Onhan tämä ollut kummallinen lohikesä. Toiset saa ja toisille annetaan. Kaikki eivät tietenkään aina saa.
Omalla kohdalla on kalat kiertäneet hieman liian kaukaa veneestä. Tärppikeittoa on syöty viikon verran. Sokerina pohjalla oli "Pöyhösen" spurtti, joka meinasi katkaista selkärangan uutteralta soutajalta.
Meille kaverin kanssa tarttui mahtilohi kiinni Väyläniemestä ja hetkessä katosi siimaa rullalta sen 100 meetriä, minkä Markus Pöyhönen aikoinaan kipaisi Suomen toiseksi nopeimmalla ajalla. Siitä ristimme kojamon "Pöyhöseksi". Täydestä vedosta se sitten irtosi.
Balsamia haavoille ja lastaa selkärankaan antoi kuitenkin KH55 perhoon napannut kirkas ja väkivahva lohi, jonka vääntöä ylläolevista videoista pääsee katsomaan.
Ryssänlohia, eli kyttyrälohta eli Pink Salmonia ovat paikkapaikoin kalastajat saaneet paljon. Mikäli tuo tuttavuus kiinnostaa, niin nakkaa perhot viistämään matalien karikoiden päältä ja saat koukkuusi varsin hyvänmakuisen lohen.
Nyt alkaa lohimiehelle hyvät ajat. Vesi viilenee ja pitkään jatkunut lasku pysähtyy. Ehkä tulevat sateet jopa nostavat vedenpintaa hieman. Tällöin suvannonvaihtajat lähtevät liikkeelle ja uutta kalaa voi jokeen vielä tulla hyvinkin. Ehkäpä ne kadoksissa olleet titit saapuvat vasta nyt jokeen. Sillä erittäin vähän on tittejä Tenossa tällä hetkellä.
Näillä ropinoilla mennään, katsotaan kuinka meidän kunnon miesten ja naisten käy tässä taistossa.
jk. odotahan vain "Pöyhönen", otit varaslähdön ja seuraavasta tulee punainen kortti.
Kuluva kesä tullaan varmaan muistamaan 2000 -luvun tähänastisista kesistä hurjimpana suurlohien suhteen. Joelta kuuluu mahtavia uutisia +20 kg kaloista ja mitähän vielä edessä on, sillä ne kaikkein suurimmat eivät ole vielä aktivoituneet.
Kaikki suurlohet ovat olleet kirkkaita nousukaloja ja kun heinäkuu kääntyy elokuuksi, voidaan odottaa kenties sen 30 kg rajapyykin ylitystä. Tai lähelle ainakin.
Omalla kohdalla kesä on mennyt todella vähillä souduilla. Lisäksi kautta katkaisi Alaskan matka, josta myöhemmin tänne juttu.
Pääsin kuitenkin pelastamaan päivää ennen Alaskaan lähtöä tämänkin kesäni suurlohella. Vetouistelu -lehden päätoimittaja Jukka Jyräs tahtoi tulla tekemään minusta!? juttua lehteen ja tarkoitus oli hieman käydä soutamassakin.
No tässä tapauksessa se hieman on varsin osuva ilmaisu, sillä ehdimme soutaa n. 10 minuuttia, kun Lohduttaja -perhoon nappasi kala. Jukka väitteli tehokkaasti siimasta kalan kanssa ja minä koetin hosua airoilla veteen, kun 11 kk ikäinen Lapinkoira tahtoi nuolla naamaani ja tehdä leikkihommia kanssani.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta enempää en asiasta vielä kerro. Lukekaa se ensin Vetouistelu -lehden syyskuun numerosta. Laitellaan sitten tänne lisää kuvia ja tarinaa.
Alaskasta kotiin
Alaskasta en myöskään tässä kerro enempää, olen luvannut kirjoittaa matkaraportin em. Vetouistelu -lehteen, joten kuitataan sen verran vain, että elossa päästiin kotiin ja nyt tätäkin kirjoittelen klo 3 aikaan aamuyöstä. Kön ei nukuta enää.
Kotimatka oli varsin hurja, matkustusta tuli samoilla silmillä 39 tuntia. Ajelin nimittäin lentojen jälkeen etelästä vielä yötä myöten kotosalle ja nyt tässä koetetaan palautella kehoa Suomen aikaan.
Kävin kuitenkin kotiin tultua pienen soutulenkin ja nyt meni peräti 15 minuuttia kun vapa taipui. Pirteä 2,565 kg sivujoen jalka (tutkijan arvio) nappasi Maka68 testivaappuun, joten se testaus alkoi hyvin. Vähän tuon kalan jälkeen sain samalla vaapulla kookkaan harjuksen, jonka nakkasin takaisin jokeen.
Seuraavana päivänä käväisin soutelemassa lukuisia testivaappuja uitellen ja kahdesti taipui vapa, mutta molemmilla kerroilla lohi vei pitemmän korren. Ei kuitenkaan vaappua, vaan väänteli muuten itsensä irti.
Lohta joessa kuitenkin on erittäin paljon. Ympäriltä kavereilta kuultuna Alaskanreissuni aikana oli lohi ollut hurjalla otilla. Esim. tuosta linkistä löytyy mukavaa luettavaa lohiviikoista, https://rodfishers.blog/
Lupia tuntuisi löytyvän vielä näille lopuille lohipäiville, joten jos koskaan et ole lohta saanut vapavälinein, nyt siihen saattaisi olla hyvätkin mahdollisuudet. Tervetuloa Tenolle.
Tänä kesänä on mennyt makkaraa muutama kilo rantanuotiolla. Joella ei ole ollut ruuhkaa, mutta silti on ollut aikaa hiljentyä makkaranpaistoon. Syynä on Sirmassa ollut heikko lohenotti eli "syönti". Vaikka joessa ollessaan lohi ei syö, moni kalastaja puhuu syönnistä. "Syökö lohi vaappua vai perhoa?". "Ei syö lohi nyt, tuli soudettua turhaan".
Niinpä niin, eihän se syö, vaikka "syökin".
Omalta kohdalta lohenkalastus on ollut varsin vähäistä, sillä jotenkin polte lohensoutuun puuttuu. Osana varmaan edellisessä kirjoituksessa kerrotut asiat, mutta onhan tätä tullut 25 kesää jo tehtyä ja joki on antanut sellaiset kalat, etten varmaan voi koskaan niitä ylittää. Ja kun urheiluaikoinakin piti hommassa olla haastetta, niin nyt noiden ennätysten parantaminen on sen verran ylivoimasta, että olen antanut haasteelle periksi. Tai sitten en, ehkä odotan vain hetkeä iskeä.
No Rautu-Reiskan kanssa olemme hieman soudelleet ja kalaakin on tullut. Reiska oli hankkinut kolme, erittäin hankalaa lupaa ja jokaisella luvalla saimme kalan. Eikös se ole aivan riittävä saldo.
Lohta on syöty, tai paremminkin sisäfilettä eli ruotoja paisteltu. Joululohitarpeet on vakuumoitu ja pakastettu, joten nyt vain soudellaan kavereiden ja omaksi iloksi.
Lohta on joessa runsaasti, samoin vettä. Välillä sen lohen tavoittaminen on vaikeaa, mutta kun kala liikahtaa, vapa taipuu.
Joessa näkyy olevan vielä taimentakin, sillä Reiska pääsi väsyttämään 2,5 kg taimenta, joka nappasi perhoon! Sirmassa Tittirännissä.
Edelleen jokivarressa puhutaan nousevista lohiparvista, mutta näiden vuosikymmenten aikana en ole päässyt lohiparvea joessa näkemään.
Tästä hyvä esimerkki oli torstaipäivä kun siirsimme veneen Sirmasta Alaniemelään. Kiitos Urho Pieski myötämielisyydestä, että saan vierailla rannassasi. Kyseistä Alaniemelän Lomamökit -matkailuyritystä voinkin suositella varauksettomasti palvelevana yrityksenä. Kun vielä ajatuksemme paikkakunnan asioista menevät yhteen, hienoa on että homma toimii.
No veneensiirtoreissulla pysähdyimme soutamaan Lohisuvantoa ja eräs paikallinen Lohimies isolla kirjaimella kertoi lohiparven nousevan jokeen. No innolla Reiskan kanssa läksimme laskulle, jospa meillekin siitä parvesta heruisi lohi.
No parvea ei nähty, mutta Tuutiossa (suomeksi) lohi nappasi Huuskimus -vaapun suuhunsa ja siitä nähdään pientä äksöniä oheisella videolla.
Reiska vääntää kutosen kanssa.
Oliko tuo kala sitten parven etuosasta, keskeltä vai häntäjoukoista, se jäi edelleen arvoitukseksi. Mutta näimmepä ainakin yhden lohen parven, jonka sisäistimme veneeseen.
Eilen illalla soudin 23 asti Mikko Virtasen kanssa ja emme nähneet yhtään parvea. Joten saldona puhdas nolla. Tänä aamuna kello soitti 3.30 ja soutu jatkui upeassa kelissä, 2,5 asteen lämpötilassa. Soudimme nätisti ja puhtaasti 8.00 asti, joten lounaaksi oli omalla kohdalla jauhelihakastiketta, mutta Reiska paisteli itselleen eilisen lohenruotoja ja kiskoi niitä antaumuksella. Eikun anteeksi, sisäfilettä tietenkin.
Näillä näpyttimillä mennään nyt loppuviikko ja maanantaina eräs lehtimies saapuu veneeseeni tarkoituksena tehdä minusta lehtijuttu. Mitähän minustakin on kirjoittamista. No selviää sitten joskus.
Lohta on joessa, etsikää ja teille annetaan. Helppoa se ei ole, mutta kalat ovat isojakin. Kivaa keskikesään, katsotaan palaanko tänne vielä ennen Alaskanmatkaa.
Ensin täytyy pyytää anteeksi, etten ole aktiivisesti kirjoittanut tänne oikeastaan mitään. Elämässä on monenlaisia tuulia ja alkukesästä ne ovat olleet vasten naamaa.
Muistisairaus on edennyt väärään suuntaan, mutta kun muistaisi minne. No koetetaan vielä vähän huumorilla, ennen kuin unohdan, mitä sekin on.
Lisäksi olen juossut lääkärillä mahavaivojen kanssa ja letkuja on nielty kahden kehossa olevan aukon kautta. Ensin alapäästä ja sitten yläpäästä. En vaan muista, vaihdettiinko letkua välillä.
Kalassa eli lohta soutamassa olen käynyt mestarillisen vähän. Tenolla lohenkalastus tuli aloitettua juhannuksen jälkeen maanantaina enemmän tosissaan.
Naaraslohi oli 12,460 kg ja 112 cm pitkä.
Eli eilen. Kovassa sateessa ja tuulessa Rautu-Reiskan kanssa saimme pikkulohen tarttumaan vaappuun Ylä-Peurassa, mutta hypyssä se irtosi. Sitten taisteltiin joku tunti tuulta vastaan ja lopulta järki voitti. Uni ei taaskaan, joten muutama tunti pyörimistä, painajaisia ja sitten takaisin joelle.
Siinä aamuviiden maissa rävähti eilisen vaapun vapa melkoisen mutkalle ja Reiska pääsi vääntämään. Voimakas lohi pisti kampoihin aivan loppuun saakka, mutta vaappu oli hyvin kiinni ja pääsin sijoittamaan nostokoukun tavalliseen tapaan aivan väärään kohtaan.
Rautu-Reiska ja tyttölohi
Siihen oli kiva lopettaa ja tässä suunnitellaan nyt uutta iskua joelle. Joelle, josta on tänä kesänä harvat kalamiehet saaneet verraten kookkaita mörssäreitä. Useita yli 20 kg lohia sekä karmea nippu siitä hieman pienempiä. Tittejäkin on jo nähty ja joitain ovat kalamiehet saaneet. Perhoilla ja vaapuilla.
Sopivia värejä vaapuissa ovat olleet vihreäpunakeltaoranssi -sävyiset. Perhoista en oikein osaa sanoa kuin Kojamon Optio -perhon, joka on vedenväriin nähden varsin kelpo sutti. Oma perhokokeilu antoi KHFT (Kala-Harri Fishing Team) perhoon pari osumaa. Toinen tärppi ja toinen talvikko.
Tämän viikon soutelen Tenolla ja sitten on vuorossa tuttuun tapaan Alaskanreissu. Jospa sieltä nyt räpsähtäisi se +30 kg kingi. Viikolla oli saatu tulevan leirimme luota 35 kg kingi eli kuningaslohi. Sellaista odotellessa kuulumisiin. jk. koetan voimien mukaan jotain raapustaa tännekin.
Vänkäri vaappu pinkkinä tuntui olevan alkuviikon väri
Kaukaa on pitkä matka kohti tulevaisuutta. Itse olen taivaltanut 25 vuotta lohen mukana. Niistä 13 viimeisintä Utsjoella vakituisesti asuen. Mutta siitä ei enempää, sillä vaiherikkaita vuosia kuvaamaan ei riittäisi Päätalon Iijoki -sarjan verran sivuja.
Mutta mitäpä tulevaisuus tuo tullessaan. Tenon suhteen, minkäs muunkaan. Jos tietäisin, saattaisin sillä tahkota jonniiverran rahhoo vaikkapa. Tuli tuota savvoo pari sannoo, kun väittävät somessa minua kovin savolaiseksi. Vaikka päivääkään en ole savossa ollut kirjoilla. Lienen kuitenkin pesunkestävä karjalainen, karjalanpoikii siis.
Mitä Tenolle kuuluu? Kesä näyttää lopputuloksen ja uskon että joki virtailee tämänkin kesän jälkeen uomassaan samaan tapaan. Eli Tenolle kuuluu siis ihan hyvää. No mitäs lohelle kuuluu? Uskoisin sillekin kuuluvan erittäin hyvää, kuten tähänkin saakka. Tenossa on ollut lohta aina varsin hyvin ja varsinkin muutamat kesät taaksepäin ovat olleet kovinkin hyviä lohikesiä. Ainakin itselle ja tietojeni mukaan monelle muullekin. Kaikille ei tietenkään koskaan. Joka kesä joku jää ilman lohta, sehän on selvää.
Tänä kesänä ilman lohta jäävät ne, jotka ikäänkuin "kostoksi" jättivät luvat ostamatta. Vaikka tätäkin kirjoittaessa lupia on saatavilla vaikka kuinka. Tuo kostoisku saattaa olla hyväksikin, sillä uskon niiden olleen juurikin niitä kalastajia, jotka eivät ole sopeutuneet joelle, vaan keksivät jatkuvasti omia sääntöjään ja käyttäytyvät paikallisia kohtaan hyvinkin ylimielisesti. Näin olen pienessä päässäni pähkäillyt, selvinpäin. Sillä sitähän te kysyitte. Taasko se kännissä raapii onnetonta tekstiä kasaan. Ei raavi, ei minunkaan taidot riitä siihen, mihin moni kulttuurikirjailija on kyennyt. Pikkupäissään kirjoittavat kriitikoiden ylistämää proosaa.
Mutta nämä protestoijat joutavatkin jättää Tenon väliin. Tilalle tulee varmaan sellaisia kalastajia, jotka ovat intohimoisia kalastajia, mutta järkevällä tavalla.
Sitten kysytään, kuinka kunta voi ja matkailuyrittäjät täällä. Jos siihenkin osaisin vastata oikein, olisin miljonääri. Saatan heittää kenttään omia arvioita, olkoon ne lähellä tai kaukaa. Hetkinen, telkkarissa rääkyy joku pentu, täytyy kääntää kanavaa. Mitähän ne sitä rääkkää.
No niin, rauha palasi kaksiooni. Eli siis kunta. Tässä se autioituvana nököttää nelostien päässä. Palvelut vähenevät kun ei ole rahaa. Väki vähenee kun nuoret lähtevät ja vanhukset myöskin. Molemmat vaan eri suuntiin.
Matkailuyrittäjät ovat niin ikään kovilla. Pudotuspelit ovat alkaneet ja vain laadukasta palvelua, ihmisystävällisyyttä (myös muualta tulleita kohtaan) ja joustavuutta tarjoavat yritykset voivat kenties välttää valojen sammuttamiselta. Sekään ei ole kirkossa kuulutettua. Kun matkailijat vähenee, vähenee se kassavirtakin, vaikka Tenossa vettä riittäisikin.
Kunnan oma väki ei pysty ylläpitämään kuntaa ja valtiolta ei riitä rahat kuin toisenvärisille. Niille sitten sitäkin runsaskätisemmin.
No tämä kesä katsotaan mitä tuleman pitää. Käykö niin että Pulmanginperältä viimeisenä lähteä naksauttaa päävirtakytkimestä virrat pois ja laittaa Petsikolla puomin lukkoon. Vai onko tästä ahdingosta löytymässä joku uusi nousu, jota vielä ei tiedetä. Kun ollaan syyskuussa, saanemme siihen varmaan jonkinlaisia vastauksia. Kauppias kuitenkin toiveikkaana täyttää kaupanhyllyjä, joten ruoka riittää ainakin, mikäli ei ahmita. Kaikki muu on korkeemmas kärees.
Tenosta ei ole vieläkään jäät lähteneet. Vuosi sitten tähän aikaan joella oli jo kalastajia vaikka kuinka ja kalaakin tuli saaliiksi.