lauantai 23. huhtikuuta 2016

Koirapaikannukseen uusia puhelimia

Akkuhirmukännykät testissä




Koiratutkakäytössä nykyisten kännyköiden suurin kompastuskivi on ollut virta. Tai paremminkin sen riittämättömyys. Sitä on koetettu parantaa akkupankeilla, mutta johdot ovat hankalia risukoissa rämmittäessä ja vedenpitävän puhelimen ominaisuus kastuu siihen liitokseen.
Sitkeän koiran kanssa touhutessa nimittäin normaalista kännykästä loppuu aivan varmasti akku juuri siinä pahimmassa paikassa.
Näin on käynyt omalla kohdalla useaan otteeseen parina viimeisenä jahtisyksynä. Koirani tahtoo olla hirvien luona lähelle vuorokautta ja hyvässäkään kännykässä ei ole virta riittänyt loppuun saakka. Toki tilannetta on yritetty parantaa lataamalla puhelinta autossa ja em. akkupankilla. Ne ovat kuitenkin vain ensiapua ja sitä oikeasti tahtoisi laitteen, joka rallattaa omillaan koko jahtipäivän ja pitempäänkin.
Nyt kuitenkin on markkinoilla sellaiset hirmut, että akkupankit saavat jäädä kotiin ja autolta uskaltaa jalkautua kauemmaksikin tunturiin. E-ville verkkokauppa myy kahta jämerää puhelinta, joissa virta riittää. Blackview 5000 ja Oukitel 10000. Jälkimmäinen on jo niin tehokas, että siitä riittää kaverin puhelimeenkin apuvirtaa. Tyyppinsä mukaan ensimmäisessä on 5000 mAh akku ja toisessa 10000 mAh akku. Ja sen kyllä huomaa, että melkoisia tykkejä ovat.

Puhelin tulille
Lähdetään purkamaan esittelyä siitä kun laitteet saapuvat kotipostiin. Kun puhelimen tilaa talvella, ei postiljoonin tarvitse leikata ruohoakaan, joten paketit saa heti käsiinsä ja pääsee laitteita rassoomaan. Ja totuudennimissä täytyy sanoa, että rassattavaa vähäksi aikaa niissä on.
Kumpikin laite tulee ilman käyttöohjekirjaa. Ehkä kätevä nettihemmo sellaiset löytäisi netistä, mutta oikeasti me suomalaiset emme mitään käyttöohjekirjoja edes lue.
Avaan nyt kuitenkin semmoisen apina-aapisen, jonka avulla minuakin tyhmempi (mistähän semmoisen löytää muualta kuin peilistä) osaisi laittaa laitteen käyttökuntoon.
Otamme käsittelyyn ensin Blackview 5000 (BV). Komeasta rasiasta paljastuu camovihreä laite ja siihen pitäisi laittaa sim kortti ja muistikortti sisään. Mutta mihin? Ei ole sivuissa reikiä, joihin kortit tunkisi. Kun puhelin on kuitenkin ilmoitettu vesitiiviiksi, niin pitääkö takakansi sittenkin avata. Ei kai, vai?
Kääntelen ja kääntelen luuria, ja heureka, löydän pienen loven johon saan kynnen tungettua väliin. Ja naks, takakansi lähtee avautumaan. Aivan kuten esim. Samsung XCover2 puhelimessa. Ratinan kanssa kansi aukeaa ja sieltä löytyy musta kumimatto suojaamassa sisuskaluja.  Vieläpä varsin tiivis sellainen.
Kumimaton alta löytyy sitten akku ja paikat muistikortille ja simkortille.
No niin, sitten laitetaan ensin muistikortti omaan lokeroonsa ja toisella yrittämällä sen saa oikeinpäin sisään. Kosketuspinta alaspäin ja kapeampi puoli vasemmalle. Se menee sisälle minkä menee ja se on siinä, uskoisin.
Simkortti onkin helpompi työntää paikoilleen, siinä on selvä tila kortille. Ja toinenkin sim kortti menisi sinne, mutta siitä en ole varma, kumminpäin se pitäisi laittaa. Siispä koetan pärjätä yhdellä simmillä.
Kumimatto asetetaan tarkasti paikoilleen ja naksutellaan takakansi kiinni. Helposti menee ja on napakasti paikoillaan. Ei mene sisään vesi, jos nyt pintavesissä snorklailee.
Oikealta sivusta puhelin laitetaan päälle, kuten varsin moni kännykkä nykyään.
Jos simkortin asetus on onnistunut, laite kysyy pin –koodin. Ja sitten alkaakin varsinainen räplyy.
Heti alkuun näyttöön tulee kielivalikko. Sieltä ajallaan tulee vastaan suomenkielellä Suomi.
Sitten alkaakin se mielenkiintoisin osuus, sillä älypuhelin ei ole mitään ilman ulkoista älyä, eli internetiä.
Jostain syystä puhelin ei automaattisesti alkanut muodostaa tai tarjota mitään nettiyhteyksiä, joten piti alkaa manuaalisesti etsiä systeemit kuntoon. Ja sehän ei ollutkaan maalaistallukalle mikään yksinkertainen juttu. Sadan yrittämiskerran jälkeen se onnistui, mutta en niitä kaikkia tässä ala käymään läpi, vaan mennään oikotietä onneen, eli siihen viimeiseen ja onnistuneeseen.
Alkunäytössä on kaksi ratasta palleron sisällä ja teksti Asetukset. Läppäähän sormella sitä, niin tulee komia rivi kaikenlaista mahdollista eteen. On wifi, bluetooth, hottentottia vaimikäseolikaan. Ensin painelet Datan käyttö ja sieltä etsit ylhäältä oman simkortin tarjoaman operaattorin. Paina Mobiilitiedonsiirto päälle ja palaa takaisin edelliselle sivulla. Sieltä löytyy sana Lisää. Aina tahtoo lisää, joten läsäytähän sitä Lisää kohtaa. Silmille livahtaa alimpana Matkapuhelinverkot. Kun sitä nasautat, tulee uutta kamaa eteen. Siellä on ylimpänä Verkkoyhteys roaming-tilassa. Nasauta varmuudenvälttämiseksi se päälle. Heti perään toiseksi alimpaa kohtaa, eli Tukiasemien nimet.
Nyt alkaa se vaikein osuus, luulisin. Oikealla ylhäällä on + ympyrän sisällä. Sitä sivauttaen pääset tilaan Muokkaa tukiasemaa. Tässä vaiheessa sinulla pitää olla edessäsi Soneran, DNA, Saunalahden tms. operaattorin sivu, jossa kerrotaan, kuinka manuaalisesti laitat asetukset kohdilleen. Esimerkkinä tässä on linkki Soneran vastaavaan. https://www.sonera.fi/asiakastuki/ohjeet/MMS--ja-internetasetukset-(Android)?id=1280.
Sieltä sitten ohjeen mukaan naputtelet oikeat sanat oikeisiin kohtiin ja oikealta ylhäältä kolmen pystypallukan kohdasta tallennat sen datan.
Nyt sinulla puhelimessasi on internet –yhteys, jos kaikki meni hyvin. Jos ei mennyt, älä ota yhteyttä operaattorisi palvelupuhelimeen. Saat kuunnella kallista musiikkia jonotusaikana. Tee kaikki uudelleen ja uudelleen, kyllä se jossain vaiheessa onnistuu. Ai niin, sulje puhelin ja käynnistä se uudelleen kun olet em. tilanteet tehnyt. Se ehkä auttaa.
Tästä eteenpäin voit toimia kuten millä tahansa Android –puhelimella. Mennä Play kauppaan ja ladata sovelluksia.
Niiden käyttö, sekä muukin räpläys jää sinun kontolle, sillä eihän sitä ihan valmiiseen pöytää pidä päästä. Kivoja räpläyshetkiä itse kullekin.
Ai miten homma toimii Oukitelissa. No siinä ei takakansi aukea muulla kuin sorkkaraudalla. Joten muistikortti ja simkortti pitää laittaa johonkin muualle. Ja kas kummaa, puhelimen takakannessa onkin neuvo, mihin tulee mikä kortti. Ja kun tarkkaan katsoo myyntipakkausta, joka on muuten upea, niin sisältä löytyy sellainen metallinen puikko. Kun sen puikon sujauttaa sivulla olevasta reiästä sisään ja nostaa, niin simkortin ja muistikortin teline tulee ulos.
Sitten alkaakin mielenkiintoinen vaihe. Mitään ohjetta ei ole, miten kortit siihen laitetaan, mutta pienellä puolen tunnin päättelyllä löytyy korteille oikea asento. Ehkä on kuitenkin parempi etten enempää neuvo, sillä se on vaikea sanallisesti kertoa, miten päin se tehdään ja saan vaan vihat niskaani kun en osannut sitä kertoa.
Ne kyllä menevät ilman väkivaltaa kohdalleen ja sitten vain teline takaisin lokeroonsa. Loppu meneekin samalla tavalla kuin Blackviewin kanssa.

Käyttökokemuksia pikaisesti
Kumpikin puhelin rallattaa siis netissä hienosti ja sovelluksia on ladattu. Ensimmäisenä Tracker ohjelma, joka tupsahti kuten pitääkin laitteeseen. Otin käyttöön ensin Oukitelin, jonka ajattelen tarjoavan todella paljon koirapaikannukseen. Iso näyttö, valtava akku, kestävä kuori, siinä muutama tärkeä ominaisuus.
Siispä ryhdyin testaamaan akkukapasiteettia ja laitoin koirapannan päälle. Täysitehot päälle ja kännykässä oman paikan päivitys nopeimmalle. Näyttö päälle ja sitten vain akkua kuluttamaan. Siinä sivussa latailin uusia sovelluksia, soittelin ja vastaanotin puheluita. Napsin valokuvia ja räpläsin puhelinta niin kuin kuka tahansa pikkupoika uuden laitteen saadessaan. Koetin siis kuluttaa virtaa kaikella mahdollisella tavalla.
Meni päivä ja tuli ilta. Jätin puhelimen seuraamaan koirapantaa ja seuraavana aamuna jatkoi räpellystä. Tuli ilta ja koirapannasta alkoi olla akku finaalissa. Kännykästäkin oli mennyt tässä ajassa peräti 27 % akkukapasiteetista. Käytin puhelinta taas normaalisti eli roikuin aamusta iltaan facessa ja muutenkin netissä. Soiteltiin ja vastaanotettiin puheluita, pitkiäkin turinoita kavereiden kanssa. Nyt on neljäs päivä menossa tätä kirjoittaessa ja akkua on jäljellä 50%. Kun katsoo Asetuksista Akku kohtaa, niin se grafiikka kertoo että tällä menolla kaksi päivää kestäisi akku vielä käyttöä.
Joten melkoisen pitkään pitäisi esim. koirapannan kestää päällä, että alkaisi puhelimesta akku hyytyä.
Sen verran puolta pienemmällä akkukapasiteetilla oleva BV on puolitoista vuorokautta ollut päällä ja käytetty monella tavalla (ei koirapaikannusta) ja akkua on jäljellä 73%. Joten näkisin että silläkin päivystää kevyesti yhden koirapannan ajan koiraa ilman välilatauksia.
Yhteenvetona voisi molemmista sanoa sen että akun suhteen ei ongelmia jahtipäivinä tule. Tracker ohjelma pyörii erinomaisesti ja nopeasti. Netti rallattaa myös nätisti ja tehoja tuntuu riittävän sen mitä normikäyttäjä haluaa. Iso näyttö kummassakin on plussaa. Hinta/laatusuhde on erinomainen (ks. linkit puhelimiin). Puhelimet tuntuvat kestävänoloisilta, syksyn koekäytöt tositoimissa kertovat sitten lisää.
BV camoväritys lienee metsästäjien mieleen ja samoin vedenpitävyys. Oukitel on taas äijien puhelin, jämerä, sellainen rekkamiesten järkäle.
Kumpaakaan puhelinta ei tulla näkemään kovakaulusheppujen rintataskuissa (ne kulkisivat kallellaan), eikä nuorison pippaloissa perstaskussa. Nämä ovat työkaluja tosijätkille ja –muijille.
Jos pitäisi jotain negatiivista sanoa, niin juurikin tuo paino varsinkin Oukitelissa. Mutta jos voimat eivät riitä kantamaan tätä puhelinta, silloin pitää ostaa joku iipone, jolla metsästäjä taas ei tee mitään. Nämä ovat valintakysymyksiä siis käyttötarkoituksen mukaan.


Kameroiden testausta
Kummassakin luvataan olevan huippulaadukas kamera. Tein pikaisen testin ottamalla satunnaisesti kuvia ja täytyy sanoa, että metsästysmuistot saa erinomaisesti talteen. Kikkailemalla varmasti vieläkin paremmin, mutta sen jätän sitten jokaisen omalle tahdolle. Mutta tässä hieman otoksia.
Fasaanista otettu kuva Oukitel 100000


Fasaanista otettu kuva BV5000


Nämä kolme ylläolevaa kuvaa on otettu BV5000 

Nämä kaksi kuvaa on otettu Oukitel 10000
Tämä kameratesti antaa vain suuntia. Riittävän laadukkaita kuvia näillä kummallakin tulee. Kunhan sattuu sopiva tilanne, otamme videokuvaa ja lisätään sitä tänne myöskin. 






sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Action kameraan lisävarusteita

Ranne- ja olkakiinnike action kameroille

Säädettävä olkakiinnike on napakka ja erittäin käyttökelpoinen moneen kuvakseen.

e-villen verkkokaupasta löytyi käyttööni uusia kamerakiinnikkeitä Diel action kameralleni. Ensimmäisenä esitellään olkapäälle tulevan kameran kiinnike. 
Neopreenista valmistettu "liivi" on nopea sutaista päälle. Tarrakiinnikkeinen etuvyö kiristää "liivin" paikoilleen ja olkapään kohdalla on toinen tarranauha, jolla stemmataan sopiva napakkuus kameraa ajatellen. 
Kiinnikkeessä on myös kääntyvä alusta, jonka voi lukita haluttuun kohtaan. Näin kameran säätäminen onnistuu mihin suuntaan tahansa. Itse kamerakiinnikkeestä saa taas säädettyä pystykulman. Kiinnikkeen avulla voi ns. hands free -tyylillä kuvata oikeastaan mihin päin tahansa. Kamera kestää paikoillaan kovassakin menossa, vaikka menisi uimaan. Näkisin että varsinkin kalastajille ja metsästäjille tästä "liivistä" on apua. Otankin liivin kovempaan testiin Tsekkiin joulukuun alussa tapahtuvalle jahtireissulle. Lisäksi tammikuussa kalastan Etelä-Afrikassa kuukauden verran, joten silloin nähdään kuinka hyvin kiinnike toimii.

                                         Rannetukikiinnike



Toinen mielenkiintoinen kokeilu on saman valmistajan rannetukikiinnike. Nopeasti ranteeseen laitettava kiinnike on samantyylinen kuin yllä oleva. Kameran voi säätää kuvaamaan ihan mihin päin tahansa. Pyörivä, lukittuva jalusta on jämäkästi tuessa kiinni. Selfiet ja muut kuvaukset sujuvat hyvin. Kun Diel kamerassa on wifi ohjaus, niin kameran voi käynnistää kännykän kautta. 
Näitä kumpaakin käytettäessä oikeastaan vain mielikuvitus luo rajoja kuvauskohteissa. Näkisin että kalastajat ja metsästäjät löytävät tästäkin sopivat kiinnikkeet tutun otsapanta kiinnityksen rinnalle. 
Neopreenikiinnikkeet ovat hyviä myös kosteissa olosuhteissa. Ne eivät vety ja ovat miellyttäviä vaikka paljasta ihoa vasten. 
Yksi vika näissä kuitenkin on. Jos käytössä on vain yksi Diel kamera, joudut hankkimaan ainakin pari lisää. Siispä tässä on laitettava tilausta vetämään lisäkameroista. Mennääs ostelee!!!

jk. kannattaa muuten huomioida että nämä kumpikin kiinnike käyvät myös mm. GoPro kameroille. 

http://www.e-ville.com/fi/3158-action-kamerat  Löytyy action kamerat ja lisävarusteet


tiistai 10. marraskuuta 2015

Retkeilyyn uutta

Minikirves ja monitoimityökalusetti

e-ville verkkokauppa on tuonut markkinoille pari jännää tuotetta retkeilijöille, eränkävijöille tai muille seikkailijoille. 



Ensi hypistelyn jälkeen voisi sanoa, että eivät mitään leikkikaluja, mutta ei noilla Valmet 506 vaihdelaatikkoremonttia kuitenkaan lähtisi tekemään tai harventamaan kotimökin takametsää. 
Mutta pikkureppuun laitettuna kumpikin ovat pelkkiä käsiä parempia välineitä moneen vaivaan. Tiukempaan syyniin tuotteet joutuvat reilun kuukauden päästä Afrikassa, jossa ehkä joutuu jotain rassaamaan savannilla. Tai keksitään jotain askaretta, joissa kumpaakin settiä joutuu käyttämään.

Kirves tuntuu kädessä napakalta ja terä hyvälaatuiselta. Varmasti nuotiotarpeet sillä saa aikaiseksi. Hirvestä rintalasta aukeaa varmasti tuolla naputellessa. Samoin suoliluu onnistuu halkaista myöskin. Pihdit ovat puolestaan todella jämäkät. Kun Rapalan koukku uppoaa sormeen jossain vaiheessa, näillä pihdeillä saa helposti jämäkän otteet koukusta. Tai sormesta, miten vain tilanne vaatii. 
Hintansa puolesta nämä kuuluvat jokaisen eränkävijän hankintalistalle. Vaikka ovatkin Kiinasta, ovat parempia kuin kiinalaiset kirveet ja pihdintekeleet. Suosittelen.


perjantai 6. marraskuuta 2015

Hirvikokeet Kiuruvedellä 30.10.2015

Nuorten Harmaahirvikoirien  SM haukkukokeet Kiuruvedellä




Kuusitoista nuorta hirvikoiraa kilvoitteli Suomenmestaruudesta pyhäinpäivän aattona Kiuruveden Kennelkerhon järjestämissä haukkukokeissa.

Tiukkojen karsintojen jälkeen loppukilpailuun valittiin neljältä lohkolta kultakin neljä koiraa kahden hirvikokeen parhaan keskiarvotuloksen myötä. Ja tänä vuonna tulostaso osoittautui erittäin kovaksi, sillä alle 90 pisteen (100 max.) ei loppukilpailuun ollut mahdollisuuksia. Loppukilpailuun katsottiin kahden parhaan kokeen keskiarvo ja sen mukaan heltisi jokaiselta lohkolta (itä, etelä, länsi ja pohja) neljä kovinta keskiarvoa. Mm. erään loppukilpailuun päässeen koiran keskiarvo oli niinkin huima kuin 98 pistettä. Kaksi siis lähes täydellistä koetta.
Kun kyseessä on alle 30 kk ikäisen hirvikoirien koitos, kertoo se tällä hetkellä maamme hirvikoirakehityksen olevan erittäin korkealla tasolla.
Mukana on kilpailemassa kahdesta harmaasta rodusta osanottajia niin narttukoirien kuin urosten myötä, samoilla säännöillä. Suomessa valtarotuna olevasta Jämtlanninpystykorvasta oli mukana narttuja neljä, uroksia kahdeksan. Norjanharmaahirvikoiria oli yksi narttu ja kolme urosta. Nuorin koirista oli 17 kuukautta, joka kertoo sitä, että kyseessä koiralla on ensimmäinen syksy koetoiminnassa.

Hirvenhaukkukoe pähkinänkuoressa.
Hirvikoiran tehtävänä on tietenkin avustaa metsästäjiä haukkumalla paikoillaan hirveä niin pitkään että metsästäjä pääsee lähietäisyydelle kaatamaan hirven turvallisesti tähdätyllä laukauksella.
Ennen kuin haukku alkaa, koiran on itsenäisesti lähdettävä metsään ja etsittävä eli haettava hirvi haukkuun. Koiralle annetaan kuusi tuntia aikaa löytää hirvi. Mikäli hirveä ei tuossa ajassa löydy, koe on sillä erää loppu. Kun hirvi löytyy, on suotavaa että se haukku jää heti löytöpaikalle, eikä hirvi saa lähteä juoksemaan kiljuva koira perässä.
Hirvikokeen luonteeseen kuuluukin arvostella koiran liikkumista hakulenkillä ja kun hirvi on löytynyt, seurataan hirvityöskentelyä monilla tavoilla. Kokeen tehtävä on jäljitellä osittain metsästystapahtumaa, jossa tuomarit käyvät koiran luona koettamassa päästä ampumatilanteeseen ja pyrkivät karkottamaan hirven, että koira seuraisi sitä ja koettaisi saada haukuttavan uudelleen moitittavaksi. Ja näitä toimia tehdään koko erän, eli viiden tunnin ajan. 
Hirvikokeissa tuomarit täyttävät tarkasti maastokortin, jossa on useita tärkeitä, koiranominaisuuksia, etsiviä kohtia. Haukkuääni, sen tiheys ja kuuluvuus ovat tärkeitä kohtia. Myös haukkutyöskentelyn laatu ja hirven seuraaminen ovat hyvän hirvikoiran perustoja. Haku ja löytötehokkuus ovat tietenkin listan yläpäässä, sillä jos hirveä ei löydy, ei muitakaan ominaisuuksia voi saada selville. Kun nämä kaikki kohdat päästään arvostelemaan, yhteenlaskettu pistemäärä kertoo lopullisen sijoituksen koetilanteessa.
Hirvikokeissa on metsään lähdettäessä kaikilla tasapuolisesti 100 pistettä, mutta harvoilla kokeen jälkeen kisapaikalle tulevilla on papereissa enää sitä samaa pistemäärää. Mutta mikäli pistemäärä ylittää 70 pistettä, koira saa tällöin Hirv1 tuloksen ja neljällä Hirv1 tuloksella koirasta tulee käyttövalio.
Koetoiminta on tullut mukaan hirvikoirien kasvatuksen tueksi sotien jälkeen ja kokeiden suosio on (virallinen hirvenmetsästyskoe ensimmäisen kerran järjestettiin 1956) kasvanut nykypäiviin todella mittaviin suhteisiin.
Voidaankin sanoa että joka syksy hirvikokeita järjestetään Suomessa useita satoja. Ja sokerina pohjalla tietenkin kilvoittelut Suomen parhaimman hirvikoiran tittelistä.

Junioreiden SM haukut Pohjois-Savossa
Kiuruveden Kennelkerho täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja kiitoksena hyvästä kenneltyöstä yhdistys sai järjestettäväksi Suomenmestaruushaukut harmaille hirvikoirille.
Kilpailukeskus sijaitsi Sinisessä Helmessä ja koemaastot olivat säteittäin kisakeskuksesta ympäri lähialuetta.
Torstaina kisabanketissa pidetyissä puheissa tuli hyvin konkreettisesti esille alueen laajuus, suuri metsästysseuramäärä ja huoli alueiden uudesta hallitsijasta, sudesta. ”Alueemme on n. 134.000 hehtaaria, mutta puolia siitä hallitsee susi. Näin ollen koealueet on jouduttu etsimään Lapinlahdelta, Pielavedeltä, Iisalmesta ja Pyhäsalmelta Kiuruveden lisäksi. Emme halua koiria susien syötäväksi, joten turvallisuutta ajatellen näin olemme joutuneet menettelemään” kertoi maastomestari Matti Ruotsalainen. Illan aikana vielä maastomestari joutui vaihtamaan yhden alueen, sillä Pielaveden suunnassa olleessa maastossa olikin susihavainto, suden ylittäessä maantietä koealueen suuntaan.
Valitut maastot on kokeiltu syksyn aikana niin kokeissa kuin hirvijahdissa ja todettu hirvirikkaiksi tämän tasoiselle kilpailulle. Silti kyse on nuorista koirista, jotka kenties ensimmäistä kertaa ovat poissa kotimetsistä ja siksi vaikeusastetta kokeessa oli havaittavissa.

Ylituomari Pauli Äijälä pitää puheenvuoron kokeen kulun suhteen.



Ylituomarina toiminut Pauli Äijälä Kannuksesta piti ylituomaripuhuttelun ja korosti koetoiminnassa arvokisojen mukaisesti tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua koirille. Hirvikokeissa on sääntökirja, jonka mukaan koiria arvostellaan. ”Muistakaa että koiraa arvostellaan tämän kokeen mukaan ja entiset, huippuhaukut ovat historiaa. Tuomareille tiedoksi, että tehkää koiran eteen töitä vaikka paita märkänä. Kaikki koirantyöt täytyy saada havainnoitua, autossa ei istuta ja katsella kännykännäytöltä koirien liikkeitä” muistutti Pauli Äijälä.
Kun rotujärjestön viiri oli saatu salkoon, koirien esittely päätökseen ja Sinisen Helmen maistuvat paistit oli saatu kennelväen kitapurjeiden taakse piiloon, oli aika vetäytyä unille ja keskittymään suureen koepäivään.
Aamulla viiden aikaan kahvipannu tupsautteli tuoksujaan kennelväen neniin ja leipäpalasta katosi tasaiseen tahtiin tuomareiden, maasto-oppaiden ja koiranohjaajien käkättimiin.

Olympiapainija Rami Hietaniemi nosti koiralleen maaston, josta hirvi löytyi.

Kuudelta aamulla suoritettiin maastoarvonta, joka nostatti monelle koiranohjaajalle jännityksen piirteitä kasvoille. ”Tuleekohan se illalla mainostettu kennelhirvimaasto juuri minulle, vai jollekin kilpakumppanille”. ”Miten koira tänään toimii, pelasihan se ainakin viime viikolla vielä harjoituksissa ja jahdissa”. Ehkä myös maasto-oppaiden mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia, päällimmäisenä varmaankin; ”onkohan se eilen haukkuun jäänyt hirvi vielä samassa paikassa, jolloin saataisiin nopea löytö”. Paineita varmasti lienee ollut myös ottelutoimikunnalla, että varmasti jokainen osa-alue sujuu niin hyvin kuin vain voi.
Tuomarit arvottiin niin, että jokaiselle koiralle tuli tuomari eri lohkosta kuin mitä koira oli. Yhteisesti tarkistettiin vielä jääviystekijät, eikä kenelläkään ollut mitään huomautettavaa tuomareiden sijoittumisesta.
Ylituomari oli kertonut hakuajan alkavan juosta klo 8 aamulla, joskin aiemminkin koiran saisi löysätä hakemaan. Ja kun onnenpotkut oli täräytetty ryhmien takamuksiin, sitten vain autonkeulat kohti koemaastoja ja kuumeinen odotus ensimmäisten löytöjen ilmoittamisesta.
Eikä kisakeskuksessa ehtinyt kauan olla hiljaista kun ensimmäiset löydöt ilmoitettiin. Ensimmäinen löytö tuli 7.34 ja heti perään toisella koiralla 7.43. Sitten tasaisesti löytöjä siten, että kuudestatoista koirasta hirvityöskentelyn pääsi aloittamaan haukkuun asti 12 koiraa.
Ottelutoimikunta pääsi myös maastokierroksella kuuntelemaan hirvihaukkua ja ensimmäisenä tavoitettiin maastosta Kölöperin Rapen ryhmä kuuntelemassa kiihkeää hirvihaukkua. 
Rape nakuttaa komiasti kiitettävällä haukkutiheydellä.

Jätimme Rapen moittimaan hirveä ja siirryimme Mustanlammin Onnelin ryhmän luokse. 
Ylituomari seuraa Onnelin työskentelyä ryhmätuomarin tabletilta.

Sielläkin nuori narttujämtti nakutti iloisesti yksinäistä uroshirveä, joten siirryimme pikaisesti alueelta häiritsemästä enempää. Ja loppupelissähän siinä kävi niin, että saimme kuulla kisan ykkösen ja kakkosen työskentelyä.

Kilpailijoiden ja ylituomarin mietteitä
Kilpailukeskus Sininen Helmi sai kaikilta osanottajilta varauksettoman kiitoksen sijainnin ja majoituksen sekä ruokailun suhteen.
Ottelutoimikunta muisti Sinisen Helmen isäntäpariskuntaa komialla pytyllä.

 Myös ottelutoimikunta niin ikään sai kehuja järjestelyistä ja maastojen sijainnista. Ylituomari Pauli Äijälä kertoi koejärjestelyiden olleen erinomaiset. ”Petotilanne oli tiedossa ja maastot oli haettu turvallisilta seuduilta. Näki että maastomestari oli tehnyt tarkkaa työtä maastojen suhteen. Kelihän oli mitä oli ja varmasti se vaikutti hakutyöskentelyyn. Pakkanen jäädytti yöjäljen ja vaikeutti hirvien löytymistä. Samoin haukulle hiipiminen AT:n toivossa vaati tuomareilta todella suurta taitoa. Ja hyvin tuomarit selviytyivät kaikista haasteista” kertoo Äijälä.
Pauli Äijälän mukaan oli selvää että korkea tulostaso, millä loppukilpailuun tultiin, ei tulisi jatkumaan kaikkien osalta. ”Kyseessä oli nuoret koirat, joista osa oli ensimmäistä kertaa kotiseutujen ulkopuolella. Koirille pitkä matkustaminen ja vieras ympäristö sekä ympärillä pyörivät ihmiset aiheuttaa stressiä, joten ymmärrettävää on, että epäonnistumisiakin tulee”.
Ylituomari Äijälä korosti löytötehokkuuden seuraamista tarkkaan ja hänen mukaan tuomarit toteuttivat toivomusta erittäin hyvin. ”Vesistöt myös vaikeuttivat koirien työskentelyä, mutta koeryhmät toimivat ripeästi ja avustivat koiria pahoissa paikoissa kuten puhuttelussa oli sovittu. Muutenkin koiranomistajat, tuomarit ja maasto-oppaat toimivat erinomaisessa kennelhengessä koko kilpailun ajan”.
Myös koiranomistajat olivat erittäin tyytyväisiä koepaikkaan ja kilpailun etenemiseen. Mustanlammin Onnelin omistaja, Tanja Raivio Puumalasta kertoi kaiken menneen todella hyvin. ”Onneli oli tyttöjen majoituksessa ja sattuipa niin hyvin että Onnelin unikaveri tuli vielä tuomariksi koiralle. Koira on luonteeltaan aivan huippu ja ei ottanut kilpailusta isompaa stressiä. Varmasti myös rauhallinen yöuni vaikutti siihen, että pää oli heti aamusta kunnossa”.
”Meillä oli aivan ihana maasto-opas. Jätin hölmöyttäni termospullon aamulla keittiöön, mutta oppaalla oli kuumat kahvit tarjolla. Ja koirahan pelasi metsässä erittäin hyvin. Haukussa oli tappisarvisonni ja keli hieman rapea. Sen vuoksi muutama piste jäi metsään, mutta tulokseen ja sijoitukseen täytyy olla tyytyväinen”.
Onneli on Tanjan kymmenes käyttövalio, joten mistään ensikertalaisesta koiranohjaajasta ei ole kyse. ”Onneli on koirana täysi timantti. Näihin kisoihin ei alun perin ollut mitään suunniteltua yritystä, mutta kun kaksi koetta menikin putkeen, tottahan sitä sitten lähdettiin. Ensi vuonna tarkoitus on tähdätä piirinmestaruuskarsintaan ja jospa Onneli jatkaisi huippuputkea, jolloin aikuisten SM kilpailut odottavat” kertoo onnellinen Onnelin omistaja Tanja Raivio.
Kölöperin Rapen omistaja Tapio Härkönen, Kajaani, kertoi koiransa olevan erittäin varma kokeissa. ”Eihän tämä näistä valonheittäjistä ja salamavaloista ihmeemmin välitä, mutta metsässä toiminta onkin sitten hieman toista”.
”Rape on varhaiskypsä norjanharmaahirvikoira. Kölöperin Rape syntyi 3.6.2013 ja ensimmäinen hirvihaukku kuultiin vajaan 7 kk ikäisenä, n.1,5 tuntia. Hirvi jäi hyvin löytöpaikalle ja koira saatiin kutsusta pois. Seuraavana syksynä sitten haukut jatkui hyvänä ja näytti siltä, että voisi ruveta käyttämään kokeissa.
Rape saatiin neljällä koekäynnillä käyttövalioksi pistein 95,5p. 92p. 90p. 95p. Sitten kävin vielä sille syksylle parissa kokeessa josta kummastakin ykkönen yli 90p. tuloksilla. Tänä syksynä sama homma jatkui, neljä koetta tullut käytyä ja kaikista ykkönen pistein 86,5p. 95p. 93p. 95p” kertoo Tapio Härkönen koirastaan.
Nuorten koirien SM kisaan Rape pääsi kovalla keskiarvolla, 95,25 pistettä.
Ensimmäisen illan koirienesittelyssä Rape ei ollut kotonaan, vaan ujosteli väkijoukkoa, mutta heti kokeen alussa ujous hävisi ja Rape katosi metsään.  Eikä mennyt kuin 7 minuuttia, kun kiivas löytöhaukku kajahti 1,3 km päästä. ”Ensimmäisen lenkin löytöhän se oli, sillä Rape tykkää etsiä hirven nopeasti haukkuun, ilman hienoja kaarteluita. Kun tuomarit osasivat asiansa erittäin hyvin, saatiin Rapelle 4 ampumatilannetta. Samoin karkkoja useita ja uusintahaukut nätisti täyteen. Kun muutkin osa-alueet menivät hienosti putkeen, voittotulokseen 95 pistettä olemme Rapen kanssa erittäin tyytyväisiä” kertoo selvästi iloinen Tapio Härkönen. Jatkossa Rapelta on odotettavissa varmasti kovia tuloksia myös ”aikuisten” puolella kunhan terveyttä riittää ja koira saa olla susilta rauhassa. 
Koira                                  Maasto                           Löytö                 Hakuaika  LM LH   HA  TA  TM   KaKpl KaM UH      AT  HT YO  PIST  SIJ
Kölöperin Rape              Kuusenmäki                7:34     7                1,3      83   254 300 6,4    6       5,4    3/2/0  4    86   1    95    1
Mustanlammin Onneli Jokikylä                        8:06     43             1,3      120 223 300 6,3    3       5,1    1/2/0  2   104  2    93    2
Herkko                              Aittokorpi                      11:28   202           1,8      92   223 300 10,2  6       9,4    3/1/1  3   80    -    91     3
Elimon Salon Körmy     Martikkala                    12:18   283           1,9      32   231 300  6,4   6       6,4    3/2/0  3    72   2   90,5  4
Käpyahon Riku             Pienlammas                   9:05      47            7,0      117 261 300  6,0   4       6,0    2/2/0  3    53    -    88     5
Pystytuulen Isabella     Selkäys                                       8:31       26           1,0      53   256 300  6,3   7       5,3    2/3/1  3     80    -    87     6
Älvkrokens Mio-AVK     Pahkamäki                  12:23   268           5,5      94   210 300  5,6   5       5,1    2/1/2  2    80    2   85,5  7
Norrtrolls El Reino        Säviä                               10:38   137           1,5      2     214 300  9,1   6       8,9    3/1/2  3    88     -    82,5  8
Palokallion Ippu            Rytky                              9:57      187           5,3      78   134 300  7,8   4      7,8     1/2/0  -    80     2   80,5  9
Heinisuon Sisu             Laukkala-Sulkava  9:20   74/18     0,5/1,2  3/7  189 275   7,8   5      7,8     3/0/1  1   50     -    65     10
Mustikkaharjun Sokka Paajakka                                      7:43    13/7       1,3/1,9  4/4  113 234 21,1  4    16,1     0/1/2   -   80     1   56,5  11
Rokelan Euforia             Juntula                                          10:17   58              1,0      27    51  92     4,9  2      3,8      0/1/0  -    80     -    53     12
Joensivun El Toro           Isokanto                                                                                 327           ----------------------------------------------------------------------15,5   13
Havukkamäen Didi       Niinimäki                                                    318                          ------------------------------------------------------------------    15,5   14
Vihteljärven Torsti         Itäranta-Honkaranta                            304            -------------------------------------------------------------------  15,5   15
Korvenkiertäjän Saku    Saarela-Kurkisuo                290            -----------------------------------------------------------------   14      16




Juniorimestari vm. 2015

maanantai 12. lokakuuta 2015

Hirveetä touhua

                           Syksy saa ja minäkin

Kukkuluuruu pitkästä aikaa. Syksy on ollut erittäin kiivasta aikaa metsästyshommien suhteen, joten vähille on jäänyt päivittelyt. Päivitellään nyt hieman tilannetta.

Hirvihommat on saatu mukavasti alkuun. Tai osalla porukasta jo lähes loppuun. Meillä Rockyn kanssa on ollut erinomainen aloitus. Kuutena päivänä ollaan oltu metsällä ja kuusi hirveä on kaatunut. Löytöprosentti edelleen 100, kuten viime syksynäkin. Kun kovasti tekee töitä, ei vammoiltakaan voida välttyä. Menetyksiä on koiralle tullut yhden kynnen verran ja nyt viikonloppuna tuli silmään reikä. Kun tuolla pojalla sitä päätä on kuin Härmän Häjyllä, niin mennään eikä mietitä. Alkusyksystä on sattunut melkoisesti juoksevia hirviä, mutta on myös sellaisia, jotka eivät edes kovassa karkossa tahdo liikkua olinpaikoiltaan. Tietenkin metsissä on lintu- ja jänismiehiä, sekä hirvimiehiä, joten varovaisena eläimenä tunnettu hirvi on aina varpaillaan. Kun vielä ympärillä paukahtelee aseet, eipä ihme ole, että joku "kameli" ottaa jalat alleen kun koira haukahtaa. Alla yksi 8 piikkisen sonnin kohtalo Taivalkoskella. Matkaa taitettiin liki 23 km ja sitten hirvi olikin kuolleena koiran edessä. Ampumahaava perseessä, joten joku "taitava" metsämies oli ollut nohevana.

Jahtisyksy jatkuu nyt varsin kiivaana ja toivottavasti vammoja välttäen. 
Taivalkoskella Rockyn haukkuun kaatui nuorehko naarashirvi, vasaton.


Kauden aloitushirvi komeaan haukkuun tämmöinen kymmenpiikkinen sonni Rockylle

Vanhavaari Tiki pääsi myös kaatojen makuun. "Komeasarvinen" sonni pitkän työn päätteeksi sai kuulan niskaansa.

Jatkossa jahtia käydään mm. Jalasjärvellä, Utsjoella, Pohjois-Savossa ja ehkäpä Keski-Suomessakin. 



perjantai 4. syyskuuta 2015

Ruotsin jahtia

Sikoja, saksanhirviä - ei ole!!!


Suurin odotuksin naksautamme istuinvyöt kiinni Finnairin lennolla AY jotain. -5 minuuttia ja olemme jo Arlandan lentokentällä. Hienoja nämä supernopeat lentokoneet. 
Aselaukut saamme virkailijan avustuksella näppärästi mukaamme ja sitten etsimään Hertsin toimipistettä saadaksemme alle jonkinlainen kulkuneuvo. "Du körä bussen och lycka till"tai jotain sinnepäin. 
No ei se auto ollut, vaan joku foorti. Siihen kuitenkin mahtui neljän miehen matkalaukut ja aselaukut. Jäi vielä äijillekin tilaa.
Nykyajan gepseillä pääsee jopa Ruotsissa lentokentältä moottoritielle ja siitä kohti Våsteroosia. Pidimme ripeää tahtia, sillä tarkoituksemme oli päästä ajoissa kämpille Frövi Gård nimiseen paikkaan ja illaksi sikakytikselle. Jahti-into oli kova pitkän lohikesän jälkeen ja mikäpä olisi parempi kuin avata jahtikausi sikakaadolla, eikä millään kyyhkysenräähkällä tai tavirievulla.
Våsteroosissa kävimme pikakaupassa ja voin ihmetellä miten naiset saavat yhden kassillisen ostoksiin käytettyä aikaa tuntikausia. Meillä tuli viisi kassia täyteen alle puolessa tunnissa. Lihaa, makkaraa, leipää, kaljaa, pekonia, munia jne.
Sitten vielä parikymmentä kilometriä, mutta joku paikallinen meinasi olla esteenä meidän jahti-illalle. Oli nimittäin motarin suu tukossa kun sinisiä valoja välähteli ja tie tukossa. Lienee joku isompi äksidentti sattunut. Mutta elähän huoli. Gepsi osasi kertoa jo tästä sitsueissönistä ja kertoi kiertotien meille. Ja taas foorti lauloi ja matka taittui. 
Skultunassa kävimme imaisessa ketapit naamarin ison tuopposen kera. Se mitään olutta ollut, jotain norlants kullia imaisimme. Mietoakin vielä, vaikka kyselin kyyppäriltä hieman vahvempaa. Ruotsi on outo maa oluen suhteen. 
Mahat, vaan ei pää, täynnä kurautimme kämpän pihaan ja roudasimme kamat huoneeseen nopeammin kuin roudarit keekin keikalla. Jahtivaatteet päälle, etukäteinen kaatoryyppi jääkerinmaisterista ja Sulon (paikallinen oppaamme) kyydissä pellonreunaan. 
Sikoja ja saksanhirviä oli alkuviikosta nähty (me olimme viikonlopun jahdissa) pelloilla sakeasti, joten toiveet olivat korkealla. 

Pellossa näkyy sikojen tekemiä tuhoja.
Tarkoituksemme oli siis istua pellonreunassa ja odottaa metsistä pelloille ruokailemaan tulevaa riistaa. Neljä miestä soviteltiin sopivin välimatkoin ja napakka istuminen sai alkaa.
Jonkin verran tilannetta häiritsi pelloilta metsään päin käynyt, mielettömän kova tuuli. Näinköhän eläimet tulevat peltoon kun hajumme painuvat suoraan eläinten nokkaan ja muutenkin niiden herkät korvat eivät voi aistia vaarojen ääniä. 
No toivoimme ettei näin olisi, mutta näin se kuitenkin oli. Ja jokaisena kolmena iltana sama homma. Tuuli kävi metsään ja vasta oikein pimeällä tyyntyi. Silloin kun ei enää oikein jaksanut istua ja eikä nähnytkään pellossa möyriviä eläimiä. 
Ainoat eläimet, mitä näimme pelloilla olivat kauriit, mutta ne eivät olleet vielä laillista riistaa. Harmi sinänsä, sillä kyllähän kauriinpaisti olisi maistunut makialta. 
Kauriit tulivat peltoon jo valoisan aikaan.

Viikonloppu meni siis katsellessa kauriita ja odottaessa oikeita eläimiä tuleviksi tähtäimiin. 
Yhden illan passipaikka oli arpoontunut minulle ison aukon luota. Eläinten kulkureitin varrelta. Vuoan eipä tullunna mitään taaskaan.
Täysikuu, ei varmaan paras kyttäyksen valonlähde. Eläimet tietävät olla vieläkin varovaisempia

Emme siis saaneet päätäkään saaliiksi, mutta olihan se reissu kokemuksena, yksi monista. Joskus pitää tehdä tyhjiäkin reissuja, ettei ylpisty liikaa.

Yhtenä iltana pääsimme ihailemaan upeita revontulia ja pakkohan oli pienet pönökuvat ottaa. 
Aamuisin kävimme pienet kävelylenkit metsäteitä pitkin, jos vaikka aamuvirkkuja eläimiä olisi eksynyt kulkemaan sopivia reittejä. Ei ollut ei. 
Ehkäpä joulukuussa käväisemme uudestaan, ja vielä paremmalla tuurilla. 





tiistai 1. syyskuuta 2015

Hirveetä haukkumista

Hirvitreenit käynnissä - hirviä näkyy

Syksy on saanut ja minäkin. Nimittäin kuulla hirvihaukkua komiasti. Nähtykin on hirviä, viime torstaiaamuna turhankin läheltä Varkauden tien varressa. No onneksi on hyvät valot ja nopea jarrujalka. Sitä en kerro, piirtyikö jarrutusjäljet alushousuihin saakka.
Rocky on saanut metsää kivasti ja hirviäkin on löytynyt. 
Elokuun 22 päivä työskentelyä. Pitkän jäljen päästä löytö ja hieman haukkua kunnes hirvet säikähtivät ajokoiramiehiä ja sitten koira tienylityksestä kiinni. 

Olemme lähteneet syksyn treeneissä siitä liikkeelle että pitkiä haukkuja ei pyritä tekemään, vaan enemmän juoksua. Kylmää hakua ja sitten jos ja kun hirvi löytyy, niin hieman haukkua ja karkkoja. Näin saadaan koiralle kuntoa kasvatettua, sillä haukkuahan Rocky osaa ja intoa on metsästää. Etsitään se juoksukunto kohdalleen, niin karkoissa hirvet eivät karkaa ja varmuus lisääntyy.
Viime yönä haukkuaikaakin tuli kun koiraa ei saanut aiemmin pois. Tosin tuli niitä kilometrejä, joten treeni oli erittäin hyvä. Rocky sai nauttia siitä mistä se tykkää. Hirvi oli erittäin levoton, mullikka, ja siksi siirtyvää haukkua tuli mittariin. No vauhdit olivat 2-3 km/h, joten melkoista hissutteluahan se on ollut. 
Tästä jatketaan lepopäivällä ja torstaina uudelleen metsään. Pyrin kolmesti viikossa käyttämään sellaisilla alueilla, missä ei tiettävästi hirviä ole. Tässäkin koira vaan tahtoi hirven löytää ja laajensi hakua melkoisesti. 16,9 km oli hakumatka kunnes hirvi löytyi.