Ruotsin jahtia

Sikoja, saksanhirviä - ei ole!!!

Suurin odotuksin naksautamme istuinvyöt kiinni Finnairin lennolla AY jotain. -5 minuuttia ja olemme jo Arlandan lentokentällä. Hienoja nämä supernopeat lentokoneet. 

Aselaukut saamme virkailijan avustuksella näppärästi mukaamme ja sitten etsimään Hertsin toimipistettä saadaksemme alle jonkinlainen kulkuneuvo. "Du körä bussen och lycka till"tai jotain sinnepäin. 

No ei se auto ollut, vaan joku foorti. Siihen kuitenkin mahtui neljän miehen matkalaukut ja aselaukut. Jäi vielä äijillekin tilaa.

Nykyajan gepseillä pääsee jopa Ruotsissa lentokentältä moottoritielle ja siitä kohti Våsteroosia. Pidimme ripeää tahtia, sillä tarkoituksemme oli päästä ajoissa kämpille Frövi Gård nimiseen paikkaan ja illaksi sikakytikselle. Jahti-into oli kova pitkän lohikesän jälkeen ja mikäpä olisi parempi kuin avata jahtikausi sikakaadolla, eikä millään kyyhkysenräähkällä tai tavirievulla.

Våsteroosissa kävimme pikakaupassa ja voin ihmetellä miten naiset saavat yhden kassillisen ostoksiin käytettyä aikaa tuntikausia. Meillä tuli viisi kassia täyteen alle puolessa tunnissa. Lihaa, makkaraa, leipää, kaljaa, pekonia, munia jne.

Sitten vielä parikymmentä kilometriä, mutta joku paikallinen meinasi olla esteenä meidän jahti-illalle. Oli nimittäin motarin suu tukossa kun sinisiä valoja välähteli ja tie tukossa. Lienee joku isompi äksidentti sattunut. Mutta elähän huoli. Gepsi osasi kertoa jo tästä sitsueissönistä ja kertoi kiertotien meille. Ja taas foorti lauloi ja matka taittui. 

Skultunassa kävimme imaisessa ketapit naamarin ison tuopposen kera. Se mitään olutta ollut, jotain norlants kullia imaisimme. Mietoakin vielä, vaikka kyselin kyyppäriltä hieman vahvempaa. Ruotsi on outo maa oluen suhteen. 

Mahat, vaan ei pää, täynnä kurautimme kämpän pihaan ja roudasimme kamat huoneeseen nopeammin kuin roudarit keekin keikalla. Jahtivaatteet päälle, etukäteinen kaatoryyppi jääkerinmaisterista ja Sulon (paikallinen oppaamme) kyydissä pellonreunaan. 

Sikoja ja saksanhirviä oli alkuviikosta nähty (me olimme viikonlopun jahdissa) pelloilla sakeasti, joten toiveet olivat korkealla. 

Pellossa näkyy sikojen tekemiä tuhoja.

Tarkoituksemme oli siis istua pellonreunassa ja odottaa metsistä pelloille ruokailemaan tulevaa riistaa. Neljä miestä soviteltiin sopivin välimatkoin ja napakka istuminen sai alkaa.

Jonkin verran tilannetta häiritsi pelloilta metsään päin käynyt, mielettömän kova tuuli. Näinköhän eläimet tulevat peltoon kun hajumme painuvat suoraan eläinten nokkaan ja muutenkin niiden herkät korvat eivät voi aistia vaarojen ääniä. 

No toivoimme ettei näin olisi, mutta näin se kuitenkin oli. Ja jokaisena kolmena iltana sama homma. Tuuli kävi metsään ja vasta oikein pimeällä tyyntyi. Silloin kun ei enää oikein jaksanut istua ja eikä nähnytkään pellossa möyriviä eläimiä. 

Ainoat eläimet, mitä näimme pelloilla olivat kauriit, mutta ne eivät olleet vielä laillista riistaa. Harmi sinänsä, sillä kyllähän kauriinpaisti olisi maistunut makialta. 

Kauriit tulivat peltoon jo valoisan aikaan.

Viikonloppu meni siis katsellessa kauriita ja odottaessa oikeita eläimiä tuleviksi tähtäimiin. 

Yhden illan passipaikka oli arpoontunut minulle ison aukon luota. Eläinten kulkureitin varrelta. Vuoan eipä tullunna mitään taaskaan.

Täysikuu, ei varmaan paras kyttäyksen valonlähde. Eläimet tietävät olla vieläkin varovaisempia

Emme siis saaneet päätäkään saaliiksi, mutta olihan se reissu kokemuksena, yksi monista. Joskus pitää tehdä tyhjiäkin reissuja, ettei ylpisty liikaa.

Yhtenä iltana pääsimme ihailemaan upeita revontulia ja pakkohan oli pienet pönökuvat ottaa. 

Aamuisin kävimme pienet kävelylenkit metsäteitä pitkin, jos vaikka aamuvirkkuja eläimiä olisi eksynyt kulkemaan sopivia reittejä. Ei ollut ei. 

Ehkäpä joulukuussa käväisemme uudestaan, ja vielä paremmalla tuurilla. 

Hirveetä haukkumista

Hirvitreenit käynnissä - hirviä näkyy

Syksy on saanut ja minäkin. Nimittäin kuulla hirvihaukkua komiasti. Nähtykin on hirviä, viime torstaiaamuna turhankin läheltä Varkauden tien varressa. No onneksi on hyvät valot ja nopea jarrujalka. Sitä en kerro, piirtyikö jarrutusjäljet alushousuihin saakka.

Rocky on saanut metsää kivasti ja hirviäkin on löytynyt. 

Elokuun 22 päivä työskentelyä. Pitkän jäljen päästä löytö ja hieman haukkua kunnes hirvet säikähtivät ajokoiramiehiä ja sitten koira tienylityksestä kiinni. 

Olemme lähteneet syksyn treeneissä siitä liikkeelle että pitkiä haukkuja ei pyritä tekemään, vaan enemmän juoksua. Kylmää hakua ja sitten jos ja kun hirvi löytyy, niin hieman haukkua ja karkkoja. Näin saadaan koiralle kuntoa kasvatettua, sillä haukkuahan Rocky osaa ja intoa on metsästää. Etsitään se juoksukunto kohdalleen, niin karkoissa hirvet eivät karkaa ja varmuus lisääntyy.

Viime yönä haukkuaikaakin tuli kun koiraa ei saanut aiemmin pois. Tosin tuli niitä kilometrejä, joten treeni oli erittäin hyvä. Rocky sai nauttia siitä mistä se tykkää. Hirvi oli erittäin levoton, mullikka, ja siksi siirtyvää haukkua tuli mittariin. No vauhdit olivat 2-3 km/h, joten melkoista hissutteluahan se on ollut. 

Tästä jatketaan lepopäivällä ja torstaina uudelleen metsään. Pyrin kolmesti viikossa käyttämään sellaisilla alueilla, missä ei tiettävästi hirviä ole. Tässäkin koira vaan tahtoi hirven löytää ja laajensi hakua melkoisesti. 16,9 km oli hakumatka kunnes hirvi löytyi.

Lohikausi on ohi

Helteet hellivät - lohet eivät

Tenon kalastuskausi on osaltani ohi. Kausi oli kyllä omituisin, mitä nämä 11 kesää olen Utsjoella asunut ja Tenolla kalastanut.

Alkukaudesta ei tuntunut onnistuvan mikään. Sitten tulikin juhannuksen jälkeen kauden suurin lohi, 13,5 kg ja muutama muu kala. 

Kesän suurin ja Joonas vaappu

Heinäkuun alussa Alaskassa olikin kuningaslohi erittäin otillaan ja useita kookkaita lohia saimme suomalaisryhmän kanssa taisteltua kuiville. 

Alaskan jälkeen pääsin oikeastaan kunnolla Tenoa onkimaan ja johan se alkoi olemaan semmoista kun pitääkin. Kahden viikon tehokkaan pyynnin aikana sain 15 kalaa. Ei isoja, muutama lohi, pari jalkaa ja loput tittejä. 

Ja elokuu jatkui siitä mihin heinäkuu lopetettiin. Viikossa tuli vielä pari lohta ja kolme tittiä. Sitten kelit muuttuivat ja alkoi hiljaiselo. Muutama päivä ennen lopetusta sunnuntaina 16 päivä oli kolme tapahtumaa, joista yksi oli ihan kelpo kojamo KAP vaapussa, mutta sekin viiden minuutin väännön jälkeen irtosi. 

Mutta tärkeintä siinäkin oli, että saatiin kala ottamaan kiinni. Kuten lohenkalastuksessa se yleensä tärkeintä onkin. Loppu onkin sitä samaa vanhaa, kelaa, pumppaa, kelaa, pumppaa...

Perheelle on lohta vakumoitu joulukaloiksi ja sillä hyvä. Teno antoi minkä antoi. Väkisin sieltä ei oteta. Eikä ole tarviskaan.

Rocky saa tänä syksynä kovasti vastuuta hirvihommissa

Nyt on aika keskittyä jahtihommiin ja sitä ennen viritetään koirat täyteen hirvivalmiuteen. Joten metsästysvastaiset voivat siirtyä suosiolla muille sivuille surffaamaan. Täällä haisee nyt ruuti ja pyssyt paukkuvat. 

Tammikuussa sitten siirryn Afrikan kalavesille kuukaudeksi ja kalastusintoiset voivat tulla takaisin. 

Testissä Redpepper IP68 -suojattu suojakuori älypuhelimeen

Testaaja: Jaska
Uudet älypuhelimet ovat hemmetin näppäriä kapistuksia, joilla voi käytännössä tehdä mitä vaan. Miinuksena lähes jokaisessa nykyajan älypuhelimessa on, että kerran pudotat sen maahan, niin saa lähteä kännykkä ostoksille. Vuosia sitten kun pudotti Nokiansa asvalttiin, niin hyvä ettei asvaltti haljennut. Toisena miinuksena näissä älyluureissa on se, että kun taivaalta pudottaa vettä, niin olet kusessa. Ne eivät kestä vesisadetta, joten tulee kiire juosta suojaan.

Itselläni on käytössä Samsung Galaxy Note 3 ja siinä on juurikin yllä mainitsemani miinukset. Sain E-Ville.comista testiin Redpepper IP68- suojakuoren ja tsekataanpas kuinka se toimii. En kuitenkaan ruvennut heittelemään puhelintani tai upottamaan veteen, mutta muuten kokeilin kuinka se toimii.

Note 3 on kooltaan suurimmasta päästä olevia älypuhelimia, joten ihan pikku kapula ei ole kyseessä. Puhelimessa on 5.7" kokoinen näyttö ja siihen kun päälle isketään suuri kuori, niin puhelin näyttää jo lähes pieneltä tabletilta.

Mitat ilman kuorta:

• Korkeus: 15,2 cm
• Leveys: 7,9 cm
• Syvyys: 0,83 cm

Mitat kuoren kanssa:

• Korkeus: 16,3 cm
• Leveys: 9,0 cm
• Syvyys: 1,5 cm

Käyttö:
Kuori napsahtaa napakasti paikalleen ja ei rupea itse irtoilemaan. Tuntuu erittäin tiiviiltä. Kuuluvuus pysyy edelleen hyvänä, vaikka puhelin onkin paketin sisällä. Pieni kätiselle ihmiselle tämä ei tulisi ikinä toimimaan ainakaan jos yrittää käyttää yhdellä kädellä. Pieni kätinen ihminen todennäköisesti ei alun perin hommaisikaan näin suurta puhelinta. Jo pienen käytön jälkeen kuori on tehnyt oman oloni hieman huolettomammaksi, koska enää ei tarvitse pelätä, että taskussa oleva puhelin rikkoutuisi niin helposti. Tämän lisäksi minun ei enää ole tarvinnut ottaa jotain minigrip –pussia mukaani, jos vaikka rupeaisi satamaan vettä.

Miinuspuoliakin kuoresta löytyy ja ensimmäisenä huomaan, kuinka takakuori on erittäin liukas. Se on todella liukasta muovia ja välillä tuottaa ongelmia, kun luuri meinaa livetä kädestä. Etukuoressa on kyljissä kumipuskurit, joita olisi myös jonkin verran toivonut takakuoreenkin. Toinen miinus on, että tässä puhelimessa mukana tulevaa kynää ei enää pysty käyttämään, koska se sulkeutuu kuoren sisään. Kolmas miinus on se, että näyttö on upotettu syvälle, joten aivan näytön laidasta on hankala käyttää puhelimen toimintoja. Viimeinen miinus on keskimmäisen näppäimen jäykkyys. Sitä pitää painaa oikeasti voimalla, että toimii. Puhelimen käytettävyys kärsii kuoren ollessa paikallaan.

Miinuksista huolimatta kyseessä on hyvä lisävaruste puhelimeen ja antaa sinulle vapaamman mielen puuhastella. Voit ottaa puhelimen huoletta mihin tahansa, eikä se säikähdä kolhuista tai vedestä. Kestää vettä aina 2 metriin asti. Itselleni tämä ei todennäköisesti ole sopiva vakituiseen käyttöön, vaan otan mukaan kun mm. lähden lasten kanssa puistoon tai vaikka pihahommiin. Itse voisinkin suositella ihmisille, jotka liikkuvat paljon luonnossa. Metsästäjille ja kalastajille tämä on ehdoton lisävaruste puhelimeen. Enää ei tarvitse hommata puhelinta sillä tavalla, että pitää ostaa se ns. iskunkestävä malli kuten Samsungin X-Cover, jotka ovat omasta mielestäni paskoja. Nyt voi hommata kunnon puhelimen ja siihen kunnon suojakuoren.

Tässä linkki, josta löytyy kaikki saatavilla olevat Redpepper -suojakuoret:
e-ville.com - Redpepper

Vaappulohi osa 2

Joonas Komunisti rules

Vettä satoi koko viime yön. Ja päivä jatkui varsin harmaana iltapäivälle saakka. Sademittariin kertyi sadetta 15,6 mm. Ja sen näki joesta, sillä vesi oli eilisestä noussut jo 10 cm ja koko ajan oli nousussa. Taisin jossain sanoakin, että sataa lohia. Ja niin teköö.

Australian pojan kanssa olimme ojalla ja sadekelin vieheet olivat pyynnissä. Sirmanmontun yläosassa räpsähti vilkas kala eiliseen vaappuun ja videolta nähdään lopputulos. Kala painoi vain 5 kg, mutta energiaa siinä oli sitäkin enemmän. Mitäpä tässä joutavia jorisemaan, mennääs kattomaan videota. Ja muistakaa, oikealta alhaalta rattaasta saatte 1080 HD resolution päälle, niin harmaa päiväkin kirkastuu kummasti.

Vaappulohi

Vesi noussut ja väri muuttunut

Viikonloppuna ahkeroinut Esteri muutti vedenpinnan korkeutta melkoisesti ja samalla vedenväri on muuttunut ruskeaksi. 

Rauhoituksen jälkeen lähdimme kuitenkin Australiasta asti tulleen Chrisin kanssa rohkeasti laskemaan perhoilla. Emme ehtineet ZZ toppia pitemmälle kun tuttu perho löysi tiensä lohensuuhun ja vapa vääntyi mutkalle. Chris ehti ottaa yhden tyhjän vavan pois kunnes kala irtosi. 

Loppulasku olikin tyhjä.

Rannassa vaihdoimme vaaput peliin ja niillä päästiin hieman ohi ZZ topista kun Joonas Komunistiin räväytti kala. Tyhjät jälleen pois näppärästi ja Chris pääsi väsyttämään kalaa. Ei mitään Australian ennätystä, mutta väkevä kala kuitenkin.

No sekin nähdään videolta, joten turhat höpinät pois ja katsomaan. 

Kalalla painoa 5,375 kg. 

Lohiaamu

Kuka pelkää Mustaa Tohtoria

Pilvinen aamu ja pientä souduntynkää kävin harjoittamassa Sirmassa. Eilinen Musta Tohtori sai luvan jatkaa siimassa ja yhteen siimaan laitoin toisenlaisen Tohtorin, vai liekö vasta lisenssiaatti. Mutta kuitenkin mustarunko, hopeapunainen kierre ja siivessä sitä sun tätä.
No siihen nappasi koskenniskalta kala, joka painoi 1,520 kg

Vetäisin kalan rannalle ja kopaisin uuden laskun koskesta. Ei ole moneen päivään itse koskesta kala napannut eikä se napannut nytkään.
Joku naksahti päässä ja päätin ajaa Suvikoskeen. En ole Alaskan reissun jälkeen Suvikoskea kalastanut, mutta nytpä se tuli tehtyä. Sain perhot uimaan ja en kovin montaa lierautusta ehtinyt tehdä kun Musta Tohtori aloitti työnsä. Vavasta näin heti, ettei titti ainakaan siellä ravistele. Mutta jätetään taas löpinät ja katsotaan videolta miten siinä lopulta kävi.
Kalaa pomppi aamulla jälleen melkoisesti pinnassa. Mitä lienee tapahtunut pinnan alla.

Musta Tohtori ja lohi 6,370 kg 

Yllätys yllätys. 

Tuo isompi kala oli rimpuillut ilmeisesti verkossa tai lohirysässä tai vastaavassa. Tuommoista jälkeä oli sisällä ja ulkopuolella näkyy selkeät vammat myöskin. Mikähän tuohon olisi voinut käydä. Onhan se voinut tietenkin uida kivikkoon ja särkeä ittensä siellä. Leikkasin reilusti tuosta ympäriltä pois ja muuten liha on aivan priimaa. Kyllä koirille kelpaa.
Mutta nyt mennään videoihin.