keskiviikko 8. elokuuta 2018

Uusi kotijoki opettaa

Hellettä ja lohta - siitä on kesä tehty

 Nyt uudessa kotipaikassa on päästy maistelemaan hellekesää. Vaunussa on tehty päivisin töitä ja yöllä sitten käyty hieman soutamassa. Enemmän semmoista terapiasoutelua, sillä yöt ovat olleet todella lämpimiä ja vesi myöskin lämmintä. Liian lämmintä lohelle.
Ensimmäinen viikko meni siis soudellessa ja viikonloppuna oli Lohikuninkuus lohensoutukilpailu, johon osallistuin kun vesi oli hieman noussut ja keli tuntui viilenevän.
Lauantaina hieman ennen kilpailun loppua vapa taipui lohen painosta, mutta oikeni samantein. Ei ollut minun korvamerkissä se kala, mutta se antoi viitteitä, että kala alkaa aktivoitua.
Sunnuntaina kilpailu alkoi klo 6 ja olinkin kärppänä eilisellä ottipaikalla. Ja kun lähestyin eilistä vavantaivutuskohtaa, samaa vaappua vietiin nyt ja riskisti.
Otin kaiken varman päälle, sillä tahdoin kesän ensimmäisen lohen viedä puntarille pystypäin. Ja niin muuten veinkin. 5,3 kg lohi antoi lopulta sijan 11. Pullonkorkki on saatu auki ja suurin odotuksin ajelin Rovaniemelle illalla hakemaan Rautu-Reiskaa ja Mäk Larenia. Vuosikymmenten kalakavereita, pitkästä aikaa taas yhdessä kalassa.

Hellesade ei tuntunut pahalta.


Lohta alkaa nousta
Maanantaina oli tarkoitus aloittaa kalastus ja ensimmäinen vapavuoro tuli Mäk Larenille. Läksimme Kullekorvaan, jossa ei mitään tapahtunut parin laskun aikana. Siispä siirryimme Lampsuvantoon ja sen alaosaan, josta alkaa Lampsniva. Tuttu ottipaikka lähestyi ja takavapa taipui kohti vedenpintaa. Arvokkaasti, ei väpättäen. Kiskoin airoilla vastaiskua ja kala seurasi venettä painavasti. Sitten se sylkäisi vaapun suustaan. Ei ollut meidän kala. Epäilin että jonkinkokoinen kojamo otti vaapun leukojensa väliin ja painoi sitä alaspäin. Kun tunsi vetoa, niin päästi vaapusta irti. Näin on usein käynyt eräällä toisella lohijoella, jossa olen melkoisesti kaloja tappanut. 
Tärpistä ei mennyt varmaan kuin pari minuuttia, kun toinen vapa rytkähti, mutta oikeni samassa. Ja siitä taas minuutin verran, kun jälleen yksi vapa alkoi notkua. Mutta ei sekään meidän merkissä. "Johan nyt on kumma, kun ei vaan pysy".
Muutama minuutti jälleen ja perävapa notkahti, jäi vapisemaan. "On siellä kala, pysyykö nyt!?"
Pysyihän se, 2 kg kojamokossi sai papista päähänsä. 
Ajoin Lampsaaren hietikolle, kuvattiin kala ja lähdettiin uudelle laskulle. Nyt ei tutussa ottipaikassa enää notkunut, joten lasketin hieman alaspäin. Ruotsin rannassa on kaksi hienoa kiveä, joiden kätköissä ajattelin kalaa olevan. Soudin tarkasti kohteet ja kun ulomman kiven viereen TTS vaappu hiippaili, sujahti vapa notkolle. "Nyt on hieman kookkaampi, komiasti vie!"
Mäk Laren väsytteli lohen koukun lähelle ja koukkasin lohen "väärin" veneeseen. Kuten yleensä kaikki loheni muutenkin on koukattu. 
Kalat säkkiin ja rantaan. 
Mäk Larenin lohi painoi 7,3 kg


TTS vaappu oli tämän kohtalona

Seuraavana aamuna kävimme Rautu-Reiskan kanssa soudun ja saldona kaksi karkuutusta. Eivät olleet meidän merkissä. Mutta tunne että kala aktivoitumassa lupasi hyvää. 
Iltapäivällä tuli tunne, että nyt on mentävä joelle. Mäk Laren oli ansaituilla päiväunilla, mutta raakana äijänä kävin herättämässä hänet. "Nyt tuli etiäinen, lähdetään joelle heti".
Ajoin koneella Kullekorvaan, vieheet veteen  ja pari käännöstä ja PAM! Muut vieheet äkkiä veneeseen ja kalaa käskyttämään. Mäk Laren hoiteli kalan kohta haavin luokse ja nappasin 4,6 kg kalan haaviin. Valhalla vaappu jälleen kalan suussa. Takaisin rantaan, olimmehan olleet joelle melkein puoli tuntia!
Valhalla vaappu on takonut melkoista tahtia 


Illalla tuli eräs asuntoautohenkilö kysymässä, lähtisinkö soutamaan häntä joelle. Mikäpä siinä, sitähän tässä on tehty melkoisen monta vuotta ja soudellaan vaan. 
Ehdimme Kullekorvassa pari käännöstä ottaa, kun Valhalla vaappua (sama vaappu, millä tuli kisakala) vietiin. Herrasmies väsytteli kalan haavin lähelle ja nappasin kalan haaviin. Parin tunnin työstä tuli parin tonnin palkka. No ei sentään, mutta tärkeintä oli että saatiin asiakkaalle kala. 2,2 kg kojamokossi pääsi herrasväen pakastimeen ja jatkossa paistinpannulle. 
Emme lähteneet enää Rautu-Reiskan kanssa soudulle, katsoimme urheilua ja grillailimme siinä illankähmyssä. Päätimme että aamulla lähdetään ennen sianpierasua. 
Mutta niin ehti sika ja vähän muutkin pieraista useamman kerran, sillä vasta klo 6 aamulla saimme silmät auki. 
Pikainen aamupala ja joelle Kullekorvaan. Pari käännöstä ehdimme tehdä kun Joonas Jermua kiskottiin poispäin veneestä. Reiska oli asiasta eri mieltä ja väittely vieheestä päättyi Reken voitoksi. Nappasin 1,6 kg kossin haaviin ja sitä tietä juuttisäkkiin. Lisenssiä oli toiseen kalaan ja aamu vasta alussa. 
Ajelin Lampsuvantoon ja suoraan sinne alaosaan. Reke sai vieheet uimaan ja kääntelin venettä poikkivirtaan Suomesta Ruotsiin ja Ruotsista Suomeen. Kun lähestyimme tuttua ottipaikkaa, niin tarkensin soutua. Katselin kivenpyörteitä ja kohta sujahti perävapa ruttuun. Kiskoin vastaiskun airoilla ja Reke sai muut vieheet nopeasti veneeseen. Pientä vääntöä jälleen kalan kanssa ja pääsin upottamaan koukun jälleen "väärin" kalan kylkeen. Kala säkkiin ja rantaan. Olimmehan olleet joella melkein 2 tuntia. 
Rautu-Reiska ja 7,7 kg


Joonas Jermu ja kolmas lohi
Hienoja aamuja on Pellossa ollut

Näin on tämä viimeinen kalastusviikko alkanut ja saapunut keskiviikkoon. Tälle päivälle on pari lisenssiä vielä jäljellä, joten käymme illalla yrittämässä. Tavoite on saada se kookas kojamo innostumaan. "Aina saa pientä, mutta harvoin isoa", sanoi Toropaisen renkikin. Sillä linjalla käydään taistoon aina sunnuntaihin saakka, sen jälkeen vaunu ja Hartsa siirtyy Jalasjärvelle hirvihommiin. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti