lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lohia välillä

Kuuma lohikesä jatkuu

Onhan tämä ollut kummallinen lohikesä. Toiset saa ja toisille annetaan. Kaikki eivät tietenkään aina saa. 




Omalla kohdalla on kalat kiertäneet hieman liian kaukaa veneestä. Tärppikeittoa on syöty viikon verran. Sokerina pohjalla oli "Pöyhösen" spurtti, joka meinasi katkaista selkärangan uutteralta soutajalta.
Meille kaverin kanssa tarttui mahtilohi kiinni Väyläniemestä ja hetkessä katosi siimaa rullalta sen 100 meetriä, minkä Markus Pöyhönen aikoinaan kipaisi Suomen toiseksi nopeimmalla ajalla. Siitä ristimme kojamon "Pöyhöseksi". Täydestä vedosta se sitten irtosi.
Balsamia haavoille ja lastaa selkärankaan antoi kuitenkin KH55 perhoon napannut kirkas ja väkivahva lohi, jonka vääntöä ylläolevista videoista pääsee katsomaan.
Ryssänlohia, eli kyttyrälohta eli Pink Salmonia ovat paikkapaikoin kalastajat saaneet paljon. Mikäli tuo tuttavuus kiinnostaa, niin nakkaa perhot viistämään matalien karikoiden päältä ja saat koukkuusi varsin hyvänmakuisen lohen. 
Nyt alkaa lohimiehelle hyvät ajat. Vesi viilenee ja pitkään jatkunut lasku pysähtyy. Ehkä tulevat sateet jopa nostavat vedenpintaa hieman. Tällöin suvannonvaihtajat lähtevät liikkeelle ja uutta kalaa voi jokeen vielä tulla hyvinkin. Ehkäpä ne kadoksissa olleet titit saapuvat vasta nyt jokeen. Sillä erittäin vähän on tittejä Tenossa tällä hetkellä. 
Näillä ropinoilla mennään, katsotaan kuinka meidän kunnon miesten ja naisten käy tässä taistossa. 
jk. odotahan vain "Pöyhönen", otit varaslähdön ja seuraavasta tulee punainen kortti.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Hurja lohikesä

Teno näyttää lohenmallia



Kuluva kesä tullaan varmaan muistamaan 2000 -luvun tähänastisista kesistä hurjimpana suurlohien suhteen. Joelta kuuluu mahtavia uutisia +20 kg kaloista ja mitähän vielä edessä on, sillä ne kaikkein suurimmat eivät ole vielä aktivoituneet.
Kaikki suurlohet ovat olleet kirkkaita nousukaloja ja kun heinäkuu kääntyy elokuuksi, voidaan odottaa kenties sen 30 kg rajapyykin ylitystä. Tai lähelle ainakin.
Omalla kohdalla kesä on mennyt todella vähillä souduilla. Lisäksi kautta katkaisi Alaskan matka, josta myöhemmin tänne juttu.
Pääsin kuitenkin pelastamaan päivää ennen Alaskaan lähtöä tämänkin kesäni suurlohella. Vetouistelu -lehden päätoimittaja Jukka Jyräs tahtoi tulla tekemään minusta!? juttua lehteen ja tarkoitus oli hieman käydä soutamassakin.
No tässä tapauksessa se hieman on varsin osuva ilmaisu, sillä ehdimme soutaa n. 10 minuuttia, kun Lohduttaja -perhoon nappasi kala. Jukka väitteli tehokkaasti siimasta kalan kanssa ja minä koetin hosua airoilla veteen, kun 11 kk ikäinen Lapinkoira tahtoi nuolla naamaani ja tehdä leikkihommia kanssani.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta enempää en asiasta vielä kerro. Lukekaa se ensin Vetouistelu -lehden syyskuun numerosta. Laitellaan sitten tänne lisää kuvia ja tarinaa.

Alaskasta kotiin

Alaskasta en myöskään tässä kerro enempää, olen luvannut kirjoittaa matkaraportin em. Vetouistelu -lehteen, joten kuitataan sen verran vain, että elossa päästiin kotiin ja nyt tätäkin kirjoittelen klo 3 aikaan aamuyöstä. Kön ei nukuta enää. 
Kotimatka oli varsin hurja, matkustusta tuli samoilla silmillä 39 tuntia. Ajelin nimittäin lentojen jälkeen etelästä vielä yötä myöten kotosalle ja nyt tässä koetetaan palautella kehoa Suomen aikaan. 
Kävin kuitenkin kotiin tultua pienen soutulenkin ja nyt meni peräti 15 minuuttia kun vapa taipui. Pirteä 2,565 kg sivujoen jalka (tutkijan arvio) nappasi Maka68 testivaappuun, joten se testaus alkoi hyvin. Vähän tuon kalan jälkeen sain samalla vaapulla kookkaan harjuksen, jonka nakkasin takaisin jokeen. 


Seuraavana päivänä käväisin soutelemassa lukuisia testivaappuja uitellen ja kahdesti taipui vapa, mutta molemmilla kerroilla lohi vei pitemmän korren. Ei kuitenkaan vaappua, vaan väänteli muuten itsensä irti. 
Lohta joessa kuitenkin on erittäin paljon. Ympäriltä kavereilta kuultuna Alaskanreissuni aikana oli lohi ollut hurjalla otilla. Esim. tuosta linkistä löytyy mukavaa luettavaa lohiviikoista, https://rodfishers.blog/
Lupia tuntuisi löytyvän vielä näille lopuille lohipäiville, joten jos koskaan et ole lohta saanut vapavälinein, nyt siihen saattaisi olla hyvätkin mahdollisuudet. Tervetuloa Tenolle. 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lohikesä jatkuu

Lohi ei syö, lohta syödään

Tänä kesänä on mennyt makkaraa muutama kilo rantanuotiolla. Joella ei ole ollut ruuhkaa, mutta silti on ollut aikaa hiljentyä makkaranpaistoon. Syynä on Sirmassa ollut heikko lohenotti eli "syönti". Vaikka joessa ollessaan lohi ei syö, moni kalastaja puhuu syönnistä. "Syökö lohi vaappua vai perhoa?". "Ei syö lohi nyt, tuli soudettua turhaan".
Niinpä niin, eihän se syö, vaikka "syökin". 
Omalta kohdalta lohenkalastus on ollut varsin vähäistä, sillä jotenkin polte lohensoutuun puuttuu. Osana varmaan edellisessä kirjoituksessa kerrotut asiat, mutta onhan tätä tullut 25 kesää jo tehtyä ja joki on antanut sellaiset kalat, etten varmaan voi koskaan niitä ylittää. Ja kun urheiluaikoinakin piti hommassa olla haastetta, niin nyt noiden ennätysten parantaminen on sen verran ylivoimasta, että olen antanut haasteelle periksi. Tai sitten en, ehkä odotan vain hetkeä iskeä. 
No Rautu-Reiskan kanssa olemme hieman soudelleet ja kalaakin on tullut. Reiska oli hankkinut kolme, erittäin hankalaa lupaa ja jokaisella luvalla saimme kalan. Eikös se ole aivan riittävä saldo. 
Lohta on syöty, tai paremminkin sisäfilettä eli ruotoja paisteltu. Joululohitarpeet on vakuumoitu ja pakastettu, joten nyt vain soudellaan kavereiden ja omaksi iloksi. 
Lohta on joessa runsaasti, samoin vettä. Välillä sen lohen tavoittaminen on vaikeaa, mutta kun kala liikahtaa, vapa taipuu. 
Joessa näkyy olevan vielä taimentakin, sillä Reiska pääsi väsyttämään 2,5 kg taimenta, joka nappasi perhoon! Sirmassa Tittirännissä. 

Edelleen jokivarressa puhutaan nousevista lohiparvista, mutta näiden vuosikymmenten aikana en ole päässyt lohiparvea joessa näkemään. 
Tästä hyvä esimerkki oli torstaipäivä kun siirsimme veneen Sirmasta Alaniemelään. Kiitos Urho Pieski myötämielisyydestä, että saan vierailla rannassasi. Kyseistä Alaniemelän Lomamökit -matkailuyritystä voinkin suositella varauksettomasti palvelevana yrityksenä. Kun vielä ajatuksemme paikkakunnan asioista menevät yhteen, hienoa on että homma toimii.
No veneensiirtoreissulla pysähdyimme soutamaan Lohisuvantoa ja eräs paikallinen Lohimies isolla kirjaimella kertoi lohiparven nousevan jokeen. No innolla Reiskan kanssa läksimme laskulle, jospa meillekin siitä parvesta heruisi lohi. 
No parvea ei nähty, mutta Tuutiossa (suomeksi) lohi nappasi Huuskimus -vaapun suuhunsa ja siitä nähdään pientä äksöniä oheisella videolla. 
Reiska vääntää kutosen kanssa.


Oliko tuo kala sitten parven etuosasta, keskeltä vai häntäjoukoista, se jäi edelleen arvoitukseksi. Mutta näimmepä ainakin yhden lohen parven, jonka sisäistimme veneeseen.

Eilen illalla soudin 23 asti Mikko Virtasen kanssa ja emme nähneet yhtään parvea. Joten saldona puhdas nolla. Tänä aamuna kello soitti 3.30 ja soutu jatkui upeassa kelissä, 2,5 asteen lämpötilassa. Soudimme nätisti ja puhtaasti 8.00 asti, joten lounaaksi oli omalla kohdalla jauhelihakastiketta, mutta Reiska paisteli itselleen eilisen lohenruotoja ja kiskoi niitä antaumuksella. Eikun anteeksi, sisäfilettä tietenkin. 

Näillä näpyttimillä mennään nyt loppuviikko ja maanantaina eräs lehtimies saapuu veneeseeni tarkoituksena tehdä minusta lehtijuttu. Mitähän minustakin on kirjoittamista. No selviää sitten joskus.
Lohta on joessa, etsikää ja teille annetaan. Helppoa se ei ole, mutta kalat ovat isojakin. Kivaa keskikesään, katsotaan palaanko tänne vielä ennen Alaskanmatkaa. 
Huuskimus -vaappu kelpasi nätille 6 kg lohelle. 

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Lohikesä Tenolla 2017

Hyvällä lohella alkuun

Vesi on tavallista korkeammalla tänä kesänä
Ensin täytyy pyytää anteeksi, etten ole aktiivisesti kirjoittanut tänne oikeastaan mitään. Elämässä on monenlaisia tuulia ja alkukesästä ne ovat olleet vasten naamaa. 
Muistisairaus on edennyt väärään suuntaan, mutta kun muistaisi minne. No koetetaan vielä vähän huumorilla, ennen kuin unohdan, mitä sekin on. 
Lisäksi olen juossut lääkärillä mahavaivojen kanssa ja letkuja on nielty kahden kehossa olevan aukon kautta. Ensin alapäästä ja sitten yläpäästä. En vaan muista, vaihdettiinko letkua välillä. 
Kalassa eli lohta soutamassa olen käynyt mestarillisen vähän. Tenolla lohenkalastus tuli aloitettua juhannuksen jälkeen maanantaina enemmän tosissaan. 
Naaraslohi oli 12,460 kg ja 112 cm pitkä. 

Eli eilen. Kovassa sateessa ja tuulessa Rautu-Reiskan kanssa saimme pikkulohen tarttumaan vaappuun Ylä-Peurassa, mutta hypyssä se irtosi. Sitten taisteltiin joku tunti tuulta vastaan ja lopulta järki voitti. Uni ei taaskaan, joten muutama tunti pyörimistä, painajaisia ja sitten takaisin joelle. 
Siinä aamuviiden maissa rävähti eilisen vaapun vapa melkoisen mutkalle ja Reiska pääsi vääntämään. Voimakas lohi pisti kampoihin aivan loppuun saakka, mutta vaappu oli hyvin kiinni ja pääsin sijoittamaan nostokoukun tavalliseen tapaan aivan väärään kohtaan. 
Rautu-Reiska ja tyttölohi

Siihen oli kiva lopettaa ja tässä suunnitellaan nyt uutta iskua joelle. Joelle, josta on tänä kesänä harvat kalamiehet saaneet verraten kookkaita mörssäreitä. Useita yli 20 kg lohia sekä karmea nippu siitä hieman pienempiä. Tittejäkin on jo nähty ja joitain ovat kalamiehet saaneet. Perhoilla ja vaapuilla. 
Sopivia värejä vaapuissa ovat olleet vihreäpunakeltaoranssi -sävyiset. Perhoista en oikein osaa sanoa kuin Kojamon Optio -perhon, joka on vedenväriin nähden varsin kelpo sutti. Oma perhokokeilu antoi KHFT (Kala-Harri Fishing Team) perhoon pari osumaa. Toinen tärppi ja toinen talvikko. 
Tämän viikon soutelen Tenolla ja sitten on vuorossa tuttuun tapaan Alaskanreissu. Jospa sieltä nyt räpsähtäisi se +30 kg kingi. Viikolla oli saatu tulevan leirimme luota 35 kg kingi eli kuningaslohi. Sellaista odotellessa kuulumisiin. jk. koetan voimien mukaan jotain raapustaa tännekin. 
Vänkäri vaappu pinkkinä tuntui olevan alkuviikon väri

tiistai 23. toukokuuta 2017

Muutoksen tuulia

Elämme kovia aikoja lohideemukseni

Kaukaa on pitkä matka kohti tulevaisuutta. Itse olen taivaltanut 25 vuotta lohen mukana. Niistä 13 viimeisintä Utsjoella vakituisesti asuen. Mutta siitä ei enempää, sillä vaiherikkaita vuosia kuvaamaan ei riittäisi Päätalon Iijoki -sarjan verran sivuja. 

Mutta mitäpä tulevaisuus tuo tullessaan. Tenon suhteen, minkäs muunkaan. Jos tietäisin, saattaisin sillä tahkota jonniiverran rahhoo vaikkapa. Tuli tuota savvoo pari sannoo, kun väittävät somessa minua kovin savolaiseksi. Vaikka päivääkään en ole savossa ollut kirjoilla. Lienen kuitenkin pesunkestävä karjalainen, karjalanpoikii siis.
Mitä Tenolle kuuluu? Kesä näyttää lopputuloksen ja uskon että joki virtailee tämänkin kesän jälkeen uomassaan samaan tapaan. Eli Tenolle kuuluu siis ihan hyvää. No mitäs lohelle kuuluu? Uskoisin sillekin kuuluvan erittäin hyvää, kuten tähänkin saakka. Tenossa on ollut lohta aina varsin hyvin ja varsinkin muutamat kesät taaksepäin ovat olleet kovinkin hyviä lohikesiä. Ainakin itselle ja tietojeni mukaan monelle muullekin. Kaikille ei tietenkään koskaan. Joka kesä joku jää ilman lohta, sehän on selvää.

Tänä kesänä ilman lohta jäävät ne, jotka ikäänkuin "kostoksi" jättivät luvat ostamatta. Vaikka tätäkin kirjoittaessa lupia on saatavilla vaikka kuinka. Tuo kostoisku saattaa olla hyväksikin, sillä uskon niiden olleen juurikin niitä kalastajia, jotka eivät ole sopeutuneet joelle, vaan keksivät jatkuvasti omia sääntöjään ja käyttäytyvät paikallisia kohtaan hyvinkin ylimielisesti. Näin olen pienessä päässäni pähkäillyt, selvinpäin. Sillä sitähän te kysyitte. Taasko se kännissä raapii onnetonta tekstiä kasaan. Ei raavi, ei minunkaan taidot riitä siihen, mihin moni kulttuurikirjailija on kyennyt. Pikkupäissään kirjoittavat kriitikoiden ylistämää proosaa. 
Mutta nämä protestoijat joutavatkin jättää Tenon väliin. Tilalle tulee varmaan sellaisia kalastajia, jotka ovat intohimoisia kalastajia, mutta järkevällä tavalla. 
Sitten kysytään, kuinka kunta voi ja matkailuyrittäjät täällä. Jos siihenkin osaisin vastata oikein, olisin miljonääri. Saatan heittää kenttään omia arvioita, olkoon ne lähellä tai kaukaa. Hetkinen, telkkarissa rääkyy joku pentu, täytyy kääntää kanavaa. Mitähän ne sitä rääkkää.
No niin, rauha palasi kaksiooni. Eli siis kunta. Tässä se autioituvana nököttää nelostien päässä. Palvelut vähenevät kun ei ole rahaa. Väki vähenee kun nuoret lähtevät ja vanhukset myöskin. Molemmat vaan eri suuntiin.

Matkailuyrittäjät ovat niin ikään kovilla. Pudotuspelit ovat alkaneet ja vain laadukasta palvelua, ihmisystävällisyyttä (myös muualta tulleita kohtaan) ja joustavuutta tarjoavat yritykset voivat kenties välttää valojen sammuttamiselta. Sekään ei ole kirkossa kuulutettua. Kun matkailijat vähenee, vähenee se kassavirtakin, vaikka Tenossa vettä riittäisikin.
Kunnan oma väki ei pysty ylläpitämään kuntaa ja valtiolta ei riitä rahat kuin toisenvärisille. Niille sitten sitäkin runsaskätisemmin. 
No tämä kesä katsotaan mitä tuleman pitää. Käykö niin että Pulmanginperältä viimeisenä lähteä naksauttaa päävirtakytkimestä virrat pois ja laittaa Petsikolla puomin lukkoon. Vai onko tästä ahdingosta löytymässä joku uusi nousu, jota vielä ei tiedetä. Kun ollaan syyskuussa, saanemme siihen varmaan jonkinlaisia vastauksia. Kauppias kuitenkin toiveikkaana täyttää kaupanhyllyjä, joten ruoka riittää ainakin, mikäli ei ahmita. Kaikki muu on korkeemmas kärees.

Tenosta ei ole vieläkään jäät lähteneet. Vuosi sitten tähän aikaan joella oli jo kalastajia vaikka kuinka ja kalaakin tuli saaliiksi. 

torstai 15. joulukuuta 2016

Akkukapasiteetti täyteen käyttöön

Auton akulle enemmän käyttöikää


Lämmin akku ottaa virtaa vastaan juuri niin paljon kuin latauslaite on valmis sitä antamaan. Kylmä akku sen sijaan ottaa vastaan vain muutaman ampeerin ja mikäli ajomatka on lyhyt, akun on vaikea saada käynnistyksessä menetetty energia takaisin. Akun varaustila siis heikkenee.
Tämä on siis puhdasta fysiikkaa, jota opetettiin jo kansakoulussa. Ei mitään rakettitiedettä siis. Jo ukkimme tiesivät että kun Volgan akun kantoi uuninpankolle, auto läksi aamulla pakkasessa käyntiin niin kuin palmun alta.
Nykyisissä autoissa akkujen irrottaminen on työlästä ja jopa ei-suotavaa. Niinpä Arctic Battery Heater onkin järkevin keino pitää akku lämpimänä ja auto käynnistysvalmiudessa kovillakin pakkasilla.
ABH laitteiston kehittäjä Teijo Siekkinen on oikea henkilö vastaamaan esittämiini kysymyksiin ja samalla hän kertoo tuotteista lisää. Emme kumoa fysiikanlakia, vaan vahvistamme niitä. Esitin joukon kysymyksiä, mitä tavalliset autoilijat varmaankin miettivät ja ”sitaateissa” on Teijon vastaukset kysymyksiin.



Otetaan tähän alkuun esimerkiksi 74 Ah akku ( joka on varsin tavallinen suuremman keskiluokan autoissa)
virranvastaanottokyky ja sen uudelleenlataukseen tarvittava voidaan laskea alla olevan esimerkin mukaan.
Jos käynnistystä seuraava ajoaika ei ole riittävä, ei akku saavuta enää aiempaa varaustilaansa.
 Ajatellaan, että ajoaika on 1 tunnin pituinen jokaisen startin jälkeen lämpötilan ollessa -25 astetta, mistä on seurauksena akun (mainittu 74 Ah) varauksen aleneminen käynnistyksessä. 5 Ah:n verran, koska latausta tapahtuu vain 1 h x 2 A = 2Ah. Jos autolla vielä ajetaan aamulla töihin ja takaisin kotiin iltapäivällä, akun varaustaso tulee laskemaan 10 Ah vuorokaudessa. Noin 5 vuorokauden kuluttua on akun varaustaso enää noin 40% täydestä kapasiteetista. Tällöin akkuhappoon alkaa muodostua jääkiteitä sen tiheyden laskettua alle 1,16 kg/dm. Olemme tulleet pisteeseen, jossa auto ei enää käynnisty. Lisäksi jos ajetaan paljon kaupunkiajoa, laturin energian tuotto voi olla pienempi, koska autossa on paljon virrankuluttajia päällä ja moottorin kierrosluku alhainen. Tällöin laturin tuotto on alhaisempi kuin suuremmilla kierroksilla mikä tyhjentää entisestään akkua ajon aikana!!!


Akun ympärille tulee eristävä kerros, joka pitää lämmittimen antaman lämmön akun sisällä ja suojaa myöskin ulkoiselta kylmyydeltä lämpötila-anturia

Akunlämmitin
Käytännössä akunlämmitin, ABH on helppo asentaa ja sopii kaikenlaisiin akkuihin. Mutta miksi Teijo akkua pitää lämmittää myös ajon aikana? Eikö isoisien keksintöä, akku uuninpankolle, voida soveltaa asentamalla akku vaikka autonmoottorin kylkeen.

”Kyllä voi tietenkin toimia myös noin. Toimii edelleen, mutta tuossa akun irrotuksessa on pari ”muuttujaa” kuin Napapiirin sankareissa”. Alkuun hyvä idea menee monimutkaiseksi. Ensinnäkin akku on nykyautoissa jokseenkin hankalissa paikoissa. Vararenkaan alla takakontissa, istuimen alla lukuisten muovisuojien alla jne. Toisekseen autojen sähkölaitteiden väyläohjaus aiheuttaa sen, että kun akun irrotat, niin erinäisten lisälaitteiden muistit katoaa ja uudelleen asettaminen on työlästä. Joissakin autoissa pitää akku ”ohjelmoida” uudestaan auton järjestelmään. Miksi siis erikseen irrotella monta kertaa kun akun voi lämmittää paikoilleen akkutilaan. Siis yksi irrotus ja ABH asennus ja se on siinä.
Ja kun ABH asennuksessa akku irrotetaan, laitetaan virtalähde syöttämään autoon virtaa kuitenkin koko ajan, joten mitään ongelmia ei auton sähkölaitteiden suhteen tule esille. Ja mitä tulee autonmoottorin lähelle asennettavassa akussa, nykyautoissa on moottoritilassa erittäin vähän tilaa ja myös sitä hukkalämpöä polttoainetaloudellisissa autoissa syntyy liian vähän pitämään akkua lämpimänä”.

Kun autossa on sitten ABH systeemi, eikö pitkällä ajomatkalla akku kuumene sitten liikaa ja voiko räjähdysvaara olla ilmeinen?

”ABH laiteessa on termostaatti ohjaus. Kun akun lämpötila ylittää 20°C lämmitys katkeaa. Päälle kytkeytyy taas jos akun lämpötila laskee alle 10°C.
Ei siis ole vaaraa ylikuumenemisesta”.

Mihin perustuu väite, että akun käyttöikä pitenee, jos akku on oikeanlämpöinen?

”Akkuhapon väkevyys ratkaisee. Kun akku on talvellakin täynnä, minkä akkulämmitys ja -laturi takaa, ei ylimääräistä akun tuhoavaa lyijysulfaattia pääse muodostumaan. Akkuhapon oikea ominaispaino eli väkevyys on 1,26. Tässä taulukko :
Ominaispaino, g/cm³
Lepojännite, V
Varaustila, %
1,265
12,65
100
1,225
12,45
75
1,190
12,24
50
1,155
12,06
25
1,120
11,89
0


Onko akunlämmittimestä mitään haittaa akulle ja auton sähköjärjestelmälle?

”Ei mitään haittaa. Koko ABH järjestelmä on kehitetty sähköjärjestelmän hyvinvointia ajatellen. Haittaa tuo akulle ja sähköjärjestelmälle jatkuva alijännite. 80% kaikista sähkövioista talvella syntyy akun alivarauksesta. Miksi siis ei korjata sitä tilannetta? ABH järjestelmä tekee niin!”

Entäs kun akkua ei ladata tai autolla ei ajeta, niin ottaako ABH akkulämmitin akusta virtaa?
                         
”No ei todellakaan. Tarkoitushan on saada akkuun virtaa, ei kuluttaa sitä. ABH laitteessa on jännitesäädin, joka pudottaa lämmityksen pois jos akun napajännite laskee alle 13,1V. Päälle menee taas jos akkua ladataan ajossa tai verkkovirtalaturilla kun akun napajännite nousee yli 13,5V. Täyden akun napajännitehän on 12,72 lepotilassa.

Akkulaturi kytketään moottorilämmittimeen haaroituspistokkeella ja virta otetaan normaalisti auton akusta.

Akkulaturi

Teijo on kehittänyt myös ABC akkulaturi systeemin, eli automaattisen akkulaturin, joka asennetaan esim. Defa tai Calix lämmitysjärjestelmien yhteyteen. Kun auto kytketään verkkovirtaan ja moottori alkaa lämmitä, ABC akkulaturi alkaa ladata akkua. Vai alkaako?

”Kyllä alkaa eli ABC akkulaturi nostaa akkujännitteen 14,2V. Lataus käynnistyy”.

Kun akkulaturia katsoo, on se todella pienikokoinen normaaleihin latureihin nähden, joten onko laturissa riittävästi tehoja ladata isojakin akkuja?

”Kyllä tehoja riittää, sillä meidän 6A akkulaturi antaa 95W tehoja. Toki löytyy myös 10A akkulaturit”.

Mikäli auto unohtuu pitemmäksi aikaa piuhan päähän, voiko akku räjähtää kun sitä ladataan koko ajan?

Lämmitin ja lämpötila-anturi on asennettu ja auto on valmiina ajoon

”Ei voi ainakaan meidän laitteilla. Akkuhan saattaa mennä oikosulkuun ja yleensähän niin tapahtuu kun se alivarauksessa ja jäätyy. No Arctic Heatin laitteethan juuri estää moiset ongelmat.

Pakkasen vaikutus akun kapasiteettiin, kun autossa on täysi akku                     
+20°C        100%    (saatava energia määrä)
+10°C        90%
0°              80%
- 10°C       70%
- 20°C        50%
-30°C        35%
Kun ajetaan kylmissä olosuhteissa lyhyitä matkoja, ei akkuun mene virtaa tarpeeksi.



+0 C°   14,8 Ampeeri (din) ajoaika  n.30min.
 -18 C°  3,7 Ampeeri (sen) ajoaika n. 2 h
   -25 C°  n.2 Ampeeri (lab.testi)     ajoaika n.3,5 h
    -32 C°  1  Ampeeri
Siksi akkulaturin avulla akun lämmitys ja lataus auton ollessa paikoillaan varmistaa ampeerien uppoamisen akkuun. Erinomainen paketti lyhyttä matkaa ajaville on ABC akkulaturi ja ABH akkulämmitin!

Käyttökohteita
Kaikki laitteet, missä tarvitaan akkuvirtaa, ovat potentiaalisia käyttökohteita akkulämmittimelle ja akkulaturille. Ajatellaan esim. nykyisiä nelitahtimoottorikelkkoja. Niissä ei ole käsikäynnistystä, vain pelkkä sähkökäynnistys. Kelkoilla ajetaan kovissa olosuhteissa. Akkulämmitin on tällöin enemmän kuin tarpeen kelkan akulle. Samoin monet työkoneet, joita käytetään talvisin. Linja-autoissa on akut monesti kylmissä paikoissa, samoin taitaa olla monissa kuorma-autoissa sama tilanne. Akkulämmittimiä on saatavissa niihinkin ja käynnistyvyys on taattu. Ja kun katsotaan mitä kaikkea muuta talviautoiluun tai –koneiluun on Arctic Heat Control Oy tarjoaa, kannattaa olla yhteydessä ja varmistaa ongelmaton talvi, kerrankin.


Käyttökokemukset BMW X5 autosta
Omassa käytössämme on ollut kolme X5 bemaria ja suurimpia ongelmia ko. autossa on talvikäytössä ajon vähyys ja akkukapasiteetin maksimihyödyn irtisaaminen.
Auto seisoo yön kylmässä tallissa. Akun lämpötila laskee miinuksen puolelle. Auto on yleensä reilun tunnin moottorinlämmitin päällä eli kansanomaisesti piuhassa.
Kun tähän mennessä ei ole akkulaturia ja –lämmitintä ollut, on auto saatu kyllä käyntiin mutta virtaa menee tietenkin paljon. Aamulla autolla ajetaan 5 km pitkät valot päällä, lämmitin täysillä ja onhan autossa muitakin virtalaitteita käytössä vaikka kuinka. Sitten auto seisoo päivän taas ulkosalla ja iltapäivällä sama 5 km samoin virtakulutuksin talliin. Ja tätä viisi päivää viikossa, monta kuukautta.
Kokemuksen myötä olemme huomanneet, että muutaman viikon päästä akkua on pakko ladata ulkoisella akkulaturilla. Muuten se yksi aamukäynnistys ei enää onnistukaan.
On selvää että ukkimme Volgan akkukeinoa ei bemarissa voi toteuttaa. A, akku on takana ja erittäin vaikeasti irrotettava ja B, autonsähköjärjestelmä sotkeutuu melkoisen totaalisesti kun akun ottaa irti.
Jo pienellä pakkasella (ensimmäinen testiaamu ja pakkasta -3) akun lämpötila painuu miinuksen puolelle. On tällöin selvää, että auton oma laturi ei todellakaan kylmää akkua lataa läheskään niin tehokkaasti kuin lämmintä. Tein testiajon ja tuolla viiden kilometrin matkalla akkulämmitin päällä, akun lähtölämpötila oli -2 astetta ja viiden kilometrin päässä +2 astetta. Jokainen fysiikkanörtti voi helposti tästä laskea hyötysuhdetta.


Yön jäljiltä -3 asteen pakkasessa ollut akku ilman lämmitystä, kun auto on juuri käynnistetty.

Viiden kilometrin ajon jälkeen sama testi uudelleen.

Ai niin, unohdinko kertoa, että nämä tiedot saat suoraan puhelimeen ABH Monitor sovelluksen kautta. Se on ladattavissa ilmaiseksi Google Play kaupasta Android puhelimiin.http://www.arcticheat.fi/ajankohtaista.html

Kiuruvedellä järjestelmiä asentaa Kiuruveden autosähkö Ky Kalliokyläntie 74700 Kiuruvesi.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Valoa pimeyteen

Kanuunat auton keulalle

Pimeä aika kestää Suomessa vähintään sen puolivuotta. Huonolla tuurilla pitempäänkin. Sitten kun tuohon aikaan lisätään sateet vetenä, huonot tiet, hirvi- ja porovaarat, onhan selvää että kynttilät autokeulalla ajavilla on pelko takaringin ympärillä jatkuvasti. ”Kun en näe mitään ja näkeekö muut minut”.
Eipä ole hääviä sellaisen autoilijan elämä. Ja kun se ei ole hääviä, omalla kohdalla päätin kohentaa elämänlaatua e-villen verkkokaupasta hankituilla Kanuunoilla, eli erittäin edullisilla ja tehokkailla lisävaloilla. Ja nyt elämä on valoisaa ja piponkin voi löysätä päästä rennoin rantein.
En ryhdy enempiä kertoilemaan ominaisuuksista, vaan paneudutaan asennukseen sekä käyttökokemuksiin. Speksit löytyvät maahantuojan sivuilta yllä olevasta linkistä, kannattaa kurkata sinne.

Tykit keulalle ja ajoon
Asennus on tietenkin merkkikohtaisen vaikeaa tai helppoa. Omaan BMW X5 autoon lisävalot asennettiin rekisterikilven alle tulevaan asennuskiskoon ja virrat otettiin normaalisti autosta. Lisävalojen herätevirta auton omista kaukovaloista tietenkin. Aikaa tähän operaatioon meni vajaa kaksi tuntia ja sitten päästiin testaamaan näkyvyyttä.

Valokeila on siis pistemäinen ja sitä ominaisuutta juuri hain omaan autoon. Bemarin omat kaukovalot ovat tehokkaat ja näyttävät sivuillekin hyvin. Nyt tahdoin sitä ”kaukonäköä” ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Valokeila leikkaa pimeyttä n. 800 metriä ja siinä ajassa ehtii auton kuin auton pysäytellä hallitusti. Normaalin ajoradan molemmat reunamat näkee myöskin hyvin, joten valoteho tällä hetkellä autossa on kiitettävällä tasolla.
Aika tietenkin näyttää, kuinka kestävät nämä valot ovat, mutta eipähän tuo hintakaan päätä huimaa, jos jotain vahinkoa sattuu. Se vahinko saattaa tulla niille tonnin valoille samalla tavalla.
Kun valaistus on toteutettu Led –tekniikalla, ei valon syttymisessä ole viivettä kuten on ksenon valoilla. Tienoo on hetkessä kirkas. Esimerkkivideoilla näkee selvästi valotehon ja nopean syttymisen.

Kiinnitys on tanakka, eikä valot ”vapise” huonollakaan tiellä ajettaessa. Pieni koko on suuri apu valojen asennuksessa. Ne käyvät helposti pieniinkin autoihin kokonsa puolesta. Bemarissakin valot olisivat sopineet vieläkin lähemmäksi etumaskia, mutta annetaan noiden olla tämä talvi tuossa ja katsotaan kesällä, josko niitä otetaan sisemmäksi puskurin päälle. 
Alla videoklippejä pari pienenä testinä.
https://youtu.be/f4ySe7r7lwM
https://youtu.be/6fwZ1GypyOk