Tässä on kaikki kirjoittamani kirjat. Jos kiinnostavat, niin eikun viestiä harrimatikainen1(ät)gmail.com
Jokikalastajan unelmia (2025) |
Kala-Harri on kiertänyt maailman kalavesiä vuosikymmenten ajan. Tähän 18. kirjaan on kerätty elämyksiä elämänvirroilta, Suomen pikkuvirroilta aina maailman mahtivirroille asti. Unelmia käydä kaukana kalassa, unelmia, jotka ovat toteutuneet.
Vuosikymmenet toimittajan töiden kautta on tarjonnut mahdollisuuden matkustaa maailmalla ja Alaskan kristallinkirkkaat lohijoet, Afrikan tummat virrat, Euroopan padotut joet ja kotimaan vaihtelevat joet tulevat esiteltyä upeiden kuvien myötä uskollisille lukijoille.
Sitten kala päätti lähteä alavirtaan, joten hyppäsin kumiveneeseen ja Olli tuli kyytiin. Siirryimme sivujoen yli toisella rannalle, jossa olisi tilaa väsyttää kunnolla.
Useaan otteeseen kela meinasi tyhjentyä siimasta, mutta viime hetkellä lohi pysähtyi ja saimme siimaa sisään riittävästi.
Kuin huomaamatta tilannetta sähköisti selkämme taakse tullut harmaakarhu. Aki huusi varoituksia ja enhän siinä kiireessä ehtinyt ottaa haulikkoa mukaan. Onneksi Akilla oli Colt lähellä ja pari kiukkuista posausta karhun nenän eteen sai karhun muuttamaan suunnitelmiaan meitä tai lohta kohtaan. Kovasti se marmatti vielä vastarannalla, mutta kiviä heitettyämme karhun suuntaan, otso viimein katosi tiheikköön.
Kun vaimo päättää 50 -vuotislahjan, se ei olekaan Harley Davidson, vaan kalastusmatka Alaskaan.
Liki 60 vuotta jokikalastajan unelmia elänyt kalamies on päässyt paljon kokemaan. Mitä kaikkea vielä elämä tuokaan tullessaan, ehkä seuraavassa kirjassa se nähdään.
Kalastajan täyttä elämää (2024) |
Kala-Harri on elänyt elämänsä kalastukselle pikkupojasta lähtien. Paljon on kierretty maailman kalavesiä ja vieläkin enemmän kokemuksia on karttunut sadoilta järviltä, lammilta ja jokivesiltä Suomessa.
Kalastustoimittajana Kala-Harri on päässyt kokemaan kohteita, joista moni voisi vain haaveilla.
Tässä 17. kirjassa raapaistaan riittävän syvältä kalastajan elämää ja eletään riemastuttavia hetkiä kalavesillä. Tuttuun Kala-Harri tyyliin, huumoria unohtamatta.
Tor kelasi syötin pois, mutta heitti vieläkin tarkemmin siihen laiturini vieressä olevan kasvuston reunaan. Tiesi varmasti, että siinä elää joku mahtieväkäs.
-Saatte siitä kolmen kilon sammakon, ei muuta, huusin Härskille. Ja samalla siirsin omankin syötin siihen kasvustonreunaan.
Eikä mennyt pitkään, kun minun kelalta alkoi siimaa kadota ja nopean vastaiskun jälkeen vapa taipui ravakasti.
-Dino hei, Hartsalla on kolmen kilon sammakko kiinni. Niitä on kuulemma tuossa kasvustonreunassa.
Niin että tällä tavalla sitä saa nakkelunsa takaisin korkojen kera. Siispä väsyttelin kolmen kilon sammakkoa tovin verran, kunnes oppaani Am tuli noukkimaan eväkkään haaviin.
-Täähän onkin Tiger Catfish, eikä mikään kolmen kilon sammakko.
-Höpöhöpö, selvä kolmen kilon sammakko tuo on. Itehän niin sanoit, tuli kuitti heti takaisin.
Kalastajan täyttä elämää -kirjassa mietitään syvällisesti nykykalastuksen olemusta ja hetkessä singahdetaan Karibian tai Thaimaan kuuman auringon alle. Pysykää mukana hengästyttävässä vauhdissa jälleen kerran.
Lohensoutaja (2023)
Kala-Harri on 16. kirjassaan palannut lohijokien mystiseen maailmaan. Lohensoutaja on usein yksinäinen, lähes erakkoluontoinen henkilö. Yhtä salaperäinen kuin lohijoki, jonka pinnalla lohensoutajan vene liikkuu miltei aavemaisesti.
Kala-Harri on kokenut lohensoutaja ja saamamies, joka saa myös osansa monen lohestajan pelkäämästä kortosta. Mutta kortot on tehty voitettaviksi ja kirjassa päästäänkin hehkuttamaan myös suurlohia ja upeita vääntöjä kalojen kuninkaan kanssa. Tutuksi tulevat Tenon ja Tornion-Muonionjoen lohisuvannot ja -nivat. Lisäksi päästään tutustumaan kirjailijan pimeään puoleen, sillä mukaan on mahtunut muutama tarina, joiden todenperäisyyttä voi vaan arvuutella.
Airot pistävät hiljalleen jälkiä tyynen joen pinnalle. Kuin häveten soutaja painaa aironlavan veteen. Rasvatut hankaimet eivät päästä minkäänlaista ääntä. Vai itikoiden ininä korvissa tunkeutuu soutajan tajuntaan.
Airoista tippuvat vesipisarat joka nostolla kuulostavat ympäristön hiljaisuudessa kuin kiviä veteen heitettäisiin. On niin hiljaista, niin hiljaista…
Kala-Harrin kirjoissa niin tuttu huumori saa runsaasti palstatilaa, mutta kirjassa koetaan myös surua. On aika joskus vaan luovuttaa…
Murha Matkakoskella (2022) |
Huvittulan sai lähes raivon valtaan Hapa Matveinen, suurlohikalastaja, joka heitteli huolettomasti löylyä näiden punttipepeilyä harrastavien kiukaalle. Hapa ei koskaan ymmärtänyt, mitä hienoa on homotuntumalla seisoa ärjyvän kosken äärellä ja repiä kyljestä ja selästä kiinnitarttuneita lohia rannalle. Ja sen Hapa hyvin suorasanaisesti toi facessa julki.
Lohenkalastus on intohimoisten ihmisten intohimoista puuhaa. Joskus touhu menee liiankin fanaattiseksi ja seuraukset voivat olla karmeat.
Facebookissa alkaneesta herjauksesta lähtee liikkeelle melkoinen vyöry. Tornionjoen Matkakoskella nähdään lohenkalastuksen ohella väkivaltaista toimintaa, mutta myös seksiä saadaan osaksi ripaus. Näitähän Matikaisen kirjoissa on tapana ollut viljellä.
Matkakoskella punttipepet viskoivat lyijymönttejään lippomonttuun ja tunteet kuumenevat. Sitten löytyykin punttipepe koskesta, takaraivo murusina. Tunnettu lohensoutaja joutuu tutkintavankeuteen, kun taitava rikoskomisario Timo Lehtonen hyppää taas rattiin. Mutta saako päteväkään poliisimies selvitettyä rikoksia. Kun ensimmäinen ruumis saadaan ruumisautoon, niin vähän ajan päästä rantakalastaja saa siimanpäähän toisen kuolleen miehen, samalla tavalla henkensä heittäneenä.
Välillä kirjassa kalastetaan lohta ja sitten tapetaan ihmisiä. Muutamaan päivään mahtuu huimia tilanteita, aamusta aamuun.
Matikaisen 14. kirja lähtee melkoiselle loikalle avaussivusta lähtien ja samaa, mielipuolista tykitystä kestää aina lopputeksteihin asti.
Vaikka kirjan kaikki henkilöt ovat kuvitteellisia, tarkkanäköisimmät saattavat löytää kirjasta autenttisia hahmoja. Onko tapahtumat oikeita, vai kulkeeko kirjailija niillä rajoilla, joita voisi hulluuteen viitata.
Kirjan loppuratkaisu yllättää jopa rikoskomisario Lehtosen, yllättääkö se lukijan?
Verinen tunturiseikkailu (2022) |
Matikainen on 13. kirjassaan jatkanut rikosromaanilinjaa. Edellinen Tappaja vaanii hirvimiestä -näytti suuntaa uudelle aluevaltaukselle.
Neljä kaverusta lähtee käsivarren tunturiin heinäkuiselle kalastusmatkalle. Retki alkaa upeiden kalojen kiskomisella ja erämaan hiljaisuuden nauttimisella. Idyllin särkevät laukaukset tunturissa ja loppumatkasta kalastusvaellus muuttuu eloonjäämistaisteluksi. Jälleen tarvitaan poliisiautoa, ambulanssia ja ruumisautoa, mutta ketkä näissä kulkuneuvoissa lopulta matkustavat, se selviää vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.
Matikaiselle tyypillinen kirjoitustyyli pursuu huumoria, eikä tästäkään kirjasta tule puuttumaan seksiä ja väkivaltaa. Tapahtumat tunturissa vyöryvät vauhdilla lukijoiden silmille. Hengästyttävien vaiheiden jälkeen ja savun hälvettyä lasketaan ruumiit ja luetaan syytteet.
Vaelluksen tapahtumat on kuvattu hyvin autenttisesti ja lukija voi vaan ihmetellä, onko näin todella tapahtunut oikeassa elämässä. Se jääköön jokaisen selvitettäväksi aina viimeiselle sivulle saakka.
Tappaja vaanii hirvimiestä (2022) |
Huttulan kylässä, Kurvaisten hirvipoikien jahdissa kaatuu upea hirvisonni. Laukauksia kuullaan muitakin ja metsästä löytyy verissään jahtiporukan jäsen.
Kimposiko harhaluoti hirvimiehen kylkeen, vai tuliko laukaus jostain tilaustyönä ammuttuna. Paikallinen poliisi on neuvoton ja rikoskomisario Timo Lehtonen kutsutaan Ypäjälle selvittämään Huttulan kylän tapahtumia. Lehtonen törmää tiiviin tutkimuksen aikana ”seinään” useita kertoja ja kokenut rikostutkija saa hieroa aivonystyröitään useaan kertaan. Viimein Lehtonen saa tunnustuksen, mutta onko ampuja sittenkään oikea? Ja missä sitten on oikea ampuja. Loppusivuille jatkuva jännitys yllättää lukijan, kuten myös rikostutkijat.
Harri Matikainen 12. kirjassaan on lähtenyt aivan uusille urille. Eräkirjoista tunnettu kirjailija on antanut mielikuvitukselle täydet valtuudet ilman saldorajaa. Ja senhän Matikainen käyttää hyväkseen melkoisen ronskilla tavalla, sillä seksiä, juonittelua, politikointia ja väkivaltaa ei tule puuttumaan tästä tuotteesta. Muuten teksti noudattaa Matikaisen hersyvää linjaa huumoria unohtamatta.
Suksijalkainen sonni (2021) |
Harri Matikainen on 11. kirjassaan lähtenyt etsimään tunnetun hirvikoiransa Rockyn kanssa hirviä tuntureilta ja outamailta. Pitkät haukut päättyvät yleensä kaatoihin ja hirvimiehet saavat ponnisteluistaan palkkion. Kauriit ja peurat pääsevät tuntemaan osaavan metsästäjän tarkkuuden ja välillä käydään osallistumassa hirvenhaukkukokeisiin.
Suksijalkainen sonni –kirja vie matkailevan metsästäjän myös kaukomaille kyttäämään karhuja ja sattuupa tähtäimiin jokaisen metsästäjän unelmasaalis, metsästäjien suojelupyhimyksen Hubertuksen merkkieläinkin.
Harrin perinteinen kirjoitustyyli sisältää huumoria läkähtymiseen asti. Nytkin jätetään lukijan vastuulle miettiä, mitä metsissä oikeastaan tapahtuikaan.
---
Lohijokien vankina (2020)
Kala-Harri on tunnettu kalastustoimittaja ja kirjailija. Useissa kirjoissaan hän on kuvannut lohenkalastusta pintaa syvemmältä ja tällä kertaa hän on Lohijokien vankina. Mies voi lähteä lohijoelta, lohijoki ei voi lähteä miehestä. Kala-Harrin suonissa virtaa kiihkeän kalastusveren seassa Tenon ja Tornion-Muonionjoen vettä useampi promille. 30 kalastettua vuotta Euroopan parhailla lohijoilla antaa pohjan kertoa lohestuksesta asiantuntevasti.
Lohijokien vankina –kirjassa on asiaa ja huumorilla sävytettyjä kuvauksia kalastajien ystävyydestä ja lohestuksesta. Vavan vääntyessä kookkaan lohen painosta, veneen täyttää kiihkeä tunnelma. Nouseeko lohi veneeseen, vai karkaako se viime hetkillä?
Lohijokien vankina -kirja vie lukijansa lohiveneeseen Tenolla ja Tornion-Muonionjoella uudestaan ja uudestaan.
---
Renttu ja reppumies - tosielämää pojasta mieheksi (2019) |
---
Rocky - Elämäni hirvikoirana (2019) |
---
Tenon lohen lumoissa (2017) |
Utsjoella asuva Harri Matikainen on tunnettu eräjournalisti ja kirjailija. Matikaisen edellinen kirja, metsästysaiheinen Hirvikoira ja erämies (Mediapinta) ilmestyi vuonna 2016. Tenon lohen lumoissa on hänen seitsemäs teoksensa."
---
Hirvikoira ja erämies (2016) |
Hirvikoiraharrastus on Harrin sydäntä lähellä. Kirjassa lähdetäänkin useaan otteeseen hirvikoirien kanssa jahtaamaan tuntureiden kruunupäitä ja loppukauden lumille muita hirviä. Kun myrskytuuli kaataa puita hirvihaukulle hiipijän ympäriltä, voi lukija samoin silmin päästä suoraan aitiopaikalle. Kirjasta hersyvä huumori ei jätä ketään kylmäksi.
Mukana on tietenkin hulvatonta sanailua jahtikavereista. Lukijan mietittäväksi jääkin, onko teoksessa kuvattu kirjailijan omia jahteja, vaiko onko kaikki pelkästään mielikuvituksen tuotetta."
---
Kala-Harri - Uskomattomat kalastustarinat (2014) |
---
Hirveä hirvisyksy (2011) |
---
Kaamoshirviä ja kalajuttuja (2007) |
---
Seitalohi (2006) |
---
Pilkkipiisami (2005) |