jäi onkimaan, joten tätä kirjoittaessa siellä voi olla käynnissä kovakin väsytystaistelu, määppä tiijä. 
Kiva viikko, 11 kalaa saatuna. Uskon että pojan perheessä syödään syksymmällä iloisena lohta. 
Kolmen suora

Perjantain pelastus ennen puoltayötä.


7,7 kg kala ryntäilee

Jalka ryntäilee haaviin


torstai 14. heinäkuuta 2016

Isoa pukkaa, pientä tyrkkää

Väärin soudettu ja koukattu

On se niin että etäviisaiden mielestä en osaa koukata kalaa oikein. Jälleen kerran. Nettitietäjät osaavat kertoa, että pilaan lihaa kun koukkaan keskeltä. Aivan niin, nytkin tämä kala tuli koukattua keskeltä ja lihaa pilaantui het pikkurillinkynnenkokoinen pala. Onneksi kala oli sen verran iso, että jäi vähän itsellekin. 
No nämä liibalaabavänisijät saavat jäädä omaan liemeensä kellumaan, jatkan edelleen valitsemallani linjalla, eli koukkaan kalani keskeltä. 
Joo, edellinen yö oli ollut Sirmassa yhtä teurastusta ja kalaa oli noussut veneisiin aivan karmeasti. Itse olin onnellisten naisen vieressä ja ei kaduta yhtään. 
Kun kuitenkin puhelin pääpätti tekstiviestejä ja kuvia kaloista, niin pakko oli lähteä aamuyöstä onkimaan. Kön ei nukuttanut enää.
En onnistunut kylläkään saamaan jalkaa isompaa, "parvi" (jota taaskaan en onnistunut näkemään) oli mennyt jo ylävirtaan. Mutta kalan sain ja kotona konjakkinapsut. 
Illasta sitten ajattelin lähteä tutkimaan jokea ja testaamaan uusia perhoja. Kun keli tummeni kuitenkin melkoisesti, kaivoin rasiasta mielestäni keliin sopivia perhoja. Sellaisia ison kalan perhoja.
Semmoinen löytyikin (KH55 special) ja Sirmankoskessa vapa taipui nätisti. Aika nopeasti selvisi että isompi poika on kyytillä ja kamera käyntiin. Loppu näkyykin sitten videolta. Varoitus taas, kala kuolee, väärinkoukattu ja verta valuu. 
Tänä aamuna käväisin mutkan joella ja saldona oli kaksi karannutta ja yksi titti. Punamusta perho on nyt valttia, sillä semmoisella saivat Joel Kangas ja Jorma Hämäläinen 11 kg lohen Maggasuvannosta. Katselkaa kuvia ja videoita, ehkä lepään hieman. 

Toiseksi suurin perholla saamani kala, 13,050 kg.
Sellainen ottiperho se. KH 55 Special

Punamusta on päivän väri.






tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hampaaton viikko

Lohi puree perhoa ainakin

Lohi pudottaa hampaat joessa ja on huono ottamaan, sanovat. En sitten tiedä, pudottaako lohi hampaansa, mutta joka kesä sileäleukaisia lohia olen saanut. Kuten eilenkin yhden lohiluokan kalan, jolla oli kaksi pientä piikkiä suussa, muuten leukaluut sileät. 
Ja sitten sanovat, ettei lohi hampaattomalla suulla mielellään vaappua pure, mutta saattaa hennosti käydä sopivaa perhoa puistelemassa. 
No sekin tuli koettua, että perhoa puisteli kyllä, mutta pahus vie, terävät koukut jäivätkin pysyvästi leukaan ja kala tuli tiukan väännön jälkeen veneeseen. Alla videot väsytyksestä, joten annetaan niiden pohjalta Miikalle tilaisuus näyttää. Onnea hänelle ennätyskalasta. 
Lisäksi saimme kolme tittiä, joilla kaikilla oli kylläkin hampaat. Kojamotitit olivat juuri merestä nousseet, joten ei olleet vielä käyneet hampilääkärillä tekareita tilaamassa. 
Kaikki kalat haksahtivat perhoihin. Eilisillan kaksi kalaa Lohduttaja -perhoon, joka iltapäivästä tupsahti postilaatikkoon. Ja tämän aamun titit Sirma Hailanteriin tai johonkin sentapaiseen. 



Vesi laskee, lämpötila optimi

Kovassa tulvassa ollut joki on alkanut tasoittua. Vesi on kääntynyt laskuun ja odotukset kalantulolle on kovat monissa veneissä. Osa kalastajista on tulvan aikana saanut kyntää melkoisen hedelmätöntä peltoa, mutta kuka on tulvasoudun omaksunut, on päässyt lohenrasvaa suupielistä pyyhkimään. 
Nyt vielä kalat uivat lähellä rantoja, etsien helppoa virtaa uida ylös. AlaTenolla kaloilla on vauhtia melkoisesti ja otti on ollut heikkoa. Räväköitä tärppejä on monissa veneissä koettu, mutta kalat ovat menneet puis. 
Näkisin että lähiviikot tuovat helpotusta soutuun kun vesi jatkaa laskuaan. Lohilla reviirialueet pienenevät ja tällöin yhteentörmäyksiä vieheiden kanssa tulee entistä useammin. 
Vesi on vielä varsin ruskeaa, sellaista jaloviinan ja konjakin välimuotoa. En ole kuitenkaan maistellut, lieneekö maku sama. Yläjuoksulta kuitenkin tulee monenlaista lientä jokeen, joten saattaisi kolmen tähden jallun veroista jopa ollakin. Pysyn purkitetuissa tai pullotetuissa juomissa, kiitos vain. 
Vielä en ole kuullut oikein isojen saanneista, siis päälle 20 kiloisista. Iso vesipatja suojelee niitä, mutta kuinka käy kun vesi katoaa päältä. Ukkoherrat alkavat liikehtiä etsiessään parempia suojapaikkoja ja silloin joella oleva voi joutua kokemaan elämänsä tappelun. Niitä isoja nimittäin varmasti on isolla vedellä päässyt sopivasti hiipimään koloihinsa. Niitä odotellessa katsotaan näitä videoita. 
 Miika Liimatainen ja 8,770 kg ennätyslohi
Aamun titeille kelpasi Sirma Hailanterin muunnos.






Hampaita löytyi

Käväisin pienen laskun tekemässä ja kappas vain, sieltähän löytyi lohi. Pienenä vinkkinä suvannoilla soutaville, kokeilkaa poikkivirran soutua perhoilla ja melkoisella vauhdilla. Viistättäen ja sitten tiukka käännös ja heti toiseen suuntaan. Nyt viisi viimeistä kalaa tällä viikolla on ottanut samanlaiseen soututyyliin. Sopivan ripeästi poikkivirtaan karikoiden ja rantapenkkojen reunoille ja siellä napakka käännös. Ei mitään valuttelua tai pudottelua. Näyttää että kovaa vauhtia nouseva kala tarvitsee perhoissa jonkun ärsykkeen ja ehkä tämä on se. Tai ei sitten sinnepäinkään, mutta kokeileva ei tieltä eksy.
Akin perho koitui tämän kohtaloksi


Eräs ystäväni tahtoi kokonaisen lohen, joten tässäpä se sitten on.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Tuulta ja vettä

Reiskan jälkeen on elämää

Kun Reiska läksi, pelotti että kuolee. Nyt sitten pelottaa ettei kuolekaan. Taisin kastua siinä vesisateessa pahemman kerran, sillä lauantaina alkoi karmea romoska. 
Pää täyttyi, keuhkot vastaavasti tyhjenivät. Nokka täyttyi ja tyhjeni tasaista vauhtia. Kuume nousi, kuume laski, sekään ei voinut tehdä selvää pesää tai olla tekemättä. 
Viikonlopun soudut jäi soutamatta ja alkuviikosta tein kovin seitinohuita kokeiluja joella. Mutta sen verran sai käsivarsiin punetta, että pääsin pitelemään kalaakin. 

Vettä Tenossa on nyt erittäin paljon ajankohtaan nähden ja lohilla reittejä vaikka kuinka nousta ylöspäin. Ja totta tosiaan ne nousevat ja vauhdilla. Vaikka eräskin "asiantuntija" blogissaan kirjoittaa, ettei alhaalta ole mitään saatu, niin paskaa jauhaa kuten tavallisesti. Vaikka lohet eivät tällä vedellä alajuoksulla kaikissa paikoissa pysähdy, niin silti kalaa on tullut alajuoksun onkijoille todella mellevästi. Ei riitä blogistin kertoma 15 kalan viikkotilasto (koko alueelta, kaikille soutajille) mihinkään alajuoksun kalojen suhteen. Johan tuommoisen määrän onkii yksi venekunta suhteellisen helposti. Ja isoja lohia on kiskottu veneisiin aivan nokko. Meikäläisen 17,7 kg kojamo jää pikkupojaksi jo nyt ja jatkossa pienenee vieläkin tuosta. Nimittäin tänä kesänä alajuoksulta ongitaan yksi tai useampi mahtilohi. Sellaisia lähtöjä on soutumiehillä ollut vieheissä, että oksatkin rapisee rannoilla puissa. 
No pitää kehua sen verran, että pari vuotta sitten sain ammattilaiselta perhonsitojalta synttärilahjaksi perhon. Hän nimesi sen KH55 perhoksi täytettyjen vuosien vuoksi. Jo tuolloin sillä perholla sain pitkälle toistakymmentä kalaa. Ja jatkoa seurasi viime kesänä ja tänä kesänä sama perho on saalistanut jo 5 kalaa minulle. Ja aika monelle muullekin kalastajalle tämä perhomalli on antanut mukavia yllätyksiä. Uskon että perho saa kohta oman sertifikaatin ja pääsee perhojen kattoon ripustetuksi. 
No höpinät pois ja katsomaan kuvia ja videoita eilisestä kalasta. Varoitan, videolla nähdään väärää koukkausta, väärällä koukulla ja kala lopussa kuolee. Ei heikkohermoisille!!!!!!!


Tuolta sen KH55 perhon yleensä saa kaivaa