keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Koira kirjailijana!

Rocky - ensimmäinen koira kirjailijana?


Hirvikoira kun ryhtyy kirjoittamaan elämänkertaa, niin lopputulosta voi pitää melkoisena saavutuksena. Mutta näin on nyt tapahtunut Suomessa, ehkäpä ensimmäistä kertaa kirjahistoriassa. 
Allekirjoittanut oli sen verran apuna, että työstin Rockyn tuottaman tekstin ihmissilmälle sopivaan muotoon, eli ostin muutaman vokaalin ja viljelin konsonantteja siihen malliin, että noin 230 sivua tuli tekstiä kansien väliin monen vauhdikkaan värikuvan kera.
Aloitimme kirjaurakan metsästyskauden jälkeen, eli joulun tietämissä. Istuimme pitkät päivät päätteen ääressä ja välillä väsähdimme kumpikin. 
Kirjailija väsähti välillä

Teimme todella pitkiä päiviä ja nyt on kirja painoa vaille valmis. Moneen kertaan muokattuna, sillä kirjailija oli todella vaativa työnjäljestä.


Kirjassa on, kuten tuo takakansi kertoo, Rocky kehitystaipaletta 7 ensimmäisen vuoden ajalta. On vammojen hoitoa, on käyty kuolemanporteilla, on haukuttu hirviä ja seikkailtu ympäri Suomea. Kirjan loppuun allekirjoittanut kirjoitti muutaman jahtijutun, mitä Rockyn kanssa käytiin läpi melkoisella ruminalla ja vauhdilla. Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, kenenkään ei pidä lukea liian vakavien lasien läpi. Eiköhän se avaudu muutaman sivun jälkeen ja tarina tempaisee mukaansa. 
Kirjaa voi tilata suoraan Harri Matikainen puh. 0503302550 tai harri.kala@kolumbus.fi Hinta postimaksuineen on 32 euroa, kiitos postin "palvelevan" hinnaston. 



Postiko palvelee

Missä on postin vastuu ihmisten kirjelähetyksissä

Tähän heti vastaan jo, että ei missään! Tähän alle laitan käymääni viestittelyä postin asiakaspalvelun kanssa. Lähtötilanne oli se, että lähetin kirjekuoressa, kuten olen tehnyt vuosikausia, vuosivaappuja vastaanottajille ja 28 lähetetystä vuosivaapusta 2 ei päässyt koskaan perille. Koska kyseessä on vastaanottajille arvokkaat, uniikit vaaput, läksi peräämään postin korvausvastuuta. 
Ja he kertovat, ettei ole korvausvastuussa, sillä kirjeessä ei saa lähettää TAVARAA. Ja kun tänään viimeksi kävin kuvan TAVAROITA tarjoamassa postin kuljetettavaksi, niin kaikki olisivat kelvanneet kirjeeseen. Ja mukana on mm. vuosivaappurasia. Ja kautta Suomen postitoimistot tekevät samoin. Ottavat mittojen mukaiset kirjelähetykset toimitukseen. Jotka sisältävät TAVARAA. Monenlaista, kuten omassa esimerkissäkin on. Olen vuosikymmenien ajan lähettänyt monista postitoimistoista TAVARAA kirjeissä ja hyvin on postimaksut kelvannut. Edellistä kirjaakin lähetin yli 500 euron postimaksuilla ja kelpasi postille, rahat. Vain yksi kirja katosi tuolloin matkalle!
Posti venkoilee ja vänkyilee, mutta tämä on sellainen asia, jota en jätä puolitiehen. Sillä selvästi postin asiakaspalvelu ei ole ajantasalla. Kuten viestittelystä näette, logiikka puuttuu. Sitähän tosin on vain naisilla ja vastaväittäjäni nimestä päätellen on mies, uskoisin.
Kun posti sanoo, että kirjeessä voi toimittaa vain vähäisen määrän paperia, miksi he ovat kuitenkin laittaneet mittataulukon kirjekoolle sekä painorajoja todella pitkälle. Kuka lähettää 30 mm paksuja kirjeitä, jotka painavat esim. kilon. Nykypäivänä ei kukaan, mutta he lähettävä CD levyjä, vieheitä, perhoja, kelloja, taskulaskimia, kännykänkuoria jne. Jopa firmat lähettävät TAVARAA kirjekuoressa, ilmeisesti vastoin postin sääntöjä. Näin tässä soditaan. Ensin siellä sanottiin, että TAVARAA ei voi lähettää heidän sääntöjen mukaan. Sitten sitä tarkennettiin, että TAVARAA voi lähettää mutku mutku. No lukekaa itse. Juttu alkaa tuolta alhaalta ja viimeisin on ylimpänä. 
Testitavarat, jotka kaikki olisi menneet kirjeessä toimitettavaksi

Sinä varmaan luulet, että venkoilemalla selviätte tästä. Ne vuosivaaput ovat vastaanottajille ainutlaatuisia. Uniikkeja kappaleita. Arvokkaita heille, vaikka eivät arvotavaraa olekaan. En varmasti tätä juttua jätä tähän, vaan teen ihan mitä vain, että te joudutte vastuuseen. Vien asian vaikka mihin, sillä olen oikeassa. Posti ottaa TAVARAA toimitettavaksi kirjeissä. Olen 13 vuoden ajan lähettänyt samanlaisia kirjeitä satoja. Lisäksi paljon muuta. Eivät ole edes epäsäännöllisen muotoisia, vaan tasalaatuisia. Ja monesta postitoimipaikasta, eikä koskaan ole sanottu, ettei Postin sääntöjen mukaan voi lähettää. Samoin ovat tehneet kymmenet tuntemani ihmiset, sadattuhannet tuntemattomat. Vuosien ja vuosikymmenten ajan. Siksihän te nostatte siellä palkkaa, sillä me olemme sen teille maksaneet. Joten olette pahasti väärässä ja tämä ralli tulee jatkumaan pitkään, mikäli vielä venkoilette.


Kala-Harri Matikainen
Toimittaja/kirjailija
Puh. +358 (0)503302550


Lähettäjä: palvelureklamaatio@posti.com [mailto:palvelureklamaatio@posti.com]
Lähetetty: 6. helmikuuta 2019 10:07
Vastaanottaja: harri.kala@kolumbus.fi
Aihe: Re: [ Ilmoitus: 1005457 ] VS: VS: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Hei,
tarkennamme, että kirjetuotteena on mahdollista lähettää tavaraa, mutta siinä koskee paketin pakkausohjeet. Kirjetuotteen lähetys ei saa olla epäsäännöllisen muotoinen ja on pakattava joko pakettiin tai kuplamuovikirjeeseen. Tavallisessa kirjeessä ei saa lähettää tavaraa millään tavalla. Mikäli postitoimipaikassa on neuvottu toisin, niin kertoisitko toimipaikan, jotta saamme heille palautteen
Ystävällisin terveisin
Nikolai Stewart
Asiakaspalvelu | Posti Oy
PL 6, 00011 POSTI
www.posti.fi
Lähettäjä: harri.kala@kolumbus.fi
Lähetetty: Helmikuu 06 2019 08:56:41
Vastaanottaja:Palvelureklamaatio@posti.com
Asia: VS: [ Ilmoitus: 1005457 ] VS: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Kävin äsken postissa ja mitähän siellä sanottiin, kun kuvan tavaroista kysyin, voi lähettää kirjeessä. Aivan, siellä sanottiin että kaikki voi lähettää kirjeessä. Kaikki kuvan tavarat ja mukana on tuossa myös vuosivaappu, sellainen joita teidän postinkantajanne on kaksin kappalein varastanut. Mukana tuossa kasassa on myös geelitoiminen kädenlämmitin, joka sekin olisi mennyt kirjeessä. Noita TAVAROITA sovitettiin siihen muovisabluunaan ja senkin puolesta nuo TAVARAT menivät läpi. Katsoimme painoja ja kirjeessä olisi menneet kaikki. Huonosti teidän säännöt näköjään ovat menneet postiin, kun postivirkailija olisi ottanut siis kiellettyjä TAVAROITA kuljetettavaksi.

Odotan vastaustanne tänään, korvaatteko vai ette. Sen jälkeen laitan nämä jutut eteenpäin.

Kala-Harri Matikainen

Toimittaja/kirjailija

Puh. +358 (0)503302550

homepage www.kalaharri.net

Lähettäjä: palvelureklamaatio@posti.com [mailto:palvelureklamaatio@posti.com]
Lähetetty: 5. helmikuuta 2019 16:44
Vastaanottaja: harri.kala@kolumbus.fi
Aihe: Re: [ Ilmoitus: 1005457 ] VS: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Hei,

teillä on mahdollisuus tehdä tutkintopyyntö poliisille. Pysymme kannassamme, sillä tavaran lähetys on ehtojemme vastaista.

Ystävällisin terveisin
Nikolai Stewart
Asiakaspalvelu | Posti Oy
PL 6, 00011 POSTI
www.posti.fi

Lähettäjä: harri.kala@kolumbus.fi
Lähetetty: Helmikuu 05 2019 16:38:00
Vastaanottaja:Palvelureklamaatio@posti.com
Asia: VS: [ Ilmoitus: 1005457 ] Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Kuulehan. En edelleenkään hyväksy selitystä. Kirjeissä lähetetään monenlaista teidän määritysten mukaan. Kun pieni rasia menee sen postiluukkua mallaavan läpyskän läpi, silloin on sama, mitä siinä kirjekuoressa on. Syytän postia varkaudesta, mikäli korvausta vaapuista ei tule. Olen lähettänyt vuosien varrella satoja vaappuja kirjekuorissa, joten se on todellakin postin hyväksymä toimitustapa. Yhtä, alle 50 g vaappua ei ole mitään järkeä pakata paketiksi, kun sen malli, paino ja koko mahtuvat teidän sääntöjen sisään.
Joten rahat tilille tai teen tutkintapyynnön postin toimista poliisille. Liian paljon teidän toimet alkavat tökkiä. Ja kun ei ole todellakaan ensimmäinen kerta.

Kala-Harri Matikainen

Toimittaja/kirjailija

Puh. +358 (0)503302550

homepage www.kalaharri.net

Lähettäjä: palvelureklamaatio@posti.com [mailto:palvelureklamaatio@posti.com]
Lähetetty: 5. helmikuuta 2019 16:21
Vastaanottaja: harri.kala@kolumbus.fi
Aihe: Re: [ Ilmoitus: 1005457 ] Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Hei.

Pahoittelut teille aiheutuneesta harmista, tässä vaiheessa katson aiheelliseksi muistutaa kuitenkin kirjeiden tuote-ehdoista kirjeet on tarkoitettu pienelle määrällä asiapapereille. Tavaran lähetyksen kirjeissä on ehtojen mukaan kielletty. Tähän on syynä juurikin tavara sisältävä epäsäännöllinen muoto. Muodon vuoksi kirje saattaa rikkoutua tai rikkoa lajittelukoneen. Tämä on syynä siihen, että tavara tulisi lähettää pakettituotteina.
Näin ollen emme ole korvausvastuussa, tässä tapauksessa, mutta yritämme etsiä kadonneen sisällön irtotavaroistamme ja palautamme sisällön löytyessä sen teille.

Ystävällisin terveisin

Nikolai Stewart
Asiakaspalvelu | Posti Oy
PL 6, 00011 POSTI
www.posti.fi



----- Kuvaus -----
Lähettäjä: harri.kala@kolumbus.fi
Luontipäivämäärä: 26.01.2019 16:34:52
Vast.ott.: lahetyksentiedustelu@posti.com
Aihe: VS: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute
Tunnus: 14029154

Ja ette voi mennä turvaan sen taakse, että rahaa, arvotavaraa jne. ei korvata. Tämä ei ole sinänsä arvotavaraa, vaan normaalia postia. Joten rahaa tilille vain, eikä selityksiä. Sillä kaikki lähetykset ovat lähettäjälle ja vastaanottajalle arvokkaita. Miksi niitä muuten lähetettäisiin. Ette siis tuolla lausumalla pääse luistelemaan vastuusta, vaikka kuinka yritätte.

Kala-Harri Matikainen
Toimittaja/kirjailija
Puh. +358 (0)503302550
homepage www.kalaharri.net




----- Kuvaus -----
Lähettäjä: harri.kala@kolumbus.fi
Luontipäivämäärä: 25.01.2019 14:26:42
Vast.ott.: lahetyksentiedustelu@posti.com
Aihe: VS: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute
Tunnus: 14029154
Se on nyt kuule ihan sama mitä kirjoitat. En edes viittinyt lukea joutavia jaarituksia. Ei ole ensimmäiset lähetykset, joita olette kadottaneet. Mutta vien tämän asian vaikka kuinka pitkälle, sillä 120 e arvosta vieheitä ei ole pikkuraha. Joten korvaatte, tai itkette ja korvaatte.
Vedän tämän niin julkiseksi myöskin kuin näin journalistiliiton jäsenenä ja toimittajana voin. Ja minähän voin.
Lähetykset eivät varmasti enää löydä perille, vaan teidän huippuosaajat ovat napanneet lähetykset itselleen. Ne ryöstöhinnat, mitä vielä lähetyksistä pitää maksaa, niiden pitäisi varmistaa että lähetykset ovat perillä oikeassa osoitteessa. Kun yli 20 samanlaista lähetystä lähetin, niin 10% hukkaamisprosentti on liikaa.

Kala-Harri Matikainen
Toimittaja/kirjailija
Puh. +358 (0)503302550
homepage www.kalaharri.net
[cid:image001.png]

Lähettäjä: Lähetyksentiedustelu [mailto:lahetyksentiedustelu@posti.com]
Lähetetty: 25. tammikuuta 2019 13:00
Vastaanottaja: harri.kala@kolumbus.fi
Aihe: RE: Lähetykseni ei ole saapunut perille palaute

Hei,

Kiitos viestistäsi!
Valitettavasti tavalliset kirjeet eivät sisällä seurantatunnusta, joka mahdollistaisi kirjeen kulun selvittämisen. Lähetysten suuren määrän vuoksi yksittäisen lähetyksen vaiheita on käytännössä mahdotonta selvittää, ellei lähetys ole seurattava.
On mahdollista, että kirje on vielä matkalla ja se vielä löytyy, jolloin toimitamme sen vastaanottajalle. Mikäli kirjeessä oleva vastaanottajan osoite on virheellinen tai vanhentunut, Posti pyrkii selvittämään vastaanottajan voimassaolevan osoitteen ja lähettää kirjeen edelleen tähän osoitteeseen.
Postin vastuu sen kuljetuksessa kadonneista lähetyksistä määräytyy Postin toimitus- ja sopimusehtojen mukaisesti edellyttäen, että lähetyksen saapuminen Postin verkkoon voidaan todeta.
Rahan, rahakkeiden ja arvotavaran lähettäminen tavallisessa kirjeessä on Postin toimitusehtojen vastaista.
Mikäli lähetys on joutunut erilleen kuorestaan, sisällä oleva tavara päätyy löytötavaroihimme, jossa sitä ei ainakaan vielä näkynyt. Tätä kannattaa kysyä uudestaan ensi kuun puolella, koska tavarat päätyvät löytötavaroihin viiveellä.

Ystävällisin terveisin

Tiina Kuustie

Asiakaspalvelu | Posti Oy

PL 6, 00011 POSTI

www.posti.fi

ZItemContent: Kirje, jonka sisällä on juhlavaappu, arvoltaan 60 euroa. Samaan aikaan lähetin 28 samanlaista kirjettä ja näistä kaksi on kadonnut. Ei enää siis sattumaa. Vaaput oli pakattu balsarasiaan. Vaaput oli numeroitu ja nimikoitu.
Terveisin Harri Matikainen

tiistai 5. helmikuuta 2019

Lisäravinteita testiin

Jauheet purkkiin ja vettä päälle


Nyt on https://voimaravinteet.fi/ verkkokaupasta saatu tilattua tarvittavat lisäravinteet voimanhankintaa ja lihaskasvuun. Kun näin vanhoilla päivillä vielä tahtoo olla fyysisesti kaikkea muuta kuin kukkakeppi, on perinteisen läskisoosin lisäksi otettava vähän laillisia  lisäravinteita kehon tueksi. 
Testit -osiossa näkyy tarkemmin, mitä tällä kertaa on käytössä. Nyt ei niistä enempää. Kokeilen kolmen viikon punttitreenin aikana, kuinka nämä alkaa pöhistä kehossa. Sitten katsotaan, ilkiääkö Thaimaan reissulla maaliskuun alussa heittää rannalla paitaa päältä ollenkaan, vai mennäänkö pitkähihaisella paidalla läpi koko reissu. 
Selkää pitää saada leveämmäksi

Citruline Malate ja Bad Ass treeniboosteri on jännän kirpeä ja ei yhtään äklö, kuten jotkut keinotekoisesti maustetut. Tämä sekoitus on sellainen, että pystyy juomaan irvistelemättä. Jos kirpeästä ja raikkaasta tykkää. Tein sekoituksen 3 dl vettä, joten samalla saa hieman nestettä ennen treeniä. Treeniin otan mukaan https://voimaravinteet.fi/tuote/blade-amino-edge-400g/ ja sitä nappailen treenin aikana. Ja heti, ennen saunaan menoa kurauta käkättimeen https://voimaravinteet.fi/tuote/refectio-2/ palautusjuomaksi. Kotona ehkä sitten vielä alkoholittoman oluen, niin jopas on potraa poikaa läsähtää sohvalle katsomaan iänikuisia uusintoja elokuvista ja sarjoista. 



Eilen kokeilin uusia aineita ja sen huomasin, että kun kofeiini oli poissa, niin illalla sai unenpäästä kiinni helposti. Samoin semmoista tiukkaa pöhinää ei kehossa ollut. Silti jaksoi treenata hyvin ja palautuminen oli nopeaa. Seuraan mm. sykettä ja verenpainetta päivittäin ja se kertoo jo paljon palautumisesta.
Tänään salibandya, ei punttitreeniä. Katsotaan kuinka ukko jaksaa juosta. Teemana lyhyet vaihdot ja pitkät huilit. 

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Lisäravinteet mukaan salille


Punttitreeniin potkua – kofeiinin kanssa vai ilman


Tavalliset kuntosalikävijät hyvin harvoin mitään lisäravinteita ovat hankkineet ja suurin syy on tiedonpuute. Markkinoilla on purkkia ja purnukkaa sen sataa erilaista. On kirjainyhdistelmiä ja ulkomaalaisia nimiä aineille, joten selvää on, ettei perusharrastaja niistä kovinkaan paljon tiedä ja hyvä onkin, ettei lähde setelitukon kanssa randomina ostelemaan.
Mitään terveysopin luentoa ei tässä aio järjestää, siihen ei kerta kaikkiaan ammattitaito edes riitä. Enemmänkin tuon esille omia kokemuksia kuntosalitreenin ohessa käyttämistäni lisäravinteista ja mitä itse katson sopivaksi käyttää apuna tehostettaessa harjoittelua astetta kovemmalle tasolle. Onhan jokaisella siellä salilla käynnissä kuitenkin joku tavoite. Isompi hauis, leveämpi selkä, litteämpi vatsa, kiinteä peppu tai jotain muuta kehoa muokkaavaa. Tai miksei se voi olla vain seurustelua toisten samanoloisten kanssa, siinä sivussa vähän vatsalihaksia treenaten. Jotkut voivat toki miettiä, että siellä sitä tirkistellään vähissä vaatteissa treenaavia naisia. No niin muuten tirkistellään. Itsehän ovat vaatteensa valinneet ja silmät kiinni on vaikea niiden laitteiden välissä kulkea. 
Valotan pientä taustaa omalle urheilu-uralle ja tälle nykyiselle treeni-innolle. Poikasena 1970 –luvulla tuli aloitettua painiharrastus, joka jatkui ihan aikuisiälle saakka. Kun vammoja alkoi tulla siihen malliin, että kirurginveitsi oli sahannut enemmän kuin pari kertaa kroppaa, matolta siirryin valmennuspuolelle ja aloin käymään punttisalilla huvikseni.
Sitten kuvioihin tuli mukaan joukkuelajit, kuten jalkapallo ja kaukalopallo. Niissä sarjapeleissä menikin sitten melkoisen pitkä rupeama. Punttitreenit jäivät välillä vuosikausiksi todella vähäisiksi ja kun aktiiviura jalkapallossa, kaukalopallossa ja salibandyssa sai jäädä, kehoni muistutti enemmän kukkakeppiä kuin entistä painijaa. Jotain oli tehtävä. Tuo herääminen tapahtui vuonna 2008. 
Kerran urheilija, aina urheilija, ei voi olla paikoillaan, joten sain uuden kipinän lähteä punttisalille. Ja voin sanoa, että hävetti katsoa, kuinka jopa naiset nappasivat rautaa enemmän penkistä ylös, kuin mitä minä. Vaikka omat ennätykset huiteli reilusti yli 100 kilon silloin reilut parikymmentä vuotta aiemmin, niin 2008 nousi komiasti peräti 50 kg penkistä. Mutta jostain se on aloitettava ja asetin itselleni tavoitteita. Tuolloin painoin 74 kg ja kun pituutta on 180, niin tosiaan kukkakeppi oli lähin oikea vertaus. Asetin itselleni tavoitteen, että 10 kg pitää saada kroppaan tavaraa ja se ei saa tulla mahankohdalle. Lisäksi viimeistään keväällä 2009 pitää saada oman painon verran penkistä jo ylös. Tuo kymmenen kilon lisäys kroppaan kesti kyllä jonkun vuoden, mutta 2009 keväällä jo tyrkkäsin 80 kg penkistä kevyesti. Vielä siis 50 vee ukko pystyy kehittymään, tuolloin ajattelin. 
En ollut tuolloin 2008 kovinkaan paljoa tutustunut lisäravinteisiin. Normaaleita vitamiineja saatoin napata purkista jos toisesta, mutta suurta käsitystä ei proteiineista, kreatiineista ja treeniboostereista ollut pääkopassa.
Muistan kyllä painiuran jälkeen joskus 1980 –luvulla, kuinka salilla liikkui sellaisia aineita, että tuloksia kyllä syntyi. Ympärillä äijät niitä käyttivät täysin avoimesti, mutta kiitän onneani ja silloista vaimoani, etten yhtään piikkiä kehooni tunkenut. Tuskin olisin tätä nyt kirjoittamassa, jos sille tielle olisin lähtenyt. Sillä varsin tehokkaasti on niittokone naksuttanut niissä piireissä kuolonviljaa.
Sain joskus käsiini bodylehtiä ja mainoksissa näkyi sallittujen lisäravinteiden upeita korulauseita. ”Isommat haukkarit kuukauden treenillä, kun ostat meidän lisäravinteita”. Ja hintalapussa numeroita aivan mielettömästi. Kyllä, ja vielä parikymmentä vuotta sitten proteiinit ja muut lisäravinteet maksoivat maltaita. Kilpailua ei ollut merkeissä kovinkaan paljoa, verkkokauppoja ei ollut, tuotteet myytiin kivijalkakaupoista. Tokihan itsekin sitten piti luontaistuotekaupasta kantaa proteiinisäkkejä ja muita palkkareita, vitamiineja ja hivenaineita. Mutta tuolloin ei ollut tietoa aminohapoista ja vahvoista treeniboostereista kovinkaan paljoa.  

Hauiskäännössä otin käyttöön tehostetun liikkeen ja se todellakin toimii. Video vuodelta 2015 


Tehokkaampaa treeniä aloiteltiin 2015, ohessa videoita tuolloisesta treenistä.

Tavoitteeni oli kuitenkin selvä, paksummat hauikset, leveämpi selkä ja voimoo niin maan perhanasti. Sekä elopaino 86 kiloon. Kokemuksesta tiesin, että pelkkä kotiruoka ei isostikaan syötynä nostaisi muualle paksuutta kuin mahankohdalle. Joten kun lisää tutkin lehtiä ja myöhemmin nettiä, alkoi selvitä, että mitä tehokkaampi treeni ja sen jälkeen nautitut lisäravinteet oikeassa mittasuhteessa, alkoivat tuottaa tulosta. Mutta ongelmana oli, että vaikka sen tunnin jaksoi salilla paiskia hommia, tehokkuus kärsi kun voimat alkoivat ehtyä puolivälissä saliaikaa. Siihenkin löytyi sitten apu, sillä huomasin että kehoni tarvitsi piristysruiskeen. Ei kuitenkaan mitään ruiskepiikkiä, vaan laillisia treeniboostereita, joita saisi tilattua kotiin verkkokauppojen laajoista valikoimista. Ja naps, olin myyty heti kun ensimmäinen lähetys tuli kotiini. Otan tähän väliin pienen vertauksen. Ihmiskehoa voisi jotenkin verrata autonmoottoriin. Normisäädöillä se käydä raksuttaa kyllä ja tuottaa määrätyn tehon pyörille jaettavaksi. Jos autoon vaihdetaan tehokkaampi moottori, samoille pyörille tulee enemmän tehoa. Mutta ihmisen moottoria on vaikeampi vaihtaa, joten emme lähde vaihtamaan autossakaan moottoria, vaan otamme helpommat keinot käyttöön. Vaihdetaan notkeammat öljyt moottoriin. Puhdistetaan imukanavat. Käytetään korkeaoktaanisempaa polttoainetta tai laitetaan polttoaineen sekaan tehostavia lisäaineita. Voidaan laittaa turboahdin tai vaikkapa ilokaasulaitteisto. Ja miten tämä sitten liittyy ihmiskehoon? No minähän jo tuossa sen paljastin. Syötetään kehoon lisäravinteita ennen treeniä, jolloin saadaan kehon voimavarat paremmin käyttöön. Ja pitempikestoiseksi. Eli napataan annos treeniboosteria, jolloin verenkierto tehostuu ja lihaksiin tulee reilummin happipitoista verta. Lihas ei väsy, vaan jaksaa työskennellä sen koko tunnin täyteen. Tällöin puolen tunnin treeni onkin täysipainoinen tunnin treeni. Ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa kehityksen suhteen. Tulee puolet nopeammin tuloksia.

Kofeiinilla vai ilman

Tässä käyn näitä treeniboostereita kokemusperäisesti läpi, sillä useamman valmistajan tuotteita olen kokeillut ja jonkinlainen näkemys oman kehon suhteen tuotteiden tehoista löytyy.
JaskanTestit -blogi ja KalaHarri.net ovat aloittaneet yhteistyön https://voimaravinteet.fi/ kanssa ja kevättalven aikana on tarkoitus esitellä lisäravinteita ja testata kuinka kehomme niihin reagoivat. Tässä ensimmäisessä osassa paneudumme juurikin ennen harjoitusta käytettäviin lisäravinteisiin ja sitten palautumiseen. Molemmat todella tärkeitä kuvioita tehokkaan treenin uppoamiseen ihmiskehoon.
Minulla ja Jaskalla on hieman erilaiset lähtökohdat lisäravinteiden käytössä. Olenhan jo kohta 60 vee ja Jaakko hieman yli 30 vee. Lisäksi Jaakko on kahvinjuoja ja minä taas en lainkaan juo kahvia. Eli kofeiini on yksi avainsana, pistäkää muistiin. Elopaino itselläni on n. 90 kg ja Jaakolla n. 95 kg. Kehonsisäisesti olemme perusterveitä suomalaisia miehiä. Vammoja toki tukirangassa ja lihaksistossa kummallakin on ihan kehua asti. Ne osaltaan vaikeuttavat treenien suunnittelua, mutta näillä mennään.
Oma treenikuvio menee pääsääntöisesti niin, että pyrin käymään salilla 4-5 kertaa viikossa. Se tunti kerrallaan on riittävä näillä kymmenillä. Treenaan hauiksia, ojentajia, selkää, vatsaa, olkapäitä ja jalkoja vuoropäivin vaihtelevasti. Kuuntelen, sillä on pakko, kehoa ja sen mukaan teen treenin. En pidä mitään treenikirjaa, selkäytimessä on miten ja millä painoilla. Ei tässä mister Universe kisoihin enää yritetä. Pidetään huoli, että kroppa on katu-uskottavassa kunnossa ja ilkiää rannalla vielä paidankin riisua päältään.
Ennen treeniä otan annoksen treeniboosteria. Lisäravinteiden rakkaalla lapsella on monta nimeä. Puhutaan  tehonlisääjä, treenilaturi tai PWO (Preworkout). Käytän jatkossa tuota treeniboosteria kuitenkin. Tehonlisääjät on suunniteltu tehostamaan harjoittelun aikaista suorituskykyä, lisäämään lihasten pumppia sekä parantamaan keskittymiskykyä.
Ennen treeniä nautittavat tehonlisääjät sisältävät useita aineosia, joiden avulla tehostetaan suorituskykyä.  Yksi tehonlisääjä ei käy kaikille, vaan treenilaturi tulee valita tavoitteiden, taustan ja muiden yksilöllisten tekijöiden pohjalta. Tässä tullaan taas kohtaan, kofeiinilla vai ilman. Periaate on, että hyvä tehonlisääjä auttaa saavuttamaan sen kehityksen kannalta olennaisen ylimääräisen sarjan, toiston tai suuremman painon käytön. Lisäksi treenilaturien ominaisuuksiin kuuluu aina lihaksen verenvirtauksen lisääminen, jolloin lihakset saavat kovemman pumpin sekä enemmän ravinteita palautumiseen ja kehittymiseen.
Näiden boostereiden lisäksi on treenin aikana käytettäviä pumppituotteet, jolloin puhutaan lihaksille tuotettavasta typpioksidista. Typpioksidi laajentaa verisuonia ja tätä kautta treenin aikainen verenvirtaus voimistuu. Verenvirtauksen voimistuessa pumppi kovenee sekä lihakset saavat tehokkaammin ravinteita.
Nyt tässä ensimmäisessä osassa tutustumme näihin kumpaankin tilanteeseen ja tutkimme, kuinka tehokasta treeniä saamme aikaan valitsemillamme tuotteilla. Ja nyt tullaan siihen kofeiiniin!
Suurimmassa osassa treeniboostereissa on kofeiinia ja melkoisen paljon. Jokainen kahvinjuoja tietää, mitä kofeiini on ja miten se vaikuttaa. Vaimoni sanoo, ettei illalla voi juoda kahvia, se valvottaa. Allekirjoitan tuon satasella, sillä vasta eilen iltapäivällä nappasin treeniboosterin, jonka annoksessa oli kolmen ison kahvikupin verran kofeiinia. Ihan testimielessä. Ja kyllähän se pöhisi kehossa komiasti ja treeni sujui melkoisen upeasti. Jaksoi ja jaksoi. Ja mikä merkillepantavaa, kun olin treeniboosterin ottanut, ajatukset päässä alkoivat olla sosiaalisia ja positiivisia. Sitä oikein odotti, että nyt päästään treenaamaan. Teki mieli soitella kavereille ja kysellä kuulumisia. Kehossa kihelmöi ja kroppa oli kuin viritetty jousi.
Ja treenin jälkeen jaksoi katsoa jonkun oudon elokuvan ja sängyssä sai pyöriä aamuyölle kahteen asti, ennen kuin hitaasti kadonnut kofeiini antoi armahtavan unen. Että eipä ihme, ettei vaimonikaan kahvia illalla juo. Onneksi https://voimaravinteet.fi/kauppa/tehonlisaajat-ja-pwo/ löytyy myös kofeiinittomia treeniboostereita ja nyt tilasinkin https://voimaravinteet.fi/tuote/citrulline-malate-100-200g/ purkin. Monissa kofeiinia sisältävissä boostereissa on tätä sitruliinia, mutta tässä ei ole nyt kofeiinia lainkaan. Tarkoitus on, että otan ennen treeniä sitruliini kanssa kreatiinia https://voimaravinteet.fi/tuote/bad-ass-crea-300g-57-annosta/ ja odotan kuinka alkaa pöhisemään.
Tarkoitus olisi, että lihakset treenin aikana jaksaisivat työstää täydellä teholla, joten täydennän hörppimällä https://voimaravinteet.fi/tuote/blade-amino-edge-400g/ ja sitten heti treenin jälkeen kaadetaan käkättimeen komiasti https://voimaravinteet.fi/tuote/refectio-2/. Tarkennan, että nämä kaikki aineet ovat laillisia ja menisin dopingtestistä positiivisesti, eikun siis negatiivisesti läpi. 
Näitä aineita meillä kummallakin on käytössä ja tutkimme tahollamme, kuinka tuotteet alkavat toimia ja onko kehoissamme eroja. Meillä treenikuviot kuitenkin hieman poikkeavat toisistaan, Jaakon treeniohjelman voi katsoa http://jaskantestit.blogspot.com/ 
Kofeiini todellakin näin kahvia juomattomalle tekee tilanteen, että keho ottaa sen todella vahvasti vastaan. Olen huomannut jopa joskus energiajuomia, näitä retpulleja ja batteryitä juodessa, että vipinää kyllä tulee. Nyt nähdään kuinka ilman kofeiinia olevat tuotteet pistävät pöhinää tötteröön ja maistuuko treeni miltä. Kokemuksiin palaan hyvin pian, jaksakaa odottaa. 




Syksy 2018 leuanvetoa



Tänään hieman treenasin habaa


Selkiä myös vähän


Maailman paras selänleventäjä

Ja lopuksi hauista ihan pikkaasen

Illalla on vielä salibandyä loppuverryttelyksi. Katsotaan vaikka parin viikon päästä, miten homma rullaa uusilla lisäravinteilla. 





perjantai 11. tammikuuta 2019

Poliisista päivää!

Taistelu Ely -keskusta vastaan kiihtyy


Saa sitä punalihaista lohta Tornionjoestakin


Iisalmen poliisista konstaappeli Xx päivää. Pitäisi tulla kamarille kuultavaksi, kun on Kare Koivisto tehnyt teistä tutkintapyynnön, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. 

No tullaan tullaan kun kerran poliisi käskee. Vai että ihan laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Sillä tavalla. 

No tänään perjantaina käyn kuuntelemassa Iisalmessa poliisilaitoksella, mistä oikein on kysymys ja antamassa vastineeni siihen. Mietiskelen tässä vain sitä, että jos olen laittomasti uhkaillut, niin kauan on koivistoparka joutunut kärvistelemään uhkan alla, kun hänen päätös tuhota minun elämä tuli kesällä 2018 ja nyt tammikuussa 2019 vasta tekee tutkintapyynnön siitä. On siinä yhdellä ihmisellä ollut piinaa kovasti.

Päivitys. Vastine on annettu tutkintapyyntöön. Olin joskus laittanut faceen tämän koiviston kuvan ja siihen kuvatekstin pelle! Se on syynä kunnianloukkaukseen. On se iso herra, kun ei kestä mielestäni ihan asiallista palautetta. Tässä on pikkaasen isompi herra, jota näköjään saa haukkua.


Ja some on täynnä näitä virkamiehiä jollakin tavalla moittivia ihmisiä, joten poliisi varmaan hukkuu kaikkiin kunnianloukkaussyytteisiin, eikä ehdi raiskaajia ja murhamiehiä ottamaan kiinni.
Sitten oli se laiton uhkaus. Olin lähettänyt koivistolle sähköpostia monien postien ohessa ja siellä kerroin että lähtö tulee. Siis tuo lähtö tulee oli se laiton uhkaus. Ja vahvistan edelleen, että lähtö tulee virasta kunhan tämä juttu on saatu päätökseen. Jos vähänkin ollaan oikeusvaltiossa. Koivisto oli luullut, että minä uhkaan tällä lähtö tulee -lauseella hänen henkeä ja turvallisuutta. Höpöhöpö kirjattiin kuulustelupöytäkirjaan myöskin, sillä enhän minä rauhaa rakastava ihminen kenenkään henkeä uhkaa, enkä terveyttä. Koivisto parka oli tänne asti kuulemma elänyt pelossa. Toisaalta hyvä niin ja saa pelätä vielä eteenkinpäin, sillä asia on vielä kesken. Teen kaikkeni että tuollainen virkamies saa todellakin lähdöt virasta. 
Että semmoiset tutkintapyynnöt oli virkamies suuressa voimassaan yksityistä ihmistä vastaan rakentanut. jk. uskon että taustalla on toimi, jolla tahdotaan tehdä minusta väkivaltainen ja epävakaa ihminen. Jolloin on helppo tulevassa oikeudenkäynnissä (aion viedä asian oikeuteen koivistoa ja niitä vasikoita vastaan) koettaa vedota siihen tilanteeseen. Mutta erittäin heikoille jäille koivisto tässä tapauksessa kyllä läksi seikkailemaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja vielä pitkään. Kun koivisto saat tämän luettavaksi, elä pikkaanen pelekää, en minä sinua kopsi ohtaan. Ei oikein voi. Kaikkia mielihaluja ei voi aina toteuttaa. Elä vain rauhassa ja hoida virkaasi, niin pitkään kun vielä voit. 

Sota jatkuu

Täällä sivullani alempana on perusteellinen teksti, mistä kaikesta on kyse. http://www.kalaharri.net/2018/06/onko-suomessa-tasa-arvoista-oikeutta.html Lisään nyt Hallinto-oikeudelle lähettämäni valituksen tähän ja se on ennen julkistamatonta tekstiä. 

Jokainen voi lukea siitä, millä perusteilla Ely -keskus on lähtenyt sotaan.

Tässä on alkuun päätös ja "todistajien" todistelut.

VÄLITOIMENPITEET:
O ELY-keskus oli yhteydessä maistraattiin ja sieltä saadun tiedon mukaan Matikai
nen on siirtänyt kirjansa Utsjoelle 24.5-2005 osoitteeseen Rievanradnu 3 B 5
99980 Utsjoki. Matikainen on naimisissa ja hänen puolisonsa asuu Kiuruvedellä.
O ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto oli saanut tietoonsa Utsjoel
ta Sauli Sarren, joka halusi todistaa Matikaisen asumisesta. Koivisto soitti Sarrel
le 12.6 (puhelinmuistio) ja Sarre kertoi asuneensa Matikaisen seinänaapurina
helmikuun 1 päivästä vuodesta 2018 alkaen. Sarren kertoman mukaan Matikai
nen oli tullut asunnolleen vuonna 2018 toukokuun puolen välin maissa, jota en
nen Matikainen oli käynyt maaliskuussa Utsjoella lyhyen pilkkireissun ajan.
O Koivisto on soittanut 15- ja 17.6.2018 Utsjokelaiselle Mika Aikiolle, jonka äiti oli
asunut Matikaisen naapurina vuoden 2017 elokuusta tammikuun 2018 loppuun
asti. Aikio kävi viikoittain äitinsä luona Matikaisen naapurissa. Aikion mukaan hän
näki Matikaista asunnollaan elokuun alussa ja sitten hirvenpyynnin aikaan syys
kuun alusta lokakuun puoliväliin asti. Muuna aikana ei juurikaan näkynyt merkke
jä asumisesta. Ehkä joitain yksittäisiä kertoja Matikainen kävi Utsjoella.
O Torstaina 14.6.2018 Vesa Länsman (puhelinmuistio) soitti Koivistolleja halusi to
distaa Matikaisen asumisesta Utsjoella. Länsman asuu noin 200 metrin päässä
Matikaisesta ja hän tuntee Utsjoen kyläläiset ketkä siellä oikeasti asuvat. Läns
manin mukaan Matikainen on lähtenyt Utsjoelta viime syksynä noin lokakuun 20
päivä heti hirvijahdin päätyttyä. Takaisin Utsjoella Länsman on nähnyt Matikaisen
seuraavan kerran kesäkuun 12 päivä. Ehkä muutaman kerran käynyt pilkillä ke
väällä.
Länsmanin mukaan Matikainen ei ole Utsjoella vakinaisesti asuva henkilö vaan
käy siellä kesäisin lohenpyynnissä ja syksyllä hirvijahdissa sekä keväisin pilkillä.
Länsman on myös valmis todistamaan asiassa, jos siihen on tarvetta.
O Koivisto soitti 17.6.2018 Jari Kuuselalle (puhelinmuistio), joka asuu Utsjoella Har
ri Matikaisen naapurustossa n. 30 metrin päässä Matikaisen asunnosta. Koivis
toa oli pyydetty soittamaan Kuuselalle, koska hän asuu lähellä Matikaisen asun
toa.
Kuusela kertoi Matikaisen lähteneen loka-,marraskuun vaihteessa Utsjoelta ja,
että hän palasi toukokuun puolen välin maissa venettä tervaamaan. Matikainen
käy kesäaikana lohenpyynnissä ja viipyy vaihtelevasti hirvijahtiin saakka. Kuusela
on asunut kaksi (2) vuotta Matikaisen naapurustossa ja samalla tavalla Matikai
nen oli pois myös edellisvuotena.
Kuuselan mukaan Matikainen ei asu Utsjoella vakinaisesti, vaan käy kesäaikaan
lohenpyynnissä ja syksyllä hirvijahdissa. Muuna aikana Matikaista ei Utsjoella
näy.
4
PÄÄTÖS:
Luvanhakija ei ole oikeutettu saamaan Tenojoen paikkakuntalaisen vapakalastuslupaa
(B-lupa) kalastuskaudelle 2018. Matikainen ei ole oikeutettu pitämään venettä Tenojoen
venerekisterissä 2018 kalastuskaudelle.
Perustelut:
Asia ratkaistaan kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen
(SopS 42/2017) ja sopimuksen osana olevan Tenojoen kalastussäännön- sekä sopi
muksen voimaansaattamislain perusteella (176/201 7).
Vakinainen asuminen määritellään Tenon kalastussopimusta sovellettaessa tiukemmin
kuin kotikuntalaissa (201/1994). Voimaansaattamislain 9 §:n mukaan henkilön katsotaan
asuvan vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, kun hänen kotikuntalain 2 §:ssä
tarkoitettu kotikuntansa on viimeistään kalastuskautta edeltävän vuoden viimeisenä päi
vänä ollut Utsjoki tai man, ja kun henkilö on tosiasiallisesti asunut Tenojoen vesistön jo
kilaaksojen varressa vähintään seitsemän kuukauden ajan kalastuskautta edeltävän (
vuoden aikana. Näiltä osin asumisen määritelmä on tiukentunut edelliseen kalastusso
pimukseen verrattuna. Matikaisen kotikuntana on ollut 24.5-2005 lähtien Utsjoki, missä
hänellä on osoitteena Rievanradnu 3 B 5. Matikaisen oman selvityksen ja asiassa kuul
tujen todistajan lausuntojen perusteella Matikaisen tosiasiallisen asumisen vaatimus ei
täyty 7 kuukauden keston osalta.
Asumisessa on kiistatonta, Matikaisen oman selvityksen ja todistajien lausuntojen perus
teella, kesä- heinä ja elokuun (10.8 asti) asuminen. Lisäksi hirvenpyyntiaika 1 .9-1 5.9 se
kä loka- ja marraskuussa noin kaksi viikkoa kumpanakin kuukautena.
Joulukuussa Matikainen ei ole kertomansa mukaan ollut Utsjoella. Tammikuussa hän on
käynyt Utsjoella ja helmikuussa ei ole ollut siellä.
Maaliskuun alussa 2018 Matikainen kertoo tulleensa Utsjoelle, mutta ei kerro sen tar
kemmin siellä viettämäänsä aikaa. Maaliskuun lopussa Matikainen on matkustanut Mek
sikoon. Huhtikuun alun hän on ollut Thaimaassa ja sen jälkeen kertomansa mukaan pa- (
lannut kotiin kertomatta tarkemmin, mille paikkakunnalle.
Huhtikuun alussa Matikainen kertoi matkustaneensa Thaimaahan tekemään työsopi
muksen ja sen jälkeen palanneensa kotiin. Tarkempia aikoja ei mainita. Matikainen jak
soi kertomansa mukaan olla kotona viikon, kunnes vapun aikana kävi puolisonsa luona.
Toukokuun puolenvälin jälkeen hän ilmoitti tulleensa tenvaamaan veneensä Utsjoelle.
Matikaisen oman selvityksen perusteella asumista Utsjoella tulee noin 5 kuukautta sekä
lisäksi joitakin tarkemmin määrittelemättömiä päiviä talvikuukausina.
Matikainen on kertonut sairastelleensa, ja samaan aikaan hän on kuitenkin harrastanut
lohensoutua, hirvenpyyntiä ja raudunpilkintää. Hänen kertomansa magneettikuvauksetja
fysikaaliset hoidot eivät ole vaatineet muutamaa päivää pidempää poissaoloa Utsjoelta.
Joten sairastumisilla ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa. Lisäksi todistajien kertoman
5
mukaan Matikainen ei ole asunut Utsjoella ainakaan lokakuun lopun tai marraskuun puo
lesta välin toukokuun puoleen väliin asti. Tänä aikana hän on ehkä käynyt siellä muuta
man kerran, lähinnä kevättalvella pilkkireissulla.
Matikainen ei ole tosiasiallisesti asunut Utsjoella Tenojoen voimaansaattamislain 9 §
määrättyä seitsemää kuukautta kalastuskautta edeltävän vuoden aikana. Näin ollen lu
vanhakijalla ei ole oikeutta saada paikkakuntalaisen vapakalastuslupaa siihen liittyvine
muine oikeuksineen, kuten veneen rekisteröintiin Tenojoelle kalastuskaudelle 2018.

Valitus Ely –keskuksen päätökseen nro 490/5715-2018

Ely-keskus on päätöksellään estänyt minua kalastamasta Tenolla ja samalla tuhonnut elinkeinoni, elämäni ja ajanut minut tilanteeseen, jossa minun täytyi myydä irtaimistoni pois ja muuttaa paikkakunnalle, jossa työnteko, matkustaminen ja sairastuminen ovat sallittua vielä Suomessa. 
Ely –keskuksen päätös ja perustelut ovat kuitenkin täysin perättömiä, perustuen olettamuksiin, mielipiteisiin, virheisiin ja jopa valheisiin. Nämä kaikki väittämäni pystyn todistamaan seuraavassa selonteossa todistajien, lääkärinlausuntojen ja työnantajan todistelujen myötä oikeaksi.
Näin ollen vaadin Ely –keskusta oikaisemaan päätöksen ja korvaamaan aiheuttamansa suuren vahingon, jonka korvausvaatimuksen esitän jäljempänä.

Todistelut:
Asuminen: Muutin Utsjoelle talviasuttavaan kunnan vuokrarivitaloon Rievanradnu 3 b 5 vuoden 2005 toukokuussa. Ja jatkui tämän vuoden kesäkuuhun saakka samassa paikassa. Siitä lähtien asumiseni on jopa maistraatin mukaan vakituista. Ohessa lainaus maistraatin sivuilta.
Henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa:
1) enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä;
2) hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla;
3) merillä olosta laivaväkeen kuuluvana;
4) rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa;
5) eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyydestä taikka julkisesta luottamustoimesta; tai
6) asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta.
Asumiseni tila on vuodesta toiseen pysynyt samanlaisena. Kalastan kesät lohta, metsästän syksyllä hirviä, ja välillä käyn ulkomailla kalastus- ja metsästysmatkoilla, pääsääntöisesti vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tahdonkin tässä vaiheessa selvittää, miksi matkailu katsotaan tämän Ely –keskuksen päätöksen myötä asumisaikaa katkaisevaksi. Milloinkaan en ole saanut vastausta kysymykseeni Ely –keskukselta, monenko päivän, viikon tai kuukauden loma- tai työmatka katkaisee vakituisen asumisen. Maistraatin mukaan enintään vuoden yhtäjaksoinen em. toiminta ei vielä katkaise vakituista asumista.
Kun tänä keväänä  kysyin puhelimessa Ylijohtaja Jaakko Ylinampalta, katkaiseeko matkustelu ja sairastelu (johon palaan myöhemmin) asumisajan, hän minulle sanoi selkeästi, että ei katkaise. Tämän lausuman hän jälkeenpäin kielsi, mutta minulla on valalle menevä todistaja, joka kuuli keskustelumme. Ylijohtaja Ylinampa siis valehtelee.
Katson että olen voinut aukottomasti todistaa, että en keinottele asumiseni kanssa Tenon paikallisluvan saadakseni, vaan asumiseni on todella vakituista. Muutin 2005 tänne pysyvästi, enkä miksikään kesätenolaiseksi. Utsjoelta matkustelee moni muukin, eikä joudu tämmöisen ajojahdin kohteeksi.
Kalastusluvat 2005-2017: Vuodesta 2005 lähtien olen saanut Tenon paikallisluvan seuraavasti. Vuodet 2005 – 2012 lupa tuli, kun sen vain kävin hakemassa. Sitten vuosina 2013-2016 jouduin tekemään asumisestani ilmiantojen pohjalta asumisselvityksen sähköpostilla Ely –keskukseen ja lupa myönnettiin. Vuonna 2017 jostain syystä ei tarvinnut selvitystä tehdä, vaikka edelleen asumiskuviot kulkivat samaa rataa eli kalastuslupa myönnettiin.
Matkustaminen: Missään Ely –keskuksen säännöissä tai pykälissä ei ole mainintaa kuinka pitkään ihminen saa matkustella, käydä töissä tai sairastua niin, että joutuu hoitoon toiselle paikkakunnalle. Kuitenkin Ely –keskus on minun tapauksessa toiminut siten, että vähentänyt asumisajasta matkustelut, työmatkat ja sairaalareissut muille paikkakunnille. Vuodesta 1999 olen toiminut matkanjohtajana eri matkatoimistojen puolesta ja matkustellut todella paljon. Ulkomaanmatkoja on tuolla ajalla kertynyt satoja. Matkat ovat liittyneet vuodesta 1992 alkaneen toimittajauraani ja noista matkoista olen kirjoittanut satoja artikkeleita. Työstänyt DVD elokuvia sekä televisio-ohjelmia. Matkusteluni on säännöllisen epäsäännöllistä. Joka vuosi useita matkoja kuitenkin eri puolille maailmaa ja tämähän näitä ilmiantajia on myös on vuosien ajan harmittanut.
Kun Utsjoelle muutin 2005, tilanne oli edelleen sama kuin em. tilanne. Matkustelin ja kirjoitin artikkeleita ja eräaiheisia kirjoja. Vuodesta toiseen kävin kiertämässä maailmalla kalavesiä ja metsästysmaita. En todellakaan ollut fyysisesti Utsjoella näyttämässä naamaani noiden matkojen aikana.
Uuden työni neuvottelut olivat alkaneet 2018 alkuvuodesta. Jouduin tekemään kaksi matkaa Thaimaahan tämä uuden työni tiimoilta. Välillä kävin Meksikossa matkanjohtajana. On selvää, etteivät ilmiantajat ole minua paikkakunnalla nähneet.
Sain vuosien aikana kuulla, kuinka Utsjoella oltiin kateellisia, kun tänne tullut etelänvetelä saa suuria lohia, kirjoittaa niistä lehtijuttuja, tekee DVD elokuvia, kirjoittaa kirjoja ja sitten vielä talvella käy ulkomailla onkimassa vieläkin suurempia kaloja. Ja kenties sen vuoksi alkoi noita ilmiantoja tulla Ely –keskukselle vuonna 2013. Ja konkretisoitui nyt 2018 ilmiantojen tulvaan väärin todistuksin ja valhein.
Tahdon, että hallinto-oikeus selvittää, kuinka paljon ihminen saa matkustaa a) viikossa, b) kuukaudessa, c) vuodessa ilman että asumisvelvoite paikkakuntalaisen lupaa varten menetetään. Tätä olen monesti kysynyt Ely -keskukselta saamatta minkäänlaista vastausta. Ainoa vastaus oli Ylijohtaja Ylinampan puhelimessa antama vastaus, että matkustelu ja sairastelu muulla paikkakunnalla eivät katkaise asumisoikeutta, vaikka hän tämän kertomansa sitten jälkeenpäin kielsi.

Sairastuminen: Vuosittain ihminen saattaa sairastella ja Utsjoen terveyskeskuksen hoitotaso ei kaikkiin sairauksiin ole riittävä. Vuosi 2017 oli kohdallani monelta osin todella vaikea.
Äitini aivoverenvuoto laittoi hänet pysyvästi liikuntakyvyttömäksi ja sairaalahoitoon. Vuoden 2017 aikana jouduin usein talven aikana käymään Joensuussa hoitamassa äitini asioita. Utsjoelta ei lähdetä päivän tai kahden reissuille tuhannen kilometrin päähän. Matkat kotimaassa suunnitellaan niin, että samalla hoidetaan monia läheisiin liittyviä asioita. Ely –keskus kertoo, että vaimoni asuu Kiuruvedellä. Niin asuu, koska hän on töissä siellä. Se ei liene kiellettyä. Poikani asuu Joensuussa ja samoin äitini oli Joensuussa hoidossa sairaalassa. Lisäksi minulla on ystäviä ympäri Suomea, eikä heidänkään tapaaminen pitäisi olla kiellettyä. Silloin yhdellä reissulla on pitempään etelässä ja hoitaa kerralla asiat siihen malliin, että voi palata takaisin kotiin.
Elokuussa lopetin kalastuksen 10.8 ja tunsin olevani pahoinvoiva. Olin asunnossani yksin ja päätin lähteä pitkän kesän jälkeen käymään vaimoni luona. Pitkä ajomatka oli vaikea ja loppumatkasta sain ensimmäisen kohtauksen päälle tulevassa sairaudessa.
Ehdin olla vaimoni luona viikon, kun yhtenä aamuna en päässyt sängystä ylös ja vaimoni soitti ambulanssin. Mikä olisi tilanne ollut, jos olisin jäänyt Ely –keskuksen vaatiman asumisajan täyttämisen vuoksi Utsjoelle?
Jouduin Iisalmen aluesairaalaan, josta samana päivänä ambulanssilla Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan. Siellä olin muutaman yön (voin toimittaa tarvittaessa lääkärintodistuksen) ja sitten kotihoitoon. Olin useita viikkoja riippuvainen vaimoni hoidosta ja en esim. voinut ajaa autoa lainkaan. Ely –keskus ei ole edes huomioinut tätä sairauttani lainkaan. Heidän mielestä ihminen ei saa sairastaa, he kieltävät sen.
Veri veti tietenkin kotiini ja sain metsästyskaverin kuskiksi ja tulimme Utsjoelle elokuun lopussa. Hirvijahti alkoi 1.9, johon tähtäsimme aloituksen. Kaverini ampuikin koiraltani kaksi hirveä, itse en voinut tunturiin kulkea sairauteni vuoksi. Tahdoin silti mukaan metsästämään, vaikkakin pystyin toimimaan vain nuotioukkona. Pitkin syksyä pystyin liikkumaan sairaudestani huolimatta hieman ja lääkärin mukaan se liikkuminen oli kuntoutumisen kannalta ehdotonta. Ely –keskus on vähätellyt tätä sairauttani ja sivuuttanut senkin ja kertoo, ettei sairauksillani ole ratkaisevaa merkitystä asian ratkaisemisessa. Eli Ely –keskus on kieltänyt sairastumisen ja niiden hoitamisen ulkopaikkakunnalla. Kuukausia olin kuitenkin varsin riippuvainen läheisistä ja kavereista, liikkuminen oli aika ajoin todella vaikeaa. Sain kyytejä hirvijahtiin vielä lokakuussa ja marraskuussa kavereiden avustuksella. Eli olin Utsjoella.
Vuosi 2018 oli talven osalta vaikea, sillä jouduin hirven ruhjomaksi koiraa hakiessani metsästä loppukaudesta 2017. Osaltaan ketteryyteni väistää päälle rynnivää hirveä vaikutti vielä tasapainoaistin vaillinainen toiminta.
Särkynyttä olkapäätä tutkittiin Utsjoella ja Rovaniemellä. On selvää, että nämä matkat eivät ole pitkiä, mutta miksi Ely –keskus suhtautuu näihin vähättelevästi. Mikä oikeus on Ely –keskuksella vähätellä vammojani ja sairauksiani ja käyttää niitä minua vastaan lupakäsittelyssä.
Talvella 2018 äitini vointi huononi huomattavasti ja jouduin olemaan viikkoja Joensuussa poikani luona pitkin talvea. Samalla matkalla olin vaimoni luona Kiuruvedellä ja kävin fysikaalisessa ottamassa hoitoja särkyneeseen olkapäähän (näistäkin saa tarvittaessa todistukset, uskoisin). Kerralla hoidetaan monta asiaa kun etelään lähdetään. Kuten kaikki Utsjoella asuvat. Ei ole heidän matkoja ja sairasteluja kytätty sekä vaadittu niistä päiväkirjoja.
Loppukeväästä sairastuin ulkomaan matkani huhtikuun puolella erikoiseen tautiin, joka vei yli kahdeksi viikoksi minut lähes petipotilaaksi. Ohessa on sairaskertomus siitä. Huonosta kunnostani huolimatta ajoin takaisin Utsjoelle, jossa jouduin lopulta tiputukseen.
Kun kuntouduin riittävästi, oli edessä jälleen matka etelään. Äitini pääsi sairaalasta toukokuun lopulla hoitokotiin, eli ns. uuteen kotiin. Poikani kanssa muutimme äitini tavaroita entisestä asunnosta hoitokotiin ja sisustimme hänelle kotia. On selvää, että päiväseltään ei noita asioita hoideta, vaan siinäkin menee aikaa. Enkä ollut taaskaan fyysisesti Utsjoella.
Tämän matkan yhteydessä uuden työni takia olin viikon Riihimäen Erämessuilla yrityksemme osastolla töllisteltävänä. Enkä ilmiantajien mieliksi Utsjoen raitilla näkyvissä.
Kun Riihimäeltä läksin ajamaan Utsjoelle suoraa tietä, sain kuulla että äitini oli menehtynyt.
Todistajat: Nyt käyn läpi todistaja kerrallaan ja kumoan heidän valheensa, olettamuksensa ja mielipiteensä asumisestani.
-Sauli Sarre: Kertomansa mukaan Sarre on muuttanut naapuriini 1.2.2018. Silti hän voi todistaa ja tietää minun asumisestani Ely –keskuksen vaatiman 7 kk ajalta vain 4 kk asumiskokemuksen myötä. Kuinka 4 kk naapurissa olo voi olla vakavasti otettava todistus 13 vuotta samassa osoitteessa asuvaa vastaan.
Hänen todistuksensa voi lukea, mutta kun sitä tarkemmin katsoo, siinä on olettamuksia vain. Hän valheellisesti kertoo minun tulleen asunnolleni vasta toukokuun puolivälin jälkeen ja käyneen maaliskuussa vain pilkillä. Toukokuussa tulin Utsjoelle toukokuun alkupuolella em. sairauden aikana ja siitä tiputukseen. Hän muuten näki minut silloin terveyskeskuksessa, joten miksi piti valehdella tuo toukokuun tuloaika. Lisäksi maaliskuussa olimme vaimoni kanssa Utsjoella, mutta emme pilkkireissulla ollenkaan. Siinäkin Sarre valehteli ja oletti vain asioita. Pidän siis Sarren lausuntoja höpöpuheina ja yrityksenä saada minua pois Utsjoelta. Jonkun kaunan vuoksi uskoisin. Sarren todistusta ei voi pitää mitenkään luotettavana.
- Mika Aikio. Hän kertoo äitinsä asuneen vuodesta 2017 elokuusta vuoden 2018 tammikuuhun naapurinani. Mika oli kertomansa mukaan käynyt viikoittain äitinsä luona ja kertoi nähneensä minua vain hajanaisia kertoja. Kuten lausunnossa kerrotaan, ehkä joitain yksittäisiä kertoja Matikainen kävi Utsjoella. Jälleen samalla olettamuslinjalla. Voisin kääntää tämän niin päin, että pidän Autiota myös ihmisenä, joka ei asu paikkakunnalla. Perustan väitteeni siihen, että en ole häntä ihmeemmin nähnyt Utsjoella. Kuten en satoja muitakaan ihmisiä. En nimittäin kyttää muiden kulkemisia. Jos todistus on sillä pohjalla että en ole ollut näkyvissä niillä kerroilla, kun hän on äitinsä luona käynyt, niin pehmyttä on todistus. Olenhan minä voinut olla juuri sillä hetkellä tunturissa hirvenpyynnissä, punttisalilla, kirkossa, kaupassa, nukkumassa, tai ihan mitä tahansa tekemässä. Tuskin minun täytyy jokaisen Aikion kulkemisen aikana olla ovella näyttämässä naamaani, että täällä ollaan. Aikion todistus on myös niin hatara, ettei sillä ole mitään arvoa. Olettamus, että en ole asunut paikkakunnalla, kun hän ei ole sattunut näkemään minua. Voin todistaa, että aika moni muu on nähnyt minut. Mm. hirvikaverini ja jopa hirvenlihat lahtivajalta ottanut henkilö, joka palautti lihat minulle takaisin syksyllä 2017 tähän asuntoni pihaan. Aikion todistusta ei voida siis pitää mitenkään luotettavana.
-Vesa Länsman.  Länsman kertomansa mukaan asuu 200 metrin päässä asunnostani. Se ei pidä paikkaansa, matka on pitempi. Lisäksi Länsmanin asunto on mäen alla koivupusikkojen takana, josta ei mitenkään voi edes nähdä tähän mäelle. Ja vaikka Länsman tuntee utsjokisia, miten se liittyy tähän hänen todistukseensa? Tunnen minäkin paljon utsjokisia. Tässä tullaan samaan näkemiskysymykseen kuin kahden aikaisemman osalta. Kun lukee noita, niin voisi listaan laittaa vaikka sata utsjokista, niin kaikkien heidän antamat päivämäärät vaihtelevat sen mukaan, mitä kukakin näkee ja ennen kaikkea muistaa. Länsman vain olettaa minun olleen muualla ja olettaa minun käyneen keväällä pilkillä. Tänä keväänä en käynyt kertaakaan pilkillä. Olin vain kotona. Parhaiden pilkkiaikojen aikana olin em. tavalla sairaana ja tiputuksessa. Ei heikossa kunnossa lähdetä pilkille. Lisäksi nuo Länsmanin kertomat Utsjoelta lähtöajat ja saapumisajat perustuvat vain hänen muistelemiinsa näköhavaintoihin. Kuten jo olen kertonut, en minä nähnyt häntäkään montaa kertaa vuoden aikana. Herää kysymys, onko Vesa Länsman paikkakuntalainen? Näen, että Länsmanin todistus on erittäin epäluotettava ja perustuu vain olettamuksiin ja mielipiteisiin.
-Jari Kuusela. Tämä todistaja kertoo minun lähteneen loka-marraskuun vaihteessa. Kuusela ei siis kertomansa mukaan ole nähnyt, kun kuljimme kaverieni kanssa hirvijahdissa marraskuun 17 päivää saakka. Vaikka automme seisoivat parkkipaikalla hänen parkkipaikan vieressä. Se siitä hänen todistelusta ja näkemisestä. Voisinpa sanoa, että en nähnyt Kuuselaa montaa kertaa vuoden aikana, joten onkohan hän oikeutettu myöskään paikkakuntalaisen lupaan. Joten tästä ei taida kannattaa enempää jatkaa. Kuuselan todistelu on samaa sarjaa, olettamus ja mielipide. Hänen todistajalausunnon viimeinen virke kuvaa kaiken. Muuna aikana Matikaista ei Utsjoella näy. Tämän hän mahtipontisesti kertoo 2 vuoden asumisen kokemuksella ihmisestä, joka on asunut Utsjoella vuodesta 2005 lähtien, siis 13 vuotta. Näen että Kuuselan todistus on erittäin epäluotettava ja perustuu valheisiin ja olettamuksiin.
Yhteenveto todistelusta: Ely –keskus on vaatinut minulta päiväkirjamaisen todistelun asumisestani. Pitääkö Suomessa kaikkien ihmisten alkaa pitämään päiväkirjaa, että voi tarvittaessa todistaa missä on liikkunut? Ja herää vastakysymys, eikö näiltä todistajilta ja ilmiantajilta pitäisi tulla yhtä tarkka päiväkirja liikkumisistani? Onko heillä tarkat päivämäärät kalenterissaan, milloin ovat minut nähneet? Ja onko näkemättömyys miten luotettava todiste ihmisen asumisesta? Sillä perusteella voisin itsekin väittää että yli puolet kuntalaisista ei ole vakituinen asukas, kun en kerran ole heitä nähnyt!!!
Kuka pystyy tekemään selkoa olemisistaan ja menemisistään puolen vuoden takaa, edes omistaan, saatikka naapurin tai jonkun muun kyläläisen? Näkisin, että tässä tilanteessa heidän todistukset ovat vain arvioita, olettamuksia, mielipiteitä ja jopa valheita. Jos minulta vaaditaan asumisselvitys päivän tarkkuudella, jota Ely –keskus päätöksessään tuntuu vaativan, täytyy todistajien esittää yhtä aukoton päiväkirjatodistus minun poissaoloista.
Nyt nämä todistajien lausunnot ovat enemmän sellaista mutu –tuntumaa, että on se saattanut olla tai on saattanut olla olematta. Suomessa on yksi kansakunta, joka toimii noin. Ne ovat savolaisia kun tuolla tavalla asioita ratkovat. Mitään faktoja asumisajastani eivät ole voineet esittää, samoin kuin Ely –keskus on jättänyt huomioimatta asumisajassani matkat ja sairastelut, sillä ne eivät ylijohtaja Ylinampan lausunnon mukaan vähennä asumisaikaa ja tästä pidän kiinni. Oikeasti ottaen asumiseni on ollut vakituista vuodesta 2005 lähtien 12 kk joka vuosi.
Oma selvitykseni Ely –keskukselle on riittävä, sillä asumistani tuli jälleen täyteen toukokuun 2017 alusta huhtikuun 2018 loppuun varmasti 7 kk Ely –keskuksen keksimän säännön mukainen aika. Tarvittaessa tämän pystyn todistamaan vaimoni pitämän päiväkirjan myötä (jota en tähän liitä vielä, sillä päiväkirjan pitäminen ei minkään lain mukaan ole pakollista, vaan lähettämäni selvitys pitää riittää). Naurettavuuksiin mennyttä prosessia voi halutessaan lukea www.kalaharri.net
Ihmettelen myös, miten Ely –keskus voi yrittää rajoittaa yksilön liikkumisvapautta pelotteena Tenon paikallisluvan menetys. Tämä ei nykypäivän Suomessa pitäisi olla mahdollista, mutta niin vain tuntuu olevan.
Kahteen asiaan tahdon Hallinto-oikeuden kiinnittävän huomiota. 1. Vuodesta 2005 alkanut vakituinen asumiseni samassa osoitteessa ja 2. kuinka matkustaminen ja sairastaminen toisella paikkakunnalla Ely –keskuksen mukaan vähentävät asumisaikaa, vaikka missään heidän säännöissä siitä ei ole mitään mainittu.
Näin ollen vaadin Hallinto-oikeutta toimimaan oikeudenmukaisesti ja kumoamaan Ely –keskuksen päätöksen ja vaadin vahingonkorvauksena menetetystä elinkeinosta, muuttokustannuksista, menetystä elämästä kotipaikkakunnalla, maineen menetyksestä yhteensä 50.000 euroa. Toimitan erillisen korvauslaskelman tarvittaessa.
Irtolaisena asuntovaunussa 2.7.2018

Harri Matikainen
Toimittaja/kirjailija

Ei ole Tenolle kaipuuta, lohestus onnistuu muuallakin ilman kyttääjiä asuinpaikan suhteen. 

Tässä vielä Ely -keskukseen lähetetty päiväkirja todisteeksi asumisestani. Ei riittänyt sekään. Kuka Suomessa joutuu näin tarkasti kertomaan asumisensa. Ei edes kunniakansalaisemme, kunhan vain tulevat rajan yli ja hyvinvointi on taattu. 

Harri Matikainen liite päätös nro 490/5715-2018


Harri Matikaisen päiväkirja allekirjoittaneen (Anja Remes) pitämänä. Tällä päiväkirjalla todistan Harri Matikaisen loma- ja työmatkat sekä myös sairastelut ajalta 5/2017 – 6/2018.
Harri on asunut vuodesta 2005 lähtien vakituisessa osoitteessa Utsjoella ja näiden vuosien aikana hänellä on ollut paljon työmatkoja ympäri Suomea sekä vuosittain myös työmatkoja ulkomaille. Olen joka vuosi pitänyt Harrin matkoista päiväkirjaa ihan omaksi iloksi ja nyt sitä näköjään tarvitaan todistamaan Harrin liikkumiset. Ei taida Suomessa olla muita ihmisiä, joiden kulkemisia pitää todistella näinkin tarkasti ja silti Ely –keskus mielivaltaisesti päättää vastoin selvityksiä kalastuslupa-asiassa kielteisesti Harrin suhteen.
2017 toukokuu-joulukuu
26.4.2017                                  Thaimaan matkan jälkeen Harri meni Utsjoelle kotiinsa
10.-11.5. Joensuu                    vierailu läheisten luona, Harrin äiti on aivoinfarktin sairastumisen jälkeen ollut sairaalahoidossa
5.-15.7. Alaska                         työmatka Alaskaan                                          
17.-19.8. Kiuruvesi                  sairastuminen Utsjoella ja tulo luokseni
19.-21.8.Kuopio/KYS               ambulanssilla sairaalaan
22.8.-2.9. Kiuruvesi                 toipuminen alkoi vakavasta sairaudessa luonani, mies ei ollut kykenevä yksin asumaan
23.9. Jalasjärvi                                                    hirvikoira viety harjoituksiin Jalasjärvelle
24.9.-2.10. Kiuruvesi               toipumista luonani
3.10. Kuopio/KYS                     jatkotutkimuksiin Kuopioon
3.-5.10. Joensuu                      Kuopiosta läheisiä tapaamaan Joensuuhun, Harrin äiti heikossa kunnossa
6.-14.10. Kiuruvesi                  edelleen toipumista sairaudesta Kiuruvedellä
29.-30.10. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety harjoituksiin Jalasjärvelle
4.-5.11.Jalasjärvi                      hirvikoiraa viety harjoituksiin Jalasjärvelle
6.-10.11. Kiuruvesi                  toipumista Kiuruvedellä
11.11. Jalasjärvi                       hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
18.-20.11. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
21.-23.11. Joensuu                  läheisiä katsomaan Joensuuhun
24.11. Kiuruvesi                       luokseni Kiuruvedelle toipumaan
25.11. Kauhava                        hirvikoiraa viety haukkukokeisiin Kauhavalle
26.-27.11. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
28.-31.11. Kiuruvesi                hirvikoiraa käytetty metsällä Kiuruvedellä
1.-3-12. Padasjoki                    hirvikoiraa viety metsälle Padasjoelle
4.-12.12. Kiuruvesi                  hirvikoiraa viety metsälle Kiuruvedelle
13.-15.12. Nurmes                  työmatka Nurmeksen Lokinlammelle toimittajakollegan kanssa
16.12. Raahe                            hirvikoiraa viety haukkukokeeseen Raaheen
19.-20.12. Joensuu                  Harrin äiti huonossa kunnossa, katsomaan Joensuuhun
21.-26.12.Kiuruvesi                 joulu läheisten kanssa Kiuruvedellä
27.-31.12. Ruotsi                     työmatka Ruotsiin

2018 tammikuu-kesäkuu
1.-8.1. Kiuruvesi                       toipuminen sairaudesta Kiuruvedellä
9.-19.1. Thaimaa                     työmatka Thaimaahan
23.1. LKS Rovaniemi                tutkimukset sairaalassa        
3.2.-1.3. Kiuruvesi/Joensuu   läheisten luona/toipuminen sairaudesta
10.-11.3. Kiuruvesi                  käynti luonani ennen matkaa Meksikoon
12.-22.3. Meksiko                    työmatka Meksikoon
17.-26.4. Thaimaa                   työmatka Thaimaahan
27.4.-11.5. Kiuruvesi/Joensuu Harrin äidin kunto heikkenee ja käynti luonani Kiuruvedellä
12.5. Jalasjärvi                                                    hirvikoiranpennun haku Jalasjärvellä
13.5.Kiuruvesi                          lepopäivä Kiuruvedellä ennen matkaa pohjoiseen
14.5. LKS Rovaniemi                tutkimuksissa sairaalassa
23.5. LKS Rovaniemi                tutkimuksissa sairaalassa
2.6. Joensuu                             Harrin äidin muutto uuteen hoitokotiin
3.-4.6. Kiuruvesi                       käynti luonani Kiuruvedellä
5.-6.6.Jalasjärvi ja Tampere  työmatka
7.-10.6. Riihimäki                     työmatka Riihimäen Erämessuille
10.6 Utsjoki                               kotimatka ja Harrin äidin kuolema
Tässä on päiväkirjamaisesti Harrin matkailut em. ajalta niin kuin minä olen ne kalenteriini kirjannut. En ole listannut tähän Utsjoella olemista, sillä senhän kertoo järkikin, että kaikki väliajat Harri on asunut kotonaan Utsjoella, jossa minäkin lomani vietän. Tämän kaiken voin todistaa valalla ja esittää päiväkirjan alkuperäisenä tarvittaessa. Olen pitänyt tämänkaltaista kalenteripäiväkirjaa vuosikausia,tähän otin näytteen pyydetyltä ajalta 2017-2018.
Ihmettelen miksi Ely –keskus vähentää työ- ja lomamatkat vakituisesta asumisajasta Harrin kohdalla. Samoin sairaalassa oloajat ja tutkimukset näköjään on myös vähentänyt Harrin asumisaikaa. Tämä on ennenkuulumatonta mielivaltaa, vailla mitään laillista perustetta.
Harri on vuodesta 1992 alkaen ollut eräalan toimittajana. 2005 hän muutti työn perässä Utsjoelle ja jäi sinne pysyvästi.
Vuonna 2012 Harri jäi freelanceriksi erätoimittajana ja jatkoi kirjojen (7 omaa kirjaa julkaistu) ja eräalan julkaisujen kirjoittamista. Samoin hän teki DVD elokuvia ja televisio-ohjelmia Tenolta.
Nämä päiväkirjassa merkityt metsästys- ja kalastuspäivämäärät ovat olleet samanlaista työskentelyä uutta kirjaa varten, sekä lehtijuttuja varten, materiaalia keräten.
Anja Remes
Kiuruvesi 14.7.2018



perjantai 21. joulukuuta 2018

Reettala Tiki 14.6.2005 - 21.12.2018

Tiki nukkuu - kivut on poissa



Joulu 2011

Kilometrit on takana, nyt ei koske jalkoihin enää. Tiki, meille niin rakas hirvikoira on päässyt ikiuneen ja olo on todella surkea. En jaksa paljoa kirjoittaa. Lainaan tähän yhdestä kirjastani luvun, jossa Tikin kanssa jahtasimme hirviä. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, eikä viimeinen. Kaikkiaan Tikin kanssa saimme 70 hirveä kaadettua. Osan kaatoi jahtikaverini, jotka muistavat Tikin aina ystävällinen ja lempeänä kotikoirana, mutta metsässä intohimoisena pyyntikoirana. Osan kaadoin minä monenlaisten vaiheidenkin jälkeen. Lepää Tiki rauhassa, et katoa sydämistämme koskaan. 

Tikin hirvet

Teno virtaili koskipaikoissa virkeänä, mutta suvantojen kohdilla jääpeite oli voittanut hennon virran. Alkavan talven sääoikut olivat muotoilleet jääkannen aivan uuteen kuosiin. Ahtojäätä, kai sitä siksi voi kutsua, oli kasautunut matalikkojen kohdille ja tehnyt joesta kuin kynnöspellon.
Ei hirvetkään vähässä kummassa tohtineet pitkäkoipiaan tunkea epävarmalta näyttävän jääpeitteen päälle. Niinpä pari viikkoa saimme koiran kanssa kulkea tyhjiä maastoja, sillä määrättyyn aikaan omat hirvet on ammuttu yhettömiin ja Norjasta ei jäätilanteesta johtuen täydennystä tullut. Se on joka vuosi samanlaista. Mutta sitten, kun jääpeite on hirvien mielestä sopiva, niin joka yö kirjavoituu uudet jälkijotokset joen yli, siitä jokivarren tien yli suoraan kohti Kevoa. Osa jää päiväksi pariksi einehtimään poroaidan varteen, suurimman osan loikkiessa poroaidan yli kohti parempia ruokamaita.
Hiljaiselosta huolimatta ajoin jokapäiväisen jälkilenkin kylältä Kaavaan ja takaisin. Muutamat poronjäljet saivat jarrutusrefleksin pelaamaan, mutta toivo häipyi nähtyäni pyöreän sorkanjäljen toivomani suippokärkisen sijaan.
Päivät menivät muuten lenkkeillessä koiran kanssa ja käytiin sitä joku kerta muutaman tunnin lenkki tyhjässä maastossa kuntoa ylläpitämässä. Kun ei mikään suuri hoppu ollut hirvihommiin, sillä aikaa oli ja omat lihat käpertyivät pakastimessa entistä enemmän kyykkyyn.
Punttisalitreenit olivat itselle päivän kohokohta ja illalla kuumaan löylyyn. Voisiko sanoa, että entisaikojen luppoa tuli vietettyä hieman nykyaikaisemmin.
Joku päivä, mikä lie ollut, käväisin taas salilla kiskomassa hien pintaan. Sauna odotti jo valmiina, joten suoraan suihkun kautta löylyihin. Rauhassa siellä yksinäinen äijä sai nakella tervantuoksuista vettä kuumille kiville ja maistella löylyn rentouttavia kosketuksia rasittuneella keholla.
Saunan jälkeen tanakka proteiinijuoma ja puolivaloilla jonkun tympeän elokuvan katselua. Tikille vielä hyvänyön toivotukset ja olinkin valmista kampetta lakanoiden väliin.
Aamusta heräsin tekstiviestin piipitykseen, mutta kun kelloradio näytti hieman yli kuutta, päätin kääntää topakasti kylkeä ja ottaa kadonneesta unesta nopeasti kiinni. Herätäkseni parin tunnin päästä uudelleen, nyt vaativasti käikättävään soittoääneen.
No mikä ihme tähän aikaan soittaa? Eri soittaja näköjään kuin tekstarin laittaja. ”No huomenta, mikäs hoppu se nyt on?” Tuntemattomille ei tosin noin vastata, mutta näin soittajan olevan Petterin, hirviporukkamme pomon. ”Siitä on kuule mennyt ainakin neljä hirveä Mantokuolpunaan, vanhan kaatopaikan kohdalta”.  Säpsähdin hereille kuin menninkäinen päivänsäteen nähdessään ja tarkistin vielä kuulemani uudelleen. ”Siiskö tuosta aivan meidän läheltä, siis tästäkö, tästä talomme takaa?”
”No siitä juuri. Mutta en pääse jahtiin, kun on päivän ohjelma jo laadittu, mutta jos käyt, niin katsotaan sitten tilannetta”.
Olin jo viimeisiä lauseita kuunnellessani menossa pukeutumaan ja huutelin joo joot ja nakkasin puhelimen kiinni. Päivä oli jo valjennut ja pukeuduin pikaisesti jahtivaatteisiin. Mietin taktiikkaa ja päätin lähteä ilman reppua vain aseen ja koiran kanssa jokivarren polkua kohti jälkiä ja katsoisimme mihin eläimet siitä suunnistaisivat.
Kuljimme vastatuuleen ja Tikillä oli täysi työ pysyä housuissaan. Selvästi se haistoi jotain, joten päätin löysätä koiran irti. Kumppani läksi kuin tykin suusta ja katosi pian sakeaan metsikköön. Näyttää kartan mukaan painuvan juuri Mantojärven rantaan ja nyt menee jo järven itäpuolelle. On varmaan jo jäljillä, sillä vauhtia on melkoisesti.
Seurasin vielä tovin siinä polulla kännykän kautta koiran liikkeitä ja päättelin hirvien olevan aivan koiran lähettyvillä. Sitten vauhti toppasi ja haukkulaskuri alkoi esitellä toivottuja lukemia. Vielä soitto koiralle vahvisti haukun olevan päällä.
Pistelin takaisin kämpille kuin Lätsä-Pekka niin, että ylisuuri karvareuhka ei meinannut pysyä vauhdissa mukana lainkaan. Vaikka Lätsä-Pekalla se hattu taisi kyllä kaikki kilpailut vauhdissa pysyä mukana.
Vaihdoin kämpällä asetta enemmän lähitaisteluun sopivaksi ja hyppäsin autoon. Ajatuksena oli ajaa hirvien eteen Skallun tielle, sillä suunta oli juuri sinne. Itään ne eivät lähtisi, sillä jyrkkä rinne olisi ollut hirvillekin tekemätön paikka. Ja toisella sivustalla oli Mantojärvi, joten tuskin ne aukealle jäällekään lähtisivät. Soittelin matkalla apuvoimia, mutta yksikään jahtikavereista ei joutaisi heti aamupäivästä. Kyllä vetoapua löytyisi, mikäli elukkaa kenttää suoltuisi.
Niinpä yksin oli tehtävä päätökset ja seurattava tilanne loppuun saakka. Koira oli löytöhaukun jälkeen siirtynyt eläimien kanssa kolmesataa metriä ja nyt se haukkui kapeassa uomassa järven ja vuoren välissä.
Ajelin haukun kohdalle ja siitä oli 700 metriä haukulle matkaa. Haukku pysyi koko ajan samassa paikassa, joten arvelin tilanteen jäävän siihen pitemmäksi aikaa. Skallun tielle olisi matkaa liki kymmenen kilometriä, joten päivännäöllä ei tuolla tahdilla hirvet sinne ehtisi. Joten auto parkkiin tien sivuun ja menoksi suoraan haukulle.
Lunta oli maassa ja puissa melkoisesti ja haukku tuskin kuului kunnolla sivutuuleen. Mutta mitä lähemmäksi pääsin, sitä selkeämmin haukku kuumotti kumeasti lumisten puiden välistä.
Hirvien täytyy olla tuossa erittäin tiheässä ryteikössä. Siitä oikealle on männikköä, jossa näkyvyys on  muutamia kymmeniä metrejä. Vasemmalla on rääseikköä, eikä siinä pääse edes kunnolla kulkemaan.
Tuuli oli suotuisa minulle ja varsin reippaasti kävelin viimeisiä satoja metrejä. Nousin jäältä rinteeseen ja siitä pehmeässä lumessa oli helppo hiipiä viimeinen sata metriä.
Haukku kuului nyt selkeästi ja kiihkeästi. Tosin en nähnyt vielä koiraa, enkä haukuttavia. Katsoin kartasta vielä etäisyyttä koiraan, ja 70 metriä oli meillä välimatkaa.
Niin se ääni hämää, sillä luulin olevani aivan koiran vieressä. Hiivin väistellen lumisia puita ja tähystin etumaastoon. Metrit vähenivät näytöllä ja lopulta nakkasin puhelimen taskuun. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa näkyä koira, sillä melkoinen konsertti tervehti etumaastossa hiipijää.
Tuossa, tuossa on Tiki! Oranssi liivi välähtelee lumisessa maastossa. Mutta missä on hirvi tai hirvet? Petteri oli maininnut, että ryhmässä pitäisi olla kaksi vasaa ja kaksi lehmää. On siinä lihaa, jos koko joukon tuohon kompsin.
Lumisten puiden välistä näen jotain mustaa. Siinä se on se hirvi, aivan selvästi tuossa seisoo hirvi. Tarkistan kiikarin linssit puhtaiksi ja olen valmiina ampumaan. Pääsen muutamia metrejä hirveä kohti, mutta se muuttuukin äkkiä kallioksi. Näinkö suuren metsästäjän edessä hirvikin kivettyy?
No ,olisihan tuo aika kaukaa haukkunut, sillä koira paahtaa vasemmalla tiheään pensaikkoon. Ja sitten näenkin lehmähirven pään. Se katsoo koiraa synkkänä, minä etsin jo eläimen korvallista tähtäimeen. Tuohon olisi hyvä lisauttaa, mutta muistan ilmoituksen vasanjäljistä.
Siispä lasken aseen ja haen katseella vasaa. Juuri sitä, mitä koira haukkuu. Vasa on kuin onkin siinä tiheässä pusikossa. Eikä siihen ole ampuminen, mutta ei tässä mitään hätää ole. Tuuli on puolellani, eivätkä hirvet minua näe.  Liikkumaton ukko lumipuvussa, lumisessa metsässä.
Tiki takoo täysillä ja sitten vasa liikahtaa. Koira pyörähtää vasan ympärillä ja vasa ottaa muutaman askeleen tiheiköstä esille. Samalla se saa kymmenestä metristä kuuman kuulan keuhkoille. Veret purskahtavat hangelle ja vasa pyörähti kyljelleen lumeen. Lehmä pyörähti myös samaan suuntaan, mutta pysähtyi kun Tiki hyökkäsi sen eteen haukkumaan. Sain lehmän kaularangan tähtäimeen, varmistin koiran sijainnin ja päästin kuulan kohteeseen. Hirvi tipahti siihen paikkaan ja Tiki oli kärppänä pistämässä kampausta eläimeltä uuteen muotiin.
Kiirehdin hirvien luokse ja kehuin Tikiä runsain mitoin. Annoin koiran turkistaa eläimiä tovin ja sitaisin sitten läheiseen puuhun jahtikaverin kiinni. On parempi heilua puukon kanssa, kun herkkä kirsu ei ole tulilinjalla.
Ennen suolistamista soittelin parit puhelut, että hirviä olisi pari kappaletta nurin. Löytyykö apuvoimia ja kelkkaa?  Annoin koirapannan olla päällä, että kaverit osaisivat sen pohjalta tulla paikalle.
Sitten nakkasin ensin vasalta mahan pois ja kääntelin siinä varsin kookasta lehmää tovin parempaan asentoon. Kun ei ollut reppua, niin köyttäkään ei löytynyt yhtään matkasta. Yleensä köydellä olen takajalan sitonut puuhun, niin pääsee paremmin suolistamaan.
Jotenkin se kuitenkin onnistui ja hirvet odottivat noutajia.
Kavereilla menisi vielä jonkin aikaa, joten otin Tikin hihnan ja sitaisin sillä vasan kiinni. Nakkasin elukan kyytiin ja hoitelin sen yksinään järvenrantaan. Samalla kuuluikin kelkan porina kun Eki ja Jouni sieltä tulivat hakemaan hirviä valtatien varteen.
”Täällähän on näköjään jo vasa rannassa odottamassa”. ”Joo, nappasin sen kyytille, kun ei teitä alkanut kuulua. Mutta nyt olisi kelkkamiehen heitettävä kelkki tuosta jyrkästä penkasta rinteeseen ja toinen hirvi odottaa tuolla jonkun matkan päässä. Tästä voisi jopa noustakin, hyppäytätkö Eki sinä pailakan tänne? Jätetään reki tähän rantaan, sen kanssa on turha tiheikköön painua”, opastin kavereita noutoon.
Tottuneen kelkkamiehen lailla Eki nostautti kelkan jyrkästä rantapenkasta rinteeseen ja puiden välistä pujotteli kaatopaikalle. Jounin kanssa taapersimme perässä ja lopulta saimme lehmähirven kiinni kelkan vetokoukkuun. Kevyesti Lynksi kiskaisi hirven matkaan ja jälleen yksi taaperrus lanattua jälkeä jäälle.
Ketterästi eläimet nousivat kolmeen mieheen rekeen ja Jouni kelkan sarviin. ”Aja vain tuloreittiä toiselle rannalla ja sieltä nousee joku tiepohja, josta päästää autoille. Me Ekin kanssa tulemme koiran kera perässä, anna mennä vain”.
Sinne katosi kelkka hirvineen, joskin kohta me saimme moottoripelin kiinni. Vastarannalla oli upottavaa lunta ja sinnehän kelkka lasteineen kosahti. Eipä mennyt kuin tovi, kun taas saimme miehissä kelkan matkaan. ”Anna vain hanaa, kyllä se menee”, vielä huuto loittonevan kelkan perään. Lyhytkin ohje on parempi kuin ei mitään, menipä se sitten perille eli ei.
Kävelymatkan aikana sain sovittua nylkijät hirville, sillä katsoin tehneeni kuitenkin oman osani tässä leikissä. Iltapäivä oli jo varsin pitkällä ja maha muistutti, että ilman aamupalaa tai evästä tuli lähdettyä reissuun. Koirakin oli ruokittava ja huollettava, joten luvan kera sain lähteä kämpille, kyllä nahkat hirvistä kuulemma irtoaa toisten toimesta.
Illan pimetessä, saunanlauteilla oli kiva muistella päivän tapahtumia ja toivoa samanlaisia puhelinsoittoja lisää.
jk. Tiki oli todella hyvä "isä" Rockylle. Suojeli, kun Rocky oli pieni. Antoi Rockyn olla laumanjohtaja, kun Rockylle tuli ikää. Tiki oli ihmisille todella lempeä. Ei niin pahasti voinut Tikiä myllyttää, että sillä olisi hampaat paljastunut vihasta.