Pilvinen aamu ja pientä souduntynkää kävin harjoittamassa Sirmassa. Eilinen Musta Tohtori sai luvan jatkaa siimassa ja yhteen siimaan laitoin toisenlaisen Tohtorin, vai liekö vasta lisenssiaatti. Mutta kuitenkin mustarunko, hopeapunainen kierre ja siivessä sitä sun tätä.
No siihen nappasi koskenniskalta kala, joka painoi 1,520 kg
Vetäisin kalan rannalle ja kopaisin uuden laskun koskesta. Ei ole moneen päivään itse koskesta kala napannut eikä se napannut nytkään.
Joku naksahti päässä ja päätin ajaa Suvikoskeen. En ole Alaskan reissun jälkeen Suvikoskea kalastanut, mutta nytpä se tuli tehtyä. Sain perhot uimaan ja en kovin montaa lierautusta ehtinyt tehdä kun Musta Tohtori aloitti työnsä. Vavasta näin heti, ettei titti ainakaan siellä ravistele. Mutta jätetään taas löpinät ja katsotaan videolta miten siinä lopulta kävi.
Kalaa pomppi aamulla jälleen melkoisesti pinnassa. Mitä lienee tapahtunut pinnan alla.
Musta Tohtori ja lohi 6,370 kg
Yllätys yllätys.
Tuo isompi kala oli rimpuillut ilmeisesti verkossa tai lohirysässä tai vastaavassa. Tuommoista jälkeä oli sisällä ja ulkopuolella näkyy selkeät vammat myöskin. Mikähän tuohon olisi voinut käydä. Onhan se voinut tietenkin uida kivikkoon ja särkeä ittensä siellä. Leikkasin reilusti tuosta ympäriltä pois ja muuten liha on aivan priimaa. Kyllä koirille kelpaa.
Mutta nyt mennään videoihin.
Sateita kävi jokilaaksossa ja ilmeisesti yläjuoksulla satoi vähän paremmin. Vesi nimittäin kääntyi nousuun ja aamulla viideltä olin reippaana joella.
Ensimmäisen laskun tein perinteisesti kojamovaapuilla, mutta eipähän olleet isot herrat iskutuulella.
Sen sijaan pienempää kalaa pomppi kovastikin koskenniskalla ja suvannolla. Siirryin sitten perhohommiin, varsinkin kun potsipoika eli -tyttö toi eilen uusia perhoisia käyttööni.
Testiperhoista laitoin Mustan Tohtorin ja jonkin violetin ja kaksi muuta perhoa sai olla viikonlopun voittaneesta nelikosta. Eli Tonin Toimiva ja hieman samanlainen mutta erilainen.
Kollipojat siinä kalliolla paistattelevat
Ensimmäinen lasku eteni ilman tärppejä kosken ohi aina Maggasuvantoon asti, mutta sitten Musta Tohtori maistui titille. Tosin ensin luulin että siellä on harjus kun vavankärki vain vähän väpätti. Oli napannut perhon syvälle kurkkuun ja koetti vain uida veneen vauhdissa.
No videolta nähdään tämäkin episodi facebookin puolelta.
Musta Tohtori ja titti 1,975 kg.
Pistin kalan säkkiin ja ajoin koskenniskalle. Sain perhot kaikki uimaan ja niinpäs tuttua Tonin Toimivaa vietiin rivakasti. Vetelin veneen rantaan ja hoitelin väsytyksen kuntoon. Videolla nähdään hieman taistelua kalan kanssa.
Tonin Toimiva eli kuudes kala, painoa 2,910 kg
Nakkasin kalan säkkiin ja vetäisin veneen taas takaisin niskalle. Perhot uimaan ja kohti koskea. Koskesta ei taaskaan mitään ja sivahutin veneen matalikon yli Maggasuvantoon. Ja samassa kohdassa kuin titin kanssa, samaa Tohtoria nakerrettiin taas. Mitäpä tässä runoilemaan, katsotaan videolta tämäkin.
Täinen pikkujalka (eurojalka) ja painoa 2,685 kg. Musta Tohtori kurkussa tälläkin.
Näiden kolmen kalan jälkeen olikin hyvä lähteä kotiin. Varsinkin kun jossain välissä nitkautin selkäni pahemman kerran. Nyt tässä ollaan köpöukkona ja toivotaan että jospa se vertyisi illaksi sen verran, että voisi käydä kiusaamassa ukkoherroja. Eihän sieltä mitään tule, mutta olkoon vaikka verryttelyä se soutu sitten. Näihin tuntemuksiin, nähdään taas.
Perhot ovat olleet viime päivinä pääosissa jaetta kala Oscareita. Eräs tietty perho on saanut peliaikaa melkoisesti, sillä eihän voittavaa pelaajaa laiteta vilttiin vähässä kummassa. Ja tänäkin aamuna pääsimme nuoren kalamiehen kanssa päästelemään perhoa reilun viisikiloisen lohen suusta irti. Ja pitäähän sitä kala saada kaverillekin, joten uutta laskua tekemään. Ja kuinkas ollakaan, nappasihan se juuri merestä noussut, täinen titti kiinni perhoon. Ei enää samaan, mutta melkoisen paljon samanväriseen. Joten hittiperho on löytynyt, ainakin tälle viikolle.
Ohessa hieman videopätkää tältä aamulta. Pahoittelen kuvausta, sillä kamera oli vasemmassa kädessäni ja haavi oikeassa. Yksi video on eiliseltä illalta, siinäkin taistelimme vasten aurinkoa ja kuvaus voi olla vähän sieltä tännepäin.
Tällä kuluneella viikolla on postipoika tai paremminkin meillä postityttö, tuonut perhoja kivan kasan. Antti Harju ja Toni Partanen ovat laittaneet ammattitaitonsa peliin ja työnjälki on aivan upeaa.
Toni Partasen sidoksia
Antti Harjun sidoksia
Alkuviikosta soutelin vielä ns. vanhoilla varmoilla ja kalaakin alkoi tulla veneeseen asti. Vanha tuttu KH55 perho löytyi 7,7 kg lohen suusta ja pienempien kalojen suusta sitten muutakin tuheroa.
KH55 perhosta löytyi myös ns. aurinkoversio, joka saikin tuntea melkoista kurmootusta osakseen.
Kesämallin KH55
Lyhyen ajan sisällä perhoa maisteli viisi eri lohta ja vain yksi, pahnanpohjimmainen sai koukut imuroitua sen verran tiiviisti suuhunsa, että pääsimme paistamaan tittikalaa.
Tämän aamun titti testiperholla
Ja viikko vain jatkui tärppien merkeissä, mutta välillä uudet testiperhot saivat kokea osakseen kunnon kyydityksiä. Jos nyt tittien kyydit mitään hurjia ovat, mutta onpahan tyhjän soutamisen välissä kivoja piristysruiskeita.
Hartsan perhovalikoimaan hieman
Videoista nähdään hieman tittirallia ja valokuvista hieman perhoarsenaalia. Vaappujakin on tullut välillä kokeiltua, sen isomman pojan saamiseksi. Tänään joku herrasmies kävi painamassa ruskeakuparista Nilsua, mutta ei tainnut edes suutaan aukaista. Kun kävi tökkäämässä häiritsijää. Tiedossa on muutama köllykkä, joita kohta pääsee kiusaamaan kunnolla. Ei ne mitään mahtikaloja ole, mutta lähempänä kahtakymmentä kuin kymmentä kiloa kuitenkin. Ja uskon vakaasti, että eräässä paikassa on se päälle kahdenkympin kala. Ottaako, se jää nähtäväksi.
Tänä kesänä moni suvanto on ollut melkoisen vaatimaton antamaan kalaa. En lähde tässä spekuloimaan, miksi on näin, mutta hyvin moni kokenut kalamies on oivaltanut saman asia. Lohia ei joko ole, tai ne eivät pure onkea.
Sirman suvanto on ollut erittäin vaisu omalla kohdalla, mutta mitä olen useita kalamiehiä jututtanut, niin samaa kieltä puhutaan. Ei ole napannut vain.
Sunnuntaina käväisin soudulla ja silloin perhovapaa pari kertaa taivuteltiin. Toisessa taivutuksessa päästiin jopa maistelemaan kalan pintaa paistettuna. Hyveehän se oli.
KH 55 muunnos oli tämän kalan suussa.
No eilinen ilta rauhoituksen jälkeen jatkoi sitä hiljaiseloa, mihin oli totuttu. Ammattitaitoa oli suvannolla varmasti eniten, mitä missään kohtaa joella saattoi olla. Moninkertaista lohikuningasta ja muuten lohikunkkukisassa podiumilla seisonnut souteli. Lisäksi alan taitavampia tekijöitä ja olinhan siellä minäkin, harjoittelija. Mutta eipä vaan taipuneet vavat ammattitaidosta huolimatta.
Tänä aamuna läksin koettamaan onneani tyhjälle suvannolle ja sitähän se oli sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko soutualue oli täysin tyhjä veneistä. Ei rikkonut soutajien airot tyyntä joenpintaa. Ei myöskään näkynyt lohiparvien nousupärskeitä, mutta ajattelin kuitenkin yhden laskun tehdä perhoilla ja tulla takaisin kotilieden lämpöön. Vai onkohan seiskalehti luvun alla. No kuitenkin.
Tutut ottiperhot saivat roikkua siimoissa, mitä noita vaihtamaan. Se ottaa jos ottaa.
Venerannan alapuolella, isojen kivien vieressä kävi kookas lohi, asentokala, kaksi kertaa perhojen tuntumassa mosuamassa. "Mitäs lankkukuppi tänne tulet sestomaan. Rikot vedenkalvon, häiritset kuturauhaan valmistautumista, mene puis".
Laskettelin lohen mutinoista välittämättä kuitenkin ZZ toppiin ja kun käänsin vauhdilla veneen tuttuun ottipaikkaan, niin vasemmanpuoleinen vapa vääntyi mutkalle ja räikkä pärähti soimaan kuin pahainen herätyskello kesken makeimpien unien.
No loppu näkyykin videolta, joten mitä tässä suotta jorisemaan.
Perho oli syvällä kurkussa, kuten viime kesänä saman perhon kanssa. Lohi siis vihaa tätä yli kaiken.
Kalaharri.net järjestää yhdessä verkkokauppa e-villen kanssa nuorille kalastajille (alle 15 vee) kalastuskuvakilpailun. Palkintoina on kolme haspelikelaa (olleet ERÄ -lehden testissä Jari Tuiskusen toimesta). Palkintoraatina toimiikin toimittaja Jari Tuiskunen, tuotepäällikkö Antti Matikainen verkkokauppa e-villestä ja allekirjoittanut.
Kilpailun säännöt ovat sangen yksinkertaiset. Näppää kuva mistä tahansa kalastusaiheisesta tapahtumasta. Voi olla iso tai pieni kala, maisemakuva kalareissulta, kuva kalakaverista tai ihan mistä tahansa kalastustapahtumasta. Enon viiskymppisiltä otettu kuva aamuyöstä ei ole kalastustapahtuma, vaikka ehkä siellä pilkittäisiin.
Lähetä kuva Kala-Harri Matikainen facebook -sivulle erikseen näkyvälle saitille. Tuomaristo arvioi kuvat ja valitsee kolme palkittavaa. Kuvat eivät siis välttämättä ole parasta mahdollista A -luokkaa, vaan katsomme kokonaisuutta. Lisäpisteitä tietenkin tulee runsaasta tykkäysmäärästä, joten kannattaa avata mummollekin facesivu, että pääsee tykkäämään kuvasta. Yksi kuva/kilpailija. Antakaa kuvalle myös joku nimi. Esim. perho pikkusiskon korvassa.
Ohessa valokuva palkinnoista. Kelat eivät ole täysin uusia, sillä kalastustoimittaja Tuiskunen on niitä käyttänyt kesän aikana. Yhdellä keloista on väsytelty jopa yli kuuden kilon kuha.
Nyt siis äkkiä kaivamaan iskän ja äipän vanhat tai uudet kamerat esille, ja miettimään kalastusaiheista kuvattavaa.
Kilpailun palkinnot tässä
jk. kuvan ei tarvitse olla siis huippulaadukas, vaan tärkeintä on sen kertovuus.
Kävimme maaottelun Talkeenta -joella, Clear creekin poolilla jenkkien, norjalaisten ja suomalaisten. Saattoi siinä Suomipoikaa vastaan olla vielä joitain muitakin kansalaisuuksia, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä poikamme veivät vastustajia satanolla.
Kyseessä oli tietenkin vuotuinen lohenkalastusmatka Alaskaan ja nythän se alkoi kattilassa porista oikein kunnolla. Tai kattilassa porisi perunat ja muut aineet, mutta joki porisi täynnä lohta.
Vaikka joki olisikin täynnä kalaa, ei niitä silti kaikki aivan helposti sieltä kuoki. Pitää löytää ottavat välineet ja ennen kaikkea, oltava mieletön tuuri.
Olin pari kertaa aiemmin käynyt Alaskassa, joten takataskussa oli hieman infoa mm. perhojen ja muiden vieheiden väreistä. Taisi kuitenkin olla niin, että vastustajiemme oppaat (guide, englannissa gillie) olivat vielä enemmän perillä varsinkin tämän kohteen peleistä. Meille vaan nyt sattui poolista se parempi puoli ja helkkarin paljon tuuria.
Kuvissa saattaakin vilahdella ottivieheitä, ainakin videoilla niitä näkyy.
Kalastusviikko alkoi hieman nihkeästi, sillä ensimmäisenä päivänä kovin paljoa ei kingiä, eikä muitakaan lohia näkynyt. Nautimme kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä Alaskasta ja sen alanimestä Amber. Katsokaa googlesta mitä tarkoitan.
Mutta seuraava aamu käänsi kaiken poskelleen. Kalastuspäivähän alkoi aina klo 6 ja päättyi klo 23. Joten napakkana olimme jälleen kuudelta valmiina heittämään vieheitä veteen (videoissa kellot ovat Suomen ajassa ja aikaero on 11 tuntia). Jo heti näimme punaisten sukkuloiden nousevan hiljakseen syvänreunaa ylöspäin. No se mikään syvä ollut, ihminen pääsi kahlaamalla yli. Aivan virtojen yhtymäkohdasta ei tosin kastumatta, sen pääsi Pentti poika kokemaan. "Hieman hörppäsi", kuului kommentti.
Juha pojun kingi
Ensimmäisen kalan kilpailun voitti Kikko Kåhre, sitten seurasi Pentin 14-15 kg kingi ja muuta sälää muille. Itsellekin tuli reissun pakollinen kingi ja mieli oli hyvä. Pääsin keskittymään videokuvaukseen ja tuloksia näkyykin tässä jutussa.
Panu täräytti kuitenkin pohja-ajan joka kesti aivan kisan loppuun saakka. Komea, arviolta n. 22 kg pääsi pitkän taistelun jälkeen kuvattavaksi. (lisään muitakin videoita ja kuvia sitä mukaan kun niitä tippuu käsiini muilta matkalaisilta)
Leirin vieressä virtaa pienimpi Fish Creek, johon nousee enemmälti punalohta ja siitä pääsin yhtenä päivänä kepittämään ruokakalaksi kolme punalohta (kirkasta).
Punalohet, karhusumute ja videokamera.
Ruokakalana sitä arvostetaan paikallisten toimesta todella paljon ja katosivathan nuo meidän lautasilta johonkin.
Appelsiinilla ja omenalla täytettyä punalohta, suosittelen.
Fish Creek on samalla paholaisen joki, sillä se vei minulta leukun ja kalastuspihdit. Tai ei joki vienyt, vaan viereinen "viidakko", jonne tein eräänä päivänä tutkimusmatkan. No siitä ei sen enempää, inside juttuja juu nou.
Päästän teidät nyt lukemaan tätä alkua ja katsomaan hienoja videoita. Lisää tarinaa tulee kunhan muisti palailee pätkittäin, eli saadaan muistikortteja pojilta.
Matkalla oli mukana muuten Kikko ja Tom Kåhre (isäntämme), Panu "Fat hobitti" Kähärä, Juha "Poju" Pirhonen, Pentti "Puntti" Pennanen, Mikko Luomanen, Mika "Böbi Määrli" Viljamäki ja Lasse "Seitinohut" Piira sekä allekirjoittanut.
Nyt on vapaata soutelua perjantaihin saakka, joten valitsin perhorasioista sellaisia perhoja, joille ei peliaikaa ole vielä löytynyt.
Kyseisestä satsista laitetaan keliin sopivat neljä perhoa perään ja pääasiallisin testivesi on Sirmankoski. Ehkä uitan myös Suvikoskessa, riippuen joella olevasta tyhjästä tilasta.
Kalatavoite on tälle kesälle saatu, joten nyt on aikaa tehdä tämmöisiä testejä. Alaskan matkan jälkeen tehdään sitten lisää näitä testejä. Elokuun alussa koetetaan vielä tehdä yksi vaapputesti ja kalastus osaltani loppuu 18.8.
Miksi sitten näitä testejä täytyy tehdä? Jokainen mielellään laittaa kerta toisensa jälkeen sen ottavimman setin, sillä lohta on saatava. Vaikka julkisesti kerrotaankin, että maisemia tänne tullaan katsomaan. Miksi sitten valkataan vuodesta toiseen ne luottovehkeet, jos se lohi ei olekaan ensisijainen tavoite? Minä olen nuo maisemat muutamaan otteeseen nähnyt ja lohiakin saanut. Joten voin rauhassa laitella perään vaikka kenkälusikoita. Kun näitä testaillaan, niin samalla perhonsitojat saavat lisää uskomusta omiin sidoksiin (minä en siis ole sitonut yhtään perhoa) ja ehkä noista löytyy jollekin se vuosikymmenen kone. Joka vuosi kuitenkin nousee esille joku erinomainen perho. Viime kesänä se oli K-H 55 perho (sain 55 vee lahjaksi), jolla kaloja tuli näihin aikoihin erinomaisesti. Nyt joen lohitilanne on kuitenkin paljon vaikeampi, joten on aikaa testata perhoja huonossa lohitilanteessa.