tiistai 28. huhtikuuta 2015

Puolaan sikajahtiin

Harrin kanssa Puolaan jahtiin. Matka toteutaan kolmen jahtipäivän mittaisena. Harrin kautta tilattuna hinta 1.650 euroa (norm. 1.750 euroa).

Katso alla olevasta linkistä mitä on tarjolla.
Karjunkaatajat.com - Puola






sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Testi: WeLoop Älykello

KalaHarri.netin testejä kirjoittaa myös poikani Jaakko, joka toimii myös sivuston ylläpitäjänä. Tässä on hänen ensimmäinen testinsä.

WeLoop älykello
Maailma on pyörinyt älyn ympärillä, niin pitkään kun ihmiset ovat tätä planeettaa tallanneet. Ennen sitäkin on jo jollain tavalla älyä käytetty, mutta nyt viimeisten vuosien aikana tätä älyä on ruvettu tunkemaan erilaisten sähköisten laitteidenkin sisään. Puhutaan älypuhelimista ja äly sitä äly tätä. Itselleni uusinta älyä tuo E-Ville verkkokaupasta löytynyt älykello. Älykellot ovat tulleet lisävarusteeksi matkapuhelimelle ja näin ranteessasi on pieni älytietokone, jolla pystyt tekemään määritetyt asiat puhelimeesi ja välissä olevan yhteyden rakentaa Bluetooth. Kätevää vai onko ihmiset ainoastaan laiskistuneet ottamaan sen luurin käteensä?

Mikä?
Nyt testissä oleva Älykello on WeLoop –merkkinen 1,26 –tuumaisella näytöllä varustettu kello, joka tukee Android ja iOS –käyttöjärjestelmiä käyttäviä matkapuhelimia. Lähetään purkamaan asiaa sen pohjalta, että miksi tarvitsen tällaista laitetta?

Ensinnäkin päätarkoitus, eli itse kello tästä löytyy ja olen tottunut pitämään aikarautaa kädessäni, joten siitä löytyi jo tarve tälle laitteelle. Kellon lisäksi näen tulevat puhelut suoraan kellon näytöltä ja samalla siihen tulee kaikki valitsemani sosiaalisen median viestit. Olen kuukauden käytön jälkeen huomannut, että minun ei tarvitse pitää enää puhelimessani ääniä päällä ja kaikkia ärsyttävä luurin piippaaminen on jäänyt unholaan. Kello ilmoittaa tulevista puheluista ja viesteistä tärisemällä. Tärinä on, niin selkeä ettei sitä voi olla huomaamatta, mutta se ei kuitenkaan ravista samassa kädessä olevan kahvikupin sisältöä lattialle. 

Okei eli meillä on nyt kello, joka ilmoittaa jos joku yrittää tavoitella minua puhelimitse. Oisko jotain muuta? Kellon koko on plussaa, koska kyseessä ei ole ranteeseen liitettävä tiiliskivi, vaan koko on juuri näppärä. Tämän lisäksi itse kuuntelen musiikkia Spotifyn kautta, olin sitten töissä, autossa tai kotona. Tällä kellolla voin vaihtaa myös musiikkikappaletta tai iskeä vaikka musan pauselle.

Yksi suurista plussapuolista on myös ja tämä on kaikille teille hajamielisille ihmisille. Parilla napin painalluksella puhelin etsii kännykkäsi. Kännykkä rupeaa soittamaan musiikkia ja tärisemään, eli se varmasti löytyy jos se vaan sattuu olemaan samassa rakennuksessa. Musiikki soi, vaikka kännykkä olisikin äänettömällä.

Älykellon laturi
Puhelimeen ladattavan softan avulla voi kelloon valita haluamansa kellotaulun lukuisista vaihtoehdoista ja lennosta pystyt vaihtamaan kolmen eri teeman välillä suoraan kellostasi.

Tästä löytyy myös askelmittari, mutta mitä olen sitä testannut, niin saattaahan se askeleita laskea, mutta ne ei kyllä ole minun askeleita. En luota tuohon askelmittariin, koska monen päivän testailun jälkeen, niin ne ei kyllä täsmää.

Yllä mainittujen juttujen lisäksi tätä kelloa voi käyttää myös matkapuhelimen kameran etälaukaisimena, mutta itselleni se menee jo turhaksi hifistelyksi.

Akunkesto on ollut erittäin positiivinen yllätys. Peruskäytössä akku on minulla kestänyt kolme viikkoa. Paketissa tulee mukana oma laturinsa, vaikka itse liputan universaalien lataussysteemien puolesta. Nyt jos hävitän tai siis kun hävitän johdon, niin loppuu se latailu.



Hinta:
Hintaa tälle älykellolle tulee 74,95 €, joka on älykellolle edullinen hinta. Eihän tätä voi verrata Samsungin tai muiden älykelloihin, mutta omiin tarpeisiini tuo kello on edullinen, koska nämä toiminnat itselleni riittävät hyvin.

 
Yhteenveto:

Näppärän kokoinen kello, jossa sopivasti ominaisuuksia. Ei pysty vertaamaan mihinkään huippu älykelloihin, joissa kosketusnäytöt yms. mutta tällaisena light –versiona erittäin pätevä laite.

Plussat:

-    Hinta
-    Pieni koko
-    Akun kesto
-    Helppokäyttöisyys

Miinukset:
-    Askelmittari ei laske oikein

Tästä linkki tuotteeseen: E-Ville.com - WeLoop älykello


http://www.e-ville.com/fi/

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevättä odotellessa

Utsjoella näyttää olevan täysi talvi päällä. Kelkoilla pääsee tunturissa rautupilkille ja Teno pojottaa kovassa jäässä.
Talvella palanut ulkorakennus paljasti Harripojan kelat varsin surkeassa kunnossa.

Samassa rytäkässä paloi tietenkin paljon muutakin, ja uusia täytyy kiireellä etsiä tilalle. Onneksi maailmassa on kampetta tarjolla. 
Teno ei luo jääpeitettään ihan heti, sillä monena vuonna näihin aikoihin Suvikoski virtaa täysin auki. Nyt keskellä lähes olematon railo. 
Jos pitäisi ennustaa, jota ei tosin tarvitse tehdä, niin ennustaisin että jäät lähtevät Tenosta 15 toukokuuta tai pari päivää sen jälkeen. 
Nyt mietitään sopivia kelejä rautupilkille lähtöön. Tänään olisi ollut, mutta piti vene viedä telakalle ja muutakin tärkeätä hoidettavaa asiaa on ollut. Mutta onhan tässä aikaa. Lohihommat aloittelen kesäkuun ensimmäisellä viikolla, joten kiirettä ei ole. Ja pitäähän kaikki kalastuskamppeet laitella uudelleen kuntoon. Noilla keloilla ei suurlohia väsytellä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Testi: Näkyvästi hirvijahtiin - Alaska Blaze 3D Pro hirvimiehen puku


Punainen on historiaa, täysoranssi alkaa vedellä viimeisiään. Nyt pukeudutaan muodikkaasti oranssicamoon. Eli kyseessä on siis valmistautuminen jokavuotiseen hirvijahtiin, joka liikuttaa maassamme satojatuhansia metsämiehiä.

Hirvijahti osui tänä vuonna aivan kuun loppuun, eli kuten asetuksessa sanotaan, syyskuun viimeinen lauantai sallitaan hirvimiesten ladata aseet ja lähteä isoa riistaa kaatamaan.
Samoihin aikoihin metsissä viilettää marjastajia, sillä puolukka on päässyt kypsymisessä hyvään vauhtiin. Samoin jänikset ovat vapaata riistaa, kuten myös metsäkanalinnut. Sieniäkin löytyy sankoin joukoin, joten aseiden kanssa täytyy olla erittäin varovainen. Mutta ei kaikkea vastuuta kannata jättää yksistään hirvimiesten kontolle. Hirviasetuksessa kerrotaan tarkasti, miten pukeudutaan turvallisesti. Mutta missään sienestäjän lakikirjassa, tai jänismiehen käytösoppaassa ei ole pykäliä pukeutumisen suhteen. Ja jos luoti koppaa persauksiin hyvin maanläheisesti pukeutunutta liikkujaa, niin syytä lienee katsoa myös peiliin.

Näkyville mutta näkymättömiin
Tavallisessa metsästyksessä on vuosia vannottu jo camoväritysten nimiin. Camo, eli maastokuvioinen asu on armeijan käyneille ainakin tuttu. Eli se tuttu maastopuku, joka ei kyllä kovin camolta enää vaikuta uusien kuosien tultua markkinoille. Mutta ideana sama, eli pyritään häivyttämään ihmisen ääriviivat ympäristöön. Sillä moni riistaeläin, mm. hirvi, hahmottaa ihmisen ääriviivat todella helposti ja se laukaisee pakoreaktion.

Aikoinaan hirvijahdissa käytettiin pelkästään punaista. Punainen pipo tai lippis ja sitten joku punainen liivinretale työhaalarin päällä. Ja kun ilta hämärtyi, katosi punainen kokonaan maastoon ja kukaan ei nähnyt, minne se naapuripassimies hävisi. Siellä se männikössä seisoi, mutta ”huomioliivi” muuttui väriltään mustaksi.

Syksyllä 2013 sai sitten viimeisen kerran käyttää hirvijahdissa punaista huomiovärinä ja pakolliseksi tuli jo vuosia käyttöön hiipinyt oranssi. Lainlaatija on viisaudessaan kirjoittanut, että oranssia väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta. Aivan niin, mutta mihin suuntaan tuo näkyvä osa pitäisi suunnata. Asetuksessa puhutaan toiselle ihmiselle näkyvä osa. On tietenkin eri asia, onko se toinen ihminen takana vai edessä.
Onneksi metsästysvaatteita valmistavat yritykset ovat lähteneet käyttämään järkeä ja valmistaneet vaatteet niin, että ne ovat muodikkaita ja huomioväritys on saatu toteutettua turvallisuuden periaatteella.
Oranssicamo sulautuu luontoon hyvin, mutta näkyy muille metsästäjille hienosti.

Viime vuosina käyttöön on tullut entistä enemmän oranssicamoja, joissa toinen toistaan upeammilla sommitelmilla on pyritty saamaan toisaalta sitä näkyvyyttä ja toisaalta häivyttämään ihmisen ääriviivat ympäristöön. Ja käytännön kokeissa tuossa on onnistuttu hyvin, sillä oranssicamo katoaa hirvensilmistä ympäristöön, mutta näkyy naapurille riittävän hyvin.

Alaska oranssicamo testissä
Alun perin camoflash pukeutuminen on rantautunut maahamme jenkkilästä, niinpä tietenkin. Mutta tässä tapauksessa sieltä on saapunut kerrassaan hyvää ajatusta. Se täysvihreä ”kansallispuku”, jonka päälle kiskotaan nailonista harsittu oranssi pussi, ei mikään komein ilmestys jahtimailla ole. Vaikka metsään ei kaunistelemaan mennäkään, kyllä jahdissa voi liikkua tyylikkäästikin.
Ja nykyisten jahtiasujen kanssa voi käydä liikkumassa ihmisten ilmoilla jopa maalikylissä niiden tyylikkyytensä johdosta. Toki kantaja on samanlainen, olipa päällä virttynyt sarkapuku tai tyylikäs camoflash.

Tälle syksylle tuli testikäyttööni Retkitukun valmistuttama Alaska oranssicamo puku mielenkiintoisen etupaketin kanssa. Eli kerrassaan postipoika kantoi laatikossa koko pukeutumissetin kerralla. Alusasu samaa kuosia, sormikkaat ja lippis sekä sitten päälliasu, joka häikäisee näyttävyydellään. Kelpaa käydä tekemässä lottoa ärrällä tai nostamassa kylillä automaatista parikymppiä eli näyttämässä uutta pukinetta rahvaalle.

Alaska Blade 3D puku on tyylikäs kantajansa päällä.
Suomessa suunniteltu Alaska Blaze 3D puku täyttää uuden lain vaatimuksen näkyvyyden suhteen. Pelkkä puku kustantaa 199 euroa. Päälliasussa on Rain Stop kalvo, jonka luvataan pitävän sateen ulkopuolella ja samalla puku myös hengittää. No, yleensä nuo hengittävyydet ovat kosmetiikkaa, sillä suomalaisen kehorakenne on yleensä semmoista, ettei niin hyvää kalvoa ole vielä keksitty, että se hienmuodostus kulkeutuisi kovinkaan hyvin puvun ulkopuolelle. Mutta taivaalta tulevan veden pystyy puvun ominaisuuksilla jättämään myös sinne ulkopuolelle. Sen osion Alaska puku täyttää niin kuin metsästysasun pitääkin.

Puvun vesipilarikestävyys on 10.000 mm/neliösentillä. Samoin hengittävyysluku on kalvolle huima, 10.000 grammaa/neliömetrillä/24 tuntia.

Testasimme pukua myös perinteisellä suihkukokeella kun taivas oli varsin kitsas tuottamaan luonnonmateriaalia niskaan. Suihkutestin puku selvitti täysin arvosanoin. Yhtään tippaa ei tullut useamman minuutin, rankan suihkutuksen alla puvun sisälle. Kosteudenpitotestiä jatketaan sitten luonnossa kun syksyn rankkasateet alkavat, mutta alkuasetelma on mainio. Päällysmateriaali on hieman kahisevaa ja kuuluu varsinkin hifistelijöiden korviin selvästi. Mutta hirvijahdissa se kahina peittyy kyllä koiranhaukkuun, metsänsuhinoihin ja muihin rahinoihin.
Puvun leikkaukset ovat onnistuneita varsinkin omaan kehoon suhteutettuna. Samoin paketin mukana tuleva alusasu on erittäin miellyttävä päällä. Vedenpitävällä vetoketjulla suojattuja taskuja on takissa 7 ja housuissa 4. Puvussa on irrotettava, kookas huppu kiristysnyöreillä. Parhaiten puku toimii kevyessä, liikkuvassa jahdissa. Pystykorvamies tai hirvikoiramies kulkee huomaamattomasti haukulle, mutta kuitenkin näkyvästi muille metsästäjille. Riekkomiehen päällä puku sointuu kuin luotuna ruskamaisemiin. Silti jahtikaverit näkevät seisonnalle menevän ja jättävät haulit piippuun peitteisessäkin maastossa. Sienestäjät ja marjastajat viihtyvät Alaska puku päällä pitkät päivät metsässä ja näkyvät muille liikkujille hyvin.
Alaska puvun pintakangas hylkii tehokkaasti vesipisaroita
Passissa seistessä alle vaaditaan tietenkin enemmän lämmittäviä kerroksia, joten tällöin puvussa pitää olla ”kasvuvaraa” sitä hankittaessa. Syksyn kylmät ovat vielä kokematta, mutta katsotaan miten joulukuussa Puolan villisikajahdissa tarkenee ko. testiasulla.
Alaska puvun kestävyyttä ei ole tietenkään omakohtaisesti päässyt testaamaan, mutta materiaalit, ompeleet ja työnlaatu näyttäisi ensimmäisten käyttökertojen jälkeen olevan kohdallaan. Sanoisinko jopa että on kiva pukea näyttävä asu päälleen kerta toisensa jälkeen.


Taskujen vetoketjut ovat vedenpitäviä.
Testikokemuksia
Jahtisyksy alkaa olla taputeltu ja puku pääsee vielä helmikuussa Romaniaan villisikajahtiin mukaan. Kaikkiaan Alaska –puku on toiminut kuten sen pitikin toimia. Puku on pitänyt kosteuden ulkopuolella kiitettävästi. Hirvikoirahommissa ei paljon pääse hikoilemaan, joten hengittävyydestä ei kirjoita mitään. Eikä nämä kalvopuvut missään olosuhteissa mitään tuuletuspukuja olekaan. Puuvilla hengittää, samoin villa. Nämä ovat kompromisseja ja erinomaisia sellaisia.
Ainoa vamma pukuun tuli piikkilangoissa rämpiessä. Pieni reikä oikean polven kohdalle, jonka kätevänä paikkasin super-epoxi –liimalla. Ei mene vettä sieltäkään nyt sisälle.
Puku on näyttävä ja näkyvä. Siitä suuret plussat. Hyvä ajatus on housuissa irtopatruunoille olevat paikat lahjetaskun sisällä. Jos joutuu isomman hirvilauman edessä menemään varapatruunoille, sieltä löytyy puolenkymmentä laukausta vielä jemmasta.

Kahdeksan ammutun hirven jälkeen puku on suhteellisen siisti, vaikka suolistushommissa välillä roiskuu ja ropisee. Pintakankaasta lähtee veri yllättävän hyvin kostella pyyhkimällä. 
Voin vain käyttökokemuksien mukaan suositella pukua, hinta/laatusuhde on erinomainen.


Tässä linkki, josta pääsee tilaamaan puvun: Alaska Light Blaze 3D Pro hirvimiehen puku

www.retkitukku.fi


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Alkuun on päästy

Laittakaa sivuista kommentteja, jotta voimme kehittää sivuja entistä paremmiksi. Voimme käydä keskusteluja kaikesta luontoon liittyvästä. Jos teillä on kivoja kuvia, joita tahtoisitte laittaa nähtäväksi sivuilleni, niin pistäkää niistäkin viestiä. Katsotaan jos voimme laittaa kuvakansioon Lukijoiden kuvat -osion.
Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin sata sanaa ja mukava on kuvia aina katsella. Sivujen kehitttämistä jatketaan koko ajan. Tänään sivuihin on tutustunut lähes 700 henkilöä ympäri maailman.
Oikein kivaa kevättä ja jäädään odottamaan uusia videoita, joita lähiaikoina ilmestyy Videot osioon. Samoin Testit saavat täytettä piakkoin.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Mölskis ja loiskis

Näillä sanoilla avaamme uudet kotisivut käyttöön. Eli avataan. Tulen kirjoittamaan tänne ajankohtaisia juttuja ja reissuraportteja matkoilta. Myös testauksien tuloksia tullaan julkaisemaan täällä. Ja keskustelua soisi syntyvän myöskin tänne uusituille sivuille. Kuvia ja videoita voin julkaista nyt hyvinkin reaaliajassa.
Toivon että lukijamme viihtyvät.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Harri Kalevi Matikainen - Historia

Harri Kalevi Matikainen - Historia



Alla on KalaHarrin tapahtumia vuodesta 1959 lähtien.

1959 Synnyin Kuusankoskella, jossa asuin kaksi viikkoa. Muutimme Joensuuhun, jota pidän kotikaupunkinani.

1964 Ensi kosketukset kalastukseen, kun katosin kotoa Pielisjoen rantaan mato-ongelle. Pitihän sitä äidille ja isälle käydä ruokakalat onkimassa.

1973 Alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt painiura 40 -kiloisesta aina 74 kilon sarjaan. Ensimmäinen painimitalin sain jo aloitusvuonna, joka oli piirinmestaruuskultaa.

1974 Hankin ensimmäisen haulikon ja jo sitä ennen kuljeskelin pitkin metsiä enimmäkseen räkättijahdissa.

1975 Painiuran tärkein hetki oli Tanskan Roskildessa, jossa tuolloin tuleva norjalainen olympia- aja MM- kisapainija Ronny Sidge joutui tiukoille kanssani. Ronny hävisi minulle pisteellä, mutta tuomarit pistivät meidät painimaan vielä kolmannen erän, jonka jälkeen minä hävisin pisteellä. Samana vuonna olin SM- kisoissa kuudes taistellen pronssista tulevan MM- edustajan Onni Luokkasen kanssa, häviten niukasti.

1978 Ensimmäinen ulkomaanmatka, kun isäukolta kysyin mitä tekisin ennen armeijaan lähtöä, niin hän tokaisi, että mene vaikka etelään. Näin ollen lähdin kahdeksi viikoksi Las Palmasiin. Sen jälkeen tulikin lähtö armeijaan.

1979 Pääsin pois armeijasta ja samana vuonna tapasin Jaanan, poikieni tulevan äidin. Aloitin työskentelyn perheyrityksessä, jossa toimin aina vuoteen -85 asti, jolloin myin yrityksen pois.

1982 Aloitin kaukalopallon ollessani kauppakoulussa ja samana vuonna tuli kuvioihin myös salibandy, tai oikeastaan sählyähän se vielä silloin oli. Menin Jaanan kanssa naimisiin.

1983 Painiura päättyi matolle vakavaan käsivammaan, mutta valmentajana toimin vuoteen 2005 saakka.

1984 Ensimmäinen hirvi kaatui minun liipasimen liikkeestä ja sarvet olivat 14 piikkiset. Sen jälkeen hirviä on kaatunut useita kymmeniä elämän varrella.

1985 18.9.1985 ensimmäinen poikani Jaakko syntyi. Aloitin kalastustarvikebisneksen Kala-Harri Ky nimisellä yrityksellä ja sitä kesti vuoteen -92 saakka.

1988 8.2.1988 toinen poikani Antti syntyi.

1992 Jaanan kanssa solmittu avioliitto päättyi ja samalla lopetin oikeastaan "oikeat" työt kokonaan. Joensuun Yritysmaailma -lehden toimittajana toimin joitain vuosia vuoteen 2008 saakka.

1994 Aloitin ERÄ -lehden toimittajana.

1998 Kävin kaukalopalloliigassa pyörimässä vuoden verran joukkueessa nimeltä JoeKa. Löysin myös tärkeän naisihmisen Savosta nimeltä Anja. Tämä lupsakka taikinahavukka on joutunut kestämään monet metkut ja välit ovat edelleen hyvät.

2000 Minulla, kuten muillakin alkoi uusi vuosituhat. Lisäksi pamautin kelkkakolarin pimeässä, vain muutamia viikkoja ennen pitkää moottorikelkkareissua. Lensin joen pohjalle ja kelkka putosi suoraan päälle. Ranne murtui ja sairaalaan. Samana vuonna aloitin Radio Rexissä radiotoimittajana ja kolme vuotta tein niitä hommia. Ajoin pitkän kelkkareissun, jossa hurautin Suomenlahdelta Jäämerelle. Viikon aikana tuli kilometrejä 2500.

2001 Seuraavana vuonna leikin Teuvo maanteiden kuningasta ja pamautin Gti Mitsulla pellolle. Muutama voltti ilmassa ja katolleen ison valkoisen traktorin munan päälle. Taas sairaalaan ja sieltä päästyäni sairastuin myyräkuumeeseen ja takaisin sairaalaan. Ajoin 52 tuntia moottorikelkalla putkeen (kts. Jutut -osion tarina 52 tuntia kelkalla nukkumatta).

2002 Menin naimisiin Anjan kanssa 7.12.2002.

2004 Ammuin Valko-Venäjältä Saksanhirven, jonka sarvet painoivat 9,5 kg ja olivat SCI:n (Safari Club International) listalla maailman 122.sijalla. Tänä vuonna myös kuolin ensimmäisen kerran, kun sydämeni pysähtyi 10 minuutiksi, mutta palasin elävien kirjoihin.

2005 Väsytin 18 tuntia Tarponia, joka arvioitiin epäviralliseksi maailmanennätykseksi. Muutin kauas pohjoiseen asumaan Utsjoelle. Pääsin kuin pääsinkin, pitkään haaveilemaani 20 kg kerhoon. 21.7.2005 Aittisuvannosta nousi 23 kg kojamo. Pituutta kalalla oli 130 cm.

2006 Sain Gambiasta malariatartunnan ja makasin kuolemankielissä Rovaniemen sairaalassa. Siitäkin selvisin.

2007 Selkä räjähti venettä nostaessani ja välilevy halkesi. Sitä ei ole saatu korjattua, eikä varmaan saadakaan nykyisen lääketieteen avulla.

2009 Kesällä tuli mittariin puolisataa täyteen ja sitä juhlistimme Utsjoella tärkeimpien ystävien ja perheen parissa.

2010 Tänä vuonna tulee kuluneeksi 16 vuotta Yhtyneiden Kuvalehtien kustantaman ERÄ -lehden vakituisena avustajana, jota toimittajaksikin voisi tituleerata.Syntyi Jaakon ja Hannan esikoinen, Unto Kalevi, joten ukkina tässä hääritään. Suvussamme viidennessä polvessa pojan toisena nimenä on Kalevi. Vuosi oli vauhdikas kaikkiaan. Teno antoi ennätyskalan, 25kg. Entinen ennätys koheni 2 kilolla. Ulkomailla tuli käytyä mm. Tobagolla ja Namibiassa sekä lyhyempiä reissuja Madeiralla, Italiassa ja näissä lähimaissa. Syksyllä sovittiin yhteistyöstä italialaisen matkatoimiston kanssa ja kovaa vauhtia on rakennettu uusia matkailubisneksiä kalastuksen ja metsästyksen saralla. Autokauppoja tuli tehtyä taajaan ja vasta neljäs maasturi sai kodin meiltä. Sekin kaupankäynti alkoi Tenolta lohensoudusta. Lukekaa lisää blogilta. Punttisaliharrastus otti tulta kovasti ja tavoitteita asetettiin. Ensimmäisenä tavoitteena oli saada paino 75 kilosta 85 kiloon. Se täyttyi joulun alla. Samalla siinä saatiin lisättyä myös tankoon rautaa miesmäisiin lukemiin. Punttihomma jatkuu edelleen vahvana.

2011 Vauhtia ja huimia seikkailuita. Vuosi aloitettiin rauhallisesti, mutta kevättä kohti vauhti kiihtyi. Tein sopimuksen Eräkuksa –ohjelman kanssa useista ohjelmista ja ensimmäinen kuvattiin tietenkin Utsjoella. Riekkojahtia tunturissa ja olihan se mahtava kokemus. Perinteinen metsästysmatka suuntautui keväällä Namibiaan, josta kaatui uusi ennätysmäärä eläimiä, 16. Upeita trofeita seinälle laitettavaksi ja sitten muuta mukavaa. Kuvasimme Namibiassa myös pari jaksoa Eräkuksaan. Kesällä jatkui normaali lohensoutu Tenolla. Kalaa tuli sen verran että pääsee kehumaan. 15,9 kg oli kesän suurin, mutta ne suurimmat karkasivat. Syyskuun alussa kuvasimme Utsjoella Eräkuksaan hirvijahtia upeissa maisemissa. Pientä takaiskua koettiin kun uskollinen Tiki hirvikoira loukkasi jalkansa ja joutui pitkälle sairauslomalle. Kuitenkin lainakoirien avulla saatiin syksyn hirvet kivasti pakastimeen. Syksyllä ilmestyi neljäs kirjani, Hirveä Hirvisyksy ja se otettiin vastaan varsin positiivisesti. Taattua Matikaista, eli kalaa ja eläimiä saaliiksi monella tavalla ja monesta paikasta. Omalle kohdalle tuli eteen lokakuussa vasemman käden leikkausoperaatiot (kaksi) ja taukoa myös treenaamisesta. Käsi toipui hyvin ja punttisalille pääsin jo muutaman viikon päästä leikkauksesta. Perheeseemme saatiin lisäystä kun Rocky –niminen hirvikoirapentu haettiin Tikille kaveriksi. Aivan loppukaudesta Tiki oli sen verran hyvässä kunnossa, että joku hirvi hänen haukkuun päästiin ampumaan. Kun vuoteen 2011 lähdettiin, olin yksinkertainen ukki ja kun vuosi 2011 loppui, en ollutkaan mikään yksinkertainen ukki enää. Jaakolle ja Hannalle tupsahti Seela –tyttönen joulukuussa.
2012 Tänä vuonna on tapahtunut seuraavaa. Alkuvuodesta kävin ensimmäisen kerran jahdissa Unkarissa ja sain sieltä uusia jahtikokemuksia. Helmikuussa kävin mielenkiintoisella kalastusreissulla Amazonilla. Asuimme sademetsän keskellä hökkelikylässä, mutta viihdyimme erittäin hyvin. Sen jälkeen vaihtui mantere ja Thaimaassa kalastimme monsterikaloja.

Sitten huhtikuussa kutsui Unkari uudelleen ja jahti onnistui erittäin hyvin. Toukokuussa tulinkin maailmankiertueelta kotiin Utsjoelle, mutta pitihän se Norjassa käydä rautupilkillä upeissa maisemissa.

Tenosta jäät lähtivät varsin myöhään ja lohikautta ollaan aloittamassa rauhallisesti.

Kesällä pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Alaskaan kahdeksi viikoksi kalastamaan lohia. Retki oli ikimuistoinen. Valuimme 170 km jokea alaspäin kumiveneillä 9 päivän ajan. Kalastimme lohia ja näimme karhuja. Jopa niin läheltä, että piti turvautua paukuttelemaan pistoolilla ilmoille.

Kesä meni sitten lohta onkiessa ja tulihan niitä. Kovin suuria ei kuitenkaan, mutta 15  kg rikkoutui kuitenkin. Syksyä odotin innolla, sillä Rocky olisi valmiina aloittamaan hirvikoirauransa. Ja hyvinhän se alkoi, sillä 11 kk ikäisenä Rocky haukkui ensimmäisen hirvensä, joka sai kuulan kylkeensä. Loppukausi mentiin koehommissa ja 15 kk ikäisenä koirasta leivottiin Suomen käyttövalio. Hyvä saavutus kokemattomalta koiralta ja kokemattomalta koiranohjaajalta.


2013 Vuosi oli melkoista hulinaa. Päällimmäisenä jäi mieleen Argentiinassa kuvattu Wipeout Suomi, jossa osallistuin kolmeen jaksoon. Se reissu jäi muutenkin mieleen, sillä ensimmäisellä radalla murtui polvesta jotain luunomaista ja kovista kivuista huolimatta sain jujutettua lääkäreitä ja pääsin uusien jaksojen kuvauksiin. Sisulla, jos näin voisi sanoa. Tuolta reissulta sain monia hyviä ystäviä, joiden kanssa pidettiin tiiviisti yhteyttä.

Kesä meni lohihommissa tietenkin ja se erittäin suuri jäi saamatta. Kiinni semmoinen järkäle oli, mutta tällä kertaa lohi voitti pelin melkoisen puhtaasti. Syksyä odotin innolla, sillä edellisenä vuonna saatiin Rocky käyttövalioksi ja hirvihommat kiinnosti kovasti. Mutta takkiin tuli rankasti heti alkuun, sillä harjoitusaikana koiraparalta murtui takajalasta luuta ja toipuminen kesti pitkään. Vasta loppukaudesta pääsimme kunnolla jahtiin ja käytiin vielä joulujen välissä kokeissa, jossa napsahti nätisti komea ykköstulos.




2014
Alkuvuosi meni ulkomailla kivasti. Thaimaata ja Malesiaa ja purjekalaa tuli kivasti. Uusi purjekalaennätys kirjataan nyt 50 kg. Kesällä kipaistiin Alaskassa ja nyt se kingiennätyskin parani kivasti sinne kympin pintaan. Karhuja näimme kovasti ja lohia saimme kiitettävästi. Kesä meni muuten Tenolla pientä lohta onkiessa. No Rautu-Reiskan kanssa saatii 16.8 kg kojamo, joka olikin Reken ennätys. Veneen otin elokuun alkupuolella pois vedestä ja keskityin hirvihommiin. Rockyn kanssa menikin alku edellistä vuotta paremmin ja kun jahti alkoi, koira oli huippukunnossa. Saimme Rockyn haukkuun ammuttua 13 hirveä ja vanha herra Tiki sai kolmen hirven päänahan tililleen. Itse pääsin poraamaan kahdeksaan hirveen reiän.

Jahtisyksy oli hyvä ja joulujen välissä käytiin kokeissakin. Sieltä tuli komea ykkönen ja huimia tilanteita kun Rockyn haukussa ollut hirvi hyppäsi automme konepellille.





2024 Vuosia on kulunut 10 tässä välissä ja monenlaista on tapahtunut. Koiramme Rocky on vuosi sitten kuollut syöpään. Itse jäin eläkkeelle ja lopetin metsästyksen kokonaan. 
Vietimme ensimmäisen kokonaisen talven Aasiassa ja siellä jatkui kalastusharrastus tietenkin.
Utsjoelta tuli muutto 2018, kun kateelliset tekivät valheellisia ilmiantoja asumisestani. Heitä närästi minun isot lohet, monet ammutut hirvet, musta bemari ja lukuisat ulkomaanmatkat. Niinpä palasimme Savoon, vaimoni kotikonnuille. Ja lohijoeksi valikoitui Tornionjoki ja kesäasunnoksi Pello.
Ulkomaanmatkailu on ollut aktiivista koko ajan ja nyt jatkossa vietämme talvet lämpimässä. Kesällä kalastamme lohta Suomessa ja keväällä käydään pilkillä. Siinä tärkeimmät.