Partakone joesta
Sitä vaan heräsi jostain syystä. Sisäinen ääni sanoi; "joelle siitä, yöllä on joki täyttynyt lohista. Niistä lohista, joita useiden kalamiesten kerrotaan nähneen parvissa uivan ylävirtaan".
No 24 vuotta olen kalastanut lohta ja koskaan en ole onnistunut näkemään mitään lohiparvia. Mutta sisäistä ääntä on uskottava, joten äkäinen aamupala liian kuuman kaakaon kanssa käkättimeen ja peenis tulille ja menoksi.
Sirmassa oli kolme soutajaa suvannolla, joten löysimme itsemme myös keikkumasta sopivasta välistä. Valinta oli kojamomonttuihin vaaput ja sitten koskenniskalla vaihtui vavat perhovavoiksi. Yksi vaappu sai kuitenkin mahdollisuuden olla koko koskialueen. Joonas S tuliperse, jolla kalaa olen koskesta saanut ennenkin.
Vaan eipäs napannut koskesta, taaskaan. Viikon aikana Rautu-Reiskan kanssa olimme hinkanneet persaukset nilelle koskea ja ilman tärppiä olimme onnistuneet liukumaan Maggasuvantoon. Sinnehän sitä nytkin liukasteltiin ja Norjan venerannan monttu saavutettiin ketterästi. Sitten Reke näki perävavan nyökkivän ja arveli siinä olevan harjuksen. Vedin kuitenkin airoilla vastaiskun ja sitten taipukin vapa melkoisen miehekkäästi. Kala kääntyi heti uimaan venettä kohti eli ylävirtaan. Kiskoin airoilla sen minkä talvi antoi punttisalilla ja samalla käänsin keulaa keskivirtaan. Vapa vääntyi lähelle moottorikoppaa kun kala pyrki ylöspäin. Reke sai yhden vavan jo pois pyynnistä kunnes kalavapa ponnahti suoraksi; "irti on, voi..."
Mikään titti tai jalka se ei ollut ja oma veikkaukseni oli jonkin kokoluokan kojamosta. Se vaan otti vaapun suuhunsa ja läksi uimaan ylävirtaan.
Palasimme rantaan ja sadattelimme vieläkin karannutta. Viikko soutua ja sitten kun kerran vapa taipuu, kala pääsee irti. Teki mieli heittää jo homma siihen ja ajella Nuorgamiin valtionkauppaan. Mutta kun sekään ei aukeaisi vielä moneen tuntiin.
Rantaan tuli tuttu lohimies, joka myös kertoi suhteellisen huonosta tuurista. Neljä lupaa ja pieni jalka saldona. "Aiotteko lähteä tästä vai miten?" hän kyselin meiltä. "Lähde vain, me voimme odotella ja tullaan sitten perässä".
Kun riittävä välimatka tuli edellä soutavaan, läksimme sestomaan. Ja hyvä kun ehdimme saada pyydöt veteen, niin siellähän äijä seisoi jo veneessä. "Hitto, sen meidän kalan nyt sai. Tai ei se lie sama, mutta siellä vaan väsyttää lohta."
Souturytmi meni sekaisin kun päässä möyri kaikenlaisia ajatuksia. Niinpä se lasku menikin, sanonko miksi. No en sano.
Nousimme takaisin venerantaan ja katselimme täyttyvää jokea. Siis veneistä. "Vieläkö ehdimme soutaa, esim. tuossa olisi piiiitkä väli. Kun ei viinakauppakaan ole vielä auki".Reke katseli kelloa ja myöntyi ajatukseen vielä yhdestä soudusta. "Mutta sitten iltaa varten käymme hakemassa linimenttiä, kun on viimeinen ilta edessä".
Sama vaappu sai olla töissä edelleen ja muuten mentiin perhoilla.
Pääsimme kivasti sopivaan väliin soutamaan ja ripeästi laskettelin Sirmankoskeen. Mielessä pyöri ajatus kuitenkin koskimontuista, jos siellä meitä odottaisi vielä kala.
Tittiränniä ei tällä kertaa kukaan pieksänyt perhoilla ja laskin siihen kuohukivien ja rannan välissä olevaan monttuun. Kun sain siimat suoraksi, niin samaa vaappua vietiin rumasti. "Nyt läksi kunnolla, äkkiä muut pois".
Reke hoiteli perhot pois ja pääsi kalavapaan käsiksi. "Ei ole pikkuinen kun komiasti syöksyy".
Kala painui kohti Norjan rantaa ja vapa teki työtänsä. "Antaa uida vaan, kyllä se siihen kyllästyy kohta".
Reke hoiteli väsytystä totuttuun tapaan ja kohta saimme näköhavainnon kalasta. "Onhan se melkoisen komia, yli kympin pötky varmasti". Näin myös että vaappu oli kokonaan kalansuussa. "Ei ole hätää, on hyvin kiinni. Rauhassa otetaan sisään, kyllä se siitä".
Ja toisella käännöllä Reke sai kalan kääntymään kohti venettä ja pääsin tälläämään uuden nostokoukun selkäevän eteen. Ja ropsista vaan, sehän nousi ketterästi laitojen sisäpuolelle. Hirvenleukaluuta kalalle ohtaan kunnolla ja pienet tuuletukset. "Onneksi olkoon, se on meidän".
Kevyt oli päästellä veemaksilla venerantaan ja nostella kala törmälle. Tai Reken mielestä se painoi kyllä melkoisesti. Veneessä sanoin jo Rekelle, että kala painaa 13-14 kg.
Joonas S tuliperse teki taas työnsä ja kun muutama kuva oli otettu kalasta ja vaapusta, tietenkin piti saada tarkka punnitustulos.
Digivaaka kertoi lohdutonta kieltään, kalalle oli kertynyt punaista lihaa kokonaista 13,560 kg. Pituutta näppärät 112 cm.
Rautu-Reiskan kolmanneksi suurin lohi kautta aikain. Kelpaa sitä huuhdella jaloilla juomilla. Kippis vaan teillekin.
jk. joku voi ihmetellä otsikkoa. Sovimme alkuviikosta Reken kanssa että sitten vasta ajetaan parta kun saadaan lohi. Joten nyt pääsee raapimaan naamaa sileäksi, eli se partakone löytyi sieltä Tenosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti