tiistai 30. kesäkuuta 2015

Lohestusta

Saantia ja saamattomuutta

Kun katselen kalapäiväkirjoja aina vuoteen 2005, jolloin muutin pysyvästi Utsjoelle, niin selkeitä ajatuksia lohen tilasta Tenolla päässäni pyörii. En lähde ennustamaan, sillä kesähän on kesken. Tai jos oikein ilkeitä ollaan, eihän se ole Utsjoella edes vielä alkanut. Ei yksi paidaton päivä kesää tee, voisi ukkinikin sanoa. 
Nytkin on kalastettu villahousut jalassa ja talvitakki niskassa. Kuitenkin joelta kuuluu vähän kaikenlaista porinaa lohesta. Optimistit näkevät lohia joka paikassa ja pessimistit eivät pety. Minä kuulun jälkimmäisiin, sillä onhan näihin vuosikymmeniin mahtunut pettymyksiäkin, joten otetaan nyt hieman iisimmin.
Kun ja jos kuulet puheita valtavista lohiparvista, joita nousee jokeen jatkuvalla syötöllä, pyydä puhujaa tarkistamaan näkönsä ja lääkityksensä. Jompikumpi tai kumpikin voivat olla pahasti pielessä. Jos kuulet puheita sieltä ja täältä saaduista ykköskaloista, älä kuitenkaan laita perunoita tulelle kalakeittoa ajatellen. Annukan grilliltä saat paljon helpommalla Ailligasburgerin. 
En tahdo maalata piruja seinälle, enkä maalaakaan. Olen kuitenkin absoluuttisen realisti. Kuulopuheet ja ykköskalat eivät merkkaa mitään, itse luotan omiin silmiini. Kaikki toivomme että lohta alkaisi juosta jokeen päntiönään ja vaikka vähän isompiakin. Mies voi toivoa vain yhdessä asiassa saavansa pientä ja se ei ole todellakaan kalastusta. 
Koetan pitää aihetta yllä perjantaihin saakka ja sitten tulee päivityskatkos pakollisen Alaskan lohimatkan vuoksi. Kestäkää siis vielä vajaa viikko näitä horinoita.
Alla pari kuvaa vuodelta 2013 1.7 eli niinkö huomenna. 



http://www.marinetraffic.com/fi/ais/home/centerx:30/centery:71/zoom:7 Tuolta voi jokainen käydä katsomassa, kuinka kalastusalukset liikkuvat Tenovuonolla ja siinä suualueella. Särkiäkö ne siellä troolaavat? Tunnetusti ei lohta kuulemma troolata lainkaan. Vaan mitä tapahtuu kymmenille tuhansille lohille, jotka joutuvat verkkojen perälle? Heittääkö kalastajat ne takaisin mereen?

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lauantain lohta

Partakone joesta


 Ihminen heräsi klo 4.22. Ei ollut aamujäykkyyttä, eikä myöskään pissittänyt. Näin vanhan miehen jompikumpi vielä herättää noihin aikoihin.
Sitä vaan heräsi jostain syystä. Sisäinen ääni sanoi; "joelle siitä, yöllä on joki täyttynyt lohista. Niistä lohista, joita useiden kalamiesten kerrotaan nähneen parvissa uivan ylävirtaan".
No 24 vuotta olen kalastanut lohta ja koskaan en ole onnistunut näkemään mitään lohiparvia. Mutta sisäistä ääntä on uskottava, joten äkäinen aamupala liian kuuman kaakaon kanssa käkättimeen ja peenis tulille ja menoksi.



Sirmassa oli kolme soutajaa suvannolla, joten löysimme itsemme myös keikkumasta sopivasta välistä. Valinta oli kojamomonttuihin vaaput ja sitten koskenniskalla vaihtui vavat perhovavoiksi. Yksi vaappu sai kuitenkin mahdollisuuden olla koko koskialueen. Joonas S tuliperse, jolla kalaa olen koskesta saanut ennenkin.
Vaan eipäs napannut koskesta, taaskaan. Viikon aikana Rautu-Reiskan kanssa olimme hinkanneet persaukset nilelle koskea ja ilman tärppiä olimme onnistuneet liukumaan Maggasuvantoon. Sinnehän sitä nytkin liukasteltiin ja Norjan venerannan monttu saavutettiin ketterästi. Sitten Reke näki perävavan nyökkivän ja arveli siinä olevan harjuksen. Vedin kuitenkin airoilla vastaiskun ja sitten taipukin vapa melkoisen miehekkäästi. Kala kääntyi heti uimaan venettä kohti eli ylävirtaan. Kiskoin airoilla sen minkä talvi antoi punttisalilla ja samalla käänsin keulaa keskivirtaan. Vapa vääntyi lähelle moottorikoppaa kun kala pyrki ylöspäin. Reke sai yhden vavan jo pois pyynnistä kunnes kalavapa ponnahti suoraksi; "irti on, voi..."
Mikään titti tai jalka se ei ollut ja oma veikkaukseni oli jonkin kokoluokan kojamosta. Se vaan otti vaapun suuhunsa ja läksi uimaan ylävirtaan. 
Palasimme rantaan ja sadattelimme vieläkin karannutta. Viikko soutua ja sitten kun kerran vapa taipuu, kala pääsee irti. Teki mieli heittää jo homma siihen ja ajella Nuorgamiin valtionkauppaan. Mutta kun sekään ei aukeaisi vielä moneen tuntiin.
Rantaan tuli tuttu lohimies, joka myös kertoi suhteellisen huonosta tuurista. Neljä lupaa ja pieni jalka saldona. "Aiotteko lähteä tästä vai miten?" hän kyselin meiltä. "Lähde vain, me voimme odotella ja tullaan sitten perässä".
Kun riittävä välimatka tuli edellä soutavaan, läksimme sestomaan. Ja hyvä kun ehdimme saada pyydöt veteen, niin siellähän äijä seisoi jo veneessä. "Hitto, sen meidän kalan nyt sai. Tai ei se lie sama, mutta siellä vaan väsyttää lohta."
Souturytmi meni sekaisin kun päässä möyri kaikenlaisia ajatuksia. Niinpä se lasku menikin, sanonko miksi. No en sano.
Nousimme takaisin venerantaan ja katselimme täyttyvää jokea. Siis veneistä. "Vieläkö ehdimme soutaa, esim. tuossa olisi piiiitkä väli. Kun ei viinakauppakaan ole vielä auki".Reke katseli kelloa ja myöntyi ajatukseen vielä yhdestä soudusta. "Mutta sitten iltaa varten käymme hakemassa linimenttiä, kun on viimeinen ilta edessä".
Sama vaappu sai olla töissä edelleen ja muuten mentiin perhoilla. 
Pääsimme kivasti sopivaan väliin soutamaan ja ripeästi laskettelin Sirmankoskeen. Mielessä pyöri ajatus kuitenkin koskimontuista, jos siellä meitä odottaisi vielä kala.
Tittiränniä ei tällä kertaa kukaan pieksänyt perhoilla ja laskin siihen kuohukivien ja rannan välissä olevaan monttuun. Kun sain siimat suoraksi, niin samaa vaappua vietiin rumasti. "Nyt läksi kunnolla, äkkiä muut pois".
Reke hoiteli perhot pois ja pääsi kalavapaan käsiksi. "Ei ole pikkuinen kun komiasti syöksyy".
Kala painui kohti Norjan rantaa ja vapa teki työtänsä. "Antaa uida vaan, kyllä se siihen kyllästyy kohta". 
Reke hoiteli väsytystä totuttuun tapaan ja kohta saimme näköhavainnon kalasta. "Onhan se melkoisen komia, yli kympin pötky varmasti". Näin myös että vaappu oli kokonaan kalansuussa. "Ei ole hätää, on hyvin kiinni. Rauhassa otetaan sisään, kyllä se siitä".
Ja toisella käännöllä Reke sai kalan kääntymään kohti venettä ja pääsin tälläämään uuden nostokoukun selkäevän eteen. Ja ropsista vaan, sehän nousi ketterästi laitojen sisäpuolelle. Hirvenleukaluuta kalalle ohtaan kunnolla ja pienet tuuletukset. "Onneksi olkoon, se on meidän".

Kevyt oli päästellä veemaksilla venerantaan ja nostella kala törmälle. Tai Reken mielestä se painoi kyllä melkoisesti. Veneessä sanoin jo Rekelle, että kala painaa 13-14 kg. 


Joonas S tuliperse teki taas työnsä ja kun muutama kuva oli otettu kalasta ja vaapusta, tietenkin piti saada tarkka punnitustulos. 
Digivaaka kertoi lohdutonta kieltään, kalalle oli kertynyt punaista lihaa kokonaista 13,560 kg. Pituutta näppärät 112 cm. 

Rautu-Reiskan kolmanneksi suurin lohi kautta aikain. Kelpaa sitä huuhdella jaloilla juomilla. Kippis vaan teillekin. 
jk. joku voi ihmetellä otsikkoa. Sovimme alkuviikosta Reken kanssa että sitten vasta ajetaan parta kun saadaan lohi. Joten nyt pääsee raapimaan naamaa sileäksi, eli se partakone löytyi sieltä Tenosta.


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusaatto

Nuoren miehen lohi








"Siitä kylältä 20 km Nuorgamia kohti ja auto parkkiin oman autoni viereen levikkeelle ja kävelette rantaan". Noilla ohjeilla ohjeistin juhannusaaton asiakkaita samalla kun paistelin rantanuotiolla makkaraa. 
Sain rauhassa paistella toisenkin makkaran, ei vaan kyytiläisiä näkynyt. Sitten pirahtaa puhelin. "Olemme Sirman kylällä, tässä on vanha kauppakin. Ollaankohan menty jo ohi?". 
Ohi ja yli, sanotaanko sillä matkalaiset olivat harhautuneet Norjan puolelle. "Voi hitto sentään, ajamme takaisin kylälle ja siitä sitten oikeaa rantaa pitkin venerantaan. Tullaan vauhdilla juu".
Mutta lopulta päästiin veneeseen ja nuori herra Miki pääsi elämänsä ensimmäiselle lohensoutureissulle. 
Ajoimme veneen Suvikosken yläpuolelle ja vieheiksi olin virittänyt parhaat mahdolliset. Perhoja ja vaappuja sopivassa määrin. 
Mikin kasvoilla paistoi selvä jännitys, saadaankohan me lohi ja kuinka iso. Äityliini höpötti keulassa niin ikään hermostuneena. Sainkin pitää soudellessa pienoisen oppitunnin lohen sielunelämästä aina setsuaalisesta lisääntymisestä isoksi loheksi kasvamiseen. Kuinka ja miksi lohi ottaa vieheeseen. No sitähän minä en tiedä, kuten tuskin kukaan, mutta kun keksitään hyviä kysymyksiä, osaan keksiä niihin hyvät vastaukset. 
Näin höpötellessä mentiin Suvikosken ottipaikat tarkasti, mutta ei vaan Mikin ensimmäistä lohta kuulunut. 
Aurinko paisteli kuitenkin kauniisti, joskin Norjan tuntureiden takaa näytti tulevan melkoisen harmaa pilvi päälle. Sadekuuro olisi siis tiedossa. 
Vetelin veneen lähemmäksi Norjan rantaan ja kohtahan ensimmäiset pisarat kopsahtivat veneen lattialle. Samassa vedenpinta alkoi kiehua rankan sateen pieksäessä vettä. Ja silloin se tapahtui! Perävapa alkoi heilua tärpin merkiksi ja lohi oli tarttunut kiinni. 
Kelasin toiset onget pois ja otin kalavavan käteeni. Miki sai toimia kelausmiehenä ja minä varmistin vavasta vain, että kaikki sujuu hyvin. 
Pienen väsytyksen jälkeen näin että meillä on titti kiinni Huuskimus vaapussa. Vuosivaappuvärissä vielä. "Annahan äityliini haavi meille, otamme Mikin kalan veneeseen". 
Pienet ravistelut, pomput ja kohta kala olikin haavissa. Eleettömän iloisesti nuorimies käsitteli ensimmäisen lohensa saantia. Tai no olihan miehen sisällä käynnissä melkoinen myllerrys. Istua epämääräisen kuuluisan Kala-Harrin veneessä ja näyttää ukolle kuinka kaloja hoidetaan himaan. 
Vetelin veneen rantaan ja sitten kuvattiin.

Kun sitten jälkeenpäin kyselin, että onko äityliini huomannut kuvata väsytystä videolle, niin vastaus oli että ei, kun jännitti niin. 
No Mikin ilmeestä näki, ettei lohi tulisi jäämään viimeiseksi. Ja jospa ensi kesänä tavataan jälleen. Kun äityliinikin lienee ne juhannustait tehnyt ajoissa. 
Kiva juhannusaattoilta olikin elämysten täyttymys ainakin yhdessä perheessä. Selvä juhannus lapselle ja yhteinen kalaretki. Varmasti jää mieleen loppuelämäksi. Hienoa Satu, Mikistä kasvaa lohimies vielä.


Sadekelissä

Viisi ihanaa minuuttia


Vettä sataa, taivas on pilvessä, mutta vedenpinta tyyni. Ajatuksissa soutumiehellä on lohen saaminen, vaikka isommankin. 
Katse hakeutuu viehepakkien sisältöön, löytyykö se oikea viehe juuri tähän keliin." Pari vuotta sitten taisi tuo perho olla sadekelillä toimiva, laittaisikohan sen. Ei mutta tuossa vieressä on paremmannäköinen, jospa se toimisi sittenkin".Lohimies miettii, tutkii perhorasioita ja katselee taivaalle. Sadoista perhoista on vaikea valita ne kaksi ottavinta. Lohimies on päättänyt koettaa onkia kahdella perholla ja kahdella vaapulla. Vaappujen valinta käy tottuneesti, sillä lohimies on omasta mielestään melkoinen tekijä vaappujen soutajana. Mutta nuo perhot, jotka tulivat käyttöön vasta muutama vuosi sitten. Pakosta kun viereltä toiset kiskoivat perhoilla kalaa ja lohimies vain harvakseltaan vaapuilla. Isompia tietenkin kuin perhokalat, mutta joku viehätys alkoi lohimiehen päässä pyöriä perhonsoudun suhteen. "Onhan se semmoista lilluttelua, herkkää ja hienoa. Lierauttelee vaan perhot virran vietäviksi ja mietiskelee mukavia" lohimies itselleen perustelee perhojen tulemista soutuvalikoimaan.
"No laitetaan kuitenkin KH 56 synttäriperho kun se vielä uutuuttaan hehkuu komeana ja sitten tuo tuttu sadekelin laite, joka on antanut joitain lohiluokan kaloja sateella, mutta ei yhtään jalkaa tai tittiä. Lienee niin rumankaunis, ettei pienet kalat sitä suuhunsa huoli" päättää lohimies vatuloinnin.
Lohimies ajaa moottorilla Suvikoskeen ja laskee ensin perhot virran kieputettavaksi. Sitten vaaput ja napakat kädet tarttuvat airoihin. Ties monennenko tuhannen kerran alkaa tuo rytmikäs liike. 
Lohimiehen silmät pelaavat koko ajan virran pinnalla. "Nyt tuohon monttuun, siitä joskus on tarttunut ja sitten lierautus virranreunaa". Näin mennään Suvikoski alas ja vielä kopaistaan koskenalusmontut. Mutta ei taivu vapa, vaikka parhaan taitonsa mukaan lohimies kääntelee venettä tyynessä kelissä. Vesipisarat ropsahtelevat harvakseen lakin lippaan ja silmälasit saavat ohuen vesikalvon pintaansa. Speden keksimät silmälasinpyyhkijät olisivat nyt kova sana. Vaikka suvanto on jokaiselta kiveltä ja montulta tuttu lohimiehelle, joten puolisokeanakin soutu onnistuu kyllä. 
Veneranta tulee ohitettua ja mieleen tulvahtaa muutaman vuoden takaisin suurlohi siitä venerannan läheltä. Aina se vaan suurlohi, kerran saatu, iskee mieleen. Jospa semmoinen tulisi uudelleen, vaikka vähän isompikin. 
Suurlohen monttu jää taakse, kun virta hieman kiihtyy. Tullaan kuumille paikoille, kohtaan josta useita lohia on lohimies saanut tarttumaan vieheisiin. Soutu tarkentuu ja lierautukset terävöityvät. Ikään kuin tiedossa olisi ottava kala jossain alapuolella. No ei tietenkään mitään tietoa kaloista lohimiehellä ollut, mutta omaa mielenrauhaa pönkittääkseen ajatukset äijällä katoilevat jo tulevaisuuteen. "Jospa siellä montuissa jo ensi viikolla olisi lohia", ajattelee soutaja kunnes jarrun rääkäisy ja vavan taipuminen juurta myöten katkaisee ajatukset. "Olipas sittenkin ja taitaa olla melkoinen junttura. Vapa pysyy mutkalla ja nopeasti katoaa siimaa kelalta. "On sitä siimaa, antaa mennä vaan" tuumii äijä ja kelailee rauhassa muut kamppeet veneeseen. Koko ajan kala kiskoo siimaa alavirtaan ja sitten lohimies saa vavan käteensä. Kala pysähtyy kaukana veneestä ja lähtee kiertämään ylävirtaan veneen sivulta. Lohimies kelaa siimaa sisään ja lohi sujahtaa vauhdilla veneen ohi kohti ylävirtaa. Kohti määränpäätään, mihin sitten olikin menossa. Karasjoelle, Osmaan vai Palosuvantoon? 
Lohimies kuitenkin päätti että nyt se meno pysähtyy Sirmansuvantoon ja lohimiehen pakastimeen. 
Lohi ei käy pinnassa, eikä temppuile kuten titti tai jalka tekee. Lohen tekemisessä on määrätietoinen vahvuus, se kulkee kuin juna veden alla. Tai eihän lohimies edes tiedä kuinka juna veden alla kulkee, mutta sellainen ajatus päähän jostain sujahtaa. Olkoo sitten vaikka sukellusvene, jos kertoisi lukijoille paremmin lohen tekemistä.
Lohi ottaa jälleen pitkän syöksyn ja lohimies pitää helläkätisesti kalaa siimassa. Perho ei ole suuri ja eihän sitä tiedä kuinka hyvin kala on kiinni. Onko vain suupielestä, vai onko perho syvällä kurkussa. 
Syöksy päättyy ja lohimies alkaa taivutella kalaa lähemmäksi venettä. Taistelu ei tulisi olemaan ohi, sillä lohimies uskoi lohella olevan varastossa useita syöksyjä sekä muita keinoja ravistella ikävä perhoinen nipistämästä. 
Lohimies ei ehdi kovin montaa vetoa suostutella kalaa lähemmäksi kun perho irtoaa kalansuusta. "Se oli sittenkin suupielessä heikoisti kiinni". Ei tullut ärräpäitä, eikä muitakaan manauksia. "Se vaan meni ja kala alkoi kasvaa heti irrottuaan. 
Lohimies toipui nopeasti menetyksestä ja ajoi moottorilla hieman ylemmäksi ja uudelleen vieheet veteen. Ei lohimies sitä karannutta enää pyytänyt, mutta jospa sillä olisi kavereita matkassa. 
Sama ottipaikka hieman toisenlaisella kuviolla soudettuna ei tuottanut mitään. Eikä tuottanut Sirmankoski ja Maggasuvantoon lohimies lopetti soudun. 
Oli lohella kavereita matkassa, sillä venerantaan ajaessaan lohimies näki useita hyppyjä. Siellä ne loikkivat kuin ivatakseen lohimiestä. "Me täällä vapaana kirmaamme, et sinä meitä saa nalkkiin".
Lohimies päätti mielessään että uusintaottelu otetaan illalla. "Katsotaan miten suu sitten pannaan, vieläkö loikitte?". 
Tähän perhoon lohi otti.


 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannusta odotellessa

Juhannuskala kiikarissa

Synttärilohi vuosimallia 2011. 


Monilla Tenolle tulevilla on lohi tietenkin tähtäimessä eli ns. kiikarissa. Ristikolla, voisi intohimoinen metsästäjä lausua. Olipa se tähtäinmalli mikä tahansa, kyllähän se juhannusaattona olisi mahtava paistella kimpale lohta grillissä tai paistinpannulla, miksei rantanuotiolla tikunnokassakin.
Mutta kuinkas tänä kesänä juhannuslohen jahti onnistuu kun kesä ei ole vielä tullut jokilaaksoon ja juhannus pukkaa niskaan. Jos tuon tietäisin, paistelisin itsekin lohta, mutta nyt taitaa pannulla tuolla keittiössä käristyä makkaraa ja sipulia. 
Tenon vesi on tällä hetkellä vielä alle 10 asteista. Lohta on jokeen pieniä määriä noussut, mutta niillä tuntuu olevan kiire yläjuoksulle. Sieltä joitain kaloja on saatukin, kun kalojen vieteristä alkaa veto loppua ja vauhti hidastuu. Eli lohestajankielellä tarkoittaa sitä, että kalat pysähtelevät lepäilemään ja tällöin kala on hanakampi nappaamaan kohdalle tullutta viehettä. Nousuvauhdin ollessa kova, kalat vain tuuppaavat eteen tulleita vieheitä ja tämä ilmenee veneessä räväköinä tärppeinä ja tilanne on hetkessä ohi. Näin kävi esim. minulle eilen synttäripäivänä. Kolmesti vapa rätvähti notkolle ja kolmesti oikesi. Vieläpä niin, että kahteen vaappuun täräytti lohet yhtä aikaa. Tuplatärppi siis kansanomaisesti sanottuna. 
Tänä aamuna lohi kävi pyörähtämässä perhon luona molskauttaen vettä komiasti, mutta viime hetkellä vetäytyi iskemästä. Odotin jo vavan taipuvan vauraan lohen painosta, mutta eipähän vain. 
No merkit ovat semmoiset, että joessa kaloja on ja kunhan vesi tuosta pääsee +10 asteen paremmalle puolelle, voi monetkin vavat notkua kalojen painosta. 
Tietenkin tästäkin lohimassasta joku sattuu silloin tällöin kalan saamaan. Varsinkin rantamiehet ovat saaneet kaloja, mutta sehän perustuu niiden määrättyjen monttujen ronkkimiseen koskissa, joihin kalat joutuvat pysähtelemään. 
Ei tässä mitään paniikkinappulaa kannata painaa. Alkukesä on vaan ollut pirun kylmä ja se heijastuu kaikkeen luonnossa. 
Ja jos sitä juhannuslohta lähtee nyt yrittämään, jotain vihreää, keltaista, oranssia saattaisi vaapussa kannattaa olla. Perhoissa hopeaa, mustaa, vihreää, pinkkiä kenties. Yhdessä tai erikseen. Lisäksi kannattaa aina kokeilla jotain ihmeellistä. Eihän kala välttämättä tunne vaappuja nimeltä tai niiden värikoodeja. Kokeilu saattaa hyvinkin kannattaa. 
Voisiko esim. tässä olla perhot juhannuslohelle?



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Tekniikkaa autoon

Garmin Nuvi Cam 

Garminilta on tullut uusi paikannuslaite, jossa on mukana paljon lisätoimintoja helpottamaan liikkumista turvallisesti tien päällä.
Kun asensin autooni kyseisen monitoimilaitteen, alkoi päässäni raksuttaa myös ajatuss, mihin kaikkeen laitetta voisi soveltaa omassa harrastustoiminnassani, kuten metsästys ja kalastus.
No mietitään sitä tässä kesän aikana, mutta sitä ennen kokeillaan mitä kaikkea laite tarjoaa käyttäjille. 

Ensimmäisenä tulee esille kookas näyttö, joka on erittäin selkeä. Ajo-ohjeet näkyvät selvästi ja ääniohjaus tietenkin tukee tätä toimintoa. Näytöllä on kokoa peräti 6 tuumaa, joten nopealla vilkaisulla nähdään, ollaanko tiellä vai ei. Tosin laitteen ominaisuuksissa on äänihälytys jos auto meinaa mennä pöpelikköön tai ajaa liian lähelle edessä olevaa estettä. Se nähdään alempana olevalla videolla.
Toinen upea asia on laitteen kamera. Kameran ominaisuuksista sen verran, että kun saavut kohteeseen, lävähtää livekuva näytölle, että varmasti olet oikean talon pihassa. Lisäksi kamera kuvaa tietenkin koko ajan etumaastoa, missä vain ajatkin. Samalla se tallentaa muistikortille ajotapahtumat, joten näet jälkeenpäin kaiken mitä liikenteessä edessäsi on tapahtunut. Ja todella korkealuokkaista kuvanlaatua tarjoten niin still-kuvina kuin videollakin. 
Näin kuvasta nähdään päivämäärä, koorninaatit ja nopeus. 

Garminin jalustan saa kiinni tuulilasiin jämäkällä imukupilla ja magneettikiinnitys nappaa napakasti laitteen kiinni jalustaan. Virtaa laitteen akkuun tulee tupakansytyttimen kautta ja kun auton virta kytketään päälle, syttyy Garmin tulille automaattisesti. Matkakäytössä laitteen oma akku palvelee
varsin pitkään ilman välilatausta. 
Turvallisuutta laite tarjoaa myös puhelimien käyttäjille. Bluetooth yhteydellä voidaan kivasti jutella ilman kännykkää korvalla. Garmin toimii osoitekirjana ja sillä voi soittaa yhdella painalluksella vaikka kotiin. Samoin jos et muista, missä koti on, niin suunnistus kotiin onnistuu myöskin karttaohjelman kautta. 

Metsästys- ja kalastuskäyttö
Miten ja missä voisin käyttää omissa harrastuksissa laitetta? Onhan Garminilla kokoa ja merkin laitteista löytyy varmasti pienempiäkin laitteita, mutta jos tämä on ostettu, voihan sitä kokeilla soveltaa jotenkin muuhunkin kuin autokäyttöön. 
Suunnistaminen tietenkin onnistuu paikasta A, paikkaan B todella hyvin. Ja jos matkalla tulee mielenkiintoisia kohteita, niin napsaisee kuvan ja koordinaatit jäävät talteen. Esim. hirvijahdissa nykyisin pohjoisessa täytyy olla tarkat koordinaatit kaadon merkkinä. Kun on ampunut vaikka Mieraslompolon taakse luvallisen hirven, luvalliseen paikkaan, niin nappaa Garminilla kuvan ja toimittaa sen Riistakeskukselle. Se tosin ei aina takaa sitä, etteikö välttyisi seuraamuksilta, mutta on vahva todistusaineisto että mihin kohtaan eläin on kaadettu. Ja voihan laitteella kuvata videolle ennen kaatoa tilanne aina jahdin aloituksesta, maanomistajan jututtamiseen kaatolupaa kysyttäessä aina kaatolaukaukseen saakka. Aseeseen tuota ei kannata kiinnittää, mutta sen verran voi välillä kuvata tilanteita että koko tapahtuma tulee dokumentoitua. 
Entäs kalastus. Järvillä veneistä löytyy aina tuulilasia tai muuta pintaa, johon laitteen saa kiinni. Ja onhan se komiaa laittaa tallennus päälle kun kolmen kilon kuha rimpuilee siimanpäässä. Näkee jälkeenpäin koordinaatit ja osaa mennä kaveritkin pyytämään sitä saatua kalaa. 
Näkisin että kyllä tästä on paljon muuhunkin kuin pelkkään automatkailuun. Mihin, se selviää kunhan kunnolla päästään kokeilemaan kaikkia ominaisuuksia. 
Katsotaan tähän loppuun vielä video tuulilasin läpi. jk. äänimerkki kertoo että liian lähellä ollaan edellä ajavaa. 



http://www.automasa.fi/tuotteet.html?id=24236/243694 löytyy lisätietoja Garmin NüviCam laitteesta.


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Juhannusviikko

Lohta nousee


Juhannusviikko alkaa melkoisen viileänä ja niin myös joenvesi on melkoisen kylmää. Juhannusuinnilla voi saada selkeitä kutistumisen merkkejä kehoonsa, joten kannattaa pysyä vain rannalla. 

Vesi on 10 asteista ja laskusuunnassa koko ajan. Samalla vesi on kirkastunut ja roskat kadonneet virran mukana kohti merta. 

Lohirintamalla on alkukesä ollut verraten hiljaista. Kulkutusviikkokin näytti varsin heikolta. Ja sitähän se monen verkonheittäjän puheissakin oli. 

Mutta loppuviikosta alkoi lohta virrata jokeen ja taitavat kalastajat niitä saivatkin ihan kunnolla. Isojakin lohia oli koukattu veneisiin ja rannalle. 

Viikonloppuna lohi alkoi purra perhoja ja kalastajilla oli tapahtumia melkoisen hyvin. 
Tästä jatketaan nyt kohti juhannusta viileissä merkeissä, sillä sateita ja kylmää keliä on luvassa. Eipä siinä sitten kun karvahattua tiukemmin päähän, ettei lennä jokeen kuten Sampan lippis. 

Tällä kalustolla mennään taas virralle

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vedenalainen kamera

Kalojen makuuhuoneeseen vakoilemaan

Eipä Tenolla pääse enää kalat kivien taakse piiloon kun tekniikka on asettunut veneeseeni.

Nyt tuli e-villen verkkokaupasta kokeiluun mielenkiintoinen laite. Vedenalainen kamera, jossa on kuvaruutu ja 20 metrin johdon päässä kameralinssi.
Tällä todella tarkalla videokuvaa lähettävällä vedenalaisella kalastuskameralla pääset entistä lähemmäksi kalojen maailmaa! Kamerassa on laadukas 93° Sonyn CCD -laajakuvalinssi HD 700 -linjaisella resoluutiolla. Kameran reunoilla on 12 erittäin kirkasta LEDiä, joka takaa hyvän näkyvyyden vedessä kuin vedessä.
Monitori on taas 7 tuumaa, resoluutiolla 800x400 tason ”telkkari”, josta on upea seurata kalojen valtakuntaa ja sen haltijoita.
Akkuna on 4500 mAh Lithium, jonka kuvauskestoa en ole vielä ehtinyt kokeilla.


Mietteitä tuotteesta
Tästä kamerasta on olemassa toinen versio, jossa on nauhoitusmahdollisuus SD kortille. Tässä mallissa kuvaa seurataan vain livenä, joka sekin kertoo kyllä kaiken olennaisen. Eli onko montussa kojamo kotona tai pilkkireissulla näkee, kuinka raudut ja muut eväkkäät liikkuvat pilkin luona.
Varjopuolena tämmöisellä vedenalaisella kameralla on se, että kun kuvaruudulta näkee mahtilohen heiluttelevan eviään jossain montussa, niin paikasta ei pääse etenemään mihinkään. Ja mitä pitempää lohi on suu kiinni, eikä välitä vieheistä, sitä ärtyneempi kalastajasta tulee. Kun moni kuitenkin tahtoo sen tärpin olevan vähän kuin yllätyksenä.
Mutta kun tekniikkaa ilmestyy veneeseen, ei pidä kaikkeen suhtautua tiukkapipoisesti. Katsellaan ottaako kala vai jättääkö ottamatta ja nautitaan livekuvasta vedenalaiseen maailmaan. Antaa se toisaalta myös oppia kalojen käyttäytymisestä kotimontuissa ja muissa piilopaikoissa.
Nyt tuossa on virtajohto, joka samalla toimii 20 metrin pituisena naruna kameran ja monitorin välillä. Hieman heppoiselta tuntuu, jos esim. kamerapää jumiutuu johonkin kivenkoloon. Olenkin miettinyt sellaista 5 metrin teleskooppivapaa, jonka päähän kiinnitän jämäkän viehelukon. Siihen kamera kiinni ja sitten kameraa voi ohjailla sopiviin paikkoihin kuten kirurgi tähystysleikkausta tehdessään.
Mutta näitä testejä ryhdytään tekemään alkukesän aikana ja niistä lisää sitten sitä mukaa kun infoa saadaan.


Kuvanlaatu on varsin hyvä näin sisätiloissa nopeasti katsottuna.

http://www.e-ville.com/fi/3073-kalamiehelle/15494-vedenalainen-kalastuskamera.html

torstai 4. kesäkuuta 2015

Talvikoita

Talvikot kiusaavat

Käväisin tänään pienen lenkin joella ja jovain siellä vapa taas taipui. Mutta suojellun kalan merkiksi, eli talvikko. 
Taannoin eräs norjalainen henkilö moitti kovin sanoin facebookissa minua; helvetin suomalaista, joka tappaa kutukaloja. Lienee nähnyt valokuvia isoista kojamoista, joita tuskin koskaan itse on päässyt saamaan. 
No tänään norjalaiset kulkuttajat vastasivat haasteeseen ja nuijivat aivan varmasti talvikon hengiltä. Tiedän kun soudin siinä lähistöllä ja verkkoon uinut kala oli aivan varmasti talvikko. Eli tilanne on tasapeli. 
Kuulin myös etelänmiehestä joka oli yhdellä luvalla saanut viisi lohta!! Yli kympin suurin. Mutta en kommentoi enempää tähän.

Roskia kulkee jonkin verran, sen tulette näkemään lopun videossa. Vesi laskee koko ajan ja on eilisestä tippunut 25 cm. 
Tänään sateli välillä rakeita, vettä ja räntää ja välillä paistoi aurinko oikein kauniisti. Tämä kaikki varttitunnin sisällä. 
Katsotaan milloin seuraavan kerran käyn ongella, käsi on peijakkaan kipeä soutamisesta. Kun se on sitä ilman soutamistakin. 

Talvikko jaksoi hädin tuskin taivuttaa vapaa. Toivotaan että iso vesi vie nopeasti kalat mereen toipumaan ja ruokailemaan. 

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tenolla

Lohikausi avattu - siimat saatu märiksi

Niin se vaan on lohensoutuhistoriani 24 kesä putkeen Tenolla avattu taas. Näistä vuosista kesä on 11, kun kalastan ns. paikallisen kalastusluvan turvin. Aikaisemmat vuodet olen istunut veneessä turistikalastajan ominaisuudessa.
Vesi on korkealla ja varsin kylmää.

Päivän teemana olikin testata kuinka rikkonainen kyynärpää kestää soutua ja kuinka uudet liukupenkit istuvat persauksille. Käsi on kipeä, mutta kestää jotenkin soutua ja persaukset kyllä vieroksuvat aivan uutta istuinta ja soututyyliä.
Pari tuntia nylkytin siinä ja voin sanoa että aamulla huomisen on perskannikat kipeät. Ehkä alavatsa myöskin. Mutta eikös sitä sanota, että ensimmäinen päivä hirressäkin on pahin, sitten siihen tottuu. Onhan tässä kesää totutella.
Avauskokoonpanoon laitoin vanhaa tuttua ja uutta kokeiltavaa. 


Oikeanpuoleista vaappua vietiin pari kertaa, mutta tällä kertaa vastustajat olivat ylivuotisia eli talvikoita. No vapa on saatu taipumaan ja siimat kastumaan. Tästä on hyvä lähteä viemään kautta eteenpäin. Katsotaan vielä videoklippi tältä päivältä. 




Video kuvattu Diel SJ5000 wifi kameralla. http://www.e-ville.com/fi/1039-action-kamerat/14604-sj5000-wifi.html






tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kalastuskamera

Diel SJ5000 Wi-fi kamera vapaan

Mietiskelin päivänä eräänä, kuinka saisin parhaiten hyödynnettyä Diel kameraani http://www.e-ville.com/fi/1039-action-kamerat/14604-sj5000-wifi.html lohestuksessa Tenolla. Kun kameran mukana tuli monenlaisia kiinnikkeitä ja tilasin vielä muutaman lisää, niin alkoi suuri pähkäily päätyä tämmöiseen ratkaisuun.
Vapaan kameratelineen saa kiinni näppärästi. Tuossa tosin ei ole nyt vedenpitävä kotelo käytössä, joten tuota ratkaisua käytän poutakeleillä, joita toivon jonkun sattuvan kesälle. Kun yksi teline on kiinnitetty lippikseen, voidaan kuvauskulmaa vaihtaa kivasti. Katsotaan minkälaista kuvamateriaalia saadaan tänä kesänä Euroopan parhaalta suurlohijoelta. 

Puhelintestausta

Sony Xperia Z2 vastaan Elephone P5000

Tilasin e-villen verkkokaupasta kiinalaisen puhelimen, jolle luvataan mieletön akunkesto. http://www.e-ville.com/fi/3148-alypuhelimet/14651-elephone-p5000-alypuhelin.html

Aikaisempi Sony "siperia" on pelannut koiratutkakäytössä erittäin hyvin ja akkukapasiteetti on ollut, sanotaanko riittävä. Mutta nyt tämä Elephone P5000 räväyttää kenttään sellaiset luvut, että pakkohan sitkeähaukkuisen koiranomistajan oli saada tuollainen huippulaite, ja tilaus sisälle siis.

Nyt aloitin nopean testin, eli täräytin Trackerin ohjelman puhelimeen ja pistin G1000 pannan tulille. Sitten reaaliaikapaikannus 15 sekunnille ja paikkaa ottamaan. Katsotaan missä vaiheessa akku loppuu. Sonyn lähtötila akuissa oli 90% ja Elephonella 76%. Sen verran annetaan tässä aloituksessa tasoitusta ja seuraava testi tehdään sitten täyteen ladatuilla akuilla. Näyttö meni pimeäksi 5 minuutin jälkeen ja joka tunti laitan näytön päälle viideksi minuutiksi. Sillä eihän sitkeää koiraa tarvitse seurata näytöltä koko ajan. Tosin seurantaväli voisi olla vaikka tunti, sillä paikallaanhan panta kuitenkin on. Mutta kokeillaan sitäkin sitten ajan kanssa. 

Mutta näillä mennään nyt ja päivitän tätä sitten kun puhelimet alkavat piiputtaa akun loppumista. 


Nyt on kaksi tuntia laitteet rallattaneet ja Sonysta on lähtenyt 10 % virtaa ja Elestä 6 % virtaa. Jatketaan ja antaa ajan kulkea.
Nyt on rallateltu kolme tuntia ja Sonyn akku on vajunut lähdöstä 19% ja Elen 16%. Varsin tasaisesti mennään näköjään.
Laitan nyt näytön päälle 30 minuutin ajaksi. Simuloidaan vaikka pitempää karkkoa, jolloin puhelinta pitää tiirata koko ajan.
Näyttö on nyt ollut päällä useamman tunnin. Sonyn akku on vajunut 52 % ja Elen 40% lähtötilanteesta. Ja paikannusta päällä 6 tuntia. Näyttäisi Ele ottavan nyt hieman kaulaa Sonyyn, mutta antaahan laitteiden rallattaa.
Paikannusta 8 tuntia ja Sony menettäyt 53%!!!! ja Ele 51%. Eli nyt Sony on heittänyt säästölinjan päälle. Lopetan tällä erää tähän ja latailen laitteet täyteen. Ele on vasta kerran ladattu 100%:in, joten aikansa menee ennen kuin akku on täydessä iskussa. Mutta nyt voidaan jo sanoa, että kummallakin takoo kokonaisen jahtipäivän hyvästi. Tutkapannassa on älyä vielä 63% jäljellä. Palataan parin päivän päästä uudelleen asiaan.

Uusi päivä. Laitoin 100% akkulatauksesta laitteen päälle. Nyt on puhelin paikantanut 6 tuntia pantaa 15 sekunnin päivityksellä ja akkua on jäljellä 81%. Hyvältä näyttää. Jatketaan aivan finaaliin saakka.

10 tuntia paikannusta ja akkua puhelimessa jäljellä 78%. Pitkin päivää näyttö on ollut sen 30 min. päällä.
12 tuntia ja päätin lopettaa testauksen. Sanotaanko näin, että tällä hetkellä koirapuhelimien mersu on löytynyt. Harvoin ilman mitään latausmahdollisuutta tutkitaan koiraa 12 tuntia pitempään.