perjantai 4. syyskuuta 2015

Ruotsin jahtia

Sikoja, saksanhirviä - ei ole!!!


Suurin odotuksin naksautamme istuinvyöt kiinni Finnairin lennolla AY jotain. -5 minuuttia ja olemme jo Arlandan lentokentällä. Hienoja nämä supernopeat lentokoneet. 
Aselaukut saamme virkailijan avustuksella näppärästi mukaamme ja sitten etsimään Hertsin toimipistettä saadaksemme alle jonkinlainen kulkuneuvo. "Du körä bussen och lycka till"tai jotain sinnepäin. 
No ei se auto ollut, vaan joku foorti. Siihen kuitenkin mahtui neljän miehen matkalaukut ja aselaukut. Jäi vielä äijillekin tilaa.
Nykyajan gepseillä pääsee jopa Ruotsissa lentokentältä moottoritielle ja siitä kohti Våsteroosia. Pidimme ripeää tahtia, sillä tarkoituksemme oli päästä ajoissa kämpille Frövi Gård nimiseen paikkaan ja illaksi sikakytikselle. Jahti-into oli kova pitkän lohikesän jälkeen ja mikäpä olisi parempi kuin avata jahtikausi sikakaadolla, eikä millään kyyhkysenräähkällä tai tavirievulla.
Våsteroosissa kävimme pikakaupassa ja voin ihmetellä miten naiset saavat yhden kassillisen ostoksiin käytettyä aikaa tuntikausia. Meillä tuli viisi kassia täyteen alle puolessa tunnissa. Lihaa, makkaraa, leipää, kaljaa, pekonia, munia jne.
Sitten vielä parikymmentä kilometriä, mutta joku paikallinen meinasi olla esteenä meidän jahti-illalle. Oli nimittäin motarin suu tukossa kun sinisiä valoja välähteli ja tie tukossa. Lienee joku isompi äksidentti sattunut. Mutta elähän huoli. Gepsi osasi kertoa jo tästä sitsueissönistä ja kertoi kiertotien meille. Ja taas foorti lauloi ja matka taittui. 
Skultunassa kävimme imaisessa ketapit naamarin ison tuopposen kera. Se mitään olutta ollut, jotain norlants kullia imaisimme. Mietoakin vielä, vaikka kyselin kyyppäriltä hieman vahvempaa. Ruotsi on outo maa oluen suhteen. 
Mahat, vaan ei pää, täynnä kurautimme kämpän pihaan ja roudasimme kamat huoneeseen nopeammin kuin roudarit keekin keikalla. Jahtivaatteet päälle, etukäteinen kaatoryyppi jääkerinmaisterista ja Sulon (paikallinen oppaamme) kyydissä pellonreunaan. 
Sikoja ja saksanhirviä oli alkuviikosta nähty (me olimme viikonlopun jahdissa) pelloilla sakeasti, joten toiveet olivat korkealla. 

Pellossa näkyy sikojen tekemiä tuhoja.
Tarkoituksemme oli siis istua pellonreunassa ja odottaa metsistä pelloille ruokailemaan tulevaa riistaa. Neljä miestä soviteltiin sopivin välimatkoin ja napakka istuminen sai alkaa.
Jonkin verran tilannetta häiritsi pelloilta metsään päin käynyt, mielettömän kova tuuli. Näinköhän eläimet tulevat peltoon kun hajumme painuvat suoraan eläinten nokkaan ja muutenkin niiden herkät korvat eivät voi aistia vaarojen ääniä. 
No toivoimme ettei näin olisi, mutta näin se kuitenkin oli. Ja jokaisena kolmena iltana sama homma. Tuuli kävi metsään ja vasta oikein pimeällä tyyntyi. Silloin kun ei enää oikein jaksanut istua ja eikä nähnytkään pellossa möyriviä eläimiä. 
Ainoat eläimet, mitä näimme pelloilla olivat kauriit, mutta ne eivät olleet vielä laillista riistaa. Harmi sinänsä, sillä kyllähän kauriinpaisti olisi maistunut makialta. 
Kauriit tulivat peltoon jo valoisan aikaan.

Viikonloppu meni siis katsellessa kauriita ja odottaessa oikeita eläimiä tuleviksi tähtäimiin. 
Yhden illan passipaikka oli arpoontunut minulle ison aukon luota. Eläinten kulkureitin varrelta. Vuoan eipä tullunna mitään taaskaan.
Täysikuu, ei varmaan paras kyttäyksen valonlähde. Eläimet tietävät olla vieläkin varovaisempia

Emme siis saaneet päätäkään saaliiksi, mutta olihan se reissu kokemuksena, yksi monista. Joskus pitää tehdä tyhjiäkin reissuja, ettei ylpisty liikaa.

Yhtenä iltana pääsimme ihailemaan upeita revontulia ja pakkohan oli pienet pönökuvat ottaa. 
Aamuisin kävimme pienet kävelylenkit metsäteitä pitkin, jos vaikka aamuvirkkuja eläimiä olisi eksynyt kulkemaan sopivia reittejä. Ei ollut ei. 
Ehkäpä joulukuussa käväisemme uudestaan, ja vielä paremmalla tuurilla. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti