Perholla napsahtelee lohia kylmästä vedestä
Kun olin onnellisesti saanut likaisen auton ja veneen (jatkoa Pellon matkalle) kotiin Utsjoelle, olikin 57 vee syntymäpäivän aatto. Lepäsin rankan reissun päätteksi kotona jalkapalloa katsoen ja jätin soutuhommat muille taitavammille.
Synttäripäivänä päätin soudella veneeni perusteellisen pesun jälkeen Aittisuvannosta Sirmaan retkisoutuna. Kiva 28 km matka rentouttaa äijää ja näkee miten joki on elänyt jäidenlähdön tänä vuonna. Sanotaanko että elänyt on, mutta ei suinkaan pahasti. Talvi oli kohdellut jokea vähän samaan malliin kuin synttärisankaria. Koetellut on, mutta ei kovasti.
Soutelin vaappujen kanssa koko matkan ja kiitän lohia että taivallukseni sujui ilman häiriöitä. Tosin loppumatkasta sain niskaani vettä kun joku pilvi seurasi koko ajan soutuani. Se meni kuin halvoissa elokuvissa, ympärillä ei satanut, mutta kohdallani satoi.
Sanovat notta mies ei ole mies jos on munat märkänä, mutta todistin senkin väitteen perättömäksi. Sillä hyvin miehisesti kestin koko soudun ja lääkitsin kehoani kotisaunan lauteilla kylmällä oluella ja sitten rakas vaimoni tarjoili kauniisti konjakkia. Tosin lasillisen vain, eihän sitä välivuosia montaa viikkoa juhlita.
Uutta matoa koukkuun
Synttäreiden jälkeen oli uusi päivä ja mieli teki lähteä joelle sestomaan. Olihan edellisestä Tenon kalasta kulunut jo viikko Pellon vierailun vuoksi. Sain inside vinkkiä perhoista ja tietenkin perhokausi piti aloittaa omalla kohdalla, vaikka vesi olikin kylmää. Olen kuitenkin pistänyt merkille, ettei sillä veden lämpötilalla ole mitään merkitystä kalan ottiin, kun kalaa on sopivasti kohdalla. Se puree hanakasti.
Sitaisin kolmeen vapaan perhoja tunnepohjalta, sillä enhän perhoista tiedä yhtikäs mitään. Laitan uimaan mitä mieleen juolahtaa. No ei ihan, vaan katselin minä vähän säätä ja muuta.
Nousin Suvikoskeen ja varttitunti ja Suvikosken alla lohi otti KH55 special -perhon suuhunsa, syöksyi ja irtosi. 50 metriä alempana toista perhoa kurmootti lohi, mutta irti. Lohi 2 - Perho 0. Vaikka koetin viime metreille ankarasti kavennusta, otin lisäpelaajan kentälle, ei onnistunut vaan lisäajalla lohi kurmootti Torkkolan Yö -perhoa Sirmankoskessa, joten lopputulos lohi 3 - perho 0. Oikea merkki lohiveikkauksessa siis ykkönen kohteessa Sirma.
Siinä sitä sitten tärppikeittoa jälleen saunassa maisteltiin. Mutta alla pohjantähden lannistuttu ei, joten uutta matoa koukkuun ja miettimään sunnuntaille soutua. Tosin aamusta keli oli semmoinen, ettei sekaan mahtunut, joten kulutin aikaa ja vaimon hermoja kotosalla.
Mutta illaksi alkoi taivas selvitä ja tuulikin hellitti otettaan tunturikoivuista. Rauhoitukseen olisi joku tunti aikaa, joten "käynpäs kultaseni hieman joella" ja nostelin kaulusta pystyyn.
Vesi oli noussut melkoisesti ja lohduttomasti vene nyökötti perä veden alla. Näkyi moottori ottaneen hieman huberia sisäänsä ja käynnistynyt hän ei.
Kaverini Seppo Rajamäki tuli rantaan ja katseli tilannetta. "Mulla olisi moottori tuolla autonperässä, ota se ja pääset soudulle. Pitäähän miehen päästä joelle kun sinne tahtoo".
No kannoin nelitahti Jahaman rantaan (painaa se piru vahvallekin miehelle) ja nostin veneeni perään. Öljyä tursusi reilusti jostain pihalle. "Voi kehno, se on ollut väärinpäin autossa, nyt on sylinterit täynnä öljyä. Noin kävi muutama päivä sitten myöskin" Seppo manasi.
No rupesin mekaanikoksi (harvinaista, ylen harvinaista kohdallani) ja sain öljyt sylintereistä ja vieläpä koneen käymään. "On sulla pari tuntia vielä rauhoitukseen, mene vain soutamaan. Tuot sitten koneen takaisin kun et tarvii ja saat oman toimimaan". Noin toimii reilu kaveri ja nappasin perhovavat kyytiin ja suhisteli nelarilla Suvikoskeen. Suhistelin, sillä nelari on kuin kuiskaus oman Jahaman VMaxin jytinän jälkeen.
Suvikoski oli hiljaa, joten onget ylös ja äkkiä Sirmankoskeen. Vielä olisi aikaa soutaa kerran Sirmankoski ennen rauhoitusta. Perhot niskalla jokeen ja lierautukset tutuissa paikoissa. Tittirännissä oli rantamiehiä, joten kiersin heidät kauempaa. Laskin siihen "salaiseen" ottipaikkaan ja rannanpuoleinen vapa alkoi hieman täristä. Smoltti perhana, mutta vetäisin airoilla pari vetoa. Vapa taipuikin vähän paremmin, joten ei siellä smolttia ollutkaan. Nostelin muut onget pois tieltä ja aloin tutkimaan kanssapeluria. Pari pientä syöksyä ja sitten vain jurottamista ja päänhakkaamista.
Sain kalan veneen lähelle ja koukkasin väärällä tavalla jälleen kerran lohen kyytiin.
Perho olikin vahvasti kielessä kiinni, joten se selitti kalan oudon käyttäytymisen.
Villapaita kielessä kiinni
Uutta perhokalaa odottamaan
Uusi kalastusviikko alkoi omalta kohdalla tärppikeittoa syöden, mutta tiistaina aamusta ilme parani. Marko Leskinen oli vapamiehenä kun Sirmankoskessa Villapaita -onki alkoi väpättämään. Kypäräkamera oli jäänyt autoon, joten videota ei saatu väsytyksestä. Mutta ilman kameraakin homma toimi kivasti ja vaiherikkaan väsytyksen jälkeen sain otettua haaviin vastanousseen uroslohen. OIkein nätti kala ja varmasti herkullinen juhannuslohi Leskisen perheelle.
Markon kanssa rakensimme punnitustelineen ja pitihän se kala onkia koeponnistamaan rakennelma.
Kuva kertokoon kaiken
Villapaita oli tälläkin suupielessä.
Näihin näkymiin tällä hetkellä päätetään tämä raportti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti