Kalastuskausi 2021

 Pilkkimistä 2021

19.4.2021 Päivitys

Olipa lämmin päivä tänään. Jäällä olin jo hieman klo 5 jälkeen ja pikku pakkanen teki kävelystä todella helppoa. 

Lompsin eiliselle paikalle toiveissa isot ahvenet. 

Ensimmäisistä avannoista nakkasi muutaman paistokarkean ja yhden hauen. Kalat olivat hakusessa, ei oikein syönyt kunnolla. Muutama vauraampi ahven kävi ottamassa hissiliikettä avannolle ja irti. Sellaisia eilisen kokoisia oli seassa, niissä karanneissa. 

Sitten kokeilin Valio -pystypilkkiä ja Nico -morria. Alkoikin melkoinen särkisouvi. Vetelin siinä 60 särkeä ja yhden lahnan. En siis vedellyt lahnaa, ei pidä käsittää seksuaalisesti. Saipahan kaveri hieman purkitettavaa niistä. 

Ahven nakkasi suunsa kiinni, vaikka Tuomaksen kanssa haettiin monesta paikasta. 

Huomenna aamulla vielä yksi keikka Pyhäsalmelle, sitten rautuonget siimoihin. 

 

18.4.2021 Päivitys

Tuli hyvä saalis kookkaita ahvenia. Löytyi iskemätön paikka ja siitä muutamasta reiästä 3,5 kg pannukarkeeta. Sekä yksi hauki, joka söi vielä tasapainosta karvapyrstön. 

Oli hyvä sää istua ja seurakin oli mukavaa. Uusia pilkkikavereita, mukava tutustua.

Huomenna vielä ainakin käyn kopaisemassa, oiskohan sitten jo sisävesikalastus jään päältä siinä. Katsotaan päivä kerrallaan. 

Näihin kuviin. 

Kolme suurinta tarkistuspunnituksen jälkee 490 g kappale

Hauki painoi harvinaisen painon, 990 g. Yleensä monilla tuollaiset ovat niitä kiloisia. Tuo ei ollut

17.4.2021 Päivitys

Etsittiin frouvan kanssa isoa ahventa. Niitä oli kyllä, mutta kävivät vaan painelemassa tasapainoon. Muutamia parempia tuli jäälle, mutta ne suurimmat jäivät saamatta. Yksi puolenkilon luokkaa oleva nousi jo avantoon, mutta siinä sylkäisi homepää Ässän suustaan ja meni puis

Särkiä vaimo onkin 2,7 kg ja ahvenia saatiin 1,5 kg ja yksi parin kilon hauki. 

Mutta sää oli huippu. Lämmintä 13 astetta ja täysin tyyni. Keli jäällä oli hyvä, kovaa alustaa kävellä. Jäätä sellaiset 30 cm plusmiinus jotain. 

Huomenna käväisen ja ehkä maanantaina ja tiistaina. Sitten pitää valmistautua Ruotsin rautupilkkireissulle jo pikkuhiljaa. Ja sen jälkeen alkaa kesäkalastus, joten sille avataan sitten uusi osio. 

16.4.2021 Päivitys

Iso ahven katosi ja hauenlurjukset tuli tilalle. Eilen vielä mosahti sellainen puolikiloinen appura kiinni, mutta karkasi avannon alla. 

Haukia sen sijaan on taas alkanut liikkua alueella ja tänään uittamaani Lastu -tasapainoon tälläsi kunnon köriläs taas. Tai no eihän se iso ollut, mutta vihaisesti väänsi vapaa tovin, ennen kuin sain houkuteltua nostokoukun kalanleukaan. 

Kokeilin alueella tehdä reikiä ahvenia varten, mutta heikkoa oli otti. Ehkä pikkuahventa morrilla olisi saanut ja toiset pilkkiporukat ilmeisesti niitä hieman saivatkin. Minua taas sellainen nyppiminen ei kiinnosta lainkaan ja uittelin tuttuja tasureita isompien ahventen toivossa. 

No kelihän oli kaunis, kyllä siellä viihtyi. Huomenna uudestaan ja kokeillaan edelleen etsiä niitä isoja. Siellä pitäisi niitäkin aivan varmasti olla. 

Koeuittoon tullut Lastu -tasapaino kelpasi tälle kenkänaamalle

Melkoisen vihainen veijari tämä 3,870 kg hauki oli siimanpäässä. Sai tovin uitella, että pää osui reikään. 

11.4.2021 Päivitys

Heräsin klo 4 ja kun ei nukuttanut, niin valmistelin lähtöä pilkille. Niinhän sitä sanotaan, että aikainen Hartsa kalan nappaa. 

Ennen auringonnousua lampsittiin frouvan kanssa tutuille paikoille toiveissa ne isot ahvenet. 

Useamman tunnin ja kymmenien reikien jälkeen niitä isoja ahvenia ei vaan kuulunut. 

Käännyimme jo autolle kulkemaan ja tuulikin yltyi melkoiseksi puhuriksi. 

Kairasin vielä yhden reiän ja laskin oranssin Ässän pohjantuntumaan. Heti sitä tempaistiin melkoisen vahvasti ja ajattelin hauen käyneen käsiksi. 

Otin Ässän pois ja laskin papukaija Nilsun. Muutama heilautus ja vapa taipui ramakasti. Ajattelin heti hauen napanneen ja vääntelin kalaa kohti aurinkoa. 

Yllätys oli suuri kun jäälle purskahti melkoinen köllykkä. 

Muuta sitten ei tullutkaan, joten kotiinlähtö voitiin suorittaa pakollisen kuvauksen jälkeen.

Painoa 1010 g ja pituus 40 cm ja ympärysmitta 30 cm

Jäi vielä 10 g omasta ennätyksestä vielä

8.4.2021 Päivitys

Ahvenentynkää tuli tasureilla nosteltua jäälle. Alkoi jo kokokin olla ihan kivaa keskipainoltaan. 

Aamulla auringonousun aikaa ajelin rantaan, mutta siellähän oli jo useita ukkoja tekemässä lähtöä jäälle. Ja eilisellä haukipaikalla tuttuakin tutumpi äijä jo istui. 

Kun nämä muutkin suunnistivat kohti vastarantaa, päätin muuttaa omaa taktiikkaa hieman. Kokeilin ensin lähtörannan ja kun siitä ei kuulunut mitään, tein tasaisesti reikiä kohti vastarantaa, kuitenkin paljo sivuun muista ukoista. Uskoin että ahvenia pitää löytyä aiemmin onkimattomilta paikoilta. Ja kas vain, se taktiikka puri, sillä kohta raapaisi ensimmäinen puolikiloinen tasuriin ja sitten niitä alkoi jonkin verran tulla. Väliin joku pienempi ja taas taipui vapa jämäkästi. Tuntui että siellä oli isoa, mutta kovasti piti tehdä töitä uiton eteen, että kala jysähti kiinni. 

Kaikki kalat olivat jään alla, siis jääkannen alla. Ainahan ne talvella ovat jään alla, mutta voivat olla siellä pohjassa tai välivedessä. Nämä kalat iskivät kun tasuri oli nostettu siihen jääkannen alle. 

Yksi isompi rysähti kiinni ja se irtosi avantoon. Oli kuitenkin sen verran paksu ja evä pystyssä, että sain kastella jälleen hihan, mutta päivän suurin nousi jäälle. 

Pientä hakemista oli löytää aina se ottava parvi, kalat liikkuivat aktiivisesti. Ilmanpaine nimittäin oli juuri optimi ja siksihän kalaan lähdinkin. Minä seuraan ilmanpaineita, muulla ei ole merkitystä pilkkihommissakaan.

Katsotaan nyt, milloin seuraava isku. Joko huomenna tai sitten viikonloppuna frouvan kanssa. 

Onhan siinä jotain

Se vaan tuo oranssi SuperÄssä on tappopeli edelleen

Nämä 9 ahventa painoivat 3,5 kg

7.4.2021 Päivitys

Ei ollut nätti ilma, mutta pilkille piti päästä. Ilmanpaineetkin alkoivat näyttää siltä, että kala alkaisi liikkua. 

Ajelin siis Pyhäsalmelle, Juntinselän puolelle. Tuttuihin paikkoihin kairailin muutamia reikiä. 

Ahven ei ollut syönnillään ja lunta tuli taivaan täydeltä. Kokeilin morriakin ja muutama särki tuli. Jatkoin tasapainoilla onkimista. 

Ajattelin, että haukia on alueella, sillä siitä muutaman hauen sain aiemmilla reissuilla ja eräs ukrainanmies oli 11 haukea saanut. 

Kohta nykäisi vavan mutkalle ja ensin tuli tuo pienempi ja toisesta reiästä sitten raapaisi tämä  hieman vauraampi. Nostokoukku oli 5 metrin päässä ahkiossa ja tunsin, että painava on kaveri.

Väsyttelin kalaa ja sain se kerran jo avannon alle ja näin koon. Sitten se veti syöksyn että rattaat ratisi ja annoin lisää siimaa ja juoksin samalla ahkiolta koukun. Sitten sain uudelleen kalan avannolle, mutta eihän se kääntynyt reikään. Niinpä työnsin käden reikään ja sain koukun kalanleukaan. Hiha tosin kastui, mutta niinpä nousi pötikkä jäälle. Juuri ja juuri mahtui reiästä. En ole avannut, mutta mahassa on jotain todella isoa. Ehkä iso ahven tai iso lahna.

Isompi hauki painoi 9,840 kg ja oli 110 cm pitkä. Pienempi 1,360 kg.

Tässä samassa paikassa vuosi sitten kuvattiin 9,4 kg hauki. Nyt pikkaasen isompi

3.4.2021 Päivitys

Paljon on lunta muuttunut vedeksi tässä päivitysten välillä. On ollut kiireitä pilkkirintamalla, mutta lyödään nyt hieman yhteen tätä pilkkikautta, joka jatkuu vielä muutaman viikon.

Olen käynyt pilkillä Pyhäsalmen Juntinselällä etupäässä. Yksi Merikylänlahden reissu tuli heitettyä ja eilen käytiin Hailuodossa, joka oli pettymysten pettymys. 

Mutta aloitetaan Juntinselältä, jossa lähes päivittäin olen piipahtanut. 

Isoa ahventa on alkanut jysähdellä tasapainoihin ja joka päivä olen saanut tapella haukien kanssa. Tuntuukin että hauet ovat ottaneet vallan lahdella ja mitä muiden kalastajien kanssa olen jutellut, kalustotappioita on näiden kenkänaamojen toimesta tullut. 

Minullakin sen verran, että yli 30 vanha Nilsun tasapaino menetti takakoukun hauen riehuessa, joten luottotasuri on poissa pelistä. Onneksi tasapainoja on rasiat täynnä, pitää seuraavat 30 vuotta onkia jollain toisella luottotasurilla. 

Ahventenkoko on ollut hyvää, sellaista 500 gramman kahtapuolen ovat liikkuneet. Ne isoimmat vielä odottavat jotain aamuhetkeä, kun alkaa vavat rytkyä. 

Mikon ja Iitan kanssa käytiin Merikylänlahdella merellä ja sieltäkin ahvenia nousi. Ei mitään isoja eikä syönti kovin kummoinen ollut. 

Viime vuonna kävin useita kertoja Hailuodossa Ojakylänlahdella ja melkoisia ahvensaaliita sain kannella kotiin. Vaimon kanssa tehtiin pakollinen reissu, mutta olisi saanut jäädä tekemättä. 

Rannasta pääsi vielä jäälle ja vähän matkaa oli kovaa jäätä, mutta pelipaikoille olisi pitänyt taapertaa pintajään pettäessä pahasti ja vasen polvi on siinä kunnossa, ettei kävelystä sellaisessa soseessa ollut mahdollista. Emme päässeet lähellekään pelipaikkoja, joten paistelimme makkarat ja ongimme tyhjää kovan jään reunalla. Kaksi ahventa oli saldona. Joka myös kertoi, että olimme liian aikaisin kohteessa, isommat parvet eivät olleet vielä tulleet lahdelle. Lisäksi laskuvesi huljusi kohti merta, eipä ahvenkaan lähde vastavirtaan uimaan mielellään. No tälle keväälle ei Hailuotoon enää kannata ajaa. Jäät eivät ole pitkäikäiset siellä.

Näihin kalakuviin kuitenkin, lähden venettä tervaamaan ja huomenna sunnuntaina Juntinselälle. Siellä isot ahvenet odottavat suu auki.

Vihreä Ässä antoi nättiä 450 grammaista

Juntinselän suljua, suurimmat ahvenet tuossa +500g

Hailuodon makkaratulet, eli syönti päällä

Yhdestä reiästä puraisi oranssiin Ässään Juntinselällä

Valio ja Nico -morri on pettävä yhdistelmä

Juntinselän 500 g ja vihreä Ässä

Tuo poika se vaan syö, nyt Merikylänlahdella 

21.3.2021 Päivitys

Pilkillä on käyty mm. Raahessa siikoja etsimässä ja Pyhäjärvellä ahvenia koettamassa. Ilman saalista ei ole tarvinnut poistua jäältä, mutta vielä mitään mahtisaaliita ei ole tullut. 

Nyt tulevana tiistaina käväisen Kalajoella siikoja yrittämässä ja samalla tuon uuden veneeni kotiin ja aloitan tervakäsittelyn. Siinä meneekin pari päivää ketterästi, ellei enemmänkin. Mutta aikaahan meillä on. Ja pääsiäisenä isketään pilkkiä reikään kunnolla sitten. 

Laitetaan jotain päivitystä jos siltä tuntuu. 

11.3.2021 Päivitys

Tehtiin melkoinen pilkkireissu merelle. Lumijoen Varjakkaan ja Siikajoen Merikylänlahdelle. Yö vietettiin Lumijoella Mikko Kyrön mökissä, jota voi muuten kysellä vuokralle kalareissun ajaksi. Suosittelen lämpimästi, vaikka pakkasta olikin reilusti yli sallitun. Nimittän -33 astetta oli pakkasta, kun aamulla heräsimme valmistautumaan Merikylänlahdelle pilkkihommiin. 

Edellinen päivä vietettiin hyyyyyyytävässä tuulessa ja -27 asteen pakkasessa Varjakassa. Olipa hyvä, ettei tuuletin ollut päällä, olisi ollut vieläkin kylmempi.

Kalaahan me saatiin kolmeen mieheen muutama kassillinen, mutta ei mitää hirmuja. Korkeapaine ja itätuuli piti kalan varovaisena ja sellaiset 150-250 g ahvenet vain napsivat pilkkeihin. Mutta kaloja nekin ovat ja uskon että maistuvia paistettuina. 

Jäätä on lähes kairanmitta, joten uskon että kausi jatkuu vielä kuukauden, ellei ala satamaan kusikuumaa vettä, kuten vanha kansa sanoisi. 

Seuraava pilkkireissu on tulevana sunnuntaina Pyhäjärven Juntinselälle ja maanantaina Sieviin Maasydänjärvelle kirjolohia kiusaamaan. Vai käyköhän siinäkin toisin. 

Näihin kuviin, hyvää pilkkikevättä kaikille, pysykää kanavalla. 

Repakki pilkkijakkara on todella hyvä käytössä

Rautu-Reiska onkin Ahven-Reiska Merikylänlahdella

Ahvenet ovat tönkköjä heti jäälle päästyään pienessä, -33 asteen pakkasessa.

Tuulenvinkka oli reipas vaikka tuuletin oli pois päältä

Hartsa ja Jari paistelee makkaraa merellä Varjakassa

27.2.2021 Päivitys

Ajatuksena on huomenna ajella Lumijoen Varjakkaan. Sielläkin on vettä noussut jäälle, mutta yöpakkaset kovettavat jälkeä sen verran, että liikkuminen lienee suhteellisen helppoa. Otetaan pilkkiteltta mukaan ja vaimo pääsee telttailemaan. 

Jos jonkun ahvenen vielä saisi, niin sehän olisi plussaa vain. Katsotaan miten tasuria puree. 

Maanantaina käyn varmaankin Iisalmen satamassa kokeilemassa kirjolohen purua. Sitten mietitään mihin seuraavaksi. 

Ensi viikolla on vaihtelevia kelejä, ei viitti aivan huonolla ilmalla lähteä kön ei ole pakko. Makkaraa saa kaupastakin, en ole kalansyöjä. Samalla voisi tyhjää reikää tuijottaessa miettiä, vieläkö jaksaisi kalastuksesta kirjoittaa kirjan. MUOKKAUS

Nyt tulikin suunnitelmiin äkkikäännös. Lähdemmekin huomenna sunnuntaina Iisalmeen kirjolohia jallittamaan. Ja Lumijoki siirtyy sitten viikolle, katsotaan säitä. Näin ne ajatukset muuttuu (vaimo päätti asian näin) nopeasti.

Tällä setillä lähdetään kirjolohia koettamaan. Nico -morria, Kuusamon kevennettyjä, mutuliitsejä. Ei muuta tarvii. 

25.2.2021 Päivitys

Pitkä tauko oli pilkkihommissa, sillä melkoisia pakkasia ja lumisateita tässä välillä oli. Mutta tänään venekurssin loputtua käväisin tutustumassa Merikylänlahteen Siikajoella. 

Varsin kova tuulenvinkura kävi merellä ja jäällä oli lunta polvia myöten. Myös vettä oli noussut jäälle paikoin reilustikin. 

Yhden hauen sain tasapainolla ja kovin pitkään en viittinyt jäällä kököttää. 

Testailin myös Retki Repakki pilkkijakkaraa ja sehän on miellyttävä kampe. Näin pitkäjalkaisena ja -kätisenä Repakki on korkeammalla kuin perinteiset pilkkireput. Voi istua selkä suorana, joka selkävikaiselle on hyvä. 

Repakki on kevyt, liiankin kevyt kovalla tuulella ilman kalalastia. Toisaalta en aio Repakin sisään kaloja laittaakaan, vaan käytän sitä istuimena ja pilkkivapojen säilytyspaikkana. Jaettu sisäosa mahdollistaa eväiden säilymisen jäätymättä, se on hyvä asia. 

Retki Repakin saa myös kannettua reppuna, siitä suuri plussa jos ei ole ahkiota käytössä. On aivan varma, että kevään pilkkireissuilla Retki Repakki tulee olemaan lempijakkarani. Lisäksi vahva styroksi, kestää 350 kg kuorman, on lämmin istua. Sen tuntee takahudlarissa kyllä, kuinka istuimen pinta lämmittää. Vahva suositus pilkkijakkaraksi. 

Etureunassa on luukku, jonka poisottamalla saa kalat tiputeltua pönttöön

Tämmöiselle pitkäjalkaiselle istumakorkeus on hyvä. 

7.2.2021 Päivitys

Kävimme Pyhännän Iso Ahvenjärvellä kirjolohipilkillä. Kipakka pakkanen ei estänyt uutteria pilkkimiehiä ja saalista saatiin erittäin hyvin. Teen tarkemman selonteon myöhemmin, mutta tässä on juttua edellisestä kirjolohikeikasta Lieksaan. Tuolloin jäin ilman saalista, mutta nyt Pyhännällä tuurit kohtasivat äijän ja talven kirjolohisaldo on avattu. 

Mutta lukekaa tätä ensin, palataan asiaan myöhemmin. Miikkulanlampi kirjolohi

31.1.2021 Päivitys

Tammikuun viimeisenä päivänä käväisin Lumijoen Varjakassa. Sain mukaani mielenkiintoisen "hytin", jonka omalla voimalla kiskoin jäälle. En kovin kauas, silti paita kastui ja huono alkoi huohottamaan. Vetäkää teletapit itse moista kötöstystä pehmeässä lumessa, niin nauru loppuu. 

Mutta kun sain reiän tehtyä, lämmittimen päälle, leipäpalasen käteeni ja pilkin killuun, niin vot, minäpä se nauroin pakkasessa istujille. 

En viittinyt ihmeemmin ahveni etsiä, kunhan kulutin aikaa kömmänässä ja nostelin pilkkivapaa erittäin laiskasti. Erittäin laiskasti kalatkin kiskoivat siimasta vavankärkeä alaspäin, mutta sain minä ahvenia vajaa 4 kg kuitenkin. 

Päivä kokeilu kuitenkin tuotti upean elämyksen, hytti oli aivan erinomainen. Nyt pyörii päässä, ostanko ja tarviinko sitä. Kevätaurinko tosin houkuttelee istumaan taivasalla, mutta jospa tulee lumituisku. AnttiTuisku on jo aivan kauhea, mitä sitten on lumituisku. 

No antaa himon yltyä, vaikka eihän tuo kallis ole. Alle 400 euroa hinta Motonetissa. 

Lumijoella tuota hyttiä saa vuokrattua Heikki Simunalta. Facesta löytyy Lumijoen varjakan pilkkijät ja sieltä vuokrausilmoitus löytyy nyt ainakin. 

Nyt viikko napsutellaan venettä ja torstaina ajelen Pyhännälle. Kirrehommiin, jonne tuleekin isompi iskuryhmä. 

Kovemmalla pohjalla tuon vetää erittäin kevyesti. Upottavaa pakkaslunta kun on, niin hien saapi ukosta eli akasta irti

Pieni kaasulämmitin riittää vallan mainiosti. 

26.1.2021 Päivitys

Tuli tehtyä hukkareissu Raaheen, mutta sellaisiakin on tehtävä. Harasin varsin ison alan, parikymmentä reikää ja saldona 5 ahventa ja 1 norssi (kuore). 

Tasapainoon alkoi 11 maissa hieman tökkiä, mutta surkea oli otti. Ehkä toukkavehkeillä olisi kaloja saanut, mutta eipä kiinnosta pikkusinttejä nyhtää. 

Näin kuitenkin paikan ja uskon että keväämmällä tuonne pakkautuu ahventa ihan nokko. 

Toistakymmentä ukkelia oli sikin sokin, eikä kukaan kovin pitkään aina reiällään viihtynyt. Näki siis, että ahven ei ollut otillaan. 

Keli oli kiva ja menihän se aamupäivä näinkin. Nyt sitten venettä tekemään, se on moro. jk. saas nähdä, jaksaako huomenna käydä Lumijoen Varjakassa. Seuraan keliä. 

Tuolta vasemmalta kokeilin matalan ja syvemmän puolelta etsiä kaloja

24.1.2021 Päivitys

Ajelin aamusta tosiaan Varjakkaan ja pikkuinen pakkanen oli ilmestynyt kaveriksi. Sellainen -6 astetta, ei tuulta. 

Rannassa oli varmaan jo 100 autoa ja ukkoa eli akkaa merenselkä mustanaan. Ei ollut mitään hajua, mihin tallustaa. Nimittäin lunta oli luiskalla sen verran, ettei autolla siitä tohtinut ajaa. Jos joku olisi ajanut, tottahan olisin bemarin heittänyt perässä jäälle. Nyt kun ei mitään tietoa mistään, niin otin hinaukseen ahkion ja läksin tallustamaan. 

Kävelin ehkä puolikilometriä tai vähän yli. Kartasta näkee kohdan.

Tein reiän ja ryhdyin heiluttamaan tasapainoa. Heti kävi ahvenet tökkimässä, mutta purua ei ollut. 

Vaihtelin tasureita ja viimein löytyi keltaoranssi Super Ässä, johon alkoi purra.

Sillä sainkin hitaasti mutta varmasti 25 kpl paistikarkeita ja sitten loppui syönti. 

Mutta tulipahan käytyä ja hyvä oli liikkua itse jäällä. Jäätä on noin 40 cm ja osittain jää on paljas. Pahoja ja kovia kinoksia on, joissa muutama mönkijäkuski jumiutti kulkupelinsä täysin. 

Nyt kun vähän tietää kohteita, niin eiköhän sitä viikon päästä uudelleen tule ajeltua tuonne. Siitä on hyvä ajaa sitten tänne Kalajoelle ja jatkaa veneen nakertamista. Näihin kuviin, lähden saunaan. 

Tuossa mää olin. Varmaan aivan väärässä paikassa, mutta kalaahan tuossakin tuntui olevan vaikka kuinka

Tuuletus ei toiminut lainkaan

Jonniin verran kuitenkin Super Ässällä

23.1.2021 Päivitys

Huomenna sunnuntaina on tarkoitus ajella Lumijoen Varjakkaan etsimään ahvenia. Kovasti ovat pilkkijät sieltä isoa ahventa raapineet mutta kelit ovat nyt melkoisen hurjia ollut. 

Viime talvena innostuin merellä tapahtuvasta pilkkihommasta ja siksi tässä nyt joutuu ajelemaan uutterasti tuolla perällä. 

Sieltä ei ole kylläkään pitkä matka sitten Kalajoelle venettä nakertamaan, se vähän säästää ajomatkoissa. 

Laittelen viimeistään maanantaina tietoa, kuinka siellä äijän kävi. Jäikö tiitiäinen pataan, vai rysähtikö kunnon potti. 

Tasapainoilla yritetään, ei ole toukkia ja pystypilkkejä edes sitten mukana. Jigejä virittelin myös muutamaan vapaan, niilläkin ovat saaneet hyvästi isoa ahventa. Nämä kuvat viime talvelta

12.1.2021 Päivitys

Käväisimme kollegani Jari Tuiskusen kanssa avaamassa pilkkikauden Lieksassa, Ruunalla sijaitsevalla Miikkulanlammella. Tähtäimenä kirjolohet ja isot siiat, mutta ei piiat. 

Reissusta tulee tarkempi juttu helmikuun Jahdissa&Kalassa -lehdessä, joten en paljasta paljoakaan nyt tässä vielä. 

Sen voin sanoa, että -17 asteeseen kiristynyt pakkanen toivotti kivasti tervetulleiksi pilkkikaudelle 2021. 

Uusia pilkkireissuja on sovittu helmikuun alkuun, tuolloin vierailemme Pyhännällä Iso-Ahvenjärvellä ja Kontiolammella. Targettina edelleen kirjolohet. Siitäkin tehdään juttua Jahdissa&Kalassa -lehteen. 

Jos keliä pitelee, niin ensimmäinen merireissu Lumijoelle on tulossa myös. Näin vanhana kuitenkin tahtoo tuuletonta ja vähäistä pakkaskeliä ainoastaan, että lähtökynnys ylittyy. 

Mutta näin on saatu kalastuskausi auki ja katsotaan kuinka se siitä jatkuu

Aloitamme uuden vuoden pilkkihommissa ja ensimmäisenä käväisemme Lieksan Miikkulanlammella kirjolohipilkillä 6-9.1.2021.

Siitä alkaa sitten armoton kylmänreiän tuijottaminen niin pitkään kun ilmastohörhöt antavat jäiden olla kestäviä pilkkijän kulkea. 

Olen asettanut tavoitteita tulevalle pilkkikaudelle. Tässä niistä tärkeimmät.

Ahven. Oma pilkkiennätys ahvenelle on vaivaiset 1,020 kg. Sitä on tarkoitus saada korotettua reilusti. Uskon että se onnistuu joko Hailuodossa, jossa tulen vierailemaan uutterasti kevään aikana. Tai se voi onnistua myös Pyhäjärvellä, joka on lähempänä kotia. 

Kirjolohi. Siinä ennätys on siinä 3 kg tietämissä, joten koetan saada tuon 3 kg rikki ja tarkka paino kalasta. 

Hauki. Viime keväänä tuli +9kg hauki, joten siinä voi olla vaikeuksia korottaa ennätystä. Kymppikiloa tavoitellaan, ei kuitenkaan isketä paineita paljoa niskaan.

Muita tavoitteita on päästä pitkästä aikaa rautupilkille, mutta tämä eräs hömpötys voi olla vaikeuttava tekijä päästä tunturivesille. 

Sitten tärkeimpänä että pääsöö vaan usein pilkille. Jospa saisi materiaalia vaikka uuteen kalastuskirjaan. Määppä tiijä tuota.

Mutta mutta, asiassa voep olla yksi mutta. Mikäli kevään aikana tulee olkapääleikkaus ajankohtaiseksi, niin ehkä pieni tauko voi tulla pilkkireissuihin. 

Hirvi joulukuu 2020

2.1.2021 Vielä kerran poijjaat

Joulukuun loppuun metsästettiin koiran kanssa ja yksi aikuisen lupa jäi pystyyn. Niinpä tänään lähdettiin miehissä katselemaan, löytyykö jälkiä. Ja kyllähän niitä nyt löytyi, aivan tuoreita. Useampia hirviä oli tullut alueellemme. 

Siis Heku -niminen "koira" laitettiin jäljille ja ympärille tiheä 6 miehen passiketju. Heku laittoi kohta lähdön jälkeen kuvan tuoreista makuupaikoista, joten hirvet olivat liikkeellä. Löytömatka 200 metriä. Yksi pieni hukka tuli "koiralle" mutta pienellä lenkillä senkin Heku selvitti. Ja sitten paukkui Jossun passissa pari kertaa ja viestinä tuli; ammuin yhtä, koira paikalle! Rocky oli meillä ikään kuin varmuuden vuoksi mukana, jos sattuisi käymään luoti liian ohuesti hirveen. 

Ajoimme vauhdilla kohti ammuntapaikkaa ja näimme toisen hirven seisovan aukolla. Kyllä niitä nyt siellä näköjään tölväilee. 

Sitten tuli uusi viesti kuvan kanssa, täällä makaa hengettömänä nuori naarasmulli.

Joten tuntiin saatiin viimeinen lupahirvi sitten katolleen ja lihaa orteen. Olipa mielenkiintoinen jahtipäivä tämäkin. Ja ihmettelen vain, miksi koiraa ei saa käyttää tammikuussa, mutta miestä voi käyttää koirana. Kuinka niinkö käytännössä nämä eroavat toisistaan. Kummassakin näköjään voi hirvi kuolla. No ehkä lakimuutos menee läpi ja koiran käyttö tammikuussa sallitaan. 

Näihin kuviin ensi syksyyn. 

Rocky pääsi käymään kaadolla myös

Suolet pois korpeille

Vielä kerran poijjaat

31.12.2020 Vuoden viimeinen hirvipäivitys

Tänään se loppui koiran kanssa hirvijahti. Joulun jälkeen yritettiin jahdata hirviä, mutta tuurit eivät olleet kohdallaan. Hirviä löytyi kyllä, mutta susialueella haukkua saatiin kuulla ykkösminuutteja ja sitten vaihtui maisemat. 

Paras tilanne oli Vikellä yhtenä päivänä kun löytyi yksinäinen hirvi ja sitten mentiin. Jossain 7 km päässä hirvi pysähtyi ja sitten tulikin ääntä. Ja Pena sai mennä antamaan karkkoa 30 metrin päähän hirvestä. 

No tänään yritettiin vielä kerran ja aamulla löytyikin iltaöiset, lumen alla kuultavat vasavaamin jäljet. Pete kuljetti koiraa omaa aluetta kohti hihnassa ja löysäsi innokkaan koiran matkaan. Suunta oli yhtä passimiestä kohti, kunnes 200 metriä ennen passilinjaa Rocky pysähtyi ja haukku alkoi. Kävi vaan niin hassusti, että passimies oli tuulen päällä ja eihän sitä hirvet kestä, varsinkin kun tiedossa oli sama porukka, joka on juoksuttanut koiria ihan nokko. 

Reipas 8 km mentiin pitkin ja poikin metsiä ja viimein pääsi livahtamaan läpi vieraalle alueelle.

Olikin aika tehdä makkaratulet, vaikka ne tulet tehdään yleensä puista. Sanonta makkaratulet kuulostaa vaan niin kutsuvalta ja herkulliselta.

Rocky kävi yhden lenkin ja palasi nuotiopaikalle. Mietin pitkään, vieläkö vanhus jaksaa, sillä reilu 10 km todella raskaissa olosuhteissa (lunta paljon ja maapohja täysin sula eli upottava) on 9 vuotiaalle koiralle kuitenkin melkoisen kova. Varsinkin kun metsässä on oltu 20.8 lähtien melkoisen tiiviisti. Useita satoja kilometrejä on koiralle mittariin kertynyt ja se on paljon.

Kuitenkin ajattelin, että saakoon koira höntsäillä metsässä maitohappoja lihaksista, sillä mitään tietoja ei muista hirvistä ollut, joten vaaraa uuteen maratoniin ei ollut. 

Mutta kuinka väärässä taaskin olin. Rocky läksi innolla metsään ja varsin nopeasti kääntyi myötätuuleen kulkemaan. Vauhtiakin oli, joten päätin käväistä katsomassa, mitä koira oikein seurailee. 

Siellähän oli ryteikössä lumen alla kuultavat hirvenjäljet ja niitähän se poika seuraili. Kun Rocky tarttuu jopa vuorokauden vanhoihin jälkiin. 

En pitänyt siis löytöä mitenkään varmana, joten hiippailin autolle ja seurasimme kulkua kännykännäytöltä. Sitten koira teki täyden ysikymppimutkan ja vauhtia tuli mittariin lisää. 

"Nyt kyllä on tuoreella jäljellä, on sen verran liukasta vauhtia". 

Hätistelin passimiehiä asemiin ja hirvet kääntyivät meitä kohti. Pete jalkautui passiin ja näin kohta miehen tähtäilevän jotain. "3 hirvee meni tien yli" tuli ryhmäviesti.

Siitä alkoi sitten passien kehittely joka lopulta päättyi siihen, että emä tuli kahden vasan kanssa Peten kohdalle ja yksi vasoista sain antaa sisäfileensä meidän ruokapöytään. 

Näin saatiin onnistunut jahti koiran kanssa pitkän jahtisyksyn lopuksi. 

Hieno oli porukka ja hirvijohtajana työni oli helppoa. Näillä mennään tulevaan vuoteen ilmeisesti. 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni. Nyt alkaa pilkkikausi ja niitä päivityksiä sitten jatkossa aina kesään saakka. Mitä sitten tapahtuu, en uskalla edes itse ennustaa. Toivotaan että suunnitelmani, joita en uskalla vielä paljastaa, toteutuvat. Sitten onkin paljon kerrottavaa. 

Juosten kus... eikun otettu kuva

Pete kippasi vasan katolleen

jk. hieman tilastoja, vaimoni laittaa koiran kaikki työt päiväkirjaan ylös. Koko syksyn kaikki kilometrit Rockylle olivat 450 km. Koiran töihin keikahti katolleen 4 vasaa ja 2 aikuista. 

Elokuun treenikilometrit olivat 56,3 km

Syyskuussa treeniä 80,4 km ja sitten alkoikin lokakuussa jahti. 

Lokakuussa 128,3 km

Marraskuussa 90 km

Joulukuussa 104 km. 

Mukaan mahtui kaksi hirvikoetta, molemmissa täysi erä, 300 min ja kiitettävä tulos Hirv1 

Lisänä vielä 10 km työskentelyä villisian kanssa. 

24.12.2020 Joulupäivitys.

Vuosi 2020 on painumassa taka-alalle. Monenmoista on vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Päällimmäisenä jäänee mieleen tämä koronahössytys, joka on pilannut normaaleiden ihmisten elämän tyystin. Yritykset ovat hätää kärsimässä ja matkailu jumissa. 

Omalla kohdalla peruuntui useita kalastusmatkoja maailmalle. Huhtikuussa piti olla Kap Verdellä, heinäkuussa Alaskassa ja elokuussa Malesiassa. Kaik mänt mehtään ja harmittaa. Olen kuitenkin matkailuihminen ja en jaksa pitkään pysyä paikoillani. 

Toivottavasti vuosi 2021 poistaa tämän ongelman ja päästään matkailemaan. 

Hirvijahtikausi jatkuu vielä muutaman päivän. 1½ kaatolupaa on jäljellä ja niitä lähdetään yrittämään joulun jälkeen sunnuntaina. 

Rocky on reilu 9 vuoden ikäinen ja nyt vielä nautitaan koirajahdista, kun koiralla on kuntoa ja terveyttä. Sekä ylivertainen metsästysinto. 

Ensi vuonna kokeillaan vielä, jos Rockyn terveys pysyy ennallaan. Mennään kuukausi kerrallaan ja katsotaan tilannetta. Uutta koiraa ei meille enää tule. Kun ei tiedä kuinka pitkään täällä Suomessa enää asutaan. 

Onhan se puolikas koira, Joensivun AT Amiraali, mutta vähemmän olen tänä syksynä Amin kanssa ollut tekemisissä. Katsotaan sitä tilannetta myös kuukausi kerrallaan. 

Kuten olette huomanneet, toisessa plogiosiossa kerron lohiveneen rakentamisessa. Vaikka mietin lohensoudun lopettamista, niin tämä projekti on ottanut ukon vahvasti mukaansa. On aivan huippua tehdä puusta itselleen soutuvene. Jos ja kun lohensoutu loppuu lähiaikoina, niin perheessä kasvaa pari innokasta kalastajaa, poikani Jaakon lapset. Heille pyrin jättämään kaiken mahdollisen tietotaidon kalastuksesta ja myös kalastusvälineet ovat valmiina, kun he astuvat pitämään yllä Matikaisten kalastusperinnettä. 

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille sivujeni seuraajille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.  

19.12.2020 Päivitys

Siitä se on mennyt, sonnin ketkula

Vasan makuupaikka aivan tienvieressä

Oli taas sellainen viikonloppu juu. Lunta maastossa lauantaina ihan riittävästi ja jälkiä näkyi. Löytyi aamulla jopa 3:n hirven jäljet ja niillehän sitä koiraa piti tarjota. 

Kun ehdin linkun aukaista, Rocky syöksähti metsänpuolelle ja kohta haukahti pari kertaa. Ja sitten latu maistui reilun 15 km verran ja sonni kierteli harvan passiketjun läpi vieraalle alueelle. 

Hirvet olivatkin olleet makuulla 30 m päässä tiestä ja eipähän ne silloin kestä autolla ajoa ja koiran irtilaskua. 

Siitä se vaan sonni kiemurteli passimiesten ohi. Vastatuulee kulkeva hirvi haistoi passiketjun aivan selvästi. 

Toinen koiramme Vikke löysi yöjäljet myös ja seuraili niitä pitkään. Meni naapurin puolelle, mutta ei saatu koiraa kiinni ja jossain siellä kaukana löysi hirvet. Nekään eivät antaneet haukkua ja lopulta koira tuli sarvipään perässä tielle ja siitä koira kiinni. Siinä olikin se päivä ja jatkoimme asiaa sunnuntaina.

Sunnuntai

Yöllinen vesisade oli tiputtanut lumenpintaa melkoisesti ja tiet olivat pikaluisteluun tehtyjä. 

Uusia jälkiä löytyi yhdet parit ja Rocky läksi niitä selvittämään. Vihelsin hyvissä ajoin pelin poikki, sillä nekin olivat kulkureita, menneet vain alueemme läpi naapurin puolelle. 

Nuotiomakkaroiden jälkeen vein Rockyn vain höntsäilemään metsään ja keskityimme päästämään Viken alueen toiselta reunalta hakuun. Ja passimiehet hieman seurailemaan Viken touhuja. 

Rocky läksi alueen itäreunaa kohti ja aikansa pyörittyään näin, että vauhdit kasvoivat. Tein ehkä virheen, kun jalkauduin metsään tarkistamaan, mitä koira siellä touhuaa. Vaikka näin kylläkin, että suunta on kohti passiketjua, mutta piti päästä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän oli sonninjäljet, joita koira seurasi. Aivan tuoreet jäljet, eli löytö voitiin kirjata. 

Kun olin metsän puolella ja muut passimiehet seurasivat Vikkeä, joka myös löysi sonnin eteensä, niin Rockyn hirvi pakeni samaan suuntaan kuin eilen. Ja tien yli samasta kohdasta, sillä oli sama sonni. Oli vaan yön aikana tullut takaisin omalle alueelle. Ja samaa reittiä lähes painui rajoja nuollen naapurin alueelle. Rocky vielä tippui vesiojaan jäiden sekaan ja siellä aikansa pörrättyään pääsi pois. Sain kun sainkin koiran koirapillillä ja autontorvella tulemaan pois metsästä. 

Samaan aikaan Viken sonni päätti lähteä kauas lenkille, kohti pohjoista. Useamman autokunnan voimin viimein koira saatiin kiinni varsin kaukaa omalta alueelta. 

Tämmöistä se metsästys susialueella on. Eivät tunnu kestävän isokokoisen, pitkähäntäisen koiran saapumista jälkiä myöten luokseen. Ne hirvet, jotka olemme saaneet jäämään haukkuun, ne ovatkin jo pakastimessa. 

Joulun jälkeen yritetään vielä muutama päivä kokeilla. Nyt on lumet kadonneet lähes kokonaan ja pakkaset ovat tulossa. Sen jälkeen satelee ennusteen mukaan lunta, joten voinee olla hyväkin keli jahdata välipäivinä. 

12.12.2020 Päivitys

Viikko tauko ja aamulla jahtiin. Tietoja hirvistä ei ollut, teiden yli ei jälkiä näkynyt. 

Vikke kylmään hakuun ja ei mennyt pitkään kun haukku kajahti. 

Saimme hyvin passit, vaikkakin harvat, tielle ja Pentti alkoi lähestyä haukkua. Mitään kiirettä meillä ei ollut, hirvi pysyi hienosti haukussa. Olin 300 metrin päässä haukusta ja komiaa oli kuunnella Viken komennusta. Trackerin kautta seurasimme myös Pentin liikkumista ja kun alkoi olla pallukat varsin lähekkäin, ajattelin jo, että kohta mosahtaa. 

Hirvi oli nevan keskellä tiheikössä haukussa, mutta löytyi sieltä pieni luodinmentävä aukko ja osumanläsähdys kuului omaan passiini hyvin. Hirvi kimposi pari sataa metriä ja sitten homma oli selvä. Tunnin ja 28 minuuttia Vikke haukkui hirveä ja komia nuppa saatiin orteen. 

Rocky oli huiluvuorossa, huomenna sunnuntaina käymme Korpilahdella hirvikokeessa, ehkäpä viimeisen kerran Rockyn hirvihistoriassa. 

Viikon päästä jatketaan sitten jahtia, olisi vielä vasa ja aikuinen luvissa. 

Vikke on mielissään vaikka Pentti särki hänen leikkikalun

6.12.2020 Päivitys

Eilen 5 joulukuuta olimme jahdissa. Lunta oli yöllä satanut jahtialueelle lähes 20 cm ja jälkiä ei näkynyt missään. 

Rocky läksi kylmään hakuun, mutta liike oli varsin halutonta. Siihen syyhyn palataan myöhemmin. 

Vikke koira löysi vanhat jäljet lumen alta ja niitä pitkään seuraten löytyi hirvetkin. Vieraalta alueelta tosin, mutta partio läksi hakemaan koiraa pois, kuten lakikirja määrää.

Rocky teki pitkän lenkin, ei mitään mainittavaa. Paitsi aivan lopussa vastatuuleen mennessään törmäsi lintuporukan säikyttämiin hirviin tai oikeastaan niiden useita tunteja vanhoihin jälkiin. 

Samalla toinen koira ei antautunut kiinni, vaan hirvet kääntyivät kohti aluettamme ja laitoimme passiketjun kuntoon. Sen mitä kolmella neljällä miehellä saa tiivistettyä. Rocky oli mennyt jo omien hirviensä perässä vieraalle alueelle ja sieltä se kääntyi yllättäen pois (tämäkin ehkä selviää myöhemmin).

Näin kännykästä, että Viken hirvi tulee minua kohti ja matkaa ei ollut paljoa. Jäin passiin mettätielle ja kohta hirvi tulikin näreiköstä tiheään koivutureikkoon. En tahtonut oksien läpi ampua, joten odotin että hirvi ottaa muutaman askeleen ja sitten kolahtaa. Mutta ei, sillä kuulin auton äänen ja sen kuuli hirvi myöskin. Hirvi teki uukkarin ja meni puis. Oli varmaan minuutista kiinni, että olisin saanut mosautettu nupan nurin. 

No siinä oli se päivä ja tänään uudelleen. Vesisade oli pehmittänyt mettätiet melkoiseksi sohjoksi ja siinä sitä luisteltiin laidasta laitaan. Heti aamulla löysimme suuret sonnin jäljet, jotka olivat tulleet alueellemme. 

Löysäsin Rockyn jäljille, mutta kovasti koira joutui tekemään töitä, sillä jälki ei haissut yhtään. Kuva kertoo varmasti miksi. Hirvi nimittäin kulki pitkiä matkoja erittäin märässä suossa ja koirahan ei jälkiä seuraa, vaan jäljenhajua. No viimein hirvi oli kulkenut kovempia maita ja koira tavoitti sonnin. Sonni kuitenkin haistoi passimiehet ja kääntyi takaisin tuloalueelleen ja sain kilvanajon jälkeen koiran kiinni naapuriseuran alueelta. 

Päätimme paistella makkarat ja Vikke oli vielä metsässä. Pena kävi katsomassa Viken tienylityksen ja siellähän oli kahdet hirvenjäljet, mutta vesisateessa märät jäljet eivät kertoneet koiralle kulkusuuntaa, joten Vikke harhautui takajälkeen menemään jonkin matkaa. 

Nakkasin Rockyn jäljelle ja koirapoika läksi selvittämään kulkusuuntaan hirvien olinpaikan. Suoraviivaisesti mentiin kohti alueen pohjoisrajaa, samaan suuntaan kuin Rockyn eiliset hirvet. Sitten koira teki uukkarin ja läksi takaisin melkoista vauhtia. Laitoin passimiehille tiedoksi, että nyt tullaan, olkaahan valmiina. Nimittäin vauhtia oli koiralla sen verran paljon, ettei sitä hakuvauhdiksi enää voinut tulkita. 

Koira meni ensin yhden passimiehen vierestä ja toinen passiukko sai koiran kiinni. Mutta ei hirviä missään. 

Sitten alettiin asiaa ynnätä. Pena oli nähnyt koiraeläimen jäljet siinä suunnassa, missä Rocky teki uukkarin. Ja Rocky ei jätä seuraamiaan hirviä vapaaehtoisesti ja eilen sekä tänään teki sen samalla alueella. Ja ei koskaan juokse sellaista vauhtia, jos on tulossa autolle. Se vauhti on enemmänkin sellaista maleksimista.

Johtopäätöksenä oli, että tuolla alueella oli susi tai sudenhajua ja siksi koira kahtena päivänä peräkkäin jätti hirvet ja palasi vauhdilla hakemaan suojaa ihmisistä. Muuta selitystä emme tälle keksi. 

Ehkä lukijoilla lienee ehdotuksia ja varsin änkyrät taputtavat käsiään, että nyt sillä koira heittäytyi rukkasnahkaksi viimeinkin. No se suotakoon heille, jos siitä ilonsa saavat revittyä. 

Ei haise hirvelle nämä jäljet. Voivat haista suovedelle. Näistä kuitenkin Rocky hirven selvitti löydöksi

2.12.2020 Päivitys

"Mitä Rocky sanoo villisiasta. Tykkääkö?" Tuli sellainen soitto tänään ja vastasin että kyllähän se on villisikoja haukkunut. 

"No sitten tänne paikkaan XXXX ja täällä on jäljet". 

Pomppasin jahtivaatteisiin ja koiralle tutkaliivi päälle. Hieman alkuun piti jälkiä etsiä, mutta jotain koirannenään tuoksahti ja laskin hakuun. 

Siinä oli joku nuorempi koira kulkenut ja ilmeisesti sika oli vähän pelotellut koiraa, joten seuraamisesta ei tullut mitään. Rocky yritti etsiä pakojälkeä, mutta monet jäljet sotkivat vähän töitä. Viimein eräs passimies soitti, että sika oli mennyt läpi passista, joten nopeasti vaan koiraa jäljille. 

Kun löysimme tienylityksessä sianjäljet, Rocky läksi vauhdilla maastoon ja sitten mentiin. Kahdesti passimies pääsi näkemään suhteellisen kookkaan karjun, mutta ei päässyt ampumaan. Rocky seurasi tiiviisti sikaa ja lopulta mentiin pienen joen suistoon ja sinne sika jämähti vähäksi aikaa haukkuun. Oltiin vaan reilusti vieraalla alueella, jossa ei ollut metsästysoikeutta, joten pari kaveria ehti paikalle ja sai koiran pois jäiden seasta. 10 km mentiin kuitenkin melkoista vauhtia. 

Pitkillä menee sika pellolla

Melkoisen iso jälki