Väylällä rytisee
Tutkiva journalisti päätti ottaa selvää, pitääkö kutinsa Väylä erinomaisuus lohijokena ja meneekö Väylä Tenon ohi Euroopan parhaimpana suurlohijokena.
Väylä on useampana vuonna ollut kovan lohijoen maineessa ja kalojen olemus on myös herättänyt ihastusta. Lihavia, punalihaisia voimanpesiä siimojenpäissä, lähes jokaiselle kalastajalle joka on jokivarteen päässyt eksymään.
Vene kyytiin ja menoksi
Nappasin veneen Tenolta autonperään ja pyyhkäisin Pokan kautta Pelloon. Kuten kuvasta näkyy, ensimmäisenä Pello Campingin ( https://www.facebook.com/lohensoutuajamajoitusta.fi/?fref=ts)pihaan tultuani pääsin venepyykille. Ja voin sanoa että erittäin tiukassa on savi tai mitä lie tienpintaa siellä joitain kilometrejä ollut.
Ohjelmassa tulisi olemaan lohensoutua Kullekorvassa sekä Lampsuvannossa. 12 vuoden takaisesta asumisesta Pellossa paikat olivat jotenkin vielä muistissa, mutta onneksi paikallinen ammattilainen lohestuksen saralla, Veli-Matti Körkkö lupautui opastamaan kohteet ja samalla hän kertoili ottivieheistä ja soututekniikoista.
Tiistaina aloitimme iltapäivästä ja sitten keskiviikkona ja torstaina oli veneessäni useita matkailukalastajia, jotka tahtoivat istahtaa hetkeksi kyytiini.
Veli-Matin kanssa soutaessa tutut paikat imeytyivät pikkuhiljaa selkärankaan, joten illasta läksin jo kaverini kanssa kokeilemaan lohenottia.
Veneitä näytti olevan melkoisesti soutamassa ja lähtöjärjestys oli vähän miten sattuu. Aika surutta siellä lasketeltiin "oottopaikan" ohi vieheiden kanssa, mutta kun joessa on leveyttä, eipä tuosta tainnut kenellekään traumoja tulla. Sekin muuten osataan Väylällä, kuten myös Tenolla. Se traumojen ottaminen toisten tekemisistä.
Tiistai-iltana Teemu Turusen valmistamaan Luntio -vaappuun kävi kuin kävikin lohi kopauttamassa, mutta terävistä koukuista huolimatta ei vapa nyrjähtänyt syvempään kyykkyyn.
Keskiviikkona soudinkin sitten melkoisen rupeaman aamusta yömyöhään ja hieman jopa torstain puolelle. Ja alkoihan niitä tapahtumia ollakin melkoisesti.
Aamupäivällä keskiviikkona Mikko Luomasen kanssa teimme hattutempun, eli saalistimme kolme kalaa. Ensin vapautimme taimenen, sitten hauen ja lopuksi ahvenen. Mutta lohi ei ollut vielä ottavana osapuolena.
Iltapäivä melskattiin Janne Karttusen kanssa ja olihan siinä katsomista. Lampsuvannossa oli useita veneitä ja kaksi venettä ei väsyttänyt lohta. Me ja sitten joku toinen vene. Mutta muuten yläpuolella, alapuolella, sivulla ja vaikka missä ukkoa seistä törötti veneessä vapa mutkalla. Ja vieheiden piti olla parasta mahdollista, vuoan kun ei niin ei.
Sitten vielä illaksi lähdimme Risto Palenin kanssa soudulle ja rupesihan siellä meidänkin vavoissa tapahtumaan ihan kunnolla. Tuskin koskaan olen lohiurallani (25 vuotta) kokenut samanlaista.
Tunnin aikana vapa vääntyi lohenpainosta mutkalle neljä kertaa ja neljä kertaa vapa oikeni ennen kuin kala oli veneessä.
Aloitimme tuplatärpillä, joista toinen irtosi heti, mutta toinen olikin JAN vaapussa melkoinen höyryjuna. 115 metriä se vei siimaa vauhdilla ja sitten pysähdyttyä irtosi. Ei muuten lentänyt perkeleitä, ehkä sitä on siihen jo liian vanha.
Tästä sata metriä alemmaksi ja jälleen edellista vaappua vietiin. Lohi roiskaisi ilmaan itsensä ja sitten irti. Alle kympin kala, mutta kala kuitenkin. Ja tästä toinen sata metriä ja taas taipui vapa. Notkui hieman telineessä ja irti.
Nämä vaaput kävivät lohien suussa vierailuni aikana. Ylhäällä vasen on Hirvas, sen alla Joonas Jokapoika. Oikealla ylhäällä on J.A.N, jossa oli kaksi kalaa kiinni ja sen alla Luntio. Alimpana Jässe, jolla kalan saimme.
Sen jälkeen olimme valmiita lähtemään nukkumaan. Jospa sitä aamulla vielä kerran kokeiltaisiin.
Viideltä aamulla olimme vähemmän pirteinä nousemaan ylös ja joelle. Soudimme ensin Kullekorvan, mutta siellä ei tapahtunut mitään. Muistin Veli-Matin kertoneen Haapasaaren reunasta hyvänä ottipaikkana, joten siihen yläosaan toppasin veneen ja vieheet uimaan.
Pari käännöstä ehdin tehdä ja sitten taipui laitavapa räväkästi. Heti perään se oikeni, kunnes taipui samassa sekunnissa uudelleen ja räikkä alkoi kauniin laulun. Kala vei siimaa yli 60 metriä ja sitten pysähtyi.
Sain väännettyä ja käännettyä kalaa kohti venettä, jossa se alkoi oudon pelin. Kala ui syvällä ympäri venettä sen kymmenen kertaa. Välillä se tarjoutui veneen alle. Huomasin jossain vaiheessa, että tämä onkin Antti Kasvion sukua kun ui selkää. Näin että vaappu on takakoukusta kalan mahasta kiinni.
Otin väsytyksen erittäin varovasti, sillä en tahtonut repiä kalaa pahasti ja varsinkaan päästättää sitä revittynä kuolemaan jokeen.
Viimein sain kalan koukkausetäisyydelle ja otin koukulla kalan kyytiin. Pappi paukutti hengen seiskan lohesta taivaille ja näin pääsimme lohimiesten aateliin Väylällä. Ristolle se oli ensimmäinen, minulla muutamas kymmenes Väylältä. Videot kertokoon omaan kieltään.
Ottikamppeena oli Jässe -vaappu, jossa oli veikeä haku.
Jässe -vaappu petti tämän kojamon.
Väylän reissu oli kiva ja tapasin vanhoja tuttuja sekä uusia tuttuja. Moni lohestaja tuli juttusille ja vaihdoimme kokemuksia reilusti ottikamppeista. Myös vaapunvalmistajat antoivat kiertelemättä vinkkejä soivista peleistä. Siksi tuntuukin inhottavalta että facebookissa Tornionjoen lohenkalastajat palstalla alkoi armoton vittuilu ja panettelu tästä saamastamme kalasta.
Meitä syytettiinkin rokastajiksi ja kala olisi pitänyt laittaa jokeen takaisin kuolemaan haavaansa.
On toisaalta imartelevaa että sain rokastajan arvonimen, sillä rokastaminen on ulkopuolelta koukun tartuttamista kalaan. Joessa oli leveyttä tuollakin kohtaa vähintään se 300 metriä, joten melkoisen taitavasti olen tartuttanut vaapun peräkoukun kalanmahaan. Sillä oikeastihan tilanne meni niin, että kala otti vaapun suuhunsa, vastaiskussa se irtosi suusta ja kimposi kalan mahaan. Ellei kala ollut Antti Kasvion sukua ennen tarttumistaan ja uin selkää mereltä tarttumiseensa saakka. Tällöin on selitettävissä että miksi koukku oli mahassa.
Kiitokset kaikille vinkkejä antaneille. Kiitos myös J-P Heinonen ja Pello Camping. Toivotan teille kaikkea hyvää ja toivotaan että saatte taas Kämppärin kukoistamaan. Omalta kohdalta päätin, että vaikka Väylä on Euroopan paras suurlohijoki, en viitsi lähteä hankkimaan pahaa mieltä itselleni. Jään tänne Tenolle, löytyy niitä länkyttäjiä täältäkin. jk. 25 vuotta lohta olen kalastanut ja ensimmäistä kertaa "rokastanut" vaapulla joesta lohen. Olen minä melkoisen taitava.
Tässä rokastusvideot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti