perjantai 11. tammikuuta 2019

Poliisista päivää!

Taistelu Ely -keskusta vastaan kiihtyy


Saa sitä punalihaista lohta Tornionjoestakin


Iisalmen poliisista konstaappeli Xx päivää. Pitäisi tulla kamarille kuultavaksi, kun on Kare Koivisto tehnyt teistä tutkintapyynnön, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. 

No tullaan tullaan kun kerran poliisi käskee. Vai että ihan laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Sillä tavalla. 

No tänään perjantaina käyn kuuntelemassa Iisalmessa poliisilaitoksella, mistä oikein on kysymys ja antamassa vastineeni siihen. Mietiskelen tässä vain sitä, että jos olen laittomasti uhkaillut, niin kauan on koivistoparka joutunut kärvistelemään uhkan alla, kun hänen päätös tuhota minun elämä tuli kesällä 2018 ja nyt tammikuussa 2019 vasta tekee tutkintapyynnön siitä. On siinä yhdellä ihmisellä ollut piinaa kovasti.

Päivitys. Vastine on annettu tutkintapyyntöön. Olin joskus laittanut faceen tämän koiviston kuvan ja siihen kuvatekstin pelle! Se on syynä kunnianloukkaukseen. On se iso herra, kun ei kestä mielestäni ihan asiallista palautetta. Tässä on pikkaasen isompi herra, jota näköjään saa haukkua.


Ja some on täynnä näitä virkamiehiä jollakin tavalla moittivia ihmisiä, joten poliisi varmaan hukkuu kaikkiin kunnianloukkaussyytteisiin, eikä ehdi raiskaajia ja murhamiehiä ottamaan kiinni.
Sitten oli se laiton uhkaus. Olin lähettänyt koivistolle sähköpostia monien postien ohessa ja siellä kerroin että lähtö tulee. Siis tuo lähtö tulee oli se laiton uhkaus. Ja vahvistan edelleen, että lähtö tulee virasta kunhan tämä juttu on saatu päätökseen. Jos vähänkin ollaan oikeusvaltiossa. Koivisto oli luullut, että minä uhkaan tällä lähtö tulee -lauseella hänen henkeä ja turvallisuutta. Höpöhöpö kirjattiin kuulustelupöytäkirjaan myöskin, sillä enhän minä rauhaa rakastava ihminen kenenkään henkeä uhkaa, enkä terveyttä. Koivisto parka oli tänne asti kuulemma elänyt pelossa. Toisaalta hyvä niin ja saa pelätä vielä eteenkinpäin, sillä asia on vielä kesken. Teen kaikkeni että tuollainen virkamies saa todellakin lähdöt virasta. 
Että semmoiset tutkintapyynnöt oli virkamies suuressa voimassaan yksityistä ihmistä vastaan rakentanut. jk. uskon että taustalla on toimi, jolla tahdotaan tehdä minusta väkivaltainen ja epävakaa ihminen. Jolloin on helppo tulevassa oikeudenkäynnissä (aion viedä asian oikeuteen koivistoa ja niitä vasikoita vastaan) koettaa vedota siihen tilanteeseen. Mutta erittäin heikoille jäille koivisto tässä tapauksessa kyllä läksi seikkailemaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja vielä pitkään. Kun koivisto saat tämän luettavaksi, elä pikkaanen pelekää, en minä sinua kopsi ohtaan. Ei oikein voi. Kaikkia mielihaluja ei voi aina toteuttaa. Elä vain rauhassa ja hoida virkaasi, niin pitkään kun vielä voit. 

Sota jatkuu

Täällä sivullani alempana on perusteellinen teksti, mistä kaikesta on kyse. http://www.kalaharri.net/2018/06/onko-suomessa-tasa-arvoista-oikeutta.html Lisään nyt Hallinto-oikeudelle lähettämäni valituksen tähän ja se on ennen julkistamatonta tekstiä. 

Jokainen voi lukea siitä, millä perusteilla Ely -keskus on lähtenyt sotaan.

Tässä on alkuun päätös ja "todistajien" todistelut.

VÄLITOIMENPITEET:
O ELY-keskus oli yhteydessä maistraattiin ja sieltä saadun tiedon mukaan Matikai
nen on siirtänyt kirjansa Utsjoelle 24.5-2005 osoitteeseen Rievanradnu 3 B 5
99980 Utsjoki. Matikainen on naimisissa ja hänen puolisonsa asuu Kiuruvedellä.
O ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto oli saanut tietoonsa Utsjoel
ta Sauli Sarren, joka halusi todistaa Matikaisen asumisesta. Koivisto soitti Sarrel
le 12.6 (puhelinmuistio) ja Sarre kertoi asuneensa Matikaisen seinänaapurina
helmikuun 1 päivästä vuodesta 2018 alkaen. Sarren kertoman mukaan Matikai
nen oli tullut asunnolleen vuonna 2018 toukokuun puolen välin maissa, jota en
nen Matikainen oli käynyt maaliskuussa Utsjoella lyhyen pilkkireissun ajan.
O Koivisto on soittanut 15- ja 17.6.2018 Utsjokelaiselle Mika Aikiolle, jonka äiti oli
asunut Matikaisen naapurina vuoden 2017 elokuusta tammikuun 2018 loppuun
asti. Aikio kävi viikoittain äitinsä luona Matikaisen naapurissa. Aikion mukaan hän
näki Matikaista asunnollaan elokuun alussa ja sitten hirvenpyynnin aikaan syys
kuun alusta lokakuun puoliväliin asti. Muuna aikana ei juurikaan näkynyt merkke
jä asumisesta. Ehkä joitain yksittäisiä kertoja Matikainen kävi Utsjoella.
O Torstaina 14.6.2018 Vesa Länsman (puhelinmuistio) soitti Koivistolleja halusi to
distaa Matikaisen asumisesta Utsjoella. Länsman asuu noin 200 metrin päässä
Matikaisesta ja hän tuntee Utsjoen kyläläiset ketkä siellä oikeasti asuvat. Läns
manin mukaan Matikainen on lähtenyt Utsjoelta viime syksynä noin lokakuun 20
päivä heti hirvijahdin päätyttyä. Takaisin Utsjoella Länsman on nähnyt Matikaisen
seuraavan kerran kesäkuun 12 päivä. Ehkä muutaman kerran käynyt pilkillä ke
väällä.
Länsmanin mukaan Matikainen ei ole Utsjoella vakinaisesti asuva henkilö vaan
käy siellä kesäisin lohenpyynnissä ja syksyllä hirvijahdissa sekä keväisin pilkillä.
Länsman on myös valmis todistamaan asiassa, jos siihen on tarvetta.
O Koivisto soitti 17.6.2018 Jari Kuuselalle (puhelinmuistio), joka asuu Utsjoella Har
ri Matikaisen naapurustossa n. 30 metrin päässä Matikaisen asunnosta. Koivis
toa oli pyydetty soittamaan Kuuselalle, koska hän asuu lähellä Matikaisen asun
toa.
Kuusela kertoi Matikaisen lähteneen loka-,marraskuun vaihteessa Utsjoelta ja,
että hän palasi toukokuun puolen välin maissa venettä tervaamaan. Matikainen
käy kesäaikana lohenpyynnissä ja viipyy vaihtelevasti hirvijahtiin saakka. Kuusela
on asunut kaksi (2) vuotta Matikaisen naapurustossa ja samalla tavalla Matikai
nen oli pois myös edellisvuotena.
Kuuselan mukaan Matikainen ei asu Utsjoella vakinaisesti, vaan käy kesäaikaan
lohenpyynnissä ja syksyllä hirvijahdissa. Muuna aikana Matikaista ei Utsjoella
näy.
4
PÄÄTÖS:
Luvanhakija ei ole oikeutettu saamaan Tenojoen paikkakuntalaisen vapakalastuslupaa
(B-lupa) kalastuskaudelle 2018. Matikainen ei ole oikeutettu pitämään venettä Tenojoen
venerekisterissä 2018 kalastuskaudelle.
Perustelut:
Asia ratkaistaan kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen
(SopS 42/2017) ja sopimuksen osana olevan Tenojoen kalastussäännön- sekä sopi
muksen voimaansaattamislain perusteella (176/201 7).
Vakinainen asuminen määritellään Tenon kalastussopimusta sovellettaessa tiukemmin
kuin kotikuntalaissa (201/1994). Voimaansaattamislain 9 §:n mukaan henkilön katsotaan
asuvan vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, kun hänen kotikuntalain 2 §:ssä
tarkoitettu kotikuntansa on viimeistään kalastuskautta edeltävän vuoden viimeisenä päi
vänä ollut Utsjoki tai man, ja kun henkilö on tosiasiallisesti asunut Tenojoen vesistön jo
kilaaksojen varressa vähintään seitsemän kuukauden ajan kalastuskautta edeltävän (
vuoden aikana. Näiltä osin asumisen määritelmä on tiukentunut edelliseen kalastusso
pimukseen verrattuna. Matikaisen kotikuntana on ollut 24.5-2005 lähtien Utsjoki, missä
hänellä on osoitteena Rievanradnu 3 B 5. Matikaisen oman selvityksen ja asiassa kuul
tujen todistajan lausuntojen perusteella Matikaisen tosiasiallisen asumisen vaatimus ei
täyty 7 kuukauden keston osalta.
Asumisessa on kiistatonta, Matikaisen oman selvityksen ja todistajien lausuntojen perus
teella, kesä- heinä ja elokuun (10.8 asti) asuminen. Lisäksi hirvenpyyntiaika 1 .9-1 5.9 se
kä loka- ja marraskuussa noin kaksi viikkoa kumpanakin kuukautena.
Joulukuussa Matikainen ei ole kertomansa mukaan ollut Utsjoella. Tammikuussa hän on
käynyt Utsjoella ja helmikuussa ei ole ollut siellä.
Maaliskuun alussa 2018 Matikainen kertoo tulleensa Utsjoelle, mutta ei kerro sen tar
kemmin siellä viettämäänsä aikaa. Maaliskuun lopussa Matikainen on matkustanut Mek
sikoon. Huhtikuun alun hän on ollut Thaimaassa ja sen jälkeen kertomansa mukaan pa- (
lannut kotiin kertomatta tarkemmin, mille paikkakunnalle.
Huhtikuun alussa Matikainen kertoi matkustaneensa Thaimaahan tekemään työsopi
muksen ja sen jälkeen palanneensa kotiin. Tarkempia aikoja ei mainita. Matikainen jak
soi kertomansa mukaan olla kotona viikon, kunnes vapun aikana kävi puolisonsa luona.
Toukokuun puolenvälin jälkeen hän ilmoitti tulleensa tenvaamaan veneensä Utsjoelle.
Matikaisen oman selvityksen perusteella asumista Utsjoella tulee noin 5 kuukautta sekä
lisäksi joitakin tarkemmin määrittelemättömiä päiviä talvikuukausina.
Matikainen on kertonut sairastelleensa, ja samaan aikaan hän on kuitenkin harrastanut
lohensoutua, hirvenpyyntiä ja raudunpilkintää. Hänen kertomansa magneettikuvauksetja
fysikaaliset hoidot eivät ole vaatineet muutamaa päivää pidempää poissaoloa Utsjoelta.
Joten sairastumisilla ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa. Lisäksi todistajien kertoman
5
mukaan Matikainen ei ole asunut Utsjoella ainakaan lokakuun lopun tai marraskuun puo
lesta välin toukokuun puoleen väliin asti. Tänä aikana hän on ehkä käynyt siellä muuta
man kerran, lähinnä kevättalvella pilkkireissulla.
Matikainen ei ole tosiasiallisesti asunut Utsjoella Tenojoen voimaansaattamislain 9 §
määrättyä seitsemää kuukautta kalastuskautta edeltävän vuoden aikana. Näin ollen lu
vanhakijalla ei ole oikeutta saada paikkakuntalaisen vapakalastuslupaa siihen liittyvine
muine oikeuksineen, kuten veneen rekisteröintiin Tenojoelle kalastuskaudelle 2018.

Valitus Ely –keskuksen päätökseen nro 490/5715-2018

Ely-keskus on päätöksellään estänyt minua kalastamasta Tenolla ja samalla tuhonnut elinkeinoni, elämäni ja ajanut minut tilanteeseen, jossa minun täytyi myydä irtaimistoni pois ja muuttaa paikkakunnalle, jossa työnteko, matkustaminen ja sairastuminen ovat sallittua vielä Suomessa. 
Ely –keskuksen päätös ja perustelut ovat kuitenkin täysin perättömiä, perustuen olettamuksiin, mielipiteisiin, virheisiin ja jopa valheisiin. Nämä kaikki väittämäni pystyn todistamaan seuraavassa selonteossa todistajien, lääkärinlausuntojen ja työnantajan todistelujen myötä oikeaksi.
Näin ollen vaadin Ely –keskusta oikaisemaan päätöksen ja korvaamaan aiheuttamansa suuren vahingon, jonka korvausvaatimuksen esitän jäljempänä.

Todistelut:
Asuminen: Muutin Utsjoelle talviasuttavaan kunnan vuokrarivitaloon Rievanradnu 3 b 5 vuoden 2005 toukokuussa. Ja jatkui tämän vuoden kesäkuuhun saakka samassa paikassa. Siitä lähtien asumiseni on jopa maistraatin mukaan vakituista. Ohessa lainaus maistraatin sivuilta.
Henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa:
1) enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä;
2) hoidosta perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla;
3) merillä olosta laivaväkeen kuuluvana;
4) rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa;
5) eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyydestä taikka julkisesta luottamustoimesta; tai
6) asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta.
Asumiseni tila on vuodesta toiseen pysynyt samanlaisena. Kalastan kesät lohta, metsästän syksyllä hirviä, ja välillä käyn ulkomailla kalastus- ja metsästysmatkoilla, pääsääntöisesti vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tahdonkin tässä vaiheessa selvittää, miksi matkailu katsotaan tämän Ely –keskuksen päätöksen myötä asumisaikaa katkaisevaksi. Milloinkaan en ole saanut vastausta kysymykseeni Ely –keskukselta, monenko päivän, viikon tai kuukauden loma- tai työmatka katkaisee vakituisen asumisen. Maistraatin mukaan enintään vuoden yhtäjaksoinen em. toiminta ei vielä katkaise vakituista asumista.
Kun tänä keväänä  kysyin puhelimessa Ylijohtaja Jaakko Ylinampalta, katkaiseeko matkustelu ja sairastelu (johon palaan myöhemmin) asumisajan, hän minulle sanoi selkeästi, että ei katkaise. Tämän lausuman hän jälkeenpäin kielsi, mutta minulla on valalle menevä todistaja, joka kuuli keskustelumme. Ylijohtaja Ylinampa siis valehtelee.
Katson että olen voinut aukottomasti todistaa, että en keinottele asumiseni kanssa Tenon paikallisluvan saadakseni, vaan asumiseni on todella vakituista. Muutin 2005 tänne pysyvästi, enkä miksikään kesätenolaiseksi. Utsjoelta matkustelee moni muukin, eikä joudu tämmöisen ajojahdin kohteeksi.
Kalastusluvat 2005-2017: Vuodesta 2005 lähtien olen saanut Tenon paikallisluvan seuraavasti. Vuodet 2005 – 2012 lupa tuli, kun sen vain kävin hakemassa. Sitten vuosina 2013-2016 jouduin tekemään asumisestani ilmiantojen pohjalta asumisselvityksen sähköpostilla Ely –keskukseen ja lupa myönnettiin. Vuonna 2017 jostain syystä ei tarvinnut selvitystä tehdä, vaikka edelleen asumiskuviot kulkivat samaa rataa eli kalastuslupa myönnettiin.
Matkustaminen: Missään Ely –keskuksen säännöissä tai pykälissä ei ole mainintaa kuinka pitkään ihminen saa matkustella, käydä töissä tai sairastua niin, että joutuu hoitoon toiselle paikkakunnalle. Kuitenkin Ely –keskus on minun tapauksessa toiminut siten, että vähentänyt asumisajasta matkustelut, työmatkat ja sairaalareissut muille paikkakunnille. Vuodesta 1999 olen toiminut matkanjohtajana eri matkatoimistojen puolesta ja matkustellut todella paljon. Ulkomaanmatkoja on tuolla ajalla kertynyt satoja. Matkat ovat liittyneet vuodesta 1992 alkaneen toimittajauraani ja noista matkoista olen kirjoittanut satoja artikkeleita. Työstänyt DVD elokuvia sekä televisio-ohjelmia. Matkusteluni on säännöllisen epäsäännöllistä. Joka vuosi useita matkoja kuitenkin eri puolille maailmaa ja tämähän näitä ilmiantajia on myös on vuosien ajan harmittanut.
Kun Utsjoelle muutin 2005, tilanne oli edelleen sama kuin em. tilanne. Matkustelin ja kirjoitin artikkeleita ja eräaiheisia kirjoja. Vuodesta toiseen kävin kiertämässä maailmalla kalavesiä ja metsästysmaita. En todellakaan ollut fyysisesti Utsjoella näyttämässä naamaani noiden matkojen aikana.
Uuden työni neuvottelut olivat alkaneet 2018 alkuvuodesta. Jouduin tekemään kaksi matkaa Thaimaahan tämä uuden työni tiimoilta. Välillä kävin Meksikossa matkanjohtajana. On selvää, etteivät ilmiantajat ole minua paikkakunnalla nähneet.
Sain vuosien aikana kuulla, kuinka Utsjoella oltiin kateellisia, kun tänne tullut etelänvetelä saa suuria lohia, kirjoittaa niistä lehtijuttuja, tekee DVD elokuvia, kirjoittaa kirjoja ja sitten vielä talvella käy ulkomailla onkimassa vieläkin suurempia kaloja. Ja kenties sen vuoksi alkoi noita ilmiantoja tulla Ely –keskukselle vuonna 2013. Ja konkretisoitui nyt 2018 ilmiantojen tulvaan väärin todistuksin ja valhein.
Tahdon, että hallinto-oikeus selvittää, kuinka paljon ihminen saa matkustaa a) viikossa, b) kuukaudessa, c) vuodessa ilman että asumisvelvoite paikkakuntalaisen lupaa varten menetetään. Tätä olen monesti kysynyt Ely -keskukselta saamatta minkäänlaista vastausta. Ainoa vastaus oli Ylijohtaja Ylinampan puhelimessa antama vastaus, että matkustelu ja sairastelu muulla paikkakunnalla eivät katkaise asumisoikeutta, vaikka hän tämän kertomansa sitten jälkeenpäin kielsi.

Sairastuminen: Vuosittain ihminen saattaa sairastella ja Utsjoen terveyskeskuksen hoitotaso ei kaikkiin sairauksiin ole riittävä. Vuosi 2017 oli kohdallani monelta osin todella vaikea.
Äitini aivoverenvuoto laittoi hänet pysyvästi liikuntakyvyttömäksi ja sairaalahoitoon. Vuoden 2017 aikana jouduin usein talven aikana käymään Joensuussa hoitamassa äitini asioita. Utsjoelta ei lähdetä päivän tai kahden reissuille tuhannen kilometrin päähän. Matkat kotimaassa suunnitellaan niin, että samalla hoidetaan monia läheisiin liittyviä asioita. Ely –keskus kertoo, että vaimoni asuu Kiuruvedellä. Niin asuu, koska hän on töissä siellä. Se ei liene kiellettyä. Poikani asuu Joensuussa ja samoin äitini oli Joensuussa hoidossa sairaalassa. Lisäksi minulla on ystäviä ympäri Suomea, eikä heidänkään tapaaminen pitäisi olla kiellettyä. Silloin yhdellä reissulla on pitempään etelässä ja hoitaa kerralla asiat siihen malliin, että voi palata takaisin kotiin.
Elokuussa lopetin kalastuksen 10.8 ja tunsin olevani pahoinvoiva. Olin asunnossani yksin ja päätin lähteä pitkän kesän jälkeen käymään vaimoni luona. Pitkä ajomatka oli vaikea ja loppumatkasta sain ensimmäisen kohtauksen päälle tulevassa sairaudessa.
Ehdin olla vaimoni luona viikon, kun yhtenä aamuna en päässyt sängystä ylös ja vaimoni soitti ambulanssin. Mikä olisi tilanne ollut, jos olisin jäänyt Ely –keskuksen vaatiman asumisajan täyttämisen vuoksi Utsjoelle?
Jouduin Iisalmen aluesairaalaan, josta samana päivänä ambulanssilla Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan. Siellä olin muutaman yön (voin toimittaa tarvittaessa lääkärintodistuksen) ja sitten kotihoitoon. Olin useita viikkoja riippuvainen vaimoni hoidosta ja en esim. voinut ajaa autoa lainkaan. Ely –keskus ei ole edes huomioinut tätä sairauttani lainkaan. Heidän mielestä ihminen ei saa sairastaa, he kieltävät sen.
Veri veti tietenkin kotiini ja sain metsästyskaverin kuskiksi ja tulimme Utsjoelle elokuun lopussa. Hirvijahti alkoi 1.9, johon tähtäsimme aloituksen. Kaverini ampuikin koiraltani kaksi hirveä, itse en voinut tunturiin kulkea sairauteni vuoksi. Tahdoin silti mukaan metsästämään, vaikkakin pystyin toimimaan vain nuotioukkona. Pitkin syksyä pystyin liikkumaan sairaudestani huolimatta hieman ja lääkärin mukaan se liikkuminen oli kuntoutumisen kannalta ehdotonta. Ely –keskus on vähätellyt tätä sairauttani ja sivuuttanut senkin ja kertoo, ettei sairauksillani ole ratkaisevaa merkitystä asian ratkaisemisessa. Eli Ely –keskus on kieltänyt sairastumisen ja niiden hoitamisen ulkopaikkakunnalla. Kuukausia olin kuitenkin varsin riippuvainen läheisistä ja kavereista, liikkuminen oli aika ajoin todella vaikeaa. Sain kyytejä hirvijahtiin vielä lokakuussa ja marraskuussa kavereiden avustuksella. Eli olin Utsjoella.
Vuosi 2018 oli talven osalta vaikea, sillä jouduin hirven ruhjomaksi koiraa hakiessani metsästä loppukaudesta 2017. Osaltaan ketteryyteni väistää päälle rynnivää hirveä vaikutti vielä tasapainoaistin vaillinainen toiminta.
Särkynyttä olkapäätä tutkittiin Utsjoella ja Rovaniemellä. On selvää, että nämä matkat eivät ole pitkiä, mutta miksi Ely –keskus suhtautuu näihin vähättelevästi. Mikä oikeus on Ely –keskuksella vähätellä vammojani ja sairauksiani ja käyttää niitä minua vastaan lupakäsittelyssä.
Talvella 2018 äitini vointi huononi huomattavasti ja jouduin olemaan viikkoja Joensuussa poikani luona pitkin talvea. Samalla matkalla olin vaimoni luona Kiuruvedellä ja kävin fysikaalisessa ottamassa hoitoja särkyneeseen olkapäähän (näistäkin saa tarvittaessa todistukset, uskoisin). Kerralla hoidetaan monta asiaa kun etelään lähdetään. Kuten kaikki Utsjoella asuvat. Ei ole heidän matkoja ja sairasteluja kytätty sekä vaadittu niistä päiväkirjoja.
Loppukeväästä sairastuin ulkomaan matkani huhtikuun puolella erikoiseen tautiin, joka vei yli kahdeksi viikoksi minut lähes petipotilaaksi. Ohessa on sairaskertomus siitä. Huonosta kunnostani huolimatta ajoin takaisin Utsjoelle, jossa jouduin lopulta tiputukseen.
Kun kuntouduin riittävästi, oli edessä jälleen matka etelään. Äitini pääsi sairaalasta toukokuun lopulla hoitokotiin, eli ns. uuteen kotiin. Poikani kanssa muutimme äitini tavaroita entisestä asunnosta hoitokotiin ja sisustimme hänelle kotia. On selvää, että päiväseltään ei noita asioita hoideta, vaan siinäkin menee aikaa. Enkä ollut taaskaan fyysisesti Utsjoella.
Tämän matkan yhteydessä uuden työni takia olin viikon Riihimäen Erämessuilla yrityksemme osastolla töllisteltävänä. Enkä ilmiantajien mieliksi Utsjoen raitilla näkyvissä.
Kun Riihimäeltä läksin ajamaan Utsjoelle suoraa tietä, sain kuulla että äitini oli menehtynyt.
Todistajat: Nyt käyn läpi todistaja kerrallaan ja kumoan heidän valheensa, olettamuksensa ja mielipiteensä asumisestani.
-Sauli Sarre: Kertomansa mukaan Sarre on muuttanut naapuriini 1.2.2018. Silti hän voi todistaa ja tietää minun asumisestani Ely –keskuksen vaatiman 7 kk ajalta vain 4 kk asumiskokemuksen myötä. Kuinka 4 kk naapurissa olo voi olla vakavasti otettava todistus 13 vuotta samassa osoitteessa asuvaa vastaan.
Hänen todistuksensa voi lukea, mutta kun sitä tarkemmin katsoo, siinä on olettamuksia vain. Hän valheellisesti kertoo minun tulleen asunnolleni vasta toukokuun puolivälin jälkeen ja käyneen maaliskuussa vain pilkillä. Toukokuussa tulin Utsjoelle toukokuun alkupuolella em. sairauden aikana ja siitä tiputukseen. Hän muuten näki minut silloin terveyskeskuksessa, joten miksi piti valehdella tuo toukokuun tuloaika. Lisäksi maaliskuussa olimme vaimoni kanssa Utsjoella, mutta emme pilkkireissulla ollenkaan. Siinäkin Sarre valehteli ja oletti vain asioita. Pidän siis Sarren lausuntoja höpöpuheina ja yrityksenä saada minua pois Utsjoelta. Jonkun kaunan vuoksi uskoisin. Sarren todistusta ei voi pitää mitenkään luotettavana.
- Mika Aikio. Hän kertoo äitinsä asuneen vuodesta 2017 elokuusta vuoden 2018 tammikuuhun naapurinani. Mika oli kertomansa mukaan käynyt viikoittain äitinsä luona ja kertoi nähneensä minua vain hajanaisia kertoja. Kuten lausunnossa kerrotaan, ehkä joitain yksittäisiä kertoja Matikainen kävi Utsjoella. Jälleen samalla olettamuslinjalla. Voisin kääntää tämän niin päin, että pidän Autiota myös ihmisenä, joka ei asu paikkakunnalla. Perustan väitteeni siihen, että en ole häntä ihmeemmin nähnyt Utsjoella. Kuten en satoja muitakaan ihmisiä. En nimittäin kyttää muiden kulkemisia. Jos todistus on sillä pohjalla että en ole ollut näkyvissä niillä kerroilla, kun hän on äitinsä luona käynyt, niin pehmyttä on todistus. Olenhan minä voinut olla juuri sillä hetkellä tunturissa hirvenpyynnissä, punttisalilla, kirkossa, kaupassa, nukkumassa, tai ihan mitä tahansa tekemässä. Tuskin minun täytyy jokaisen Aikion kulkemisen aikana olla ovella näyttämässä naamaani, että täällä ollaan. Aikion todistus on myös niin hatara, ettei sillä ole mitään arvoa. Olettamus, että en ole asunut paikkakunnalla, kun hän ei ole sattunut näkemään minua. Voin todistaa, että aika moni muu on nähnyt minut. Mm. hirvikaverini ja jopa hirvenlihat lahtivajalta ottanut henkilö, joka palautti lihat minulle takaisin syksyllä 2017 tähän asuntoni pihaan. Aikion todistusta ei voida siis pitää mitenkään luotettavana.
-Vesa Länsman.  Länsman kertomansa mukaan asuu 200 metrin päässä asunnostani. Se ei pidä paikkaansa, matka on pitempi. Lisäksi Länsmanin asunto on mäen alla koivupusikkojen takana, josta ei mitenkään voi edes nähdä tähän mäelle. Ja vaikka Länsman tuntee utsjokisia, miten se liittyy tähän hänen todistukseensa? Tunnen minäkin paljon utsjokisia. Tässä tullaan samaan näkemiskysymykseen kuin kahden aikaisemman osalta. Kun lukee noita, niin voisi listaan laittaa vaikka sata utsjokista, niin kaikkien heidän antamat päivämäärät vaihtelevat sen mukaan, mitä kukakin näkee ja ennen kaikkea muistaa. Länsman vain olettaa minun olleen muualla ja olettaa minun käyneen keväällä pilkillä. Tänä keväänä en käynyt kertaakaan pilkillä. Olin vain kotona. Parhaiden pilkkiaikojen aikana olin em. tavalla sairaana ja tiputuksessa. Ei heikossa kunnossa lähdetä pilkille. Lisäksi nuo Länsmanin kertomat Utsjoelta lähtöajat ja saapumisajat perustuvat vain hänen muistelemiinsa näköhavaintoihin. Kuten jo olen kertonut, en minä nähnyt häntäkään montaa kertaa vuoden aikana. Herää kysymys, onko Vesa Länsman paikkakuntalainen? Näen, että Länsmanin todistus on erittäin epäluotettava ja perustuu vain olettamuksiin ja mielipiteisiin.
-Jari Kuusela. Tämä todistaja kertoo minun lähteneen loka-marraskuun vaihteessa. Kuusela ei siis kertomansa mukaan ole nähnyt, kun kuljimme kaverieni kanssa hirvijahdissa marraskuun 17 päivää saakka. Vaikka automme seisoivat parkkipaikalla hänen parkkipaikan vieressä. Se siitä hänen todistelusta ja näkemisestä. Voisinpa sanoa, että en nähnyt Kuuselaa montaa kertaa vuoden aikana, joten onkohan hän oikeutettu myöskään paikkakuntalaisen lupaan. Joten tästä ei taida kannattaa enempää jatkaa. Kuuselan todistelu on samaa sarjaa, olettamus ja mielipide. Hänen todistajalausunnon viimeinen virke kuvaa kaiken. Muuna aikana Matikaista ei Utsjoella näy. Tämän hän mahtipontisesti kertoo 2 vuoden asumisen kokemuksella ihmisestä, joka on asunut Utsjoella vuodesta 2005 lähtien, siis 13 vuotta. Näen että Kuuselan todistus on erittäin epäluotettava ja perustuu valheisiin ja olettamuksiin.
Yhteenveto todistelusta: Ely –keskus on vaatinut minulta päiväkirjamaisen todistelun asumisestani. Pitääkö Suomessa kaikkien ihmisten alkaa pitämään päiväkirjaa, että voi tarvittaessa todistaa missä on liikkunut? Ja herää vastakysymys, eikö näiltä todistajilta ja ilmiantajilta pitäisi tulla yhtä tarkka päiväkirja liikkumisistani? Onko heillä tarkat päivämäärät kalenterissaan, milloin ovat minut nähneet? Ja onko näkemättömyys miten luotettava todiste ihmisen asumisesta? Sillä perusteella voisin itsekin väittää että yli puolet kuntalaisista ei ole vakituinen asukas, kun en kerran ole heitä nähnyt!!!
Kuka pystyy tekemään selkoa olemisistaan ja menemisistään puolen vuoden takaa, edes omistaan, saatikka naapurin tai jonkun muun kyläläisen? Näkisin, että tässä tilanteessa heidän todistukset ovat vain arvioita, olettamuksia, mielipiteitä ja jopa valheita. Jos minulta vaaditaan asumisselvitys päivän tarkkuudella, jota Ely –keskus päätöksessään tuntuu vaativan, täytyy todistajien esittää yhtä aukoton päiväkirjatodistus minun poissaoloista.
Nyt nämä todistajien lausunnot ovat enemmän sellaista mutu –tuntumaa, että on se saattanut olla tai on saattanut olla olematta. Suomessa on yksi kansakunta, joka toimii noin. Ne ovat savolaisia kun tuolla tavalla asioita ratkovat. Mitään faktoja asumisajastani eivät ole voineet esittää, samoin kuin Ely –keskus on jättänyt huomioimatta asumisajassani matkat ja sairastelut, sillä ne eivät ylijohtaja Ylinampan lausunnon mukaan vähennä asumisaikaa ja tästä pidän kiinni. Oikeasti ottaen asumiseni on ollut vakituista vuodesta 2005 lähtien 12 kk joka vuosi.
Oma selvitykseni Ely –keskukselle on riittävä, sillä asumistani tuli jälleen täyteen toukokuun 2017 alusta huhtikuun 2018 loppuun varmasti 7 kk Ely –keskuksen keksimän säännön mukainen aika. Tarvittaessa tämän pystyn todistamaan vaimoni pitämän päiväkirjan myötä (jota en tähän liitä vielä, sillä päiväkirjan pitäminen ei minkään lain mukaan ole pakollista, vaan lähettämäni selvitys pitää riittää). Naurettavuuksiin mennyttä prosessia voi halutessaan lukea www.kalaharri.net
Ihmettelen myös, miten Ely –keskus voi yrittää rajoittaa yksilön liikkumisvapautta pelotteena Tenon paikallisluvan menetys. Tämä ei nykypäivän Suomessa pitäisi olla mahdollista, mutta niin vain tuntuu olevan.
Kahteen asiaan tahdon Hallinto-oikeuden kiinnittävän huomiota. 1. Vuodesta 2005 alkanut vakituinen asumiseni samassa osoitteessa ja 2. kuinka matkustaminen ja sairastaminen toisella paikkakunnalla Ely –keskuksen mukaan vähentävät asumisaikaa, vaikka missään heidän säännöissä siitä ei ole mitään mainittu.
Näin ollen vaadin Hallinto-oikeutta toimimaan oikeudenmukaisesti ja kumoamaan Ely –keskuksen päätöksen ja vaadin vahingonkorvauksena menetetystä elinkeinosta, muuttokustannuksista, menetystä elämästä kotipaikkakunnalla, maineen menetyksestä yhteensä 50.000 euroa. Toimitan erillisen korvauslaskelman tarvittaessa.
Irtolaisena asuntovaunussa 2.7.2018

Harri Matikainen
Toimittaja/kirjailija

Ei ole Tenolle kaipuuta, lohestus onnistuu muuallakin ilman kyttääjiä asuinpaikan suhteen. 

Tässä vielä Ely -keskukseen lähetetty päiväkirja todisteeksi asumisestani. Ei riittänyt sekään. Kuka Suomessa joutuu näin tarkasti kertomaan asumisensa. Ei edes kunniakansalaisemme, kunhan vain tulevat rajan yli ja hyvinvointi on taattu. 

Harri Matikainen liite päätös nro 490/5715-2018


Harri Matikaisen päiväkirja allekirjoittaneen (Anja Remes) pitämänä. Tällä päiväkirjalla todistan Harri Matikaisen loma- ja työmatkat sekä myös sairastelut ajalta 5/2017 – 6/2018.
Harri on asunut vuodesta 2005 lähtien vakituisessa osoitteessa Utsjoella ja näiden vuosien aikana hänellä on ollut paljon työmatkoja ympäri Suomea sekä vuosittain myös työmatkoja ulkomaille. Olen joka vuosi pitänyt Harrin matkoista päiväkirjaa ihan omaksi iloksi ja nyt sitä näköjään tarvitaan todistamaan Harrin liikkumiset. Ei taida Suomessa olla muita ihmisiä, joiden kulkemisia pitää todistella näinkin tarkasti ja silti Ely –keskus mielivaltaisesti päättää vastoin selvityksiä kalastuslupa-asiassa kielteisesti Harrin suhteen.
2017 toukokuu-joulukuu
26.4.2017                                  Thaimaan matkan jälkeen Harri meni Utsjoelle kotiinsa
10.-11.5. Joensuu                    vierailu läheisten luona, Harrin äiti on aivoinfarktin sairastumisen jälkeen ollut sairaalahoidossa
5.-15.7. Alaska                         työmatka Alaskaan                                          
17.-19.8. Kiuruvesi                  sairastuminen Utsjoella ja tulo luokseni
19.-21.8.Kuopio/KYS               ambulanssilla sairaalaan
22.8.-2.9. Kiuruvesi                 toipuminen alkoi vakavasta sairaudessa luonani, mies ei ollut kykenevä yksin asumaan
23.9. Jalasjärvi                                                    hirvikoira viety harjoituksiin Jalasjärvelle
24.9.-2.10. Kiuruvesi               toipumista luonani
3.10. Kuopio/KYS                     jatkotutkimuksiin Kuopioon
3.-5.10. Joensuu                      Kuopiosta läheisiä tapaamaan Joensuuhun, Harrin äiti heikossa kunnossa
6.-14.10. Kiuruvesi                  edelleen toipumista sairaudesta Kiuruvedellä
29.-30.10. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety harjoituksiin Jalasjärvelle
4.-5.11.Jalasjärvi                      hirvikoiraa viety harjoituksiin Jalasjärvelle
6.-10.11. Kiuruvesi                  toipumista Kiuruvedellä
11.11. Jalasjärvi                       hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
18.-20.11. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
21.-23.11. Joensuu                  läheisiä katsomaan Joensuuhun
24.11. Kiuruvesi                       luokseni Kiuruvedelle toipumaan
25.11. Kauhava                        hirvikoiraa viety haukkukokeisiin Kauhavalle
26.-27.11. Jalasjärvi                hirvikoiraa viety metsälle Jalasjärvelle
28.-31.11. Kiuruvesi                hirvikoiraa käytetty metsällä Kiuruvedellä
1.-3-12. Padasjoki                    hirvikoiraa viety metsälle Padasjoelle
4.-12.12. Kiuruvesi                  hirvikoiraa viety metsälle Kiuruvedelle
13.-15.12. Nurmes                  työmatka Nurmeksen Lokinlammelle toimittajakollegan kanssa
16.12. Raahe                            hirvikoiraa viety haukkukokeeseen Raaheen
19.-20.12. Joensuu                  Harrin äiti huonossa kunnossa, katsomaan Joensuuhun
21.-26.12.Kiuruvesi                 joulu läheisten kanssa Kiuruvedellä
27.-31.12. Ruotsi                     työmatka Ruotsiin

2018 tammikuu-kesäkuu
1.-8.1. Kiuruvesi                       toipuminen sairaudesta Kiuruvedellä
9.-19.1. Thaimaa                     työmatka Thaimaahan
23.1. LKS Rovaniemi                tutkimukset sairaalassa        
3.2.-1.3. Kiuruvesi/Joensuu   läheisten luona/toipuminen sairaudesta
10.-11.3. Kiuruvesi                  käynti luonani ennen matkaa Meksikoon
12.-22.3. Meksiko                    työmatka Meksikoon
17.-26.4. Thaimaa                   työmatka Thaimaahan
27.4.-11.5. Kiuruvesi/Joensuu Harrin äidin kunto heikkenee ja käynti luonani Kiuruvedellä
12.5. Jalasjärvi                                                    hirvikoiranpennun haku Jalasjärvellä
13.5.Kiuruvesi                          lepopäivä Kiuruvedellä ennen matkaa pohjoiseen
14.5. LKS Rovaniemi                tutkimuksissa sairaalassa
23.5. LKS Rovaniemi                tutkimuksissa sairaalassa
2.6. Joensuu                             Harrin äidin muutto uuteen hoitokotiin
3.-4.6. Kiuruvesi                       käynti luonani Kiuruvedellä
5.-6.6.Jalasjärvi ja Tampere  työmatka
7.-10.6. Riihimäki                     työmatka Riihimäen Erämessuille
10.6 Utsjoki                               kotimatka ja Harrin äidin kuolema
Tässä on päiväkirjamaisesti Harrin matkailut em. ajalta niin kuin minä olen ne kalenteriini kirjannut. En ole listannut tähän Utsjoella olemista, sillä senhän kertoo järkikin, että kaikki väliajat Harri on asunut kotonaan Utsjoella, jossa minäkin lomani vietän. Tämän kaiken voin todistaa valalla ja esittää päiväkirjan alkuperäisenä tarvittaessa. Olen pitänyt tämänkaltaista kalenteripäiväkirjaa vuosikausia,tähän otin näytteen pyydetyltä ajalta 2017-2018.
Ihmettelen miksi Ely –keskus vähentää työ- ja lomamatkat vakituisesta asumisajasta Harrin kohdalla. Samoin sairaalassa oloajat ja tutkimukset näköjään on myös vähentänyt Harrin asumisaikaa. Tämä on ennenkuulumatonta mielivaltaa, vailla mitään laillista perustetta.
Harri on vuodesta 1992 alkaen ollut eräalan toimittajana. 2005 hän muutti työn perässä Utsjoelle ja jäi sinne pysyvästi.
Vuonna 2012 Harri jäi freelanceriksi erätoimittajana ja jatkoi kirjojen (7 omaa kirjaa julkaistu) ja eräalan julkaisujen kirjoittamista. Samoin hän teki DVD elokuvia ja televisio-ohjelmia Tenolta.
Nämä päiväkirjassa merkityt metsästys- ja kalastuspäivämäärät ovat olleet samanlaista työskentelyä uutta kirjaa varten, sekä lehtijuttuja varten, materiaalia keräten.
Anja Remes
Kiuruvesi 14.7.2018



perjantai 21. joulukuuta 2018

Reettala Tiki 14.6.2005 - 21.12.2018

Tiki nukkuu - kivut on poissa



Joulu 2011

Kilometrit on takana, nyt ei koske jalkoihin enää. Tiki, meille niin rakas hirvikoira on päässyt ikiuneen ja olo on todella surkea. En jaksa paljoa kirjoittaa. Lainaan tähän yhdestä kirjastani luvun, jossa Tikin kanssa jahtasimme hirviä. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, eikä viimeinen. Kaikkiaan Tikin kanssa saimme 70 hirveä kaadettua. Osan kaatoi jahtikaverini, jotka muistavat Tikin aina ystävällinen ja lempeänä kotikoirana, mutta metsässä intohimoisena pyyntikoirana. Osan kaadoin minä monenlaisten vaiheidenkin jälkeen. Lepää Tiki rauhassa, et katoa sydämistämme koskaan. 

Tikin hirvet

Teno virtaili koskipaikoissa virkeänä, mutta suvantojen kohdilla jääpeite oli voittanut hennon virran. Alkavan talven sääoikut olivat muotoilleet jääkannen aivan uuteen kuosiin. Ahtojäätä, kai sitä siksi voi kutsua, oli kasautunut matalikkojen kohdille ja tehnyt joesta kuin kynnöspellon.
Ei hirvetkään vähässä kummassa tohtineet pitkäkoipiaan tunkea epävarmalta näyttävän jääpeitteen päälle. Niinpä pari viikkoa saimme koiran kanssa kulkea tyhjiä maastoja, sillä määrättyyn aikaan omat hirvet on ammuttu yhettömiin ja Norjasta ei jäätilanteesta johtuen täydennystä tullut. Se on joka vuosi samanlaista. Mutta sitten, kun jääpeite on hirvien mielestä sopiva, niin joka yö kirjavoituu uudet jälkijotokset joen yli, siitä jokivarren tien yli suoraan kohti Kevoa. Osa jää päiväksi pariksi einehtimään poroaidan varteen, suurimman osan loikkiessa poroaidan yli kohti parempia ruokamaita.
Hiljaiselosta huolimatta ajoin jokapäiväisen jälkilenkin kylältä Kaavaan ja takaisin. Muutamat poronjäljet saivat jarrutusrefleksin pelaamaan, mutta toivo häipyi nähtyäni pyöreän sorkanjäljen toivomani suippokärkisen sijaan.
Päivät menivät muuten lenkkeillessä koiran kanssa ja käytiin sitä joku kerta muutaman tunnin lenkki tyhjässä maastossa kuntoa ylläpitämässä. Kun ei mikään suuri hoppu ollut hirvihommiin, sillä aikaa oli ja omat lihat käpertyivät pakastimessa entistä enemmän kyykkyyn.
Punttisalitreenit olivat itselle päivän kohokohta ja illalla kuumaan löylyyn. Voisiko sanoa, että entisaikojen luppoa tuli vietettyä hieman nykyaikaisemmin.
Joku päivä, mikä lie ollut, käväisin taas salilla kiskomassa hien pintaan. Sauna odotti jo valmiina, joten suoraan suihkun kautta löylyihin. Rauhassa siellä yksinäinen äijä sai nakella tervantuoksuista vettä kuumille kiville ja maistella löylyn rentouttavia kosketuksia rasittuneella keholla.
Saunan jälkeen tanakka proteiinijuoma ja puolivaloilla jonkun tympeän elokuvan katselua. Tikille vielä hyvänyön toivotukset ja olinkin valmista kampetta lakanoiden väliin.
Aamusta heräsin tekstiviestin piipitykseen, mutta kun kelloradio näytti hieman yli kuutta, päätin kääntää topakasti kylkeä ja ottaa kadonneesta unesta nopeasti kiinni. Herätäkseni parin tunnin päästä uudelleen, nyt vaativasti käikättävään soittoääneen.
No mikä ihme tähän aikaan soittaa? Eri soittaja näköjään kuin tekstarin laittaja. ”No huomenta, mikäs hoppu se nyt on?” Tuntemattomille ei tosin noin vastata, mutta näin soittajan olevan Petterin, hirviporukkamme pomon. ”Siitä on kuule mennyt ainakin neljä hirveä Mantokuolpunaan, vanhan kaatopaikan kohdalta”.  Säpsähdin hereille kuin menninkäinen päivänsäteen nähdessään ja tarkistin vielä kuulemani uudelleen. ”Siiskö tuosta aivan meidän läheltä, siis tästäkö, tästä talomme takaa?”
”No siitä juuri. Mutta en pääse jahtiin, kun on päivän ohjelma jo laadittu, mutta jos käyt, niin katsotaan sitten tilannetta”.
Olin jo viimeisiä lauseita kuunnellessani menossa pukeutumaan ja huutelin joo joot ja nakkasin puhelimen kiinni. Päivä oli jo valjennut ja pukeuduin pikaisesti jahtivaatteisiin. Mietin taktiikkaa ja päätin lähteä ilman reppua vain aseen ja koiran kanssa jokivarren polkua kohti jälkiä ja katsoisimme mihin eläimet siitä suunnistaisivat.
Kuljimme vastatuuleen ja Tikillä oli täysi työ pysyä housuissaan. Selvästi se haistoi jotain, joten päätin löysätä koiran irti. Kumppani läksi kuin tykin suusta ja katosi pian sakeaan metsikköön. Näyttää kartan mukaan painuvan juuri Mantojärven rantaan ja nyt menee jo järven itäpuolelle. On varmaan jo jäljillä, sillä vauhtia on melkoisesti.
Seurasin vielä tovin siinä polulla kännykän kautta koiran liikkeitä ja päättelin hirvien olevan aivan koiran lähettyvillä. Sitten vauhti toppasi ja haukkulaskuri alkoi esitellä toivottuja lukemia. Vielä soitto koiralle vahvisti haukun olevan päällä.
Pistelin takaisin kämpille kuin Lätsä-Pekka niin, että ylisuuri karvareuhka ei meinannut pysyä vauhdissa mukana lainkaan. Vaikka Lätsä-Pekalla se hattu taisi kyllä kaikki kilpailut vauhdissa pysyä mukana.
Vaihdoin kämpällä asetta enemmän lähitaisteluun sopivaksi ja hyppäsin autoon. Ajatuksena oli ajaa hirvien eteen Skallun tielle, sillä suunta oli juuri sinne. Itään ne eivät lähtisi, sillä jyrkkä rinne olisi ollut hirvillekin tekemätön paikka. Ja toisella sivustalla oli Mantojärvi, joten tuskin ne aukealle jäällekään lähtisivät. Soittelin matkalla apuvoimia, mutta yksikään jahtikavereista ei joutaisi heti aamupäivästä. Kyllä vetoapua löytyisi, mikäli elukkaa kenttää suoltuisi.
Niinpä yksin oli tehtävä päätökset ja seurattava tilanne loppuun saakka. Koira oli löytöhaukun jälkeen siirtynyt eläimien kanssa kolmesataa metriä ja nyt se haukkui kapeassa uomassa järven ja vuoren välissä.
Ajelin haukun kohdalle ja siitä oli 700 metriä haukulle matkaa. Haukku pysyi koko ajan samassa paikassa, joten arvelin tilanteen jäävän siihen pitemmäksi aikaa. Skallun tielle olisi matkaa liki kymmenen kilometriä, joten päivännäöllä ei tuolla tahdilla hirvet sinne ehtisi. Joten auto parkkiin tien sivuun ja menoksi suoraan haukulle.
Lunta oli maassa ja puissa melkoisesti ja haukku tuskin kuului kunnolla sivutuuleen. Mutta mitä lähemmäksi pääsin, sitä selkeämmin haukku kuumotti kumeasti lumisten puiden välistä.
Hirvien täytyy olla tuossa erittäin tiheässä ryteikössä. Siitä oikealle on männikköä, jossa näkyvyys on  muutamia kymmeniä metrejä. Vasemmalla on rääseikköä, eikä siinä pääse edes kunnolla kulkemaan.
Tuuli oli suotuisa minulle ja varsin reippaasti kävelin viimeisiä satoja metrejä. Nousin jäältä rinteeseen ja siitä pehmeässä lumessa oli helppo hiipiä viimeinen sata metriä.
Haukku kuului nyt selkeästi ja kiihkeästi. Tosin en nähnyt vielä koiraa, enkä haukuttavia. Katsoin kartasta vielä etäisyyttä koiraan, ja 70 metriä oli meillä välimatkaa.
Niin se ääni hämää, sillä luulin olevani aivan koiran vieressä. Hiivin väistellen lumisia puita ja tähystin etumaastoon. Metrit vähenivät näytöllä ja lopulta nakkasin puhelimen taskuun. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa näkyä koira, sillä melkoinen konsertti tervehti etumaastossa hiipijää.
Tuossa, tuossa on Tiki! Oranssi liivi välähtelee lumisessa maastossa. Mutta missä on hirvi tai hirvet? Petteri oli maininnut, että ryhmässä pitäisi olla kaksi vasaa ja kaksi lehmää. On siinä lihaa, jos koko joukon tuohon kompsin.
Lumisten puiden välistä näen jotain mustaa. Siinä se on se hirvi, aivan selvästi tuossa seisoo hirvi. Tarkistan kiikarin linssit puhtaiksi ja olen valmiina ampumaan. Pääsen muutamia metrejä hirveä kohti, mutta se muuttuukin äkkiä kallioksi. Näinkö suuren metsästäjän edessä hirvikin kivettyy?
No ,olisihan tuo aika kaukaa haukkunut, sillä koira paahtaa vasemmalla tiheään pensaikkoon. Ja sitten näenkin lehmähirven pään. Se katsoo koiraa synkkänä, minä etsin jo eläimen korvallista tähtäimeen. Tuohon olisi hyvä lisauttaa, mutta muistan ilmoituksen vasanjäljistä.
Siispä lasken aseen ja haen katseella vasaa. Juuri sitä, mitä koira haukkuu. Vasa on kuin onkin siinä tiheässä pusikossa. Eikä siihen ole ampuminen, mutta ei tässä mitään hätää ole. Tuuli on puolellani, eivätkä hirvet minua näe.  Liikkumaton ukko lumipuvussa, lumisessa metsässä.
Tiki takoo täysillä ja sitten vasa liikahtaa. Koira pyörähtää vasan ympärillä ja vasa ottaa muutaman askeleen tiheiköstä esille. Samalla se saa kymmenestä metristä kuuman kuulan keuhkoille. Veret purskahtavat hangelle ja vasa pyörähti kyljelleen lumeen. Lehmä pyörähti myös samaan suuntaan, mutta pysähtyi kun Tiki hyökkäsi sen eteen haukkumaan. Sain lehmän kaularangan tähtäimeen, varmistin koiran sijainnin ja päästin kuulan kohteeseen. Hirvi tipahti siihen paikkaan ja Tiki oli kärppänä pistämässä kampausta eläimeltä uuteen muotiin.
Kiirehdin hirvien luokse ja kehuin Tikiä runsain mitoin. Annoin koiran turkistaa eläimiä tovin ja sitaisin sitten läheiseen puuhun jahtikaverin kiinni. On parempi heilua puukon kanssa, kun herkkä kirsu ei ole tulilinjalla.
Ennen suolistamista soittelin parit puhelut, että hirviä olisi pari kappaletta nurin. Löytyykö apuvoimia ja kelkkaa?  Annoin koirapannan olla päällä, että kaverit osaisivat sen pohjalta tulla paikalle.
Sitten nakkasin ensin vasalta mahan pois ja kääntelin siinä varsin kookasta lehmää tovin parempaan asentoon. Kun ei ollut reppua, niin köyttäkään ei löytynyt yhtään matkasta. Yleensä köydellä olen takajalan sitonut puuhun, niin pääsee paremmin suolistamaan.
Jotenkin se kuitenkin onnistui ja hirvet odottivat noutajia.
Kavereilla menisi vielä jonkin aikaa, joten otin Tikin hihnan ja sitaisin sillä vasan kiinni. Nakkasin elukan kyytiin ja hoitelin sen yksinään järvenrantaan. Samalla kuuluikin kelkan porina kun Eki ja Jouni sieltä tulivat hakemaan hirviä valtatien varteen.
”Täällähän on näköjään jo vasa rannassa odottamassa”. ”Joo, nappasin sen kyytille, kun ei teitä alkanut kuulua. Mutta nyt olisi kelkkamiehen heitettävä kelkki tuosta jyrkästä penkasta rinteeseen ja toinen hirvi odottaa tuolla jonkun matkan päässä. Tästä voisi jopa noustakin, hyppäytätkö Eki sinä pailakan tänne? Jätetään reki tähän rantaan, sen kanssa on turha tiheikköön painua”, opastin kavereita noutoon.
Tottuneen kelkkamiehen lailla Eki nostautti kelkan jyrkästä rantapenkasta rinteeseen ja puiden välistä pujotteli kaatopaikalle. Jounin kanssa taapersimme perässä ja lopulta saimme lehmähirven kiinni kelkan vetokoukkuun. Kevyesti Lynksi kiskaisi hirven matkaan ja jälleen yksi taaperrus lanattua jälkeä jäälle.
Ketterästi eläimet nousivat kolmeen mieheen rekeen ja Jouni kelkan sarviin. ”Aja vain tuloreittiä toiselle rannalla ja sieltä nousee joku tiepohja, josta päästää autoille. Me Ekin kanssa tulemme koiran kera perässä, anna mennä vain”.
Sinne katosi kelkka hirvineen, joskin kohta me saimme moottoripelin kiinni. Vastarannalla oli upottavaa lunta ja sinnehän kelkka lasteineen kosahti. Eipä mennyt kuin tovi, kun taas saimme miehissä kelkan matkaan. ”Anna vain hanaa, kyllä se menee”, vielä huuto loittonevan kelkan perään. Lyhytkin ohje on parempi kuin ei mitään, menipä se sitten perille eli ei.
Kävelymatkan aikana sain sovittua nylkijät hirville, sillä katsoin tehneeni kuitenkin oman osani tässä leikissä. Iltapäivä oli jo varsin pitkällä ja maha muistutti, että ilman aamupalaa tai evästä tuli lähdettyä reissuun. Koirakin oli ruokittava ja huollettava, joten luvan kera sain lähteä kämpille, kyllä nahkat hirvistä kuulemma irtoaa toisten toimesta.
Illan pimetessä, saunanlauteilla oli kiva muistella päivän tapahtumia ja toivoa samanlaisia puhelinsoittoja lisää.
jk. Tiki oli todella hyvä "isä" Rockylle. Suojeli, kun Rocky oli pieni. Antoi Rockyn olla laumanjohtaja, kun Rockylle tuli ikää. Tiki oli ihmisille todella lempeä. Ei niin pahasti voinut Tikiä myllyttää, että sillä olisi hampaat paljastunut vihasta. 



tiistai 11. joulukuuta 2018

Kala-Harri 60 V juhlavaappu

Vuosi 2019 on merkittävä vuosi


Vuonna 1959 kesäkuussa syntyi kaljupäinen pikkupoika Kuusankosken sairaalaan. Miehen alussa oli seikkailijan verta, sillä jo parin päivän päästä hän läksi matkoille. Kotikaupunkiin Joensuuhun, jossa tämä ylivilkas ja räväkkä poikanen aloitti myös kalastajanuransa, joka on jatkunut aina näihin päiviin saakka. 
Tuosta syntymästä tulee siis kuluneeksi ensi kesänä 60 vuotta. Voi hyvä hevonen, mitä kaikkea tuolle ajalle on ehtinyt sattua ja tapahtua. Niistä saisi kirjan tai kaksi. No pöytälaatikossa on sivukaupalla elämänkertaa, joka täydennetään sitten joskus. Mennään päivä kerrallaan, eihän tässä mikään kiire ole lähteä pois. On oikeusjuttuja ja muita tärkeitä asioita vielä kesken. En aio päästää vasikoitakaan liian helpolla, joten pakko on sinnitellä ainakin siihen asti, että paha saa palkkansa. No siitä ei enempää, taustoja löytyy täältä plogilta viime kesältä.

Nyt kuitenkin Jarkko Puitti, Puijari -vaapun isä, on valmistanut väritoiveistani vuosivaapun 2019. Teeman mukaan 60 numeroitua vaappua ja ne myydään tilausjärjestyksessä.

Vaapun hinta on myös teeman mukainen, 60 euroa ja vaaput toimitetaan upeassa lahjarasiassa. 

Kun nuo 60 numeroitua vaappua on myyty, tuota väriä ei tulla enää saamaan sen jälkeen mistään. Väri rauhoitetaan seuraavaksi sadaksi vuodeksi valmistajan toimesta. Puijari on tehnyt kaksi erikoisväriä, jotka arvotaan näiden 60 juhlavaapun tilaajan kesken. Mitä enemmän ostat vaappuja, sitä enemmän sinulla on arpanumeroita. 
Arvottavat vaaput kaikkien tilaajien kesken

Nyt voi moni ajatella, että Kala-Harri meinaa rikastua nopeasti. No ehkä välillisesti rahaa tulee, mutta juhlavuonna sitä myös menee. Vaapun tuotto laitetaan tuottamaan hyvää. Kesällä 2019, syntymäpäivän aattona järjestetään Pellossa Tornionjoella Kojamon Kiusaus lohenkalastuskilpailu. Tuossa kilpailussa on erillinen Kala-Harri juhlasarja, jossa on huippupalkinnot. Siihen menee tämän vaapun tuotosta osa. Lisäksi kesällä etsitään jokin nuorten kalastusharrastus, johon käytetään tätä tuottoa myöskin. Ja lisäksi maaliskuussa järjestetään Kala-Harrin syntymäpäiväjuhlat, johon järjestelyihin varataan pieni osa myöskin. Ihminen yleisesti ottaen täyttää kerran elämässään 60 vuotta. Lähes 20 vuotta sitten oli erittäin lähellä, että näitäkään juhlia ei olisi suunniteltu. Tuolloin "kuolin" kertaalleen, mutta hyvät ystäväni saivat minut elvytettyä ja sen jälkeen on elämäntarkoitus ollut hieman toisensuuntainen. Ja vuosi sitten taas tuli vakava sairastuminen ja siitäkin selvittiin jotenkin elävien kirjoihin. No vielä on mm. magneettikuvaus, jolla varmistetaan että kaikki on konehuoneessa kunnossa. Siihen luotan että on. Mutta tuolloin, tänään tarkalleen 16 kk sitten loppui alkoholin käyttö ja se päätös tulee pitämään lopulliseen lähtöön saakka. Joten viinaakaan ei näiden vaappujen myyntituottoa käytetä, joten ei kannata siitäkään olla kateellinen. 

Tilatkaa vaappu, tällä värillä ja uinnilla saatte lohia. Sen takaan. 

Puijari -vaaput on vielä uusi valmistaja, mutta kuten huomaatte työnlaadusta, tästä merkistä tullaan kuulemaan vielä paljon. Viime kesänä pääsin jo kokeilemaan Puijari vaappua Tornionjoella ja niinpäs vain sieltä lohi kopautettiin kyytiin. 
Puijari -vaappu lohensurmana kesällä 2018


Tilaukset voi toimittaa vaikkapa sähköpostiini, harri.kala@kolumbus.fi tai soittamalla numeroon 0503302550. 
Selkäväri on aivan mielettömän upea

tiistai 13. marraskuuta 2018

Hirvisyksyä mennään

Hirviä kaatuu, Rocky rallattaa


Kun lohikausi loppui elokuun puolivälin tietämissä, alkoi valmistautuminen hirvisyksyyn. Rockylle hirvisyksy olisi kuudes ja totista metsästystä neljäs. Ensimmäinen syksy meni korvia kasvattaessa, toinen syksy käytiin hakemassa käyttövalion titteli, joka kopsahti 15 kk ikäisenä. 
Kolmas syksy alkoi murheellisesti, kun ensimmäisellä treenilenkillä tunturissa tuli takajalkaa murtuma. Sitä paranneltiin koko syksy ja vasta joulun jälkeen päästiin kunnolla metsään. Hirvilupia ei ollut, mutta yksi hirvikoe käytiin ja reilu 80 pisteen ykkönen napsahti. Joten koira oli kunnossa sittenkin.
2015 eli neljäntenä elinsyksynä aloimme sitten totisen metsästyksen ja siitä alkoi melkoinen menestys koiralla. Nämä neljä syksyä on mennyt 100% löytötehokkuudella ja hirviä on kaatunut 56. Tänä syksynä Rocky on päässyt 30 kertaa tätä kirjoittaessa irti metsään ja hirviä on löytynyt se 30 kerralla. Eli joka irtilasku edelleen täydellä löytötehokkuudella. 

Kaatoja ja juoksuja
Elokuun 20 päivä päästiin aloittamaan hirvitreeni Jalasjärvellä ja ensimmäisenä aamuna kajahti hirvihaukku nopean löydön seurauksena. Päätin, että annan haukkua löytöpaikalla pari tuntia ja sitten karkottelen. Sitä kuntoa oli tarkoitus kohentaa, ja haukkuminen ei paljon kehitä kuin keuhkoja, jos niitäkään niin vallan mahdottomasti.
Parin tunnin haukkumisen jälkeen menin haukulle ja siellä olikin melkoista mölinää ilmassa. Pääsin lähelle katsomaan ja haukussa oli emä vasan kanssa ja vasalla oli kovia liikkumisvaikeuksia. Ilmoitin asiasta hirvipäällikölle ja hän pyysi ottamaan videota ja tarkistamaan vasan tilanne. 
Menin haukulle uudelleen ja nyt vasa oli makuulla. Emä karkkosi lähestymistäni ja vasa ei päässyt perään. Menin siihen viereen ja näin, että takajalka oli vasalta pahasti murtunut. Otin leukun tupesta ja lopetin vasan siihen. Se oli eläinsuojelua, tarpeeton kärsimys nopeasti pois.
Siitä Rocky sain heti syksyn alkutreeneihin intoa ja hirvet löytyivät ja kunto saatiin kasvamaan monen sopivan juoksumullin ansiosta. 
Kun jahti lokakuun puolivälissä alkoi, heti ensimmäisenä jahtipäivänä Kiuruvedellä kaatuikin vasa 
Rocky ja vasa Kiuruvedellä

Rocky hienon työskentely päätteeksi. Ja muutama päivä väliä ja pääsin näppäämään tappisarvisonnin Rockyn edestä kenttään. 
                                                       Rockyn tappisarvi

Näiden jahtien jälkeen siirryttiin Jalasjärvelle, jossa hirviä löytyi. Osa juoksi, osa jäi haukkuun. Ja syksyn edetessä pääsimme napsimaan 4 hirveä nätisti toimineen koiran töihin. 
Välillä haukussa oli vääriä eläimiä ja välillä haukku pakeni vieraalle alueelle. Löytöjen suhteen kaatoja olisi paremmalla tuurilla toistakymmentä. Mutta ainahan homma ei mene kuten kotimaisissa elokuvissa. 
Tähän kaatui Rockyn haukkuun 4 piikkinen sonni


Tässä Rocky työskenteli Piitu -koiran kanssa kahden vasan verran

Pennut, Alfa vasemmalla ja Amiraali oikealla tutkivat Rockyn toista vasaa kaadolla

Tätä kirjoittaessa Jalasjärvellä mentiin pankkiluville, joten kaatomahdollisuuksia tuli lisää. Myös Kiuruvedellä on 1 aikuisen lupa vapaana. Lisäksi on kysytty koira-avuksi muutamiin porukoihin. Tulevana viikonloppuna mennään Padasjoelle jahtiin ja Puumalaan on kysytty Rockya myöskin. Katsotaan mitä eteen tulee, sillä onhan kautta puolitoista kuukautta jäljellä. 

Pentupoikaa kouluttamaan
Joensivun Amiraali oli pienenä jo melkoinen rasavilli

Hirvisyksy ei ole ollut pelkkää Rockya, sillä keväällä hankin Janne Lehtisen kanssa yhteisomistukseen jämtlanninpystykorvan pennun, Joensivun Amiraalin. Vilkkaan pennun kanssa on metsiä samoiltu ja ensimmäiset hyvät hirvihaukut on kuultu pennun ollessa 6 kk:n ikäinen. Joten ainekset hyväksi hirvikoiraksi on olemassa. Kunhan saadaan vaikka ensimmäinen kaato tänä syksynä, on pennulla talvi aikaa kehitellä pienessä päässään ideoita seuraavaa syksyä ajatellen. Tokihan me yritämme joulukuussa, mikäli kelit sallivat ja Ami osoittaa valmiutta, käydä kokeissa jopa käyttövalioon asti. Aika näyttää, mutta intoa koirapoikasella on löytää hirviä ja haukkuakin niitä. 
Näillä kuvioilla mennään, katsotaan sitten päivityksiä tähän kun kausi on paketissa.

Juoksumullin tarina
Eilen illalla tuota alkujuttua rustasin. Tänä aamuna soi puhelin hämärissä ja hirvipäällikkö kysyi Rockyn tilannetta. "Ei ole mitään sovittu tälle päivälle". "Hyvä, sillä riistakameralla oli käynyt se sama juoksumulli, jota Rocky on seuraillut jo 4 kertaa, kokeillaanko vielä kerran".
Mullehan se passasi ja näkyi passaavan Rockyllekin. Siispä koira irti kameran luota ja vauhti kertoi jäljen tuoksuvan hyvin. Eikä mennyt pitkään kun alkuhaukahdukset kuuluivat ja sitten latu maistui. Kuten tosiaan saman mullikan kanssa jo 4 kertaa aiemmin.
Passit tuli kierrettyä läheltä ja kaukaa, sitten suunta kohti pohjoista. Näin että yksi passimies meni ns. varmaan paikkaan, yhteen metsienväliseen peltokannakseen, johon ammuin tuon tappisarven joku aika sitten. Koiralla oli matkaa vielä muutama sata metriä kannakselle, kun pamahti. "Mullikka nurin" särähti korvanappiin. Siitäs juoksukone sait, et enää kyllä lenkitä koiraa hullun lailla.
Joten kauden 7 hirvi oli Rockyn ansiota ehdottomasti. Hyvin löydetty ja seurattu, kuten on totuttu. Että sillee.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Uusi kotijoki opettaa

Hellettä ja lohta - siitä on kesä tehty

 Nyt uudessa kotipaikassa on päästy maistelemaan hellekesää. Vaunussa on tehty päivisin töitä ja yöllä sitten käyty hieman soutamassa. Enemmän semmoista terapiasoutelua, sillä yöt ovat olleet todella lämpimiä ja vesi myöskin lämmintä. Liian lämmintä lohelle.
Ensimmäinen viikko meni siis soudellessa ja viikonloppuna oli Lohikuninkuus lohensoutukilpailu, johon osallistuin kun vesi oli hieman noussut ja keli tuntui viilenevän.
Lauantaina hieman ennen kilpailun loppua vapa taipui lohen painosta, mutta oikeni samantein. Ei ollut minun korvamerkissä se kala, mutta se antoi viitteitä, että kala alkaa aktivoitua.
Sunnuntaina kilpailu alkoi klo 6 ja olinkin kärppänä eilisellä ottipaikalla. Ja kun lähestyin eilistä vavantaivutuskohtaa, samaa vaappua vietiin nyt ja riskisti.
Otin kaiken varman päälle, sillä tahdoin kesän ensimmäisen lohen viedä puntarille pystypäin. Ja niin muuten veinkin. 5,3 kg lohi antoi lopulta sijan 11. Pullonkorkki on saatu auki ja suurin odotuksin ajelin Rovaniemelle illalla hakemaan Rautu-Reiskaa ja Mäk Larenia. Vuosikymmenten kalakavereita, pitkästä aikaa taas yhdessä kalassa.

Hellesade ei tuntunut pahalta.


Lohta alkaa nousta
Maanantaina oli tarkoitus aloittaa kalastus ja ensimmäinen vapavuoro tuli Mäk Larenille. Läksimme Kullekorvaan, jossa ei mitään tapahtunut parin laskun aikana. Siispä siirryimme Lampsuvantoon ja sen alaosaan, josta alkaa Lampsniva. Tuttu ottipaikka lähestyi ja takavapa taipui kohti vedenpintaa. Arvokkaasti, ei väpättäen. Kiskoin airoilla vastaiskua ja kala seurasi venettä painavasti. Sitten se sylkäisi vaapun suustaan. Ei ollut meidän kala. Epäilin että jonkinkokoinen kojamo otti vaapun leukojensa väliin ja painoi sitä alaspäin. Kun tunsi vetoa, niin päästi vaapusta irti. Näin on usein käynyt eräällä toisella lohijoella, jossa olen melkoisesti kaloja tappanut. 
Tärpistä ei mennyt varmaan kuin pari minuuttia, kun toinen vapa rytkähti, mutta oikeni samassa. Ja siitä taas minuutin verran, kun jälleen yksi vapa alkoi notkua. Mutta ei sekään meidän merkissä. "Johan nyt on kumma, kun ei vaan pysy".
Muutama minuutti jälleen ja perävapa notkahti, jäi vapisemaan. "On siellä kala, pysyykö nyt!?"
Pysyihän se, 2 kg kojamokossi sai papista päähänsä. 
Ajoin Lampsaaren hietikolle, kuvattiin kala ja lähdettiin uudelle laskulle. Nyt ei tutussa ottipaikassa enää notkunut, joten lasketin hieman alaspäin. Ruotsin rannassa on kaksi hienoa kiveä, joiden kätköissä ajattelin kalaa olevan. Soudin tarkasti kohteet ja kun ulomman kiven viereen TTS vaappu hiippaili, sujahti vapa notkolle. "Nyt on hieman kookkaampi, komiasti vie!"
Mäk Laren väsytteli lohen koukun lähelle ja koukkasin lohen "väärin" veneeseen. Kuten yleensä kaikki loheni muutenkin on koukattu. 
Kalat säkkiin ja rantaan. 
Mäk Larenin lohi painoi 7,3 kg


TTS vaappu oli tämän kohtalona

Seuraavana aamuna kävimme Rautu-Reiskan kanssa soudun ja saldona kaksi karkuutusta. Eivät olleet meidän merkissä. Mutta tunne että kala aktivoitumassa lupasi hyvää. 
Iltapäivällä tuli tunne, että nyt on mentävä joelle. Mäk Laren oli ansaituilla päiväunilla, mutta raakana äijänä kävin herättämässä hänet. "Nyt tuli etiäinen, lähdetään joelle heti".
Ajoin koneella Kullekorvaan, vieheet veteen  ja pari käännöstä ja PAM! Muut vieheet äkkiä veneeseen ja kalaa käskyttämään. Mäk Laren hoiteli kalan kohta haavin luokse ja nappasin 4,6 kg kalan haaviin. Valhalla vaappu jälleen kalan suussa. Takaisin rantaan, olimmehan olleet joelle melkein puoli tuntia!
Valhalla vaappu on takonut melkoista tahtia 


Illalla tuli eräs asuntoautohenkilö kysymässä, lähtisinkö soutamaan häntä joelle. Mikäpä siinä, sitähän tässä on tehty melkoisen monta vuotta ja soudellaan vaan. 
Ehdimme Kullekorvassa pari käännöstä ottaa, kun Valhalla vaappua (sama vaappu, millä tuli kisakala) vietiin. Herrasmies väsytteli kalan haavin lähelle ja nappasin kalan haaviin. Parin tunnin työstä tuli parin tonnin palkka. No ei sentään, mutta tärkeintä oli että saatiin asiakkaalle kala. 2,2 kg kojamokossi pääsi herrasväen pakastimeen ja jatkossa paistinpannulle. 
Emme lähteneet enää Rautu-Reiskan kanssa soudulle, katsoimme urheilua ja grillailimme siinä illankähmyssä. Päätimme että aamulla lähdetään ennen sianpierasua. 
Mutta niin ehti sika ja vähän muutkin pieraista useamman kerran, sillä vasta klo 6 aamulla saimme silmät auki. 
Pikainen aamupala ja joelle Kullekorvaan. Pari käännöstä ehdimme tehdä kun Joonas Jermua kiskottiin poispäin veneestä. Reiska oli asiasta eri mieltä ja väittely vieheestä päättyi Reken voitoksi. Nappasin 1,6 kg kossin haaviin ja sitä tietä juuttisäkkiin. Lisenssiä oli toiseen kalaan ja aamu vasta alussa. 
Ajelin Lampsuvantoon ja suoraan sinne alaosaan. Reke sai vieheet uimaan ja kääntelin venettä poikkivirtaan Suomesta Ruotsiin ja Ruotsista Suomeen. Kun lähestyimme tuttua ottipaikkaa, niin tarkensin soutua. Katselin kivenpyörteitä ja kohta sujahti perävapa ruttuun. Kiskoin vastaiskun airoilla ja Reke sai muut vieheet nopeasti veneeseen. Pientä vääntöä jälleen kalan kanssa ja pääsin upottamaan koukun jälleen "väärin" kalan kylkeen. Kala säkkiin ja rantaan. Olimmehan olleet joella melkein 2 tuntia. 
Rautu-Reiska ja 7,7 kg


Joonas Jermu ja kolmas lohi
Hienoja aamuja on Pellossa ollut

Näin on tämä viimeinen kalastusviikko alkanut ja saapunut keskiviikkoon. Tälle päivälle on pari lisenssiä vielä jäljellä, joten käymme illalla yrittämässä. Tavoite on saada se kookas kojamo innostumaan. "Aina saa pientä, mutta harvoin isoa", sanoi Toropaisen renkikin. Sillä linjalla käydään taistoon aina sunnuntaihin saakka, sen jälkeen vaunu ja Hartsa siirtyy Jalasjärvelle hirvihommiin. 





sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteet

Lohikausi puolivälissä - vai onko jo lopussa?


Istun Hobby asuntovaunussani Pellon Campingilla, edessäni on Krombacher vehnäolutta puolilleen juotu pullo.

Aion kohta kolauttaa putelin tyhjäksi ja katselen samalla Ruotsin puolelle. Tähän aikaan olen vuosikausia katsellut Norjaan, joten eihän tässä kovinkaan paljoa ole muuttunut. Samaa pohjoismaata naapurit ovat, Ruotsi parempi jääkiekossa ja jalkapallossa kuin Suomi ja Norja.


Väylänvarteen on jämähtänyt karmea helle. Vesi joessa on lämmennyt riskirajoille lohta ajatellen ja vedenpinta on laskenut todella paljon. Nämä elementit yhdessä ovat pitäneet veneeni törmällä, mutta viime yönä tuli jonkinlainen ukkossade ja siksipä tänään kaivelin vavat varastosta ja sitaisin muutaman testivaapun siimoihin. 

Käväisin soutamassa Kullekorvan ja Lampsuvannon. Saaliina oli 4 ahventa, kaksi näköhavaintoa lohesta. Se oli enemmän sellainen terapiasoutu kuin vakaa tarkoitus edes yrittää lohta. Järkikin sanoi, ettei ole vielä aika lohen napata. Liian lämmin vesi, kala taistelee hengestään hapekkaissa kohdissa. 
Mutta onhan kokeiltu, jos ja kun ihmiset kysyvät. "Oletko käynyt soutamassa, onko tullut kalaa?"
Voin vastata; "olen käynyt ja ja olen saanut kalaa".


Avaan toisen oluen, nyt Ukko Pekka. Sanotaan että helteellä pitää juoda. No minähän juon. Juohan Jeppekin. No Jeppe juo vaikka ei ole helle. Mietin samalla loppukesää. Elokuun alussa tulee Rautu-Reiska ja Mäk Lareni Pelloon. Tai tulevat oikeasti Rovaniemelle, josta käyn linja-autolta hakemassa. Kalastelemme viikon, hieman toista. Toivotaan että kelit paranevat, eli viilenevät ja vesikin viilenee. Silloin voisi toiveissa olla jopa lohia, sillä uskoisin niitä joessa olevan. Kalastuspaine joella on lähes olematon ja laskurin! mukaan lohia kuitenkin on noussut helteistä huolimatta. Eiköhän niitä näillekin vesille joku jää odottamaan vieheitämme. 

Elokuun puolivälissä on Rovaniemellä ortopedin kanssa keskustelu käsileikkauksesta. Viime syksynä tapahtunut hirven hyökkäys jätti sittenkin sellaiset vammat olkapäähän, joten puukkoa on tiedossa. 
Ilmeisesti leikkausaika tulee olemaan loppusyksystä, joten ehdin Puumalaan karhujahtiin Rockyn kanssa. Siinä on testipaikka koiralle, kuinka hommasta selviää. Vai löytyykö karhun sijasta villisika tai hirvi. Niitä Rocky on kouluttanut, karhu sille on tuntematon käsite. 

Ukko Pekka on tyhjä. Niin on pääkin kaikista ajatuksista. On parempi käydä vaunun miellyttävään parisänkyyn nukkumaan ja ehkäpä uusi aamu kirkastaa ajatuksia sen verran, että saan tämän ns. päivityksen elämästäni päätettyä.


Huomenta. Unet olivat jälleen mitä ihmeellisimpiä. Ei kuitenkaan lottonumeroita näkynyt, mutta jos puoletkin unista toteutuu, onhan odotettavissa mielenkiintoisia aikoja. 

Heräsin aurinkoiseen aamuun, vaikka yöllä vaununkattoon ropisi hentoisesti sadepisaroita. Siitä ei ole apuja jokeen, vesikään ei noussut, hienoa laskua vedenpinnassa on havaittavissa vieläkin. 

Jatketaan hommia, menkää töihin tai lomille. Hyvää kesää!!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Pari muuttujaa

Onneton onnellinen




Nyt kun reilu viikko on evakkomatkaa takana, on aika hieman miettiä tulevaisuutta ja menneisyyttä. Joku voi ihmetellä tuota otsikkoa, Onneton onnellinen, mutta koetan selkokielellä kirjoittaa ajatukseni, josko vaikka tuokin ihmeellinen otsikko avautuisi.
Alkukesästä, kun sain vasten kasvoja inhottavan tiedon, etten olekaan utsjokelainen 13 vuoden asumisen jälkeen, olin erittäin onneton. Takana oli erittäin raskas ja kova syksy, talvi ja kevät. 
Sairastuin vakavasti syksyllä 2017 ja koko syksy oli repaleinen. Ei ollenkaan ihme, ettei "vasikat" olleet minua nähneet Utsjoella. Olihan sairaalassa ja toipumassa sellaisessa paikassa, jossa en tarvinnut olla yksin. Sillä en olisi jokapäiväisistä toimista selvinnyt yksin mitenkään. 
Talvi meni löyhässä hirressä, sillä tämä tasapainoelimen pimeneminen ei parantunut kovin nopeasti. Samaan aikaan mahan tähystyksessä ja sen jälkeisissä magneettikuvissa löytyi maksasta pari löydöstä. Lopputuloksia odotin kuukausia, mutta ne löydökset osoittautuivat hyvänlaatuisiksi "osumiksi". 
Elokuussa lopetin alkoholin käytön, sillä näihin kahteen sairauteen ei viinakset olisi kovin hyvin sopineet. Vaikka mietinkin erästä Uuno elokuvaa, jossa Härski Hartikainen kävi sairausvakuutuskortilla ostamassa viinaa selvänä kännissä olevalle kaverille, jotta tämä tulisi känniin, että selviäisi. Olisiko tuo toiminut minulla, en tiedä kun olisin joutunut maksamaan kossupullosta täyden hinnan. 
Kuitenkin puoli vuotta vietin iloista elämää selvinpäin kännissä. Se tila vaikeutti todella paljon kaikkea toimintaa, jota syksyllä olisi ollut paljon. 
Vähin kokeilin hirvijahtia, mutta etupäässä oli koiran irrottajana ja nuotioukkona. Metsään piti kuitenkin päästä ja onneksi löytyi myös apukuskeja autohommiin.
Olin koko syksyn todella onneton ja sen varmaan huomasi moni läheinen ja vaimoni ainakin. Kun vielä yhdellä hirvireissulla hirvi oli tappaa minut ja koirani, oli syksy todella synkkä. 

Onneton olija

Tahdoin kuitenkin taistella elämässä ja koetin käydä salilla, tehdä jotain kirjoitushommia ja sain sen verran aikaiseksi että pääsin hieman matkustelemaan. Täyttihän nuorempi poikani 30 vuotta ja kävimme vanhemman poikani kanssa juhlistamassa Anttia Thaimaassa. Samalla pääsin myös kalaan ja se matka piristi todella hyvin.
Thaimaassa oli paljon kylmää olutta houkutuksena, mutta kun päätän jotain, niin se myös pitää. Vissyvettä ja muita holittomia juomia kyllä kului helteessä melkoisesti. 
En kuitenkaan päässyt onnellisuustilaan, vaan räytyminen jatkui kotimaassa. Tasapainoaisti ei ollut vielä täydellinen, ei lähelläkään. Hoipuin menemään päivästä toiseen ja koetin kirjoitella uutta kirjaa, mutta huonolla menestyksellä. 
Pilkillä koetin käydä, mutta kauas tunturiin ei uskaltanut lähteä. Takaraivossa jyskytti monet asiat ja päivät kuluivat hitaasti. 
Kevättalvella junailin matkan Meksikoon kavereiden kanssa ja se virkisti mieltä kovasti. Kaverit maistelivat tequilat ja oluet, tyydyin jälleen kolajuomiin ja vissyveteen. Ei tehnyt tiukkaakaan nollalinja. 

Onnellisuus kurkistaa

Loppukeväästä alkoi uusi aikakausi, jossa oli aineksia jo onnellisuuteen. Läksin Thaimaaseen ja neuvottelimme Verkkokauppa e-villen kanssa työsopimuksen kuntoon. Ajattelin että nyt pääsen toteuttamaan monella tavalla ammattitaitoani ja pystyn hyödyttämään myös asuinkuntaani Utsjokea. Päässä kieppui monenlaisia kehitysideoita, joita oli tarkoitus tarjota paikallisten matkailuyrittäjien ja kalastusoppaiden kanssa jalostettavaksi tuotteiksi asti. Suomeksi sanottuna bisnestä oli tarkoitus ryhtyä tekemään isommassa mittakaavassa Utsjoella. Olin intoa täynnä ja tuskin maltoin nukkua öitä kun aivoni varasti ideoita pistorasioista. 
Paiskin töitä kovasti ja suunnittelin Riihimäen Erämessuja myöskin yhden merkittävän tuotteemme, Oukitel puhelimien suhteen. 
Onnellisuutta varjosti kevään aikana äitini vointi, joka heitteli keskinkertaisesta melkoisen huonoon tilaan. Hän olikin viimeisen vuoden sairaalahoidossa ja loppukeväästä pääsemässä uuteen kotiin, hoivakotiin Joensuuhun. 
Tokihan oli selvä, että aikani meni osin äidin asioiden hoidossa ja kilometrejä kertyi bemarin mittariin melkoisesti välillä Utsjoki-Joensuu-Utsjoki. 
Mutta en antanut sen haitata, sillä olin tarmoa täynnä ja menossa kohti onnellisuuden huipentumaa. Pääsin tekemään hienoa työtä, suunnitelmat messujen suhteen olivat pitkällä ja ajatukset Utsjoen bisnesten suhteen päässäni jo pitkällä. Olin jo hahmottanut mahdolliset yhteistyökumppanit, joille oli tarkoitus esitellä bisnesideat kun lohikausi oli saatu käyntiin ja kaikki taustatyöt olisi kunnossa. 
Äitini oli myös onnellinen kun pääsi "omaan kotiin". Jaakon kanssa kävimme muuttokuormaa tekemässä ja Jaakko pääosin sisusti uuden kodin mummilleen. Jaakon mukaan maailman parhaalle salibandymaalivahdille. Äitini nimittäin joutui olemaan Jaakon tekniikkatreenien aikana maalivahtina illasta toiseen. 
Riihimäen Erämessuille ajelin toiveikkaana ja messut sujui aivan huipusti. Kun sitten läksin ajamaan kohti Utsjokea, tuli karmea isku päin naamaa. Jaakko soitti sunnuntaina ja kertoi äitini nukkuneen pois. Se tuhat kilometriä oli elämäni pisin ajomatka ja samalla raskain. Onnellisuusaste laski huomattavasti. 
Mutta takaiskut eivät loppuneet tähän, vaan jo seuraavana päivänä murskattiin totaalisesti kun Ely -keskus ei myöntänyt minulle kalastuslupaa Tenoon. Lupaa, jonka olin saanut 13 aikaisempana vuonna kuten on kuulunut saada.
Samalla murskattiin bisnesidea Utsjoella ja mahdollisuus ylipäätään tehdä työtä "kotikunnassani". 
Tuotetestaaja työssään, yövuorossa

Pelloon pikalähtö
Olin juuri aloittanut uuden työn. Sitten tuleekin tieto, etten voi kotikunnassani tehdä sitä työtä täysipainoisesti. Piti etsiä nopea ratkaisu, ettei koko kesä menisi harakoille. 
Muutaman puhelun ja yhteydenoton jälkeen sovin lähdöstä Pelloon, Tornion-Muonionjoelle. Siellä olisi mahdollisuus jatkaa työtä ja ryhtyä uudelleen ideoimaan bisneksiä. 
Tuolla jo alussa kirjoitin, että kun päätän jotain, se pitää. Pistin pikaisesti omaisuutta myyntiin, tyhjensin asuntoa ja sanoin 13 vuotta asuntonani olleen rivitalokaksion irti. 
Teimme juhannuksen jälkeen muuttokuorman ja nyt tätä kirjoitan uudessa kotipaikassa. Olen päässyt jatkamaan työtäni varsin täysipainoisesti, suunnittelut äidin hautaamisesta on loppusuoralla ja poikani Jaakko kävi jälkikasvun kanssa vierailulla Pellossa ja kävimme vaellusretkellä Ylläksellä, mato-ongella Väylällä ja jopa lohta soutamassa. Onnellisuus alkoi taas loistaa kasvoiltani. 
Varkaanpolun vaellusreitti Ylläksellä

Uskon että yksi notkahdus vielä tulee kun hautajaispäivä 13.7 koittaa. Mutta uskon että senkin kestän ja kestän tämän kaiken selvinpäin. Kun nämä takaiskut on menty nollalinjalla, eiköhän tämä loppuelämä päästä viemään puhtaasti kuntoon. 
Onhan tässä vielä sotaa jäljellä. Valitus kalastusluvastani on Lapin Hallinto-oikeudessa ja sen jälkeen tulossa varmaan oikeustaistelu vasikoita ja Ely -keskusta vastaan. Mutta ne tehdään täydellä voimalla ja onnellisena että elämä jatkuu terveenä ja täysipainoisena. 
Lohenkalastus on hieno laji, mutta suhtaudun siihen jatkossa vähemmän fanaattisesti. Lohi ei ole ainoa elämä, siihen kuuluu paljon muutakin. Pikku Iitiäiset (pojan lapset) ja omat pojat, Antti ja Jaakko, sekä muut läheiset. Hyvät kaverit ja ystävät. Lohi tulee siellä arvoasteikolla jossain toki mukaan, mutta onhan tässä elämässä saanut jo sellaisia lohia, että niitä hetkiä muistellessa ei tyhjät kalareissut uudessa paikassa harmita yhtään. 
jk. en ole muuten alkoholisti tai juoppo, jos jollekin tuli sellainen mieleen tuosta minun nollalinjasta. Tykkäsin oluesta, sen varmaan monikin allekirjoittaa. Tykkään siitä edelleen, mutta olen löytänyt hienoja 0% oluita ja voin edelleen nauttia oluen upeasta mausta. Terveys on tärkeää tässä iässä ja siksikin on alkoholiton vaihtoehto sopiva. Ottakoot ne, jotka ottavat. En saarnaa enkä paheuksu kenenkään juomista. 
Nyt voi soudella ilman päiväkirjanpitoa tai olla soutamatta


Tulevaisuus
Mitä jatkossa? Hautajaisten jälkeen käyn hakemassa viimeisen muuttokuorman Utsjoelta. Lastaan ostamaani asuntovaunuun tarvittavat tarvikkeet ja palaan takaisin Pelloon. Jatkan bisnesideani kehittelyä Pellon kunnassa ja kalastelen jos siltä tuntuu. Teen työtäni täysipainoisesti ja uskon saavuttavani nopeasti onnellisuustaulukossa sen korkeimman tason.
Syksyllä metsästetään hirviä monella paikkakunnalla. Kutsuja Rockylle (hirvikoirani) ja minulle on tullut jo nyt melkoisesti. Bemari ja vaunu ovatkin kovilla syksyn jahtireissuilla. Tämän kaiken voin tehdä ilman painetta pitää päiväkirjaa menemisistäni. Jota olen joutunut Utsjoella asuessani pitämään vuodesta 2013 lähtien. Sellainen ei ole ihmisarvolle sopivaa ja nyt on helppo hengittää, näin uskon. Kunta uskoo minun olevan paikkakuntalainen kun veroni maksan. Sen tietää myös maistraatti. Eikä Ely -keskuksen pikkusieluiset virkamiehet tarvitse enää jahdata minua mitenkään. Riutukoot häpeässään yhdessä ilmiantajiensa, vasikoiden kanssa.