2.1.2021 Vielä kerran poijjaat
Joulukuun loppuun metsästettiin koiran kanssa ja yksi aikuisen lupa jäi pystyyn. Niinpä tänään lähdettiin miehissä katselemaan, löytyykö jälkiä. Ja kyllähän niitä nyt löytyi, aivan tuoreita. Useampia hirviä oli tullut alueellemme.
Siis Heku -niminen "koira" laitettiin jäljille ja ympärille tiheä 6 miehen passiketju. Heku laittoi kohta lähdön jälkeen kuvan tuoreista makuupaikoista, joten hirvet olivat liikkeellä. Löytömatka 200 metriä. Yksi pieni hukka tuli "koiralle" mutta pienellä lenkillä senkin Heku selvitti. Ja sitten paukkui Jossun passissa pari kertaa ja viestinä tuli; ammuin yhtä, koira paikalle! Rocky oli meillä ikään kuin varmuuden vuoksi mukana, jos sattuisi käymään luoti liian ohuesti hirveen.
Ajoimme vauhdilla kohti ammuntapaikkaa ja näimme toisen hirven seisovan aukolla. Kyllä niitä nyt siellä näköjään tölväilee.
Sitten tuli uusi viesti kuvan kanssa, täällä makaa hengettömänä nuori naarasmulli.
Joten tuntiin saatiin viimeinen lupahirvi sitten katolleen ja lihaa orteen. Olipa mielenkiintoinen jahtipäivä tämäkin. Ja ihmettelen vain, miksi koiraa ei saa käyttää tammikuussa, mutta miestä voi käyttää koirana. Kuinka niinkö käytännössä nämä eroavat toisistaan. Kummassakin näköjään voi hirvi kuolla. No ehkä lakimuutos menee läpi ja koiran käyttö tammikuussa sallitaan.
Näihin kuviin ensi syksyyn.
Rocky pääsi käymään kaadolla myös
Suolet pois korpeille
Vielä kerran poijjaat
31.12.2020 Vuoden viimeinen hirvipäivitys
Tänään se loppui koiran kanssa hirvijahti. Joulun jälkeen yritettiin jahdata hirviä, mutta tuurit eivät olleet kohdallaan. Hirviä löytyi kyllä, mutta susialueella haukkua saatiin kuulla ykkösminuutteja ja sitten vaihtui maisemat.
Paras tilanne oli Vikellä yhtenä päivänä kun löytyi yksinäinen hirvi ja sitten mentiin. Jossain 7 km päässä hirvi pysähtyi ja sitten tulikin ääntä. Ja Pena sai mennä antamaan karkkoa 30 metrin päähän hirvestä.
No tänään yritettiin vielä kerran ja aamulla löytyikin iltaöiset, lumen alla kuultavat vasavaamin jäljet. Pete kuljetti koiraa omaa aluetta kohti hihnassa ja löysäsi innokkaan koiran matkaan. Suunta oli yhtä passimiestä kohti, kunnes 200 metriä ennen passilinjaa Rocky pysähtyi ja haukku alkoi. Kävi vaan niin hassusti, että passimies oli tuulen päällä ja eihän sitä hirvet kestä, varsinkin kun tiedossa oli sama porukka, joka on juoksuttanut koiria ihan nokko.
Reipas 8 km mentiin pitkin ja poikin metsiä ja viimein pääsi livahtamaan läpi vieraalle alueelle.
Olikin aika tehdä makkaratulet, vaikka ne tulet tehdään yleensä puista. Sanonta makkaratulet kuulostaa vaan niin kutsuvalta ja herkulliselta.
Rocky kävi yhden lenkin ja palasi nuotiopaikalle. Mietin pitkään, vieläkö vanhus jaksaa, sillä reilu 10 km todella raskaissa olosuhteissa (lunta paljon ja maapohja täysin sula eli upottava) on 9 vuotiaalle koiralle kuitenkin melkoisen kova. Varsinkin kun metsässä on oltu 20.8 lähtien melkoisen tiiviisti. Useita satoja kilometrejä on koiralle mittariin kertynyt ja se on paljon.
Kuitenkin ajattelin, että saakoon koira höntsäillä metsässä maitohappoja lihaksista, sillä mitään tietoja ei muista hirvistä ollut, joten vaaraa uuteen maratoniin ei ollut.
Mutta kuinka väärässä taaskin olin. Rocky läksi innolla metsään ja varsin nopeasti kääntyi myötätuuleen kulkemaan. Vauhtiakin oli, joten päätin käväistä katsomassa, mitä koira oikein seurailee.
Siellähän oli ryteikössä lumen alla kuultavat hirvenjäljet ja niitähän se poika seuraili. Kun Rocky tarttuu jopa vuorokauden vanhoihin jälkiin.
En pitänyt siis löytöä mitenkään varmana, joten hiippailin autolle ja seurasimme kulkua kännykännäytöltä. Sitten koira teki täyden ysikymppimutkan ja vauhtia tuli mittariin lisää.
"Nyt kyllä on tuoreella jäljellä, on sen verran liukasta vauhtia".
Hätistelin passimiehiä asemiin ja hirvet kääntyivät meitä kohti. Pete jalkautui passiin ja näin kohta miehen tähtäilevän jotain. "3 hirvee meni tien yli" tuli ryhmäviesti.
Siitä alkoi sitten passien kehittely joka lopulta päättyi siihen, että emä tuli kahden vasan kanssa Peten kohdalle ja yksi vasoista sain antaa sisäfileensä meidän ruokapöytään.
Näin saatiin onnistunut jahti koiran kanssa pitkän jahtisyksyn lopuksi.
Hieno oli porukka ja hirvijohtajana työni oli helppoa. Näillä mennään tulevaan vuoteen ilmeisesti.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni. Nyt alkaa pilkkikausi ja niitä päivityksiä sitten jatkossa aina kesään saakka. Mitä sitten tapahtuu, en uskalla edes itse ennustaa. Toivotaan että suunnitelmani, joita en uskalla vielä paljastaa, toteutuvat. Sitten onkin paljon kerrottavaa. 
Juosten kus... eikun otettu kuva
Pete kippasi vasan katolleen
jk. hieman tilastoja, vaimoni laittaa koiran kaikki työt päiväkirjaan ylös. Koko syksyn kaikki kilometrit Rockylle olivat 450 km. Koiran töihin keikahti katolleen 4 vasaa ja 2 aikuista. Elokuun treenikilometrit olivat 56,3 km
Syyskuussa treeniä 80,4 km ja sitten alkoikin lokakuussa jahti.
Lokakuussa 128,3 km
Marraskuussa 90 km
Joulukuussa 104 km.
Mukaan mahtui kaksi hirvikoetta, molemmissa täysi erä, 300 min ja kiitettävä tulos Hirv1
Lisänä vielä 10 km työskentelyä villisian kanssa.
24.12.2020 Joulupäivitys.
Vuosi 2020 on painumassa taka-alalle. Monenmoista on vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Päällimmäisenä jäänee mieleen tämä koronahössytys, joka on pilannut normaaleiden ihmisten elämän tyystin. Yritykset ovat hätää kärsimässä ja matkailu jumissa.
Omalla kohdalla peruuntui useita kalastusmatkoja maailmalle. Huhtikuussa piti olla Kap Verdellä, heinäkuussa Alaskassa ja elokuussa Malesiassa. Kaik mänt mehtään ja harmittaa. Olen kuitenkin matkailuihminen ja en jaksa pitkään pysyä paikoillani.
Toivottavasti vuosi 2021 poistaa tämän ongelman ja päästään matkailemaan.
Hirvijahtikausi jatkuu vielä muutaman päivän. 1½ kaatolupaa on jäljellä ja niitä lähdetään yrittämään joulun jälkeen sunnuntaina.
Rocky on reilu 9 vuoden ikäinen ja nyt vielä nautitaan koirajahdista, kun koiralla on kuntoa ja terveyttä. Sekä ylivertainen metsästysinto.
Ensi vuonna kokeillaan vielä, jos Rockyn terveys pysyy ennallaan. Mennään kuukausi kerrallaan ja katsotaan tilannetta. Uutta koiraa ei meille enää tule. Kun ei tiedä kuinka pitkään täällä Suomessa enää asutaan.
Onhan se puolikas koira, Joensivun AT Amiraali, mutta vähemmän olen tänä syksynä Amin kanssa ollut tekemisissä. Katsotaan sitä tilannetta myös kuukausi kerrallaan.
Kuten olette huomanneet, toisessa plogiosiossa kerron lohiveneen rakentamisessa. Vaikka mietin lohensoudun lopettamista, niin tämä projekti on ottanut ukon vahvasti mukaansa. On aivan huippua tehdä puusta itselleen soutuvene. Jos ja kun lohensoutu loppuu lähiaikoina, niin perheessä kasvaa pari innokasta kalastajaa, poikani Jaakon lapset. Heille pyrin jättämään kaiken mahdollisen tietotaidon kalastuksesta ja myös kalastusvälineet ovat valmiina, kun he astuvat pitämään yllä Matikaisten kalastusperinnettä.
Tämän kuvan myötä toivotan kaikille sivujeni seuraajille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.
19.12.2020 Päivitys
Siitä se on mennyt, sonnin ketkula
Vasan makuupaikka aivan tienvieressä
Oli taas sellainen viikonloppu juu. Lunta maastossa lauantaina ihan riittävästi ja jälkiä näkyi. Löytyi aamulla jopa 3:n hirven jäljet ja niillehän sitä koiraa piti tarjota.
Kun ehdin linkun aukaista, Rocky syöksähti metsänpuolelle ja kohta haukahti pari kertaa. Ja sitten latu maistui reilun 15 km verran ja sonni kierteli harvan passiketjun läpi vieraalle alueelle.
Hirvet olivatkin olleet makuulla 30 m päässä tiestä ja eipähän ne silloin kestä autolla ajoa ja koiran irtilaskua.
Siitä se vaan sonni kiemurteli passimiesten ohi. Vastatuulee kulkeva hirvi haistoi passiketjun aivan selvästi.
Toinen koiramme Vikke löysi yöjäljet myös ja seuraili niitä pitkään. Meni naapurin puolelle, mutta ei saatu koiraa kiinni ja jossain siellä kaukana löysi hirvet. Nekään eivät antaneet haukkua ja lopulta koira tuli sarvipään perässä tielle ja siitä koira kiinni. Siinä olikin se päivä ja jatkoimme asiaa sunnuntaina.
Sunnuntai
Yöllinen vesisade oli tiputtanut lumenpintaa melkoisesti ja tiet olivat pikaluisteluun tehtyjä.
Uusia jälkiä löytyi yhdet parit ja Rocky läksi niitä selvittämään. Vihelsin hyvissä ajoin pelin poikki, sillä nekin olivat kulkureita, menneet vain alueemme läpi naapurin puolelle.
Nuotiomakkaroiden jälkeen vein Rockyn vain höntsäilemään metsään ja keskityimme päästämään Viken alueen toiselta reunalta hakuun. Ja passimiehet hieman seurailemaan Viken touhuja.
Rocky läksi alueen itäreunaa kohti ja aikansa pyörittyään näin, että vauhdit kasvoivat. Tein ehkä virheen, kun jalkauduin metsään tarkistamaan, mitä koira siellä touhuaa. Vaikka näin kylläkin, että suunta on kohti passiketjua, mutta piti päästä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän oli sonninjäljet, joita koira seurasi. Aivan tuoreet jäljet, eli löytö voitiin kirjata.
Kun olin metsän puolella ja muut passimiehet seurasivat Vikkeä, joka myös löysi sonnin eteensä, niin Rockyn hirvi pakeni samaan suuntaan kuin eilen. Ja tien yli samasta kohdasta, sillä oli sama sonni. Oli vaan yön aikana tullut takaisin omalle alueelle. Ja samaa reittiä lähes painui rajoja nuollen naapurin alueelle. Rocky vielä tippui vesiojaan jäiden sekaan ja siellä aikansa pörrättyään pääsi pois. Sain kun sainkin koiran koirapillillä ja autontorvella tulemaan pois metsästä.
Samaan aikaan Viken sonni päätti lähteä kauas lenkille, kohti pohjoista. Useamman autokunnan voimin viimein koira saatiin kiinni varsin kaukaa omalta alueelta.
Tämmöistä se metsästys susialueella on. Eivät tunnu kestävän isokokoisen, pitkähäntäisen koiran saapumista jälkiä myöten luokseen. Ne hirvet, jotka olemme saaneet jäämään haukkuun, ne ovatkin jo pakastimessa.
Joulun jälkeen yritetään vielä muutama päivä kokeilla. Nyt on lumet kadonneet lähes kokonaan ja pakkaset ovat tulossa. Sen jälkeen satelee ennusteen mukaan lunta, joten voinee olla hyväkin keli jahdata välipäivinä.
12.12.2020 Päivitys
Viikko tauko ja aamulla jahtiin. Tietoja hirvistä ei ollut, teiden yli ei jälkiä näkynyt.
Vikke kylmään hakuun ja ei mennyt pitkään kun haukku kajahti.
Saimme hyvin passit, vaikkakin harvat, tielle ja Pentti alkoi lähestyä haukkua. Mitään kiirettä meillä ei ollut, hirvi pysyi hienosti haukussa. Olin 300 metrin päässä haukusta ja komiaa oli kuunnella Viken komennusta. Trackerin kautta seurasimme myös Pentin liikkumista ja kun alkoi olla pallukat varsin lähekkäin, ajattelin jo, että kohta mosahtaa.
Hirvi oli nevan keskellä tiheikössä haukussa, mutta löytyi sieltä pieni luodinmentävä aukko ja osumanläsähdys kuului omaan passiini hyvin. Hirvi kimposi pari sataa metriä ja sitten homma oli selvä. Tunnin ja 28 minuuttia Vikke haukkui hirveä ja komia nuppa saatiin orteen.
Rocky oli huiluvuorossa, huomenna sunnuntaina käymme Korpilahdella hirvikokeessa, ehkäpä viimeisen kerran Rockyn hirvihistoriassa.
Viikon päästä jatketaan sitten jahtia, olisi vielä vasa ja aikuinen luvissa. 
Vikke on mielissään vaikka Pentti särki hänen leikkikalun
6.12.2020 Päivitys
Eilen 5 joulukuuta olimme jahdissa. Lunta oli yöllä satanut jahtialueelle lähes 20 cm ja jälkiä ei näkynyt missään.
Rocky läksi kylmään hakuun, mutta liike oli varsin halutonta. Siihen syyhyn palataan myöhemmin.
Vikke koira löysi vanhat jäljet lumen alta ja niitä pitkään seuraten löytyi hirvetkin. Vieraalta alueelta tosin, mutta partio läksi hakemaan koiraa pois, kuten lakikirja määrää.
Rocky teki pitkän lenkin, ei mitään mainittavaa. Paitsi aivan lopussa vastatuuleen mennessään törmäsi lintuporukan säikyttämiin hirviin tai oikeastaan niiden useita tunteja vanhoihin jälkiin.
Samalla toinen koira ei antautunut kiinni, vaan hirvet kääntyivät kohti aluettamme ja laitoimme passiketjun kuntoon. Sen mitä kolmella neljällä miehellä saa tiivistettyä. Rocky oli mennyt jo omien hirviensä perässä vieraalle alueelle ja sieltä se kääntyi yllättäen pois (tämäkin ehkä selviää myöhemmin).
Näin kännykästä, että Viken hirvi tulee minua kohti ja matkaa ei ollut paljoa. Jäin passiin mettätielle ja kohta hirvi tulikin näreiköstä tiheään koivutureikkoon. En tahtonut oksien läpi ampua, joten odotin että hirvi ottaa muutaman askeleen ja sitten kolahtaa. Mutta ei, sillä kuulin auton äänen ja sen kuuli hirvi myöskin. Hirvi teki uukkarin ja meni puis. Oli varmaan minuutista kiinni, että olisin saanut mosautettu nupan nurin.
No siinä oli se päivä ja tänään uudelleen. Vesisade oli pehmittänyt mettätiet melkoiseksi sohjoksi ja siinä sitä luisteltiin laidasta laitaan. Heti aamulla löysimme suuret sonnin jäljet, jotka olivat tulleet alueellemme.
Löysäsin Rockyn jäljille, mutta kovasti koira joutui tekemään töitä, sillä jälki ei haissut yhtään. Kuva kertoo varmasti miksi. Hirvi nimittäin kulki pitkiä matkoja erittäin märässä suossa ja koirahan ei jälkiä seuraa, vaan jäljenhajua. No viimein hirvi oli kulkenut kovempia maita ja koira tavoitti sonnin. Sonni kuitenkin haistoi passimiehet ja kääntyi takaisin tuloalueelleen ja sain kilvanajon jälkeen koiran kiinni naapuriseuran alueelta.
Päätimme paistella makkarat ja Vikke oli vielä metsässä. Pena kävi katsomassa Viken tienylityksen ja siellähän oli kahdet hirvenjäljet, mutta vesisateessa märät jäljet eivät kertoneet koiralle kulkusuuntaa, joten Vikke harhautui takajälkeen menemään jonkin matkaa.
Nakkasin Rockyn jäljelle ja koirapoika läksi selvittämään kulkusuuntaan hirvien olinpaikan. Suoraviivaisesti mentiin kohti alueen pohjoisrajaa, samaan suuntaan kuin Rockyn eiliset hirvet. Sitten koira teki uukkarin ja läksi takaisin melkoista vauhtia. Laitoin passimiehille tiedoksi, että nyt tullaan, olkaahan valmiina. Nimittäin vauhtia oli koiralla sen verran paljon, ettei sitä hakuvauhdiksi enää voinut tulkita.
Koira meni ensin yhden passimiehen vierestä ja toinen passiukko sai koiran kiinni. Mutta ei hirviä missään.
Sitten alettiin asiaa ynnätä. Pena oli nähnyt koiraeläimen jäljet siinä suunnassa, missä Rocky teki uukkarin. Ja Rocky ei jätä seuraamiaan hirviä vapaaehtoisesti ja eilen sekä tänään teki sen samalla alueella. Ja ei koskaan juokse sellaista vauhtia, jos on tulossa autolle. Se vauhti on enemmänkin sellaista maleksimista.
Johtopäätöksenä oli, että tuolla alueella oli susi tai sudenhajua ja siksi koira kahtena päivänä peräkkäin jätti hirvet ja palasi vauhdilla hakemaan suojaa ihmisistä. Muuta selitystä emme tälle keksi.
Ehkä lukijoilla lienee ehdotuksia ja varsin änkyrät taputtavat käsiään, että nyt sillä koira heittäytyi rukkasnahkaksi viimeinkin. No se suotakoon heille, jos siitä ilonsa saavat revittyä.
Ei haise hirvelle nämä jäljet. Voivat haista suovedelle. Näistä kuitenkin Rocky hirven selvitti löydöksi
2.12.2020 Päivitys
"Mitä Rocky sanoo villisiasta. Tykkääkö?" Tuli sellainen soitto tänään ja vastasin että kyllähän se on villisikoja haukkunut.
"No sitten tänne paikkaan XXXX ja täällä on jäljet".
Pomppasin jahtivaatteisiin ja koiralle tutkaliivi päälle. Hieman alkuun piti jälkiä etsiä, mutta jotain koirannenään tuoksahti ja laskin hakuun.
Siinä oli joku nuorempi koira kulkenut ja ilmeisesti sika oli vähän pelotellut koiraa, joten seuraamisesta ei tullut mitään. Rocky yritti etsiä pakojälkeä, mutta monet jäljet sotkivat vähän töitä. Viimein eräs passimies soitti, että sika oli mennyt läpi passista, joten nopeasti vaan koiraa jäljille.
Kun löysimme tienylityksessä sianjäljet, Rocky läksi vauhdilla maastoon ja sitten mentiin. Kahdesti passimies pääsi näkemään suhteellisen kookkaan karjun, mutta ei päässyt ampumaan. Rocky seurasi tiiviisti sikaa ja lopulta mentiin pienen joen suistoon ja sinne sika jämähti vähäksi aikaa haukkuun. Oltiin vaan reilusti vieraalla alueella, jossa ei ollut metsästysoikeutta, joten pari kaveria ehti paikalle ja sai koiran pois jäiden seasta. 10 km mentiin kuitenkin melkoista vauhtia. 
Pitkillä menee sika pellolla
Melkoisen iso jälki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti