keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Hirvi joulukuu 2020

2.1.2021 Vielä kerran poijjaat

Joulukuun loppuun metsästettiin koiran kanssa ja yksi aikuisen lupa jäi pystyyn. Niinpä tänään lähdettiin miehissä katselemaan, löytyykö jälkiä. Ja kyllähän niitä nyt löytyi, aivan tuoreita. Useampia hirviä oli tullut alueellemme. 
Siis Heku -niminen "koira" laitettiin jäljille ja ympärille tiheä 6 miehen passiketju. Heku laittoi kohta lähdön jälkeen kuvan tuoreista makuupaikoista, joten hirvet olivat liikkeellä. Löytömatka 200 metriä. Yksi pieni hukka tuli "koiralle" mutta pienellä lenkillä senkin Heku selvitti. Ja sitten paukkui Jossun passissa pari kertaa ja viestinä tuli; ammuin yhtä, koira paikalle! Rocky oli meillä ikään kuin varmuuden vuoksi mukana, jos sattuisi käymään luoti liian ohuesti hirveen. 
Ajoimme vauhdilla kohti ammuntapaikkaa ja näimme toisen hirven seisovan aukolla. Kyllä niitä nyt siellä näköjään tölväilee. 
Sitten tuli uusi viesti kuvan kanssa, täällä makaa hengettömänä nuori naarasmulli.
Joten tuntiin saatiin viimeinen lupahirvi sitten katolleen ja lihaa orteen. Olipa mielenkiintoinen jahtipäivä tämäkin. Ja ihmettelen vain, miksi koiraa ei saa käyttää tammikuussa, mutta miestä voi käyttää koirana. Kuinka niinkö käytännössä nämä eroavat toisistaan. Kummassakin näköjään voi hirvi kuolla. No ehkä lakimuutos menee läpi ja koiran käyttö tammikuussa sallitaan. 
Näihin kuviin ensi syksyyn. 
Rocky pääsi käymään kaadolla myös

Suolet pois korpeille

Vielä kerran poijjaat


31.12.2020 Vuoden viimeinen hirvipäivitys

Tänään se loppui koiran kanssa hirvijahti. Joulun jälkeen yritettiin jahdata hirviä, mutta tuurit eivät olleet kohdallaan. Hirviä löytyi kyllä, mutta susialueella haukkua saatiin kuulla ykkösminuutteja ja sitten vaihtui maisemat. 
Paras tilanne oli Vikellä yhtenä päivänä kun löytyi yksinäinen hirvi ja sitten mentiin. Jossain 7 km päässä hirvi pysähtyi ja sitten tulikin ääntä. Ja Pena sai mennä antamaan karkkoa 30 metrin päähän hirvestä. 
No tänään yritettiin vielä kerran ja aamulla löytyikin iltaöiset, lumen alla kuultavat vasavaamin jäljet. Pete kuljetti koiraa omaa aluetta kohti hihnassa ja löysäsi innokkaan koiran matkaan. Suunta oli yhtä passimiestä kohti, kunnes 200 metriä ennen passilinjaa Rocky pysähtyi ja haukku alkoi. Kävi vaan niin hassusti, että passimies oli tuulen päällä ja eihän sitä hirvet kestä, varsinkin kun tiedossa oli sama porukka, joka on juoksuttanut koiria ihan nokko. 
Reipas 8 km mentiin pitkin ja poikin metsiä ja viimein pääsi livahtamaan läpi vieraalle alueelle.
Olikin aika tehdä makkaratulet, vaikka ne tulet tehdään yleensä puista. Sanonta makkaratulet kuulostaa vaan niin kutsuvalta ja herkulliselta.
Rocky kävi yhden lenkin ja palasi nuotiopaikalle. Mietin pitkään, vieläkö vanhus jaksaa, sillä reilu 10 km todella raskaissa olosuhteissa (lunta paljon ja maapohja täysin sula eli upottava) on 9 vuotiaalle koiralle kuitenkin melkoisen kova. Varsinkin kun metsässä on oltu 20.8 lähtien melkoisen tiiviisti. Useita satoja kilometrejä on koiralle mittariin kertynyt ja se on paljon.
Kuitenkin ajattelin, että saakoon koira höntsäillä metsässä maitohappoja lihaksista, sillä mitään tietoja ei muista hirvistä ollut, joten vaaraa uuteen maratoniin ei ollut. 
Mutta kuinka väärässä taaskin olin. Rocky läksi innolla metsään ja varsin nopeasti kääntyi myötätuuleen kulkemaan. Vauhtiakin oli, joten päätin käväistä katsomassa, mitä koira oikein seurailee. 
Siellähän oli ryteikössä lumen alla kuultavat hirvenjäljet ja niitähän se poika seuraili. Kun Rocky tarttuu jopa vuorokauden vanhoihin jälkiin. 
En pitänyt siis löytöä mitenkään varmana, joten hiippailin autolle ja seurasimme kulkua kännykännäytöltä. Sitten koira teki täyden ysikymppimutkan ja vauhtia tuli mittariin lisää. 
"Nyt kyllä on tuoreella jäljellä, on sen verran liukasta vauhtia". 
Hätistelin passimiehiä asemiin ja hirvet kääntyivät meitä kohti. Pete jalkautui passiin ja näin kohta miehen tähtäilevän jotain. "3 hirvee meni tien yli" tuli ryhmäviesti.
Siitä alkoi sitten passien kehittely joka lopulta päättyi siihen, että emä tuli kahden vasan kanssa Peten kohdalle ja yksi vasoista sain antaa sisäfileensä meidän ruokapöytään. 
Näin saatiin onnistunut jahti koiran kanssa pitkän jahtisyksyn lopuksi. 
Hieno oli porukka ja hirvijohtajana työni oli helppoa. Näillä mennään tulevaan vuoteen ilmeisesti. 
Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni. Nyt alkaa pilkkikausi ja niitä päivityksiä sitten jatkossa aina kesään saakka. Mitä sitten tapahtuu, en uskalla edes itse ennustaa. Toivotaan että suunnitelmani, joita en uskalla vielä paljastaa, toteutuvat. Sitten onkin paljon kerrottavaa. 
Juosten kus... eikun otettu kuva

Pete kippasi vasan katolleen
jk. hieman tilastoja, vaimoni laittaa koiran kaikki työt päiväkirjaan ylös. Koko syksyn kaikki kilometrit Rockylle olivat 450 km. Koiran töihin keikahti katolleen 4 vasaa ja 2 aikuista. 
Elokuun treenikilometrit olivat 56,3 km
Syyskuussa treeniä 80,4 km ja sitten alkoikin lokakuussa jahti. 
Lokakuussa 128,3 km
Marraskuussa 90 km
Joulukuussa 104 km. 
Mukaan mahtui kaksi hirvikoetta, molemmissa täysi erä, 300 min ja kiitettävä tulos Hirv1 
Lisänä vielä 10 km työskentelyä villisian kanssa. 

24.12.2020 Joulupäivitys.

Vuosi 2020 on painumassa taka-alalle. Monenmoista on vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Päällimmäisenä jäänee mieleen tämä koronahössytys, joka on pilannut normaaleiden ihmisten elämän tyystin. Yritykset ovat hätää kärsimässä ja matkailu jumissa. 
Omalla kohdalla peruuntui useita kalastusmatkoja maailmalle. Huhtikuussa piti olla Kap Verdellä, heinäkuussa Alaskassa ja elokuussa Malesiassa. Kaik mänt mehtään ja harmittaa. Olen kuitenkin matkailuihminen ja en jaksa pitkään pysyä paikoillani. 
Toivottavasti vuosi 2021 poistaa tämän ongelman ja päästään matkailemaan. 
Hirvijahtikausi jatkuu vielä muutaman päivän. 1½ kaatolupaa on jäljellä ja niitä lähdetään yrittämään joulun jälkeen sunnuntaina. 
Rocky on reilu 9 vuoden ikäinen ja nyt vielä nautitaan koirajahdista, kun koiralla on kuntoa ja terveyttä. Sekä ylivertainen metsästysinto. 
Ensi vuonna kokeillaan vielä, jos Rockyn terveys pysyy ennallaan. Mennään kuukausi kerrallaan ja katsotaan tilannetta. Uutta koiraa ei meille enää tule. Kun ei tiedä kuinka pitkään täällä Suomessa enää asutaan. 
Onhan se puolikas koira, Joensivun AT Amiraali, mutta vähemmän olen tänä syksynä Amin kanssa ollut tekemisissä. Katsotaan sitä tilannetta myös kuukausi kerrallaan. 
Kuten olette huomanneet, toisessa plogiosiossa kerron lohiveneen rakentamisessa. Vaikka mietin lohensoudun lopettamista, niin tämä projekti on ottanut ukon vahvasti mukaansa. On aivan huippua tehdä puusta itselleen soutuvene. Jos ja kun lohensoutu loppuu lähiaikoina, niin perheessä kasvaa pari innokasta kalastajaa, poikani Jaakon lapset. Heille pyrin jättämään kaiken mahdollisen tietotaidon kalastuksesta ja myös kalastusvälineet ovat valmiina, kun he astuvat pitämään yllä Matikaisten kalastusperinnettä. 
Tämän kuvan myötä toivotan kaikille sivujeni seuraajille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.  


19.12.2020 Päivitys



Siitä se on mennyt, sonnin ketkula

Vasan makuupaikka aivan tienvieressä


Oli taas sellainen viikonloppu juu. Lunta maastossa lauantaina ihan riittävästi ja jälkiä näkyi. Löytyi aamulla jopa 3:n hirven jäljet ja niillehän sitä koiraa piti tarjota. 
Kun ehdin linkun aukaista, Rocky syöksähti metsänpuolelle ja kohta haukahti pari kertaa. Ja sitten latu maistui reilun 15 km verran ja sonni kierteli harvan passiketjun läpi vieraalle alueelle. 
Hirvet olivatkin olleet makuulla 30 m päässä tiestä ja eipähän ne silloin kestä autolla ajoa ja koiran irtilaskua. 
Siitä se vaan sonni kiemurteli passimiesten ohi. Vastatuulee kulkeva hirvi haistoi passiketjun aivan selvästi. 


Toinen koiramme Vikke löysi yöjäljet myös ja seuraili niitä pitkään. Meni naapurin puolelle, mutta ei saatu koiraa kiinni ja jossain siellä kaukana löysi hirvet. Nekään eivät antaneet haukkua ja lopulta koira tuli sarvipään perässä tielle ja siitä koira kiinni. Siinä olikin se päivä ja jatkoimme asiaa sunnuntaina.
Sunnuntai
Yöllinen vesisade oli tiputtanut lumenpintaa melkoisesti ja tiet olivat pikaluisteluun tehtyjä. 
Uusia jälkiä löytyi yhdet parit ja Rocky läksi niitä selvittämään. Vihelsin hyvissä ajoin pelin poikki, sillä nekin olivat kulkureita, menneet vain alueemme läpi naapurin puolelle. 
Nuotiomakkaroiden jälkeen vein Rockyn vain höntsäilemään metsään ja keskityimme päästämään Viken alueen toiselta reunalta hakuun. Ja passimiehet hieman seurailemaan Viken touhuja. 
Rocky läksi alueen itäreunaa kohti ja aikansa pyörittyään näin, että vauhdit kasvoivat. Tein ehkä virheen, kun jalkauduin metsään tarkistamaan, mitä koira siellä touhuaa. Vaikka näin kylläkin, että suunta on kohti passiketjua, mutta piti päästä tarkistamaan tilanne. Ja siellähän oli sonninjäljet, joita koira seurasi. Aivan tuoreet jäljet, eli löytö voitiin kirjata. 
Kun olin metsän puolella ja muut passimiehet seurasivat Vikkeä, joka myös löysi sonnin eteensä, niin Rockyn hirvi pakeni samaan suuntaan kuin eilen. Ja tien yli samasta kohdasta, sillä oli sama sonni. Oli vaan yön aikana tullut takaisin omalle alueelle. Ja samaa reittiä lähes painui rajoja nuollen naapurin alueelle. Rocky vielä tippui vesiojaan jäiden sekaan ja siellä aikansa pörrättyään pääsi pois. Sain kun sainkin koiran koirapillillä ja autontorvella tulemaan pois metsästä. 
Samaan aikaan Viken sonni päätti lähteä kauas lenkille, kohti pohjoista. Useamman autokunnan voimin viimein koira saatiin kiinni varsin kaukaa omalta alueelta. 
Tämmöistä se metsästys susialueella on. Eivät tunnu kestävän isokokoisen, pitkähäntäisen koiran saapumista jälkiä myöten luokseen. Ne hirvet, jotka olemme saaneet jäämään haukkuun, ne ovatkin jo pakastimessa. 
Joulun jälkeen yritetään vielä muutama päivä kokeilla. Nyt on lumet kadonneet lähes kokonaan ja pakkaset ovat tulossa. Sen jälkeen satelee ennusteen mukaan lunta, joten voinee olla hyväkin keli jahdata välipäivinä. 

12.12.2020 Päivitys

Viikko tauko ja aamulla jahtiin. Tietoja hirvistä ei ollut, teiden yli ei jälkiä näkynyt. 
Vikke kylmään hakuun ja ei mennyt pitkään kun haukku kajahti. 
Saimme hyvin passit, vaikkakin harvat, tielle ja Pentti alkoi lähestyä haukkua. Mitään kiirettä meillä ei ollut, hirvi pysyi hienosti haukussa. Olin 300 metrin päässä haukusta ja komiaa oli kuunnella Viken komennusta. Trackerin kautta seurasimme myös Pentin liikkumista ja kun alkoi olla pallukat varsin lähekkäin, ajattelin jo, että kohta mosahtaa. 
Hirvi oli nevan keskellä tiheikössä haukussa, mutta löytyi sieltä pieni luodinmentävä aukko ja osumanläsähdys kuului omaan passiini hyvin. Hirvi kimposi pari sataa metriä ja sitten homma oli selvä. Tunnin ja 28 minuuttia Vikke haukkui hirveä ja komia nuppa saatiin orteen. 
Rocky oli huiluvuorossa, huomenna sunnuntaina käymme Korpilahdella hirvikokeessa, ehkäpä viimeisen kerran Rockyn hirvihistoriassa. 
Viikon päästä jatketaan sitten jahtia, olisi vielä vasa ja aikuinen luvissa. 
Vikke on mielissään vaikka Pentti särki hänen leikkikalun

6.12.2020 Päivitys

Eilen 5 joulukuuta olimme jahdissa. Lunta oli yöllä satanut jahtialueelle lähes 20 cm ja jälkiä ei näkynyt missään. 
Rocky läksi kylmään hakuun, mutta liike oli varsin halutonta. Siihen syyhyn palataan myöhemmin. 
Vikke koira löysi vanhat jäljet lumen alta ja niitä pitkään seuraten löytyi hirvetkin. Vieraalta alueelta tosin, mutta partio läksi hakemaan koiraa pois, kuten lakikirja määrää.
Rocky teki pitkän lenkin, ei mitään mainittavaa. Paitsi aivan lopussa vastatuuleen mennessään törmäsi lintuporukan säikyttämiin hirviin tai oikeastaan niiden useita tunteja vanhoihin jälkiin. 
Samalla toinen koira ei antautunut kiinni, vaan hirvet kääntyivät kohti aluettamme ja laitoimme passiketjun kuntoon. Sen mitä kolmella neljällä miehellä saa tiivistettyä. Rocky oli mennyt jo omien hirviensä perässä vieraalle alueelle ja sieltä se kääntyi yllättäen pois (tämäkin ehkä selviää myöhemmin).
Näin kännykästä, että Viken hirvi tulee minua kohti ja matkaa ei ollut paljoa. Jäin passiin mettätielle ja kohta hirvi tulikin näreiköstä tiheään koivutureikkoon. En tahtonut oksien läpi ampua, joten odotin että hirvi ottaa muutaman askeleen ja sitten kolahtaa. Mutta ei, sillä kuulin auton äänen ja sen kuuli hirvi myöskin. Hirvi teki uukkarin ja meni puis. Oli varmaan minuutista kiinni, että olisin saanut mosautettu nupan nurin. 
No siinä oli se päivä ja tänään uudelleen. Vesisade oli pehmittänyt mettätiet melkoiseksi sohjoksi ja siinä sitä luisteltiin laidasta laitaan. Heti aamulla löysimme suuret sonnin jäljet, jotka olivat tulleet alueellemme. 
Löysäsin Rockyn jäljille, mutta kovasti koira joutui tekemään töitä, sillä jälki ei haissut yhtään. Kuva kertoo varmasti miksi. Hirvi nimittäin kulki pitkiä matkoja erittäin märässä suossa ja koirahan ei jälkiä seuraa, vaan jäljenhajua. No viimein hirvi oli kulkenut kovempia maita ja koira tavoitti sonnin. Sonni kuitenkin haistoi passimiehet ja kääntyi takaisin tuloalueelleen ja sain kilvanajon jälkeen koiran kiinni naapuriseuran alueelta. 
Päätimme paistella makkarat ja Vikke oli vielä metsässä. Pena kävi katsomassa Viken tienylityksen ja siellähän oli kahdet hirvenjäljet, mutta vesisateessa märät jäljet eivät kertoneet koiralle kulkusuuntaa, joten Vikke harhautui takajälkeen menemään jonkin matkaa. 
Nakkasin Rockyn jäljelle ja koirapoika läksi selvittämään kulkusuuntaan hirvien olinpaikan. Suoraviivaisesti mentiin kohti alueen pohjoisrajaa, samaan suuntaan kuin Rockyn eiliset hirvet. Sitten koira teki uukkarin ja läksi takaisin melkoista vauhtia. Laitoin passimiehille tiedoksi, että nyt tullaan, olkaahan valmiina. Nimittäin vauhtia oli koiralla sen verran paljon, ettei sitä hakuvauhdiksi enää voinut tulkita. 
Koira meni ensin yhden passimiehen vierestä ja toinen passiukko sai koiran kiinni. Mutta ei hirviä missään. 
Sitten alettiin asiaa ynnätä. Pena oli nähnyt koiraeläimen jäljet siinä suunnassa, missä Rocky teki uukkarin. Ja Rocky ei jätä seuraamiaan hirviä vapaaehtoisesti ja eilen sekä tänään teki sen samalla alueella. Ja ei koskaan juokse sellaista vauhtia, jos on tulossa autolle. Se vauhti on enemmänkin sellaista maleksimista.
Johtopäätöksenä oli, että tuolla alueella oli susi tai sudenhajua ja siksi koira kahtena päivänä peräkkäin jätti hirvet ja palasi vauhdilla hakemaan suojaa ihmisistä. Muuta selitystä emme tälle keksi. 
Ehkä lukijoilla lienee ehdotuksia ja varsin änkyrät taputtavat käsiään, että nyt sillä koira heittäytyi rukkasnahkaksi viimeinkin. No se suotakoon heille, jos siitä ilonsa saavat revittyä. 
Ei haise hirvelle nämä jäljet. Voivat haista suovedelle. Näistä kuitenkin Rocky hirven selvitti löydöksi


2.12.2020 Päivitys

"Mitä Rocky sanoo villisiasta. Tykkääkö?" Tuli sellainen soitto tänään ja vastasin että kyllähän se on villisikoja haukkunut. 
"No sitten tänne paikkaan XXXX ja täällä on jäljet". 
Pomppasin jahtivaatteisiin ja koiralle tutkaliivi päälle. Hieman alkuun piti jälkiä etsiä, mutta jotain koirannenään tuoksahti ja laskin hakuun. 
Siinä oli joku nuorempi koira kulkenut ja ilmeisesti sika oli vähän pelotellut koiraa, joten seuraamisesta ei tullut mitään. Rocky yritti etsiä pakojälkeä, mutta monet jäljet sotkivat vähän töitä. Viimein eräs passimies soitti, että sika oli mennyt läpi passista, joten nopeasti vaan koiraa jäljille. 
Kun löysimme tienylityksessä sianjäljet, Rocky läksi vauhdilla maastoon ja sitten mentiin. Kahdesti passimies pääsi näkemään suhteellisen kookkaan karjun, mutta ei päässyt ampumaan. Rocky seurasi tiiviisti sikaa ja lopulta mentiin pienen joen suistoon ja sinne sika jämähti vähäksi aikaa haukkuun. Oltiin vaan reilusti vieraalla alueella, jossa ei ollut metsästysoikeutta, joten pari kaveria ehti paikalle ja sai koiran pois jäiden seasta. 10 km mentiin kuitenkin melkoista vauhtia. 
Pitkillä menee sika pellolla

Melkoisen iso jälki

maanantai 30. marraskuuta 2020

Lohivene joulukuu

17.12.2020 Päivitys

Joululoma alkoi. Sain tänään keskilaudat muotoiltua oikeaan muotoon, viistosin päät laudoista ja tein liitokset. Turautin PU liiman väliin ja puristimilla kiinni. 
Joululoman jälkeen alkaa sitten keskilautojen sovittaminen paikoilleen. Sen jälkeen otetaan tekokaaret pois ja alkaa ns. sisustustyöt. Uskon että ollaan aikataulussa.
Kova pörinä kävi tänäänkin verstaassa ja siitä ne kavereiden veneetkin valmistuvat. Ollaan mukavasti tohinoissa ja väliin lentää vitsit, kuten kuuluukin. 
Näihin kuviin hyvää joulua seuraajille, jatkamme päivittelyä tammikuussa 2021. 
Oikealla valmistuu Tornionjoen mallilla lohivene ja keskellä perinnevene tähän merelle ja oikealla perinnevene myöskin. 

Tähän malliin sain oman paatin ja todentotta, sehän alkaa näyttää jopa veneeltä. Koskaan en uskonut, että tekisin puuveneen, mutta näin se vaan taitaa tapahtua. 


16.12.2020 Päivitys

Pölyä ja lastuja. Niistä oli tämä päivä rakennettu. Ja höyläämistä, voi hesus sentään. Se on kuulkaa leikkausjono-olkapääkivun kanssa upea höylätä pari tuntia yhtä soittoa. Kävi vielä vähän hassusti kun alkoi verensokerit laskea. Pakko oli ottaa time out vähäksi aikaa. 
Aamupäivällä saimme jo viimeisen ylälaudan liimattua ja aloimme työstää (Paavo -ope ankarasti mukana) keskimmäistä lautaa. Joka onkin mielestäni vaikein tapaus. Sain tosiaan höylättyä varsin hyvään malliin sovituksen laudalle. Ja päivän päätteeksi höyläsimme sivulaita-ainekset sopivaan paksuuteen (12 mm) ja teimme vanerista sabluunan sovitusta varten. Sitten huusi tehtaan pilli ja kävimpä tekaisemassa kolmen vartin punttitreenin ja sitten grillin kautta saunaan. 
Näihin kuviin ja huomiseen. Viimeiseen päivään ennen joululomaa. Jospa saadaan keskimmäisiä lautoja vaikka liitettyä oikeaan muotoonsa, jouluksi kuivamaan. 
Lastuja tuloo kön höylää

Tuohon väliin sovitellaan sitten keskilautaa. On hiukan tarkkaa hommaa. 


15.12.2020 Päivitys

Aamulla aloitin heti toisenpuolen ylälaudan sovittamisen kaarille. Höyläämistä, hiomista, viilaamista ja sainhan minä viivasuorat kaarista, joten saimme hyvällä mielellä ylälaudan höyrystymään. 
Iltapäivällä laitettiin tukirimat laitoihin ja sitten myös taipumaan ylälauta. Huomenna sitten sekin liimataan paikoilleen ja tehdään vanerista sabluuna keskilaudalle. 
Sen jälkeen höylätään keskilaudat oikeaan paksuuteen ja alkaa kaarien fiksaaminen keskilaudoille valmiiksi. 
Taitaa päivät loppua tältä viikolta, joten ei taideta ehtiä saada keskilautoja paikoilleen. 
Kovasti vilskettä ja vipinää oli verstaalla. Enemmän kuin joulupukin pajalla, joten näihin kuviin tältä päivältä. 
Esan perinnevene alkaa näyttää jo paatilta



Antti tekee vanerista tenolaisen ja minä haapalaudasta

Siinähän niitä eri työvaiheissa on veneitä




14.12.2020 Päivitys

Viimeinen nakerrusviikko ennen joululomaa. 
Aloitin tänään vasta puolenpäivän jälkeen, kun piti antaa haastattelu Kiuruvesi -lehteen joulukinkkulahjoituksen tiimoilta. Mutta kun pääsin veneen kimppuun, niin hihat heiluivat todella ankarasti.
Hienosäätöä ylälaudan kanssa vielä hieman ja sitten liimat väliin, ruuvit kiinni ja kas, ylälauta olikin kiinni. Ja millintarkasti sitten, kuten milliville sen tekee. 
Huomenna käyn toisen ylälaudan kimppuun. Kun se saadaan kiinni, eiköhän ole aika siirtyä ansaitulle lomalle. 
Näiden kuvien myötä huomiseen. 
Ruuvaillaan vähän kiinni ylälautaa

Siinä sitä ruuvia uppoaa lautaan


10.12.2020 Päivitys

Toinen pohjalauta jäi viikonlopuksi liimaukseen. Melkoisen tarkkaa työtä jouduin tekemään kaarien hienosäädössä pohjalautaan nähden. 3 tuntia nakersin kunnes sain sauman sellaiseksi, että laudan pystyi kiinnittämään. 
Maanantaina alkaa viimeinen viikko ennen joululomaa. Tavoite on edelleen se, että ainakin ylimmäiset laudat saadaan veneeseen kiinni. Olen jo toiselle ylälaudalle tehnyt kaariensovitukset, joten siinä tarvitaan vain liimaus ja ruuvaus. 
Näihin kuviin jälleen hyvää viikonloppua ja siirrytään hirvijahtiosion puolelle. 
Reilusti liimoo vaan väliin ja kyllä jämähtää

Minä ihan ite ja sillee. 


9.12.2020 Päivitys

Ahkeruuden päivä. Sain höylättyä mittaan ylälaudan. Sen jälkeen höyrytettiin se ja sitten taivutettiin paikoilleen. Ja nyt se on yön yli taipumassa. Samoin sain mittaan toisen pohjalaudan ja sekin on taipumassa. Ehkäpä huomenna saan sen liimattua ja ruuvattua paikoilleen. 
Melkoista huisketta verstaalla siis tänäänkin. 
Ensi viikolla tulee olemaan kaikki laudat kiinni veneessä, sen lupaan. Kovasti pitää tosin nakertaa, mutta sitähän tässä joka päivä tehdään, laulaa Matti ja Teppo. 
Näihin kuviin taas tältä päivältä. 
Ylälauta höylätään mittaan Paavon kehittämässä höyläpenkissä

Ylälauta laitetaan höyryyn, että se on helpompi taivuttaa paikoilleen

Melkoinen puristinviidakko kasvaa tässä veneessä


8.12.2020 Päivitys

Toinen pohjalauta taipumassa.
Tänään olikin vilskettä. Laitoimme toisen puolen pohjalaudan taipumaan kölinmuotoon. Sitten otimme käsittelyyn ylimmät laudat. 
Ne piti höylätä ensin. Sitten pätkimme lautoja ja jouduin loveamaan liittämistä varten. Liittäminen siksi, että saisimme laudat oikeaan muotoon. 
Kun saatiin ne laudat liimaukseen, aloin työstää kaaria ylälaudoille sopiviksi. Sitten huomasinkin, että päivä on täysi. Kyllä menee nopeasti aika. En ehtinyt edes tehdä yhtään haavaa sormiini. Enkä töpännyt oikeastaan kuin kerran, mutta puu on armollinen materiaali. Katkaistaan töppi pois ja tehdään homma uudelleen. 


7.12.2020 Päivitys

Pitkästä aikaa venettä nakertamassa. Ja sitten alkoi tapahtumaan. Ensimmäisen pohjalaudan viimeistelyä, jossa menikin puoli päivää.  Viimein saimme saumat sovitettu kaariin ja köliin niin hyvin, että pystyi vetämään liimasauman. Vetelin myös ruuvit alkuun lautaan ja sitten vain puristimilla pohjalauta paikoilleen ja ruuvit kiinni. Nyt se siellä kiinnittyy ja toisen puolen pohjalauta saatiin osittain jo taipumaan. Huomenna se sovitetaan paikoilleen ja silviisii. 
Kiva oli päästä touhuamaan ja kaksi viikkoa vielä nakerretaan ennen joululomia. Saas nähdä ehtiikö siinä ajassa laidat saada paikoilleen kaikki. Veikkaan että ehtii. Näihin kuviin huomiseen.
Leo työstää oman veneensä pohjalautaa

Tiukka liima vetäisty pintaan ja tuohon kohta pohjalauta

Paavo oli kehittänyt erikoisen höyläpenkin pohjalautojen työstöä varten

Yhteen veneeseen tulee yli 500 ruuvia. Uskotteko? Pakko uskoa kun kerran niin sanon


1.12.2020 Päivitys

Tuli veneenteossa mutkia matkaan. Kalajokilaaksoon on saapunut tämä muotiflunssa ja siellä on hysteria päällä. Niinpä Jedu koulutus on joutunut taipumaan rajoitteiden tielle ja saamme, me 8 veneentekijää ylimääräistä vapaata. 
Ryhmäkoko on jaettu niin, että vuoroviikoin saamme olla paikalla, eli ryhmä on jaettu kahtia. Niinpä minulla on tämä viikko vapaata, enkä pääse mielipuuhaani, venettä nakertamaan. 
Voep olla, että vesillelaskua ei vielä helmikuun puolivälissä nähdä, saattaapi mennä vähän pitemmälle. 
Vähänkö ottaa pattiin tämä toimettomuus, kun olin niin hyvää vauhtiin päässyt. Mutta ensi viikolla hommaillaan sitten sitäkin vauraammin. 
Tämmöiseen sitä pyritään, melkein.

maanantai 9. marraskuuta 2020

Lohiveneen valmistus omin käsin

26.11.2020 Päivitys

No niin, tänään päästiin sitten keinumaan. Milliville joutui tekemään tarkkaa työtä, että ensimmäistä lautaa varten on kaaret pohjauran kanssa oikeassa suhteessa. Hauskaa hommaa höylän ja viilan kanssa. 
Sitten valkattiin haapalaudat varastosta, höylättiin ne ja viimeinen käsittely hulppealla hiomakoneella. 
Sen jälkeen laudat laitettiin höyryyn ja vihdoin pääsimme kiinnittämään ensimmäisen pohjalaudan taipumaan keinussa olevaan runkoon. 
Ensi viikon ohjelmassa on ekan laudan lopullinen kiinnitys kun samalla höyrytetään seuraavaa lautaa. Ja sitä rataa päivä kerrallaan että kaikki laudat ovat millintarkasti paikoillaan. Mutta mennään jälleen kuvien kautta jahtiviikonloppuun. 
Haapalaudat viimeistellään tällä erittäin tarkalla hiomakoneella

Laudat höyrytetään että päät taipuvat murtumatta keulaan ja perään

Tässähän se paljon puhuttu keinu on. 

Keulaan taivutettiin ensimmäinen lauta paikoilleen. 

Milliville muka tarkkana


25.11.2020 Päivitys

Tänään saatiin köli keinuun ja myös kaaret lopullisesti paikoilleen. Vähän töppäsin, kun ehdin laittaa kaksi kaarta vääriin kohtiin. Onneksi Paavo -opettaja huomasi töpön mokan ja ehdimme korjata virheen. Luulen että se oli ensimmäinen virhe, mutta mikäli itseäni vähääkään tunnen, ei jääne viimeiseki. Tarkkuutta vompatti siis. 
Huomenna voidaan ryhtyä pohjalautaa sovittamaan, kun muotoilen kaaret oikeaan mittaan. Veikkaan että ensi viikolla tekele alkaa näyttää veneeltä tai sitten siitä tulee helevetin kallis kokko. 
Mennään kuvien myötä eteenpäin, Kalajoki kuittaa. 
Siinä ne kaaret nyt ovat. Enää ei niitä irrotella

Lasermittarilla katsotaan keskiviivan kohta vielä kerran

Tarkkaa mittomista vielä kerran

Keinun perä. Tähän keinuun palataan vielä tarkemmin


24.11.2020 Päivitys

Jotain sitä tuli saatua aikaan tänäänkin. Kaaret on kaikki sahattu muotoonsa, tehty vesiurat, teljorimat ja hieman puukkohommia kölin sisäpuolen viisteissä. 
Kovalla huiskeella äijät painavat kyllä hommia. Porukassa ei ole yhtään tupakkamiestä, joten lakisääteiset tupakkatauot on jäänyt pitämättä. Pidämme ne sitten juhannuksena.
Jos oikein käsitin, niin ehkä huomenna saadaan köli keinuun ja sitten alkaakin mielenkiintoista hommaa. 
Jälleen näihin kuviin hyvää yötä tai työtä. 
Jokainen ukko sitä tekee lastua ja sahanpurua melkoisesti päivän aikana. 

Jarkko ja Kari työstävät Karin veneen perälautaa. 

Terävällä puukolla voi tehdä muutakin kuin haavoja sormiinsa. Vaikkapa kölin sisäviisteet

Vannesahalla tehdään kaariin monenlaiset sahaukset, ns. raakana. Kaaret kuitenkin viimeistellään höylällä ja hiomalla. 


23.11.2020 Päivitys

Uusi työviikko alkoi tohinalla. Keulaan ja perään tuli tehtyä upeat sydeemit. Päivä meni, kun tahdoin tehdä taas millintarkkaa työtä. Kön nihilisti olen, vai miksikähän ne tämmöistä millivilleä nimittävätkään. 
Huomenna sitten jatketaan kaarien sovittamisella ja saas nähdä, joko loppuviikosta alkaa pohjalaudan sovitus. 
Entistä vahvemmin on tunne, että tästä hommasta mie tykkään ja kun kasvan aikuiseksi, teen kyllä jotain muutakin vielä puusta. Vaikka Suomen hallitukselle uudet päät. Entiset tuntuvat ottaneen jo hometta tai jotain muuta viherkasvustoa. No se politiikasta, on aika lepäillä rankan päivän jälkeen. Tokihan sitä piti reipas tunti huhkia vielä salilla duunailun jälkeen. 
Löytyi muuten hyvä autopaja Kalajoelta ja akku bemariin vaihtui nopeasti ja kätevästi. Käytän jatkossakin tätä korjaamoa huolloissa. Joulukuussa tulee öljynvaihto ainakin eteen. 
Näihin kuviin huomiseen. 
Takateljon tuki ja eteen tukikaari liimautumassa
Siitä se vaan valmistuu tämäkin sydeemi

Kyllähän se hyvältä näyttää


19.11.2020 Päivitys

Tänään teinkin sitten omin käsin todella paljon duunia. Sain kaaret sovitettua paikoilleen ja tarkasti vatupassiin. Siinä hommassa menikin koko päivä, sillä tahdon tehdä kaiken millin tarkasti. Kun kerran ruvetaan tekemään, niin sitten tehdään. 
Ensi viikolla sitten muotoillaan kaaret mittatarkasti. Sitten laitetaan keinuun köli ja kaaret sekä aletaan sovitella sivulaitoja paikoilleen. Voep olla että tuloo mielenkiintoinen viikko. Nyt rauhoitutaan hirvijahtiin viikonlopuksi ja sillee. 
Siinä ne nyt ovat, kaaret ns. paikoillaan. Mittauksia varten väliaikaisesti, nuo ovat vain puristimilla kiinni. 

Apupoika Jarkko tutkii iloisena, onko Hartsa osannut tehdä edes siihen suuntaankaan.

18.11.2020 Päivitys

Tänään tehtiin tekokaaret kohdalleen. Muuta ei oikein ehdittykään tehdä. Kun tarkkaa työtä tekee, aikaa siinä menee. Vähän tietenkin auttelin kavereita, kuten kuuluukin. 
Huomenna sovitellaan oikeita kaaria noiden tekokaarien kaveriksi ja ensi viikolla saadaan köli kiinni "keinuun". Kääntyvä teline, jossa sitten kaaret ja sivulaudat aletaan sovittamaan kohdalleen. Se on tarkkaa kuin itikan rokottaminen. 
Perjantaina pidämme jälleen pekkasen, ettei työhön uraudu. 
Näin siis tänään, hip hei. 
Sehän näyttää ihan veneverstaalta, paitsi että on siistimpi

Tekokaaret ovat valmiina

Vaikka sieltä hölske kuuluu, no siellähän onkin vatupassi


17.11.2020 Päivitys

Kuten arvelin eilen, niin tänään alkoi tapahtua. Kölin kimppuun kirves kädessä. Voi hurja sentään. Perä kavennettiin ensin. Sitten pohjalautaa varten aloin tekemään köliin uraa. Siinä olikin tekemistä ja piti olla erittäin tarkkana. Jos terä lipsahtaisi pahemmin, köli olisi sitten siinä. 
Koko päivä hommassa menikin ja tykkään näin nihilistinä tarkasta työstä. Tosin jos voisin valita, nihilistinä tahtoisin vahtia sivusta, kun joku tekee sitä tarkkaa työtä. Paavo Opettaja näytti mallia ja sitten oli itse alettava tekemään. Eikä siinä mitään, tykkään kyllä näistä nikerryshommista, missä millikin ratkaisee muuallakin kuin pankkitilillä. 
Kaaria liimailtiin apupoika Jarkon kanssa siinä väliajalla ja herkullista ruokaakin saatiin käydä syömässä. Jovain sitä kelpovaa olla pikkukoululainen, veneenveistelijä. Tästä videolinkistä näet kuinka kirvetä piti käytellä. Veneenveistäjä

Kölin on lähellä muotoaan. 

Kölin keskilinja voidaan mitata laserilla tai linjaalilla. 

Meidän kokkirouvamme pitävät huolta, ettei äijien pötsit kurise tyhjyyttään.


16.11.2020 Päivitys

Uusi eli toinen työviikko alkoi. Päivän ohjelmassa oli kaarien tekoa, perän levennystä ja muuta pientä suunnittelua. Ja eipä huomannutkaan, kuinka ruokatunti kohtasi ihmisen ja sen jälkeen kohta olikin jo päivä täynnä. Jovain meni aika nopeasti, mutta kovasti saatiin aikaan veneen osalta tehtyä. 
Huomenna on jännä päivä, alkaa perän fiksaus ja eiköhän sitä päästä tekemään ainakin uraa köliin pohjalautoja varten. Voi mahoton. Mutta tässä tältä päivältä muutama kuva. 
Tässä apupoika Jarkon kanssa liimaillaan Hartsan veneen kaaria. On muuten työläs vaihe ja pitää tehdä tarkasti. 

Opettaja Paavo näyttää mallia kölin perän työstössä ja kohta Hartsa tekee homman valmiiksi

Tässä onkin perälevitys liimauksessa. 4 tuntia liimauksessa ja sitten työstetään perä lopulliseen muotoon. Eli tiistaina taidan päästä sitäkin tekemään. Aa että kön on hienoa olla veneenveistäjä. 


13.11.2020 Päivitys

Kaverit olivat tänään käyneet laittamassa yhden kölin taipumaan ja ottaneet minun kölin irti taivutusraudoista. Ja tulos on kyllä erinomainen. Pituuskin lähes täydellinen, 2 mm pituudesta puuttuu. 
Tuosta kelpaa rauhassa ja rakkaudella taikoa veneen sielu ja henki. 


12.11.2020 Päivitys

Tänään laitettiin taipuneet kölilaudat sitten liimautumaan. Siinäkin tarvittiin apukäsiä, sillä liima vaati tasaista ja nopeaa levitystä sekä kiristystä tasaisesti. Uskon että saimme tehtyä työn erinomaisesti ja nyt kölilaudoista tulee sitten kölipuu. 
Samalla tein kaaria veneeseen ja niitä osia tarvitaankin melkoinen määrä yhtä venettä kohti. Kaaret tehdään osista ja tekeminen on monimutkaista, mutta oppihan tuota jo lopulta senkin. 
Huominen perjantai on vapaata ja maanantaina alkaa peränteko ja suunnitellaan ensimmäiselle laudalle uraa köliin ja siitä alkaa vene hahmottua. 


Kaaret on tehty monista osista ja tässä kaaret liimautuvat yhteinäiseksi puuksi. 

Kölilautoihin levitetään uretaaniliima ja työ on tehtävä tarkasti. 

11.11.2020 Päivitys

Tänään sai katsottua, kuinka onnistui kölipuuta varten tehty jatkoliimaus. Ja onnistuihan se erinomaisesti. Liitoksesta tuli jämerä ja kun sain liitossauman hiottua, laitettiin laudat höyrystymään. Taivutusta varten, sillä kölihän jatkuu perästä aina keulaan ja ei suinkaan tasaisen suorana.
3 tuntia höyrystettiin ja sitten alkoi kölin taivutus. Siinä tarvittiin apukäsiä, mutta meillä on hyvä porukka ja autamme toisiamme jokaisessa työvaiheessa tarpeen mukaan.
Kölipuun taivutus on tarkkaa puuhaa, sillä köli ratkaisee kaiken, minkälainen veneestä tulee. Joten kölinteossa ei pidä hätiköidä, vaan toimia tarkasti opettajan oppien mukaan. 
Uskon että saimme oman veneeni kölin hyvin kölirautaan taipumaan ja nyt se kuivaa verstaalla yön yli. Huomenna liimataan kölilaudat yhtenäiseksi kölipuuksi. Näin siis tänään. 
                                  Keula on saatu tiukattua oikeaan muotoon. 
Siinä se köli on köliraudassa nyt taipumassa

10.11.2020 Päivitys

Tänään ei istuttu enää pulpeteissa, vaan ryhdyttiin töihin. Teimme tekokaaret, höyläsimme lautatavaraa köliä varten ja pääsin aloittamaan jo kölinteon. 
Meitä pieniä koululaisia on kymmenen, joista 8 valmistaa oman veneen. 4 tenonmallilla, 1 tornionjoen mallilla ja 3 perinnesoutuvenettä. 
Me teemme paljon yhteistyötä, sillä saamme virheet karsittua nopeasti pois. 
Sain oman veneenkölin jo jatkettua ja liimaukseen. Katsotaan mitä huominen päivä tuo tullessaan. Töitä ja töitä. Onneksi on ruokatunti olemassa ja välillä voi ottaa vissyä, ettei ole haikia huominen. 
Höyläilen tässä jatkoa köliin

Köli on jatkettu ja liimauksessa

Yhteistyössä on voimaa. Teemme tekokaaria sarjatyönä.

 

9.11.2020 Päivitys

Lohensoutua aktiivisesti takana vuodesta 1991 lähtien. Intohimo alkoi hiipua jo pari vuotta sitten ja lupasin myydä hyvin palvelleen lohiveneeni innokkaalle lohimiehelle. Ajatuksena oli ajaa alas lohenkalastus tähän kesään. 
Kun kesä oli surkeasti kalastettu Väylällä, pieni, aivan pienenpieni, nälkä kuitenkin jäi. Suurin innoittaja on Top10 loheni, joiden keskipaino on harmittavasti vain 19,5 kg. 
Mietiskelin hirvihaukkua kuunnellessa, että josko sitä vielä yrittäisi hivuttaa tuota painorajaa siihen 20 kg, joka olisi kyllä harvinainen Top10 lohissa. 
Mutta entäs kun lohivene oli myyty, ei rannalta tuollaisia +20 kg lohia aivan helposti ongita. Varsinkaan tämmöinen lohensoutaja, joka ei mielellään muniaan sinistytä. 
Näin netissä ilmoituksen muutama viikko sitten, että Kalajoella Jedu koulutuskuntayhtymä järjestää Paavo Mannisen johdolla puuveneenveistokoulutuksen ja saisi mahdollisuuden omin käsin värkätä lohensoutuveneen. 
Laitoin hetken mielijohteesta hakemuksen sisälle ja nyt tätä naputtelen Kalajoella oppilasasuntolassa. Olen siis pieni koululainen ja nakerran haapalaudasta omin pikku kätösin lohiveneen. Huimaa mieheltä, joka ei ole oikeastaan koskaan mitään saanut aikaiseksi, ainakaan käsillä. No yhden omakotitalon puusta tein aikoinaan ammattitimpurin kera. 
Kurssi alkoi tänään ja sitä jatkuu aina helmikuun puoliväliin ensi vuodelle. Ja sen jälkeen pitäisi vene kastaa ja kihauttaa kuohujuomaa. Pommacia minun tapauksessa kuitenkin, alkoholiin en ole koskeanut enkä koske. 
Täällä tulen pitämään esillä päivityksiä, kuinka projekti etenee. Pitäkää hyvät ystävät peukkuja, että veneestäni ei tule Kurskia. Vaan se soljuu upeasti lohijokea alas, uittaen vieheet suurlohien liepeille. Ai mikä lohijoki. Niitähän on Kymijoesta alkaen useita aina Suomen katolle ja siitä ohikin. Kyllä minä jossain välissä paljastan senkin, minkä joen rannalle veneeni lasken. Nyt ei ole vielä se aika. 



Huomaatteko, että tärkein löytyy vasemmalta yläreunasta. Joululoma, jee. En ole saanutkaan kymmeniin vuosiin joululomaa, nyt sekin koetaan. 
Omaan veneeseen tulee vapatelineet ja hankaimet sekä hankaintapit Joonas uistimen valmistajalta, Klaus Lahtiselta. Keulaan rakennetaan haponkestävästä teräksestä mittojen mukainen polttoainetankki. Veneeseen tulee paljon kalastusta helpottavia yksityiskohtia, jotka tarkentuvat sitä mukaa kun vene valmistuu. Perässä kiekuu tietenkin vanha tuttu Yamaha V-Max 15 hp, jossa on Valhalla Teemu Kaupin maalaus.