Tittiä nousee??

Vaappu pelaa, perhot toimivat

Näin heti alkuun kuitenkin ilmoitan, ettei näillä sivuilla roikkuminen ole mikään pakkopulla. Viikottain kävijöitä on yli 10.000 ja jos pari ääliötä pahoittaa mielensä kirjoitustavastani, en aio muuttaa tyyliä kyllä mitenkään. Jatkan samaa rataa jatkossakin, joten parempi pysyä ihanilla kotisivuilla, joita netti on täynnä. Nämä eivät ole mielistelysivut, ei ole tällä iällä tarve miellyttää ketään. Jos lohijutut, lohivideot ja kuvat Tenolta miellyttää kuitenkin joitakin, pyydän anteeksi. 

Toinen seikka on se, että näillä sivuilla ei käsitellä kuvia ja tietoja suuntaan eli toiseen. Kaikki ovat faktaa, vaikka kuinka sitä yritetään muuksi netin ihmeellisessä maailmassa muuttaa. Kun en jaksa miellyttää, en viitti kylläkään valehdella. 

Uusi kalastusviikko alkoi tärpeillä

Viime viikko oli varsin huima viikko. 11 kalaa oli kokonaissaldo ja karanneita nolla. Kalat ottivat perhot halukkaasti suuhunsa, aina kurkkuun asti. Näki että löytyi vihatut perhot.

Nyt maanantaina saimme maistella pitkästä aikaa tärppikeittoa ja jäimme ilman kalaa. No nälkään emme kuolleet, makkaraa löytyi kaapista ja Annukan grilliltä hampurilaisia. Niillä kalamies pärjää kyllä.

Tänään tiistaina heräsin aamulla kolmelta ja läksimpä sitten joelle. Ulkona oli melkoisen viileää, lämpömittari kyykkäsi +4 asteen lukemat. Jos eilen jokivesi oli +17, niin aamulla +15, enkä puhu merisään vedenkorkeudesta, vaan lämpötilasta.

Sirma on aivan tyhjä veneistä ja keli tyyni. Sitaisin neljä vaappua sen ison toivossa siimoihin. Tuttuja kamppeita kojamolle. 

Pääsin ilman havaintoja Sirmankoskeen, jossa patomontussa perävapa vääntyi mutkalle. No niin, olihan siellä kojamo, sillä kala jäi paikoilleen ja mietin että iso poika jäi jurnuttamaan.

Keräsin muut pois ja sitten kalavapa käteen. Pinnassa räiskähti titti, mutta vihainen sellainen. Nuori kolli oli suuttunut hullusti keikkuvaan KAP -vaappuun, vaappuun jolla olen saanut useita helkkarin isoja kojamoita. 

Jokatapauksessa kala oli tällekin viikolle saatu. En jatkanut soutua vaapuilla sillä veneitä alkoi tulla alhaalta kalastamaan Sirmaa ja usein käy niin että liikkeellä olevat kojamot painuvat takaisin monttuihinsa kun ympärillä alkaa pärinä.

Kävin rannasta hakemassa perhovavat ja jatkoin venerannan kohdalta kohti Sirmankoskea. Aurinko paistoi suoraan silmiin ja vaikeuksia oli hahmottaa soutulinjoja välillä.

Lasketin perhot tittiränniin koskessa ja en nähnyt edes vapoja auringonräkötykseltä. Sitten kuului jarrun narahdus ja katso, siellähän vääntyili vavankärki hurjana. 

Kelasin toiset vavat pois, mutta niin meni kalakin pois. Ei ollut minun kala. 

Ajoin suoraa tietä Suvikoskeen ja aloitin sieltä laskun. Pääsin Suvikosken alaosaan kun samaan perhoa vietiin jälleen. Taas sain muut perhot pois ja kalaakin pääsin pitämään veneen viereen, jossa se, pthyi, sylkäisi perhon suustaan. 

Loppulasku olikin jo hiljainen, se ottihetki kuivui siihen. Rannassa karkuutuksen jälkeen käväistessäni muutama venekunta oli valmistautumassa soudulle. Jussi Moilanen, näiltä sivuilta jo tuttu, sai takaani kolmannen tittinsä sille aamulle. Muillakin kalamiehillä oli jotain kokemusta kaloista, mutta ei isoista. Eli ne vielä hieman odotuttavat. Mutta nyt alkaa kojamojahti tositarkoituksella. Naaraille ei ole sijaa tässä suhteessa, koettakaa muistaa.

Illalla uudelleen kyytiläisen kanssa, joten katsotaan saadaanko kaverille sopiva 40 vuotissynttärilahja. Sehän voisi olla kilo ja vuosi, eikö vain.

Maantai-iltana norjalaiset luvantarkastajat pysäyttivät soutumme ja kyselivät fishing license please. No mehän otimme pyydöt vedestä ja kerroin että luvat ovat autossa. Paperista tulostettu lupa kun ei pitkään kestä takintaskussa, varsinkin kun tänäkin kesänä vettä on tullut alas asti. Juha näytti oman lupansa ja tarkastajat olivat tyytyväisiä.