Lohi annettu

                             Tyhjän suvannon lohi

Tänä kesänä moni suvanto on ollut melkoisen vaatimaton antamaan kalaa. En lähde tässä spekuloimaan, miksi on näin, mutta hyvin moni kokenut kalamies on oivaltanut saman asia. Lohia ei joko ole, tai ne eivät pure onkea. 

Sirman suvanto on ollut erittäin vaisu omalla kohdalla, mutta mitä olen useita kalamiehiä jututtanut, niin samaa kieltä puhutaan. Ei ole napannut vain.

Sunnuntaina käväisin soudulla ja silloin perhovapaa pari kertaa taivuteltiin. Toisessa taivutuksessa päästiin jopa maistelemaan kalan pintaa paistettuna. Hyveehän se oli.

KH 55 muunnos oli tämän kalan suussa.

No eilinen ilta rauhoituksen jälkeen jatkoi sitä hiljaiseloa, mihin oli totuttu. Ammattitaitoa oli suvannolla varmasti eniten, mitä missään kohtaa joella saattoi olla. Moninkertaista lohikuningasta ja muuten lohikunkkukisassa podiumilla seisonnut souteli. Lisäksi alan taitavampia tekijöitä ja olinhan siellä minäkin, harjoittelija. Mutta eipä vaan taipuneet vavat ammattitaidosta huolimatta.

Tänä aamuna läksin koettamaan onneani tyhjälle suvannolle ja sitähän se oli sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko soutualue oli täysin tyhjä veneistä. Ei rikkonut soutajien airot tyyntä joenpintaa. Ei myöskään näkynyt lohiparvien nousupärskeitä, mutta ajattelin kuitenkin yhden laskun tehdä perhoilla ja tulla takaisin kotilieden lämpöön. Vai onkohan seiskalehti luvun alla. No kuitenkin.

Tutut ottiperhot saivat roikkua siimoissa, mitä noita vaihtamaan. Se ottaa jos ottaa.

Venerannan alapuolella, isojen kivien vieressä kävi kookas lohi, asentokala, kaksi kertaa perhojen tuntumassa mosuamassa. "Mitäs lankkukuppi tänne tulet sestomaan. Rikot vedenkalvon, häiritset kuturauhaan valmistautumista, mene puis".

Laskettelin lohen mutinoista välittämättä kuitenkin ZZ toppiin ja kun käänsin vauhdilla veneen tuttuun ottipaikkaan, niin vasemmanpuoleinen vapa vääntyi mutkalle ja räikkä pärähti soimaan kuin pahainen herätyskello kesken makeimpien unien. 

No loppu näkyykin videolta, joten mitä tässä suotta jorisemaan. 

Perho oli syvällä kurkussa, kuten viime kesänä saman perhon kanssa. Lohi siis vihaa tätä yli kaiken.

Nuorten kalastuskuvakilpailu

                       Kesän kalastuskuvia kehiin 

Kalaharri.net järjestää yhdessä verkkokauppa e-villen kanssa nuorille kalastajille (alle 15 vee) kalastuskuvakilpailun. Palkintoina on kolme haspelikelaa (olleet ERÄ -lehden testissä Jari Tuiskusen toimesta). Palkintoraatina toimiikin toimittaja Jari Tuiskunen, tuotepäällikkö Antti Matikainen verkkokauppa e-villestä ja allekirjoittanut. 

Kilpailun säännöt ovat sangen yksinkertaiset. Näppää kuva mistä tahansa kalastusaiheisesta tapahtumasta. Voi olla iso tai pieni kala, maisemakuva kalareissulta, kuva kalakaverista tai ihan mistä tahansa kalastustapahtumasta. Enon viiskymppisiltä otettu kuva aamuyöstä ei ole kalastustapahtuma, vaikka ehkä siellä pilkittäisiin.

Lähetä kuva Kala-Harri Matikainen facebook -sivulle erikseen näkyvälle saitille. Tuomaristo arvioi kuvat ja valitsee kolme palkittavaa. Kuvat eivät siis välttämättä ole parasta mahdollista A -luokkaa, vaan katsomme kokonaisuutta. Lisäpisteitä tietenkin tulee runsaasta tykkäysmäärästä, joten kannattaa avata mummollekin facesivu, että pääsee tykkäämään kuvasta. Yksi kuva/kilpailija. Antakaa kuvalle myös joku nimi. Esim. perho pikkusiskon korvassa.

Ohessa valokuva palkinnoista. Kelat eivät ole täysin uusia, sillä kalastustoimittaja Tuiskunen on niitä käyttänyt kesän aikana. Yhdellä keloista on väsytelty jopa yli kuuden kilon kuha. 

Nyt siis äkkiä kaivamaan iskän ja äipän vanhat tai uudet kamerat esille, ja miettimään kalastusaiheista kuvattavaa. 

Kilpailun palkinnot tässä

jk. kuvan ei tarvitse olla siis huippulaadukas, vaan tärkeintä on sen kertovuus.

HUOMIO HUOMIO!!!!!

KALAKUVAN OTTAJAN PITÄÄ OLLA ALLE 15 VEE. 

Alaskassa soi

Kuka on kingi - Suomipoika on kingi!!!!

Panu on kingi!

Kävimme maaottelun Talkeenta -joella, Clear creekin poolilla jenkkien, norjalaisten ja suomalaisten. Saattoi siinä Suomipoikaa vastaan olla vielä joitain muitakin kansalaisuuksia, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä poikamme veivät vastustajia satanolla. 

Kyseessä oli tietenkin vuotuinen lohenkalastusmatka Alaskaan ja nythän se alkoi kattilassa porista oikein kunnolla. Tai kattilassa porisi perunat ja muut aineet, mutta joki porisi täynnä lohta. 

Vaikka joki olisikin täynnä kalaa, ei niitä silti kaikki aivan helposti sieltä kuoki. Pitää löytää ottavat välineet ja ennen kaikkea, oltava mieletön tuuri. 

Olin pari kertaa aiemmin käynyt Alaskassa, joten takataskussa oli hieman infoa mm. perhojen ja muiden vieheiden väreistä. Taisi kuitenkin olla niin, että vastustajiemme oppaat (guide, englannissa gillie) olivat vielä enemmän perillä varsinkin tämän kohteen peleistä. Meille vaan nyt sattui poolista se parempi puoli ja helkkarin paljon tuuria.

Kuvissa saattaakin vilahdella ottivieheitä, ainakin videoilla niitä näkyy. 

Kalastusviikko alkoi hieman nihkeästi, sillä ensimmäisenä päivänä kovin paljoa ei kingiä, eikä muitakaan lohia näkynyt. Nautimme kuitenkin sanan varsinaisessa merkityksessä Alaskasta ja sen alanimestä Amber. Katsokaa googlesta mitä tarkoitan.

Mutta seuraava aamu käänsi kaiken poskelleen. Kalastuspäivähän alkoi aina klo 6 ja päättyi klo 23. Joten napakkana olimme jälleen kuudelta valmiina heittämään vieheitä veteen (videoissa kellot ovat Suomen ajassa ja aikaero on 11 tuntia). Jo heti näimme punaisten sukkuloiden nousevan hiljakseen syvänreunaa ylöspäin. No se mikään syvä ollut, ihminen pääsi kahlaamalla yli. Aivan virtojen yhtymäkohdasta ei tosin kastumatta, sen pääsi Pentti poika kokemaan. "Hieman hörppäsi", kuului kommentti. 

Juha pojun kingi

Ensimmäisen kalan kilpailun voitti Kikko Kåhre, sitten seurasi Pentin 14-15 kg kingi ja muuta sälää muille. Itsellekin tuli reissun pakollinen kingi ja mieli oli hyvä. Pääsin keskittymään videokuvaukseen ja tuloksia näkyykin tässä jutussa. 

Panu täräytti kuitenkin pohja-ajan joka kesti aivan kisan loppuun saakka. Komea, arviolta n. 22 kg pääsi pitkän taistelun jälkeen kuvattavaksi. (lisään muitakin videoita ja kuvia sitä mukaan kun niitä tippuu käsiini muilta matkalaisilta)

Leirin vieressä virtaa pienimpi Fish Creek, johon nousee enemmälti punalohta ja siitä pääsin yhtenä päivänä kepittämään ruokakalaksi kolme punalohta (kirkasta).

Punalohet, karhusumute ja videokamera.

Ruokakalana sitä arvostetaan paikallisten toimesta todella paljon ja katosivathan nuo meidän lautasilta johonkin.

                                   Appelsiinilla ja omenalla täytettyä punalohta, suosittelen.

Fish Creek on samalla paholaisen joki, sillä se vei minulta leukun ja kalastuspihdit. Tai ei joki vienyt, vaan viereinen "viidakko", jonne tein eräänä päivänä tutkimusmatkan. No siitä ei sen enempää, inside juttuja juu nou.

Päästän teidät nyt lukemaan tätä alkua ja katsomaan hienoja videoita. Lisää tarinaa tulee kunhan muisti palailee pätkittäin, eli saadaan muistikortteja pojilta.

Matkalla oli mukana muuten Kikko ja Tom Kåhre (isäntämme), Panu "Fat hobitti" Kähärä, Juha "Poju" Pirhonen, Pentti "Puntti" Pennanen, Mikko Luomanen, Mika "Böbi Määrli" Viljamäki ja Lasse "Seitinohut" Piira sekä allekirjoittanut. 

Video kuvattu http://www.e-ville.com/fi/1039-action-kamerat/14604-sj5000-wifi.html

Tämä video on kuvattu http://www.e-ville.com/fi/1039-action-kamerat/15960-diel-sport-hd-polarisoidut-aurinkolasit.html

Tässä vielä kuvagalleriaa matkan varrelta virran.

Ruokaa olkaa hyvä

Mörri kävi vähän kylässä

Kikko väsyttää lohta

Seitinohuesti koiralohta

Lepotauko hiema upeassa kelissä

Tämmöisellä läpöttimellä käytiin maalikylissä

Panun kingi hieman toisesta kuvakulmasta

Pakollinen terassipönö

Fish Creekillä punalohi kiinni!

Kaloja voi kuvata monesta suunnasta

Tällä lentäjällä on laskutelineet vielä ylhäällä

Tuoksuu kalalle vai mille?

Rokkenroll!!!

Luppoaikaa

                      Perhotestaus osa 1

Nyt on vapaata soutelua perjantaihin saakka, joten valitsin perhorasioista sellaisia perhoja, joille ei peliaikaa ole vielä löytynyt. 

Kyseisestä satsista laitetaan keliin sopivat neljä perhoa perään ja pääasiallisin testivesi on Sirmankoski. Ehkä uitan myös Suvikoskessa, riippuen joella olevasta tyhjästä tilasta. 

Kalatavoite on tälle kesälle saatu, joten nyt on aikaa tehdä tämmöisiä testejä. Alaskan matkan jälkeen tehdään sitten lisää näitä testejä. Elokuun alussa koetetaan vielä tehdä yksi vaapputesti ja kalastus osaltani loppuu 18.8. 

Miksi sitten näitä testejä täytyy tehdä? Jokainen mielellään laittaa kerta toisensa jälkeen sen ottavimman setin, sillä lohta on saatava. Vaikka julkisesti kerrotaankin, että maisemia tänne tullaan katsomaan. Miksi sitten valkataan vuodesta toiseen ne luottovehkeet, jos se lohi ei olekaan ensisijainen tavoite? Minä olen nuo maisemat muutamaan otteeseen nähnyt ja lohiakin saanut. Joten voin rauhassa laitella perään vaikka kenkälusikoita. Kun näitä testaillaan, niin samalla perhonsitojat saavat lisää uskomusta omiin sidoksiin (minä en siis ole sitonut yhtään perhoa) ja ehkä noista löytyy jollekin se vuosikymmenen kone. Joka vuosi kuitenkin nousee esille joku erinomainen perho. Viime kesänä se oli K-H 55 perho (sain 55 vee lahjaksi), jolla kaloja tuli näihin aikoihin erinomaisesti. Nyt joen lohitilanne on kuitenkin paljon vaikeampi, joten on aikaa testata perhoja huonossa lohitilanteessa. 

Pysykää kanavalla vielä tämä viikko tehokkaasti. 

Lohestusta

Saantia ja saamattomuutta

Kun katselen kalapäiväkirjoja aina vuoteen 2005, jolloin muutin pysyvästi Utsjoelle, niin selkeitä ajatuksia lohen tilasta Tenolla päässäni pyörii. En lähde ennustamaan, sillä kesähän on kesken. Tai jos oikein ilkeitä ollaan, eihän se ole Utsjoella edes vielä alkanut. Ei yksi paidaton päivä kesää tee, voisi ukkinikin sanoa. 

Nytkin on kalastettu villahousut jalassa ja talvitakki niskassa. Kuitenkin joelta kuuluu vähän kaikenlaista porinaa lohesta. Optimistit näkevät lohia joka paikassa ja pessimistit eivät pety. Minä kuulun jälkimmäisiin, sillä onhan näihin vuosikymmeniin mahtunut pettymyksiäkin, joten otetaan nyt hieman iisimmin.

Kun ja jos kuulet puheita valtavista lohiparvista, joita nousee jokeen jatkuvalla syötöllä, pyydä puhujaa tarkistamaan näkönsä ja lääkityksensä. Jompikumpi tai kumpikin voivat olla pahasti pielessä. Jos kuulet puheita sieltä ja täältä saaduista ykköskaloista, älä kuitenkaan laita perunoita tulelle kalakeittoa ajatellen. Annukan grilliltä saat paljon helpommalla Ailligasburgerin. 

En tahdo maalata piruja seinälle, enkä maalaakaan. Olen kuitenkin absoluuttisen realisti. Kuulopuheet ja ykköskalat eivät merkkaa mitään, itse luotan omiin silmiini. Kaikki toivomme että lohta alkaisi juosta jokeen päntiönään ja vaikka vähän isompiakin. Mies voi toivoa vain yhdessä asiassa saavansa pientä ja se ei ole todellakaan kalastusta. 

Koetan pitää aihetta yllä perjantaihin saakka ja sitten tulee päivityskatkos pakollisen Alaskan lohimatkan vuoksi. Kestäkää siis vielä vajaa viikko näitä horinoita.

Alla pari kuvaa vuodelta 2013 1.7 eli niinkö huomenna. 

http://www.marinetraffic.com/fi/ais/home/centerx:30/centery:71/zoom:7 Tuolta voi jokainen käydä katsomassa, kuinka kalastusalukset liikkuvat Tenovuonolla ja siinä suualueella. Särkiäkö ne siellä troolaavat? Tunnetusti ei lohta kuulemma troolata lainkaan. Vaan mitä tapahtuu kymmenille tuhansille lohille, jotka joutuvat verkkojen perälle? Heittääkö kalastajat ne takaisin mereen?

Lauantain lohta

Partakone joesta

 Ihminen heräsi klo 4.22. Ei ollut aamujäykkyyttä, eikä myöskään pissittänyt. Näin vanhan miehen jompikumpi vielä herättää noihin aikoihin.
Sitä vaan heräsi jostain syystä. Sisäinen ääni sanoi; "joelle siitä, yöllä on joki täyttynyt lohista. Niistä lohista, joita useiden kalamiesten kerrotaan nähneen parvissa uivan ylävirtaan".
No 24 vuotta olen kalastanut lohta ja koskaan en ole onnistunut näkemään mitään lohiparvia. Mutta sisäistä ääntä on uskottava, joten äkäinen aamupala liian kuuman kaakaon kanssa käkättimeen ja peenis tulille ja menoksi.

Sirmassa oli kolme soutajaa suvannolla, joten löysimme itsemme myös keikkumasta sopivasta välistä. Valinta oli kojamomonttuihin vaaput ja sitten koskenniskalla vaihtui vavat perhovavoiksi. Yksi vaappu sai kuitenkin mahdollisuuden olla koko koskialueen. Joonas S tuliperse, jolla kalaa olen koskesta saanut ennenkin.

Vaan eipäs napannut koskesta, taaskaan. Viikon aikana Rautu-Reiskan kanssa olimme hinkanneet persaukset nilelle koskea ja ilman tärppiä olimme onnistuneet liukumaan Maggasuvantoon. Sinnehän sitä nytkin liukasteltiin ja Norjan venerannan monttu saavutettiin ketterästi. Sitten Reke näki perävavan nyökkivän ja arveli siinä olevan harjuksen. Vedin kuitenkin airoilla vastaiskun ja sitten taipukin vapa melkoisen miehekkäästi. Kala kääntyi heti uimaan venettä kohti eli ylävirtaan. Kiskoin airoilla sen minkä talvi antoi punttisalilla ja samalla käänsin keulaa keskivirtaan. Vapa vääntyi lähelle moottorikoppaa kun kala pyrki ylöspäin. Reke sai yhden vavan jo pois pyynnistä kunnes kalavapa ponnahti suoraksi; "irti on, voi..."

Mikään titti tai jalka se ei ollut ja oma veikkaukseni oli jonkin kokoluokan kojamosta. Se vaan otti vaapun suuhunsa ja läksi uimaan ylävirtaan. 

Palasimme rantaan ja sadattelimme vieläkin karannutta. Viikko soutua ja sitten kun kerran vapa taipuu, kala pääsee irti. Teki mieli heittää jo homma siihen ja ajella Nuorgamiin valtionkauppaan. Mutta kun sekään ei aukeaisi vielä moneen tuntiin.

Rantaan tuli tuttu lohimies, joka myös kertoi suhteellisen huonosta tuurista. Neljä lupaa ja pieni jalka saldona. "Aiotteko lähteä tästä vai miten?" hän kyselin meiltä. "Lähde vain, me voimme odotella ja tullaan sitten perässä".

Kun riittävä välimatka tuli edellä soutavaan, läksimme sestomaan. Ja hyvä kun ehdimme saada pyydöt veteen, niin siellähän äijä seisoi jo veneessä. "Hitto, sen meidän kalan nyt sai. Tai ei se lie sama, mutta siellä vaan väsyttää lohta."

Souturytmi meni sekaisin kun päässä möyri kaikenlaisia ajatuksia. Niinpä se lasku menikin, sanonko miksi. No en sano.

Nousimme takaisin venerantaan ja katselimme täyttyvää jokea. Siis veneistä. "Vieläkö ehdimme soutaa, esim. tuossa olisi piiiitkä väli. Kun ei viinakauppakaan ole vielä auki".Reke katseli kelloa ja myöntyi ajatukseen vielä yhdestä soudusta. "Mutta sitten iltaa varten käymme hakemassa linimenttiä, kun on viimeinen ilta edessä".

Sama vaappu sai olla töissä edelleen ja muuten mentiin perhoilla. 

Pääsimme kivasti sopivaan väliin soutamaan ja ripeästi laskettelin Sirmankoskeen. Mielessä pyöri ajatus kuitenkin koskimontuista, jos siellä meitä odottaisi vielä kala.

Tittiränniä ei tällä kertaa kukaan pieksänyt perhoilla ja laskin siihen kuohukivien ja rannan välissä olevaan monttuun. Kun sain siimat suoraksi, niin samaa vaappua vietiin rumasti. "Nyt läksi kunnolla, äkkiä muut pois".

Reke hoiteli perhot pois ja pääsi kalavapaan käsiksi. "Ei ole pikkuinen kun komiasti syöksyy".

Kala painui kohti Norjan rantaa ja vapa teki työtänsä. "Antaa uida vaan, kyllä se siihen kyllästyy kohta". 

Reke hoiteli väsytystä totuttuun tapaan ja kohta saimme näköhavainnon kalasta. "Onhan se melkoisen komia, yli kympin pötky varmasti". Näin myös että vaappu oli kokonaan kalansuussa. "Ei ole hätää, on hyvin kiinni. Rauhassa otetaan sisään, kyllä se siitä".

Ja toisella käännöllä Reke sai kalan kääntymään kohti venettä ja pääsin tälläämään uuden nostokoukun selkäevän eteen. Ja ropsista vaan, sehän nousi ketterästi laitojen sisäpuolelle. Hirvenleukaluuta kalalle ohtaan kunnolla ja pienet tuuletukset. "Onneksi olkoon, se on meidän".

Kevyt oli päästellä veemaksilla venerantaan ja nostella kala törmälle. Tai Reken mielestä se painoi kyllä melkoisesti. Veneessä sanoin jo Rekelle, että kala painaa 13-14 kg. 

Joonas S tuliperse teki taas työnsä ja kun muutama kuva oli otettu kalasta ja vaapusta, tietenkin piti saada tarkka punnitustulos. 

Digivaaka kertoi lohdutonta kieltään, kalalle oli kertynyt punaista lihaa kokonaista 13,560 kg. Pituutta näppärät 112 cm. 

Rautu-Reiskan kolmanneksi suurin lohi kautta aikain. Kelpaa sitä huuhdella jaloilla juomilla. Kippis vaan teillekin. 

jk. joku voi ihmetellä otsikkoa. Sovimme alkuviikosta Reken kanssa että sitten vasta ajetaan parta kun saadaan lohi. Joten nyt pääsee raapimaan naamaa sileäksi, eli se partakone löytyi sieltä Tenosta.

Juhannusaatto

Nuoren miehen lohi

"Siitä kylältä 20 km Nuorgamia kohti ja auto parkkiin oman autoni viereen levikkeelle ja kävelette rantaan". Noilla ohjeilla ohjeistin juhannusaaton asiakkaita samalla kun paistelin rantanuotiolla makkaraa. 

Sain rauhassa paistella toisenkin makkaran, ei vaan kyytiläisiä näkynyt. Sitten pirahtaa puhelin. "Olemme Sirman kylällä, tässä on vanha kauppakin. Ollaankohan menty jo ohi?". 

Ohi ja yli, sanotaanko sillä matkalaiset olivat harhautuneet Norjan puolelle. "Voi hitto sentään, ajamme takaisin kylälle ja siitä sitten oikeaa rantaa pitkin venerantaan. Tullaan vauhdilla juu".

Mutta lopulta päästiin veneeseen ja nuori herra Miki pääsi elämänsä ensimmäiselle lohensoutureissulle. 

Ajoimme veneen Suvikosken yläpuolelle ja vieheiksi olin virittänyt parhaat mahdolliset. Perhoja ja vaappuja sopivassa määrin. 

Mikin kasvoilla paistoi selvä jännitys, saadaankohan me lohi ja kuinka iso. Äityliini höpötti keulassa niin ikään hermostuneena. Sainkin pitää soudellessa pienoisen oppitunnin lohen sielunelämästä aina setsuaalisesta lisääntymisestä isoksi loheksi kasvamiseen. Kuinka ja miksi lohi ottaa vieheeseen. No sitähän minä en tiedä, kuten tuskin kukaan, mutta kun keksitään hyviä kysymyksiä, osaan keksiä niihin hyvät vastaukset. 

Näin höpötellessä mentiin Suvikosken ottipaikat tarkasti, mutta ei vaan Mikin ensimmäistä lohta kuulunut. 

Aurinko paisteli kuitenkin kauniisti, joskin Norjan tuntureiden takaa näytti tulevan melkoisen harmaa pilvi päälle. Sadekuuro olisi siis tiedossa. 

Vetelin veneen lähemmäksi Norjan rantaan ja kohtahan ensimmäiset pisarat kopsahtivat veneen lattialle. Samassa vedenpinta alkoi kiehua rankan sateen pieksäessä vettä. Ja silloin se tapahtui! Perävapa alkoi heilua tärpin merkiksi ja lohi oli tarttunut kiinni. 

Kelasin toiset onget pois ja otin kalavavan käteeni. Miki sai toimia kelausmiehenä ja minä varmistin vavasta vain, että kaikki sujuu hyvin. 

Pienen väsytyksen jälkeen näin että meillä on titti kiinni Huuskimus vaapussa. Vuosivaappuvärissä vielä. "Annahan äityliini haavi meille, otamme Mikin kalan veneeseen". 

Pienet ravistelut, pomput ja kohta kala olikin haavissa. Eleettömän iloisesti nuorimies käsitteli ensimmäisen lohensa saantia. Tai no olihan miehen sisällä käynnissä melkoinen myllerrys. Istua epämääräisen kuuluisan Kala-Harrin veneessä ja näyttää ukolle kuinka kaloja hoidetaan himaan. 

Vetelin veneen rantaan ja sitten kuvattiin.

Kun sitten jälkeenpäin kyselin, että onko äityliini huomannut kuvata väsytystä videolle, niin vastaus oli että ei, kun jännitti niin. 

No Mikin ilmeestä näki, ettei lohi tulisi jäämään viimeiseksi. Ja jospa ensi kesänä tavataan jälleen. Kun äityliinikin lienee ne juhannustait tehnyt ajoissa. 

Kiva juhannusaattoilta olikin elämysten täyttymys ainakin yhdessä perheessä. Selvä juhannus lapselle ja yhteinen kalaretki. Varmasti jää mieleen loppuelämäksi. Hienoa Satu, Mikistä kasvaa lohimies vielä.