Lohi ei syö, lohta syödään
Tänä kesänä on mennyt makkaraa muutama kilo rantanuotiolla. Joella ei ole ollut ruuhkaa, mutta silti on ollut aikaa hiljentyä makkaranpaistoon. Syynä on Sirmassa ollut heikko lohenotti eli "syönti". Vaikka joessa ollessaan lohi ei syö, moni kalastaja puhuu syönnistä. "Syökö lohi vaappua vai perhoa?". "Ei syö lohi nyt, tuli soudettua turhaan".
Niinpä niin, eihän se syö, vaikka "syökin".
Omalta kohdalta lohenkalastus on ollut varsin vähäistä, sillä jotenkin polte lohensoutuun puuttuu. Osana varmaan edellisessä kirjoituksessa kerrotut asiat, mutta onhan tätä tullut 25 kesää jo tehtyä ja joki on antanut sellaiset kalat, etten varmaan voi koskaan niitä ylittää. Ja kun urheiluaikoinakin piti hommassa olla haastetta, niin nyt noiden ennätysten parantaminen on sen verran ylivoimasta, että olen antanut haasteelle periksi. Tai sitten en, ehkä odotan vain hetkeä iskeä.
No Rautu-Reiskan kanssa olemme hieman soudelleet ja kalaakin on tullut. Reiska oli hankkinut kolme, erittäin hankalaa lupaa ja jokaisella luvalla saimme kalan. Eikös se ole aivan riittävä saldo.
Lohta on syöty, tai paremminkin sisäfilettä eli ruotoja paisteltu. Joululohitarpeet on vakuumoitu ja pakastettu, joten nyt vain soudellaan kavereiden ja omaksi iloksi.
Lohta on joessa runsaasti, samoin vettä. Välillä sen lohen tavoittaminen on vaikeaa, mutta kun kala liikahtaa, vapa taipuu.
Joessa näkyy olevan vielä taimentakin, sillä Reiska pääsi väsyttämään 2,5 kg taimenta, joka nappasi perhoon! Sirmassa Tittirännissä.
Edelleen jokivarressa puhutaan nousevista lohiparvista, mutta näiden vuosikymmenten aikana en ole päässyt lohiparvea joessa näkemään.
Tästä hyvä esimerkki oli torstaipäivä kun siirsimme veneen Sirmasta Alaniemelään. Kiitos Urho Pieski myötämielisyydestä, että saan vierailla rannassasi. Kyseistä Alaniemelän Lomamökit -matkailuyritystä voinkin suositella varauksettomasti palvelevana yrityksenä. Kun vielä ajatuksemme paikkakunnan asioista menevät yhteen, hienoa on että homma toimii.
No veneensiirtoreissulla pysähdyimme soutamaan Lohisuvantoa ja eräs paikallinen Lohimies isolla kirjaimella kertoi lohiparven nousevan jokeen. No innolla Reiskan kanssa läksimme laskulle, jospa meillekin siitä parvesta heruisi lohi.
No parvea ei nähty, mutta Tuutiossa (suomeksi) lohi nappasi Huuskimus -vaapun suuhunsa ja siitä nähdään pientä äksöniä oheisella videolla.
Reiska vääntää kutosen kanssa.
Oliko tuo kala sitten parven etuosasta, keskeltä vai häntäjoukoista, se jäi edelleen arvoitukseksi. Mutta näimmepä ainakin yhden lohen parven, jonka sisäistimme veneeseen.
Eilen illalla soudin 23 asti Mikko Virtasen kanssa ja emme nähneet yhtään parvea. Joten saldona puhdas nolla. Tänä aamuna kello soitti 3.30 ja soutu jatkui upeassa kelissä, 2,5 asteen lämpötilassa. Soudimme nätisti ja puhtaasti 8.00 asti, joten lounaaksi oli omalla kohdalla jauhelihakastiketta, mutta Reiska paisteli itselleen eilisen lohenruotoja ja kiskoi niitä antaumuksella. Eikun anteeksi, sisäfilettä tietenkin.
Näillä näpyttimillä mennään nyt loppuviikko ja maanantaina eräs lehtimies saapuu veneeseeni tarkoituksena tehdä minusta lehtijuttu. Mitähän minustakin on kirjoittamista. No selviää sitten joskus.
Lohta on joessa, etsikää ja teille annetaan. Helppoa se ei ole, mutta kalat ovat isojakin. Kivaa keskikesään, katsotaan palaanko tänne vielä ennen Alaskanmatkaa.
Huuskimus -vaappu kelpasi nätille 6 kg lohelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti