maanantai 9. marraskuuta 2020

Lohiveneen valmistus omin käsin

26.11.2020 Päivitys

No niin, tänään päästiin sitten keinumaan. Milliville joutui tekemään tarkkaa työtä, että ensimmäistä lautaa varten on kaaret pohjauran kanssa oikeassa suhteessa. Hauskaa hommaa höylän ja viilan kanssa. 
Sitten valkattiin haapalaudat varastosta, höylättiin ne ja viimeinen käsittely hulppealla hiomakoneella. 
Sen jälkeen laudat laitettiin höyryyn ja vihdoin pääsimme kiinnittämään ensimmäisen pohjalaudan taipumaan keinussa olevaan runkoon. 
Ensi viikon ohjelmassa on ekan laudan lopullinen kiinnitys kun samalla höyrytetään seuraavaa lautaa. Ja sitä rataa päivä kerrallaan että kaikki laudat ovat millintarkasti paikoillaan. Mutta mennään jälleen kuvien kautta jahtiviikonloppuun. 
Haapalaudat viimeistellään tällä erittäin tarkalla hiomakoneella

Laudat höyrytetään että päät taipuvat murtumatta keulaan ja perään

Tässähän se paljon puhuttu keinu on. 

Keulaan taivutettiin ensimmäinen lauta paikoilleen. 

Milliville muka tarkkana


25.11.2020 Päivitys

Tänään saatiin köli keinuun ja myös kaaret lopullisesti paikoilleen. Vähän töppäsin, kun ehdin laittaa kaksi kaarta vääriin kohtiin. Onneksi Paavo -opettaja huomasi töpön mokan ja ehdimme korjata virheen. Luulen että se oli ensimmäinen virhe, mutta mikäli itseäni vähääkään tunnen, ei jääne viimeiseki. Tarkkuutta vompatti siis. 
Huomenna voidaan ryhtyä pohjalautaa sovittamaan, kun muotoilen kaaret oikeaan mittaan. Veikkaan että ensi viikolla tekele alkaa näyttää veneeltä tai sitten siitä tulee helevetin kallis kokko. 
Mennään kuvien myötä eteenpäin, Kalajoki kuittaa. 
Siinä ne kaaret nyt ovat. Enää ei niitä irrotella

Lasermittarilla katsotaan keskiviivan kohta vielä kerran

Tarkkaa mittomista vielä kerran

Keinun perä. Tähän keinuun palataan vielä tarkemmin


24.11.2020 Päivitys

Jotain sitä tuli saatua aikaan tänäänkin. Kaaret on kaikki sahattu muotoonsa, tehty vesiurat, teljorimat ja hieman puukkohommia kölin sisäpuolen viisteissä. 
Kovalla huiskeella äijät painavat kyllä hommia. Porukassa ei ole yhtään tupakkamiestä, joten lakisääteiset tupakkatauot on jäänyt pitämättä. Pidämme ne sitten juhannuksena.
Jos oikein käsitin, niin ehkä huomenna saadaan köli keinuun ja sitten alkaakin mielenkiintoista hommaa. 
Jälleen näihin kuviin hyvää yötä tai työtä. 
Jokainen ukko sitä tekee lastua ja sahanpurua melkoisesti päivän aikana. 

Jarkko ja Kari työstävät Karin veneen perälautaa. 

Terävällä puukolla voi tehdä muutakin kuin haavoja sormiinsa. Vaikkapa kölin sisäviisteet

Vannesahalla tehdään kaariin monenlaiset sahaukset, ns. raakana. Kaaret kuitenkin viimeistellään höylällä ja hiomalla. 


23.11.2020 Päivitys

Uusi työviikko alkoi tohinalla. Keulaan ja perään tuli tehtyä upeat sydeemit. Päivä meni, kun tahdoin tehdä taas millintarkkaa työtä. Kön nihilisti olen, vai miksikähän ne tämmöistä millivilleä nimittävätkään. 
Huomenna sitten jatketaan kaarien sovittamisella ja saas nähdä, joko loppuviikosta alkaa pohjalaudan sovitus. 
Entistä vahvemmin on tunne, että tästä hommasta mie tykkään ja kun kasvan aikuiseksi, teen kyllä jotain muutakin vielä puusta. Vaikka Suomen hallitukselle uudet päät. Entiset tuntuvat ottaneen jo hometta tai jotain muuta viherkasvustoa. No se politiikasta, on aika lepäillä rankan päivän jälkeen. Tokihan sitä piti reipas tunti huhkia vielä salilla duunailun jälkeen. 
Löytyi muuten hyvä autopaja Kalajoelta ja akku bemariin vaihtui nopeasti ja kätevästi. Käytän jatkossakin tätä korjaamoa huolloissa. Joulukuussa tulee öljynvaihto ainakin eteen. 
Näihin kuviin huomiseen. 
Takateljon tuki ja eteen tukikaari liimautumassa
Siitä se vaan valmistuu tämäkin sydeemi

Kyllähän se hyvältä näyttää


19.11.2020 Päivitys

Tänään teinkin sitten omin käsin todella paljon duunia. Sain kaaret sovitettua paikoilleen ja tarkasti vatupassiin. Siinä hommassa menikin koko päivä, sillä tahdon tehdä kaiken millin tarkasti. Kun kerran ruvetaan tekemään, niin sitten tehdään. 
Ensi viikolla sitten muotoillaan kaaret mittatarkasti. Sitten laitetaan keinuun köli ja kaaret sekä aletaan sovitella sivulaitoja paikoilleen. Voep olla että tuloo mielenkiintoinen viikko. Nyt rauhoitutaan hirvijahtiin viikonlopuksi ja sillee. 
Siinä ne nyt ovat, kaaret ns. paikoillaan. Mittauksia varten väliaikaisesti, nuo ovat vain puristimilla kiinni. 

Apupoika Jarkko tutkii iloisena, onko Hartsa osannut tehdä edes siihen suuntaankaan.

18.11.2020 Päivitys

Tänään tehtiin tekokaaret kohdalleen. Muuta ei oikein ehdittykään tehdä. Kun tarkkaa työtä tekee, aikaa siinä menee. Vähän tietenkin auttelin kavereita, kuten kuuluukin. 
Huomenna sovitellaan oikeita kaaria noiden tekokaarien kaveriksi ja ensi viikolla saadaan köli kiinni "keinuun". Kääntyvä teline, jossa sitten kaaret ja sivulaudat aletaan sovittamaan kohdalleen. Se on tarkkaa kuin itikan rokottaminen. 
Perjantaina pidämme jälleen pekkasen, ettei työhön uraudu. 
Näin siis tänään, hip hei. 
Sehän näyttää ihan veneverstaalta, paitsi että on siistimpi

Tekokaaret ovat valmiina

Vaikka sieltä hölske kuuluu, no siellähän onkin vatupassi


17.11.2020 Päivitys

Kuten arvelin eilen, niin tänään alkoi tapahtua. Kölin kimppuun kirves kädessä. Voi hurja sentään. Perä kavennettiin ensin. Sitten pohjalautaa varten aloin tekemään köliin uraa. Siinä olikin tekemistä ja piti olla erittäin tarkkana. Jos terä lipsahtaisi pahemmin, köli olisi sitten siinä. 
Koko päivä hommassa menikin ja tykkään näin nihilistinä tarkasta työstä. Tosin jos voisin valita, nihilistinä tahtoisin vahtia sivusta, kun joku tekee sitä tarkkaa työtä. Paavo Opettaja näytti mallia ja sitten oli itse alettava tekemään. Eikä siinä mitään, tykkään kyllä näistä nikerryshommista, missä millikin ratkaisee muuallakin kuin pankkitilillä. 
Kaaria liimailtiin apupoika Jarkon kanssa siinä väliajalla ja herkullista ruokaakin saatiin käydä syömässä. Jovain sitä kelpovaa olla pikkukoululainen, veneenveistelijä. Tästä videolinkistä näet kuinka kirvetä piti käytellä. Veneenveistäjä

Kölin on lähellä muotoaan. 

Kölin keskilinja voidaan mitata laserilla tai linjaalilla. 

Meidän kokkirouvamme pitävät huolta, ettei äijien pötsit kurise tyhjyyttään.


16.11.2020 Päivitys

Uusi eli toinen työviikko alkoi. Päivän ohjelmassa oli kaarien tekoa, perän levennystä ja muuta pientä suunnittelua. Ja eipä huomannutkaan, kuinka ruokatunti kohtasi ihmisen ja sen jälkeen kohta olikin jo päivä täynnä. Jovain meni aika nopeasti, mutta kovasti saatiin aikaan veneen osalta tehtyä. 
Huomenna on jännä päivä, alkaa perän fiksaus ja eiköhän sitä päästä tekemään ainakin uraa köliin pohjalautoja varten. Voi mahoton. Mutta tässä tältä päivältä muutama kuva. 
Tässä apupoika Jarkon kanssa liimaillaan Hartsan veneen kaaria. On muuten työläs vaihe ja pitää tehdä tarkasti. 

Opettaja Paavo näyttää mallia kölin perän työstössä ja kohta Hartsa tekee homman valmiiksi

Tässä onkin perälevitys liimauksessa. 4 tuntia liimauksessa ja sitten työstetään perä lopulliseen muotoon. Eli tiistaina taidan päästä sitäkin tekemään. Aa että kön on hienoa olla veneenveistäjä. 


13.11.2020 Päivitys

Kaverit olivat tänään käyneet laittamassa yhden kölin taipumaan ja ottaneet minun kölin irti taivutusraudoista. Ja tulos on kyllä erinomainen. Pituuskin lähes täydellinen, 2 mm pituudesta puuttuu. 
Tuosta kelpaa rauhassa ja rakkaudella taikoa veneen sielu ja henki. 


12.11.2020 Päivitys

Tänään laitettiin taipuneet kölilaudat sitten liimautumaan. Siinäkin tarvittiin apukäsiä, sillä liima vaati tasaista ja nopeaa levitystä sekä kiristystä tasaisesti. Uskon että saimme tehtyä työn erinomaisesti ja nyt kölilaudoista tulee sitten kölipuu. 
Samalla tein kaaria veneeseen ja niitä osia tarvitaankin melkoinen määrä yhtä venettä kohti. Kaaret tehdään osista ja tekeminen on monimutkaista, mutta oppihan tuota jo lopulta senkin. 
Huominen perjantai on vapaata ja maanantaina alkaa peränteko ja suunnitellaan ensimmäiselle laudalle uraa köliin ja siitä alkaa vene hahmottua. 


Kaaret on tehty monista osista ja tässä kaaret liimautuvat yhteinäiseksi puuksi. 

Kölilautoihin levitetään uretaaniliima ja työ on tehtävä tarkasti. 

11.11.2020 Päivitys

Tänään sai katsottua, kuinka onnistui kölipuuta varten tehty jatkoliimaus. Ja onnistuihan se erinomaisesti. Liitoksesta tuli jämerä ja kun sain liitossauman hiottua, laitettiin laudat höyrystymään. Taivutusta varten, sillä kölihän jatkuu perästä aina keulaan ja ei suinkaan tasaisen suorana.
3 tuntia höyrystettiin ja sitten alkoi kölin taivutus. Siinä tarvittiin apukäsiä, mutta meillä on hyvä porukka ja autamme toisiamme jokaisessa työvaiheessa tarpeen mukaan.
Kölipuun taivutus on tarkkaa puuhaa, sillä köli ratkaisee kaiken, minkälainen veneestä tulee. Joten kölinteossa ei pidä hätiköidä, vaan toimia tarkasti opettajan oppien mukaan. 
Uskon että saimme oman veneeni kölin hyvin kölirautaan taipumaan ja nyt se kuivaa verstaalla yön yli. Huomenna liimataan kölilaudat yhtenäiseksi kölipuuksi. Näin siis tänään. 
                                  Keula on saatu tiukattua oikeaan muotoon. 
Siinä se köli on köliraudassa nyt taipumassa

10.11.2020 Päivitys

Tänään ei istuttu enää pulpeteissa, vaan ryhdyttiin töihin. Teimme tekokaaret, höyläsimme lautatavaraa köliä varten ja pääsin aloittamaan jo kölinteon. 
Meitä pieniä koululaisia on kymmenen, joista 8 valmistaa oman veneen. 4 tenonmallilla, 1 tornionjoen mallilla ja 3 perinnesoutuvenettä. 
Me teemme paljon yhteistyötä, sillä saamme virheet karsittua nopeasti pois. 
Sain oman veneenkölin jo jatkettua ja liimaukseen. Katsotaan mitä huominen päivä tuo tullessaan. Töitä ja töitä. Onneksi on ruokatunti olemassa ja välillä voi ottaa vissyä, ettei ole haikia huominen. 
Höyläilen tässä jatkoa köliin

Köli on jatkettu ja liimauksessa

Yhteistyössä on voimaa. Teemme tekokaaria sarjatyönä.

 

9.11.2020 Päivitys

Lohensoutua aktiivisesti takana vuodesta 1991 lähtien. Intohimo alkoi hiipua jo pari vuotta sitten ja lupasin myydä hyvin palvelleen lohiveneeni innokkaalle lohimiehelle. Ajatuksena oli ajaa alas lohenkalastus tähän kesään. 
Kun kesä oli surkeasti kalastettu Väylällä, pieni, aivan pienenpieni, nälkä kuitenkin jäi. Suurin innoittaja on Top10 loheni, joiden keskipaino on harmittavasti vain 19,5 kg. 
Mietiskelin hirvihaukkua kuunnellessa, että josko sitä vielä yrittäisi hivuttaa tuota painorajaa siihen 20 kg, joka olisi kyllä harvinainen Top10 lohissa. 
Mutta entäs kun lohivene oli myyty, ei rannalta tuollaisia +20 kg lohia aivan helposti ongita. Varsinkaan tämmöinen lohensoutaja, joka ei mielellään muniaan sinistytä. 
Näin netissä ilmoituksen muutama viikko sitten, että Kalajoella Jedu koulutuskuntayhtymä järjestää Paavo Mannisen johdolla puuveneenveistokoulutuksen ja saisi mahdollisuuden omin käsin värkätä lohensoutuveneen. 
Laitoin hetken mielijohteesta hakemuksen sisälle ja nyt tätä naputtelen Kalajoella oppilasasuntolassa. Olen siis pieni koululainen ja nakerran haapalaudasta omin pikku kätösin lohiveneen. Huimaa mieheltä, joka ei ole oikeastaan koskaan mitään saanut aikaiseksi, ainakaan käsillä. No yhden omakotitalon puusta tein aikoinaan ammattitimpurin kera. 
Kurssi alkoi tänään ja sitä jatkuu aina helmikuun puoliväliin ensi vuodelle. Ja sen jälkeen pitäisi vene kastaa ja kihauttaa kuohujuomaa. Pommacia minun tapauksessa kuitenkin, alkoholiin en ole koskeanut enkä koske. 
Täällä tulen pitämään esillä päivityksiä, kuinka projekti etenee. Pitäkää hyvät ystävät peukkuja, että veneestäni ei tule Kurskia. Vaan se soljuu upeasti lohijokea alas, uittaen vieheet suurlohien liepeille. Ai mikä lohijoki. Niitähän on Kymijoesta alkaen useita aina Suomen katolle ja siitä ohikin. Kyllä minä jossain välissä paljastan senkin, minkä joen rannalle veneeni lasken. Nyt ei ole vielä se aika. 



Huomaatteko, että tärkein löytyy vasemmalta yläreunasta. Joululoma, jee. En ole saanutkaan kymmeniin vuosiin joululomaa, nyt sekin koetaan. 
Omaan veneeseen tulee vapatelineet ja hankaimet sekä hankaintapit Joonas uistimen valmistajalta, Klaus Lahtiselta. Keulaan rakennetaan haponkestävästä teräksestä mittojen mukainen polttoainetankki. Veneeseen tulee paljon kalastusta helpottavia yksityiskohtia, jotka tarkentuvat sitä mukaa kun vene valmistuu. Perässä kiekuu tietenkin vanha tuttu Yamaha V-Max 15 hp, jossa on Valhalla Teemu Kaupin maalaus. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Hirvi marraskuu 2020

22.11.2020 Päivitys

Pientä jahtia viikonloppuna omalla alueella. Oli alueellemme tullut kaksi hirveä illasta ja sen jälkeen pakastui. Samoin edellisenä yönä satoi pienesti lunta. Jälki oli jäässä ja Rocky joutui tekemään tarkkaa työtä, mutta haukku kajahti kuitenkin.
Pääsin autolla lähemmäksi haukkua ja sitten metsätietä pitkin käppäilin lähemmäs haukkua. Katselin sivulle, että missä koira haukkuu, sillä kaukana ei mölinä ollut. 
Sitten näin kaksi hirveä, sarvettomia kummatkin. Metsä oli suhteellisen tiheää, mutta sivuttain siirryttyäni löytyi sopiva aukko. Hirvet liikahtivat pari metriä ja etummainen oli isompi, mutta koira haukkui sen takana olevaa. Kun haukuttavan kylki näkyi aukossa, päästin GHS luodin matkalle. 
Hirvet eivät reagoineet paukkuun mitenkään, joten luulin ampuneeni ohi. Vetäisin uuden patruunaan piippuun ja seurasin tähtäimen läpi mitä siellä tapahtuu. Samassa se ampumani hirvi heitti kukkerpallin ja koira sutena kimppuun. Toinen hirvi jäi töllistelemään tilannetta ja senkin olisin voinut ampua. Mutta kun itse olen johtajana antanut säännöt, että yksi ampuja ampuu yhden hirven kohdallaan, jäi luoti piippuun. 
Kun huutelin koiralle kehuja, läksi se toinen hirvi lompsimaan pois paikalta. 
Näin Rockylle historian 75 kaato ja itsellä niitä alkaa olla kohta se 200 täynnä. 
Saalis oli nuori naarashirvi, todella sopiva lautaselle.
Tänään sitten lähdettiin yöllisen lumisateen jäljiltä jahtiin. Alueelle oli tippunut noin 15 cm kerros tasaista lunta. 
Yhdet jäljet löytyivät, nekin sen eilisen kaveri, naaras ja olin päättänyt että naarasta emme ampuisi, vaan yrittäisimme uroksia. Siispä koira kylmään hakuun, jota tulikin noin 10 km ilman tulosta. Ei muuta jälkeä alueessa. Toinen koira Vikke teki myös pitkää hakulenkkiä, mutta jäljettömästä maasta ei hirviä löytynyt. Joten ensi viikkoon jää vielä etsittävää ja kunhan hirvet liikahtavat tämän lumisateen jälkeen, niin sitten taas kuulemme haukkua. 

14.11.2020 Päivitys

Jahdissa tänään. Rocky pääsi kylmään hakuun ja menihän siinä varmaan melkein kymmenen minuuttia kun haukku kajahti. Jonkin aikaa löytöpaikalla, lähes avoimella suolla. Siitä siirtyivät jonkin matkaa ja haukku tasaantui. Linnunmetsästäjiä oli alueella jonkin verran ja hirvet olivat rauhattomia. Tehtiin jonkinlainen siirtymä ja haukku jämähti nätisti jo paikoilleen. Mutta sitten paukkuivat haulikot ja hirvet karkkosivat. 
Onneksi läksivät omalle alueelle ja kohti passiketjua. Haukkuaikaa ehti kertyä 50 minuuttia ja sitten pamahti. Tai virtuaalisesti itselle pamahti, sillä olin tuulenpäällä, enkä laukausta kuullut, mutta passimies laittoi viestin, että hirvi nurin. 
Ryhmämme toinen koira Vikke, oli työmaalla, mutta muuten keräsin passimiehiä mukaan ja läksimme vetämään hirveä pois. Vetomatkaa sellaiset kevyet kilometrin verran. 
Kun olimme suolistamassa hirveä, pamahti Viken suunnalla ja sieltä tuli kohta tietoa, että vasa oli nurin. Näin saimme kaksi hirveä ja Rocky paimentaman aikuisen mukana oli iso sonni, jota passimies ei nähnyt, mutta kuuli ryskettä ampumisen jälkeen. 
Näin saimme pään auki omalla alueella ja jälleen pidetään viikko taukoa. Antaa metsän täyttyä uusista hirvistä. 
Vikke, ampuja Henkka ja vasa

Rockyn hirveä jouduttiin hieman vetämään, mutta onneksi oli tavarits Igor Juntunenski turvamiehenä

Ampuja Heku peukuttaa ja kivahan se on elämänsä ensimmäisen hirven takana vähän peukutellakin. 

7.11.2020 päivitys

Susitilanne laittoi omalla alueella Rockyn jahdin jäihin. Joten läksimme auttamaan tässä talomme lähellä olevaa porukkaa jahdissa. Porukalta puuttui yksi vasa ja perjantaiaamuna oli vasaporukka tallentunut riistakameraa klo 8.00. 

26 tuntia myöhemmin löysäsin Rocky lähelle kameraa hakemaan ja 4,7 km jäljitystä vanhoista jäljistä ja sitten alkoi haukku. Erittäin läheltä vielä passimiehiä. Siitä hirvet liikahtivat hieman ja passimies sai ammuttua vasan ja kirjataan se Rockylle kaadoksi kuitenkin. Eli 73 hirvi tilastoon. 

1.11.2020 päivitys
Tuli kutsu tähän ns. omaan seuraan koira-avuksi. Yhtä vasaa oltiin vailla. 
Eilen illalla oli todettu alueella tuplavasat ja yöllä alkoi sitten rankkasade veden muodossa. Eli varsin kiva keli aamulla koettaa tarjota jälkivainuiselle koiralle työmaata. 
Haku maistui eilisen 15 km työskentelyn jälkeen kuitenkin hyvin, mutta jälki tuoksui todella vähän. Selvästi koira koetti hakea jälkijonoa ja kartasta näkyi, että kovasti joutui nenä tohisemaan. 
Vähän sotki tilannetta toisen koiran hakujäljet ja yksi fasaanikoira myöskin. 
Sitten tuli tieto korvanappiini, että olisi nähty eläviä hirviä kulkevan passiketjun ohi. Rocky äkkiä sinne ja löytyihän se tuore jälki nopeasti ja kohta kuultiin haukkuakin. 
Vasaa etsittiin, mutta passiin tuli sonni, joten sitten vaan alkoi koiranmetsästys. Kun 20 km oli koiralla mittarissa, alkoi autotorvi ja Trackerin koirapillitoiminto yhdessä toimia ja sain märän ja väsyneen koiran kyytiin.
Olin muuten tienvarressa keskellä tietä hirvijahtivaatteissa ja autoni siinä vieressä hätävilkut päällä. Ohi ajoi parikymmentä autoa ja vain yksi hiljensi hyvissä ajoin ja ajoi hitaasti meidän ohi. Ja yksi pysähtyi ja rouva avasi ikkunan; "hirvijahdissa vai. Arvasin". Loput olisivat tahtoneet tietä kohti tulleen uroshirven syliinsä tuulilasin kautta tarjoiltuna. 
Vaikka se tuntuu pahalta, mutta en säälisi yhtään jos tuollaiselle kaahopäälle tuleekin hirvi konepellin yli syliin. Itse on valinnut kuolintapansa kun ei kerran varoitukset auta. 
Joten miettikää kaksi kertaa, kun näette oranssin ukon keskellä tietä. Otatteko sen hirven tuulilasista sisään, vai maltatteko painaa jarrua sen minuutin ajaksi. Elämään ei ole kiire, mutta monilla tuntuu olevan kiire kuolla.