Alkuun on päästy

Laittakaa sivuista kommentteja, jotta voimme kehittää sivuja entistä paremmiksi. Voimme käydä keskusteluja kaikesta luontoon liittyvästä. Jos teillä on kivoja kuvia, joita tahtoisitte laittaa nähtäväksi sivuilleni, niin pistäkää niistäkin viestiä. Katsotaan jos voimme laittaa kuvakansioon Lukijoiden kuvat -osion.
Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin sata sanaa ja mukava on kuvia aina katsella. Sivujen kehitttämistä jatketaan koko ajan. Tänään sivuihin on tutustunut lähes 700 henkilöä ympäri maailman.
Oikein kivaa kevättä ja jäädään odottamaan uusia videoita, joita lähiaikoina ilmestyy Videot osioon. Samoin Testit saavat täytettä piakkoin.

Mölskis ja loiskis

Näillä sanoilla avaamme uudet kotisivut käyttöön. Eli avataan. Tulen kirjoittamaan tänne ajankohtaisia juttuja ja reissuraportteja matkoilta. Myös testauksien tuloksia tullaan julkaisemaan täällä. Ja keskustelua soisi syntyvän myöskin tänne uusituille sivuille. Kuvia ja videoita voin julkaista nyt hyvinkin reaaliajassa.
Toivon että lukijamme viihtyvät.

Harri Kalevi Matikainen - Historia

Harri Kalevi Matikainen - Historia

Alla on KalaHarrin tapahtumia vuodesta 1959 lähtien.

1959 Synnyin Kuusankoskella, jossa asuin kaksi viikkoa. Muutimme Joensuuhun, jota pidän kotikaupunkinani.

1964 Ensi kosketukset kalastukseen, kun katosin kotoa Pielisjoen rantaan mato-ongelle. Pitihän sitä äidille ja isälle käydä ruokakalat onkimassa.

1973 Alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt painiura 40 -kiloisesta aina 74 kilon sarjaan. Ensimmäinen painimitalin sain jo aloitusvuonna, joka oli piirinmestaruuskultaa.

1974 Hankin ensimmäisen haulikon ja jo sitä ennen kuljeskelin pitkin metsiä enimmäkseen räkättijahdissa.

1975 Painiuran tärkein hetki oli Tanskan Roskildessa, jossa tuolloin tuleva norjalainen olympia- aja MM- kisapainija Ronny Sidge joutui tiukoille kanssani. Ronny hävisi minulle pisteellä, mutta tuomarit pistivät meidät painimaan vielä kolmannen erän, jonka jälkeen minä hävisin pisteellä. Samana vuonna olin SM- kisoissa kuudes taistellen pronssista tulevan MM- edustajan Onni Luokkasen kanssa, häviten niukasti.

1978 Ensimmäinen ulkomaanmatka, kun isäukolta kysyin mitä tekisin ennen armeijaan lähtöä, niin hän tokaisi, että mene vaikka etelään. Näin ollen lähdin kahdeksi viikoksi Las Palmasiin. Sen jälkeen tulikin lähtö armeijaan.

1979 Pääsin pois armeijasta ja samana vuonna tapasin Jaanan, poikieni tulevan äidin. Aloitin työskentelyn perheyrityksessä, jossa toimin aina vuoteen -85 asti, jolloin myin yrityksen pois.

1982 Aloitin kaukalopallon ollessani kauppakoulussa ja samana vuonna tuli kuvioihin myös salibandy, tai oikeastaan sählyähän se vielä silloin oli. Menin Jaanan kanssa naimisiin.

1983 Painiura päättyi matolle vakavaan käsivammaan, mutta valmentajana toimin vuoteen 2005 saakka.

1984 Ensimmäinen hirvi kaatui minun liipasimen liikkeestä ja sarvet olivat 14 piikkiset. Sen jälkeen hirviä on kaatunut useita kymmeniä elämän varrella.

1985 18.9.1985 ensimmäinen poikani Jaakko syntyi. Aloitin kalastustarvikebisneksen Kala-Harri Ky nimisellä yrityksellä ja sitä kesti vuoteen -92 saakka.

1988 8.2.1988 toinen poikani Antti syntyi.

1992 Jaanan kanssa solmittu avioliitto päättyi ja samalla lopetin oikeastaan "oikeat" työt kokonaan. Joensuun Yritysmaailma -lehden toimittajana toimin joitain vuosia vuoteen 2008 saakka.

1994 Aloitin ERÄ -lehden toimittajana.

1998 Kävin kaukalopalloliigassa pyörimässä vuoden verran joukkueessa nimeltä JoeKa. Löysin myös tärkeän naisihmisen Savosta nimeltä Anja. Tämä lupsakka taikinahavukka on joutunut kestämään monet metkut ja välit ovat edelleen hyvät.

2000 Minulla, kuten muillakin alkoi uusi vuosituhat. Lisäksi pamautin kelkkakolarin pimeässä, vain muutamia viikkoja ennen pitkää moottorikelkkareissua. Lensin joen pohjalle ja kelkka putosi suoraan päälle. Ranne murtui ja sairaalaan. Samana vuonna aloitin Radio Rexissä radiotoimittajana ja kolme vuotta tein niitä hommia. Ajoin pitkän kelkkareissun, jossa hurautin Suomenlahdelta Jäämerelle. Viikon aikana tuli kilometrejä 2500.

2001 Seuraavana vuonna leikin Teuvo maanteiden kuningasta ja pamautin Gti Mitsulla pellolle. Muutama voltti ilmassa ja katolleen ison valkoisen traktorin munan päälle. Taas sairaalaan ja sieltä päästyäni sairastuin myyräkuumeeseen ja takaisin sairaalaan. Ajoin 52 tuntia moottorikelkalla putkeen (kts. Jutut -osion tarina 52 tuntia kelkalla nukkumatta).

2002 Menin naimisiin Anjan kanssa 7.12.2002.

2004 Ammuin Valko-Venäjältä Saksanhirven, jonka sarvet painoivat 9,5 kg ja olivat SCI:n (Safari Club International) listalla maailman 122.sijalla. Tänä vuonna myös kuolin ensimmäisen kerran, kun sydämeni pysähtyi 10 minuutiksi, mutta palasin elävien kirjoihin.

2005 Väsytin 18 tuntia Tarponia, joka arvioitiin epäviralliseksi maailmanennätykseksi. Muutin kauas pohjoiseen asumaan Utsjoelle. Pääsin kuin pääsinkin, pitkään haaveilemaani 20 kg kerhoon. 21.7.2005 Aittisuvannosta nousi 23 kg kojamo. Pituutta kalalla oli 130 cm.

2006 Sain Gambiasta malariatartunnan ja makasin kuolemankielissä Rovaniemen sairaalassa. Siitäkin selvisin.

2007 Selkä räjähti venettä nostaessani ja välilevy halkesi. Sitä ei ole saatu korjattua, eikä varmaan saadakaan nykyisen lääketieteen avulla.

2009 Kesällä tuli mittariin puolisataa täyteen ja sitä juhlistimme Utsjoella tärkeimpien ystävien ja perheen parissa.

2010 Tänä vuonna tulee kuluneeksi 16 vuotta Yhtyneiden Kuvalehtien kustantaman ERÄ -lehden vakituisena avustajana, jota toimittajaksikin voisi tituleerata.Syntyi Jaakon ja Hannan esikoinen, Unto Kalevi, joten ukkina tässä hääritään. Suvussamme viidennessä polvessa pojan toisena nimenä on Kalevi. Vuosi oli vauhdikas kaikkiaan. Teno antoi ennätyskalan, 25kg. Entinen ennätys koheni 2 kilolla. Ulkomailla tuli käytyä mm. Tobagolla ja Namibiassa sekä lyhyempiä reissuja Madeiralla, Italiassa ja näissä lähimaissa. Syksyllä sovittiin yhteistyöstä italialaisen matkatoimiston kanssa ja kovaa vauhtia on rakennettu uusia matkailubisneksiä kalastuksen ja metsästyksen saralla. Autokauppoja tuli tehtyä taajaan ja vasta neljäs maasturi sai kodin meiltä. Sekin kaupankäynti alkoi Tenolta lohensoudusta. Lukekaa lisää blogilta. Punttisaliharrastus otti tulta kovasti ja tavoitteita asetettiin. Ensimmäisenä tavoitteena oli saada paino 75 kilosta 85 kiloon. Se täyttyi joulun alla. Samalla siinä saatiin lisättyä myös tankoon rautaa miesmäisiin lukemiin. Punttihomma jatkuu edelleen vahvana.

2011 Vauhtia ja huimia seikkailuita. Vuosi aloitettiin rauhallisesti, mutta kevättä kohti vauhti kiihtyi. Tein sopimuksen Eräkuksa –ohjelman kanssa useista ohjelmista ja ensimmäinen kuvattiin tietenkin Utsjoella. Riekkojahtia tunturissa ja olihan se mahtava kokemus. Perinteinen metsästysmatka suuntautui keväällä Namibiaan, josta kaatui uusi ennätysmäärä eläimiä, 16. Upeita trofeita seinälle laitettavaksi ja sitten muuta mukavaa. Kuvasimme Namibiassa myös pari jaksoa Eräkuksaan. Kesällä jatkui normaali lohensoutu Tenolla. Kalaa tuli sen verran että pääsee kehumaan. 15,9 kg oli kesän suurin, mutta ne suurimmat karkasivat. Syyskuun alussa kuvasimme Utsjoella Eräkuksaan hirvijahtia upeissa maisemissa. Pientä takaiskua koettiin kun uskollinen Tiki hirvikoira loukkasi jalkansa ja joutui pitkälle sairauslomalle. Kuitenkin lainakoirien avulla saatiin syksyn hirvet kivasti pakastimeen. Syksyllä ilmestyi neljäs kirjani, Hirveä Hirvisyksy ja se otettiin vastaan varsin positiivisesti. Taattua Matikaista, eli kalaa ja eläimiä saaliiksi monella tavalla ja monesta paikasta. Omalle kohdalle tuli eteen lokakuussa vasemman käden leikkausoperaatiot (kaksi) ja taukoa myös treenaamisesta. Käsi toipui hyvin ja punttisalille pääsin jo muutaman viikon päästä leikkauksesta. Perheeseemme saatiin lisäystä kun Rocky –niminen hirvikoirapentu haettiin Tikille kaveriksi. Aivan loppukaudesta Tiki oli sen verran hyvässä kunnossa, että joku hirvi hänen haukkuun päästiin ampumaan. Kun vuoteen 2011 lähdettiin, olin yksinkertainen ukki ja kun vuosi 2011 loppui, en ollutkaan mikään yksinkertainen ukki enää. Jaakolle ja Hannalle tupsahti Seela –tyttönen joulukuussa.

2012 Tänä vuonna on tapahtunut seuraavaa. Alkuvuodesta kävin ensimmäisen kerran jahdissa Unkarissa ja sain sieltä uusia jahtikokemuksia. Helmikuussa kävin mielenkiintoisella kalastusreissulla Amazonilla. Asuimme sademetsän keskellä hökkelikylässä, mutta viihdyimme erittäin hyvin. Sen jälkeen vaihtui mantere ja Thaimaassa kalastimme monsterikaloja.

Sitten huhtikuussa kutsui Unkari uudelleen ja jahti onnistui erittäin hyvin. Toukokuussa tulinkin maailmankiertueelta kotiin Utsjoelle, mutta pitihän se Norjassa käydä rautupilkillä upeissa maisemissa.

Tenosta jäät lähtivät varsin myöhään ja lohikautta ollaan aloittamassa rauhallisesti.

Kesällä pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Alaskaan kahdeksi viikoksi kalastamaan lohia. Retki oli ikimuistoinen. Valuimme 170 km jokea alaspäin kumiveneillä 9 päivän ajan. Kalastimme lohia ja näimme karhuja. Jopa niin läheltä, että piti turvautua paukuttelemaan pistoolilla ilmoille.

Kesä meni sitten lohta onkiessa ja tulihan niitä. Kovin suuria ei kuitenkaan, mutta 15  kg rikkoutui kuitenkin. Syksyä odotin innolla, sillä Rocky olisi valmiina aloittamaan hirvikoirauransa. Ja hyvinhän se alkoi, sillä 11 kk ikäisenä Rocky haukkui ensimmäisen hirvensä, joka sai kuulan kylkeensä. Loppukausi mentiin koehommissa ja 15 kk ikäisenä koirasta leivottiin Suomen käyttövalio. Hyvä saavutus kokemattomalta koiralta ja kokemattomalta koiranohjaajalta.


2013 Vuosi oli melkoista hulinaa. Päällimmäisenä jäi mieleen Argentiinassa kuvattu Wipeout Suomi, jossa osallistuin kolmeen jaksoon. Se reissu jäi muutenkin mieleen, sillä ensimmäisellä radalla murtui polvesta jotain luunomaista ja kovista kivuista huolimatta sain jujutettua lääkäreitä ja pääsin uusien jaksojen kuvauksiin. Sisulla, jos näin voisi sanoa. Tuolta reissulta sain monia hyviä ystäviä, joiden kanssa pidettiin tiiviisti yhteyttä.

Kesä meni lohihommissa tietenkin ja se erittäin suuri jäi saamatta. Kiinni semmoinen järkäle oli, mutta tällä kertaa lohi voitti pelin melkoisen puhtaasti. Syksyä odotin innolla, sillä edellisenä vuonna saatiin Rocky käyttövalioksi ja hirvihommat kiinnosti kovasti. Mutta takkiin tuli rankasti heti alkuun, sillä harjoitusaikana koiraparalta murtui takajalasta luuta ja toipuminen kesti pitkään. Vasta loppukaudesta pääsimme kunnolla jahtiin ja käytiin vielä joulujen välissä kokeissa, jossa napsahti nätisti komea ykköstulos.

2014 Alkuvuosi meni ulkomailla kivasti. Thaimaata ja Malesiaa ja purjekalaa tuli kivasti. Uusi purjekalaennätys kirjataan nyt 50 kg. Kesällä kipaistiin Alaskassa ja nyt se kingiennätyskin parani kivasti sinne kympin pintaan. Karhuja näimme kovasti ja lohia saimme kiitettävästi. Kesä meni muuten Tenolla pientä lohta onkiessa. No Rautu-Reiskan kanssa saatii 16.8 kg kojamo, joka olikin Reken ennätys. Veneen otin elokuun alkupuolella pois vedestä ja keskityin hirvihommiin. Rockyn kanssa menikin alku edellistä vuotta paremmin ja kun jahti alkoi, koira oli huippukunnossa. Saimme Rockyn haukkuun ammuttua 13 hirveä ja vanha herra Tiki sai kolmen hirven päänahan tililleen. Itse pääsin poraamaan kahdeksaan hirveen reiän.

Jahtisyksy oli hyvä ja joulujen välissä käytiin kokeissakin. Sieltä tuli komea ykkönen ja huimia tilanteita kun Rockyn haukussa ollut hirvi hyppäsi automme konepellille.





2024 Vuosia on kulunut 10 tässä välissä ja monenlaista on tapahtunut. Koiramme Rocky on vuosi sitten kuollut syöpään. Itse jäin eläkkeelle ja lopetin metsästyksen kokonaan. 

Vietimme ensimmäisen kokonaisen talven Aasiassa ja siellä jatkui kalastusharrastus tietenkin.

Utsjoelta tuli muutto 2018, kun kateelliset tekivät valheellisia ilmiantoja asumisestani. Heitä närästi minun isot lohet, monet ammutut hirvet, musta bemari ja lukuisat ulkomaanmatkat. Niinpä palasimme Savoon, vaimoni kotikonnuille. Ja lohijoeksi valikoitui Tornionjoki ja kesäasunnoksi Pello.

Ulkomaanmatkailu on ollut aktiivista koko ajan ja nyt jatkossa vietämme talvet lämpimässä. Kesällä kalastamme lohta Suomessa ja keväällä käydään pilkillä. Siinä tärkeimmät. 

2025 Vuosi on ollut tapahtumarikas kaikkiaan. Maaliskuussa tultiin Thaimaan asunnolta kotiin Suomeen ja heti pilkille. 

Kevät olikin mahtavaa pilkkitouhua, sillä kilon ahvenet vääntelivät vapoja kutkulleen ja vaimoni pääsi kiloahven -sarjaan myöskin. 

Jäätä oli hyvin ja autolla pääsimme pitkälle kevääseen ajamaan pilkkipaikoille jäällä. 

Huhtikuun puoliväliin mennessä ehdimme käydä puoleentoista kuukauteen 28 päivänä pilkillä. 

Huhtikuun lopulla kävimme Rautu-Reiskan kanssa tutuilla rautupaikoilla Pohjois-Norjassa ja saalista tuli melkoisen komeasti. 

Kesäkuussa aloitimme lohenkalastuksen pöljillä säännöillä, mutta kalaa silti saimme Tornionjoesta Pellosta. Suurin kesän lohi oli rapiat 16 kg. 

Lentoliput hankittiin hyvissä ajoin talvikotiin Thaimaan Pattayalle ja lokakuun alussa lensimme jälleen tuttuun kohteeseen. 

Hyvin nopeasti pääsi lämpörytmiin kiinni ja kalassahan sitä käytiin todella uutterasti. Tuttu vanha paikka oli lopettanut toimintansa ja toinen vakiopaikka oli vaihtanut omistajaa, jonka kanssa emme päässeet sopimukseen kalastuksesta. No eipä siellä muutkaan oikein viihtyneet oppaat mukaan lukien, joten uusi paikka (oikeastaan vanha tuttu paikka uudistettuna) tuli kuvioihin mukaan. 

Eli tuttu ystäväni, kalastusopas Tor vaihtoi TLFP paikasta Hookers Lake järvelle ja me hänen mukana aloimme käyttää sitä vakiopaikkana. 

Ja millä tuurilla, sillä karmeita kaloja sieltä kiskoimme joka reissu. Kun sitten Ossi ystäväni Suometa tuli joulun alla käymään Pattayalla, niin johon rytkähti. Yhdessä väsytimme vuorotahtiin liki 4 tuntia 300 kg Mekong Giant Catfish kalaa ja kuvasta näette lopputuloksen. 

Toinen paikka, joka tuli uutena, on Wasana Fishing Park, jossa on myöskin melkoisia siimanvenyttäjiä. 

Näitä paikkoja nyt käymme tasaisesti onkimassa ja viihtymässä. jk. Ossin tuuri sai jatkoa Wasanalla, kun hän poikansa Leonelin kanssa väänsivät haaviin 120 kg Arapaiman. Ossin ei tarvitse lottoa tehdä lauantaina. 

Arapaima ja Suomi-urhot

Teehetki – Eskimo yhden kupin haudutuspussi

En ole ikinä tykännyt juoda kahvia, mutta silloin tällöin tulee talvisaikaan juotua kupillinen teetä. Erilaisia teelaatuja löytyy omastakin kaapista jo lähes riesaksi asti, mutta sieltä niitä tulee tasaisin välein käytettyä. Pääasiassa nämä teet ovat pussiteetä, mutta seassa on muutamia ”irtoteepussukoita”, joita olen lahjaksi saanut. Sitten tullaankin suureen ärtymystä aiheuttavaan kapistukseen, joita kaapistani löytyy myöskin monenlaisia. Eli tällainen metallinen ”siiviläsysteemi”, johon nämä irtoteet laitetaan ja sitten upotetaan keitettyyn veteen. Nämä kyseiset vempaimet jäävät sitten pitkiksi ajoiksi lojumaan ties minne ja muutamat niistä on melko ärsyttäviä pestä.

Tee siiviläsysteemit on historiaa...

Sainkin testiini tällaisia Eskimo yhden kupin haudutuspusseja ja saman tien lensi mäkeen nuo metalliset kapistukset. Tai ei ne mäkeen lentäneet vaan vein ne pojalleni riesaksi siis iloksi. Tämä haudutuspussi on ollut itselleni erittäin kätevä, koska on jäänyt kokonaan tämä tiskaaminen pois, josta muutenkaan en välitä.

Näillä eväillä lähtee...

Eikun vaan laitat irtoteet pussiin ja pussi sitten kuppiin. Huom. Mielellään vielä pussin suu ylöspäin Heh! Sitten keitettyä vettä sen päälle ja tee valmistuu, kuin tavallisesta teepussista konsanaan. Tämän jälkeen voit heittää koko pussukan teenlehtineen, vaikka biojäteastiaan.

Teet pussiin...

vettä perään...

pussi veks...

ja ääntä kohti...

Loppuun vielä pieni vinkki. Kun olet laittanut irtoteen tuohon pussiin, niin älä pyöritä pussia kiinni. Jos näin teet, niin pöydällä on teet. Eli anna pussin olla ihan auki.

Ei näin! Tee kiipeää pöydälle ja sitten lainehtii pöytä

Joululohta ruokapöytään

Monessa taloudessa syödään tänäkin jouluna lohikalaa suolattuna. Olkoon se vapaana elänyttä tai kassissa kasvatettua, kala täytyy laittaa oikealla tavalla suolaan jolloin sen maku hivelee kielenkärkeä ja tuottaa parasta nautintoa syödessä.

Tässä tapauksessa lohi on ongittu Tenosta ja on täysin villiä Atlantin lohta. Kala on ollut kesästä asti folioon ja vakuumiin laitettuna ja ennen valmistamista otettu jääkaappiin sulamaan pari päivää ennen suolaamista. Hyvä suolausalusta on Eskimon Paistovuoka, jolloin nesteet eivät karkaa pöydille ja suolakin ripotellessa asettuu oikeaan kohtaan.

Itse suolauksessa käytän karkeaa merisuolaa ja murskattuja katajanmarjoja.
Katajanmarjat antavat kalalle pikantin maun ja korostavat sen villiä, luonnon makua. Kun kala on suolattu, pyöräytetään vahvaa foliota kalan ympärille ja se voidaan pistää vakuumipussiin vielä uudelleen. Tällöin paine ajaa suolan ja katajamaun paremmin kalan sisään. Mitään tönkkösuolattua kalaa ei pidä tehdä, joten 12 tuntia suolautumista jääkaapissa riittää.

Sen jälkeen kala otetaan pussista ja raavitaan ylimääräinen suola ja katajanmarjat pois pinnalta. Leikataan ohuiksi siivuiksi ja sitten ääntä kohti. Maistuvaa ja herkullista.

Näyttää katajasuolattu lohi maistuvan hirvimiehillekkin

Huonon metsästäjän piirakka

Huonon metsästäjän piirakka

Huonon metsästäjän piirakka on valmiina nautittavaksi.

Aina ei jahtimailta tulekaan saalista. Jää lihat niin sanotusti ilmaan tai juoksemaan. Nälkä alkaa ahdistella kuitenkin jahtipäivän jälkeen, mutta ei huononkaan metsästäjän tarvitse nälissään olla.

Nyt tehdään Eskimo paistovuokaa hyväksi käyttäen huonon metsästäjän piirakka. Mikäli metsästäjä olisi hyvä, ainoastaan resepti muuttuisi enemmän eräelämää sivuavaksi.
Eskimon Iso Paistovuoka on todella jämäkkää alumiinia ja heti alkuun on kerrottava, ettei se ole kertakäyttötavaraa. Käytössä ollutta vuokaa on käytetty tämän piirakan paistamisen jälkeen mitä moninaisimmissa ruokatilanteissa. On paistettu kanankoipia, lämmitetty piirakoita, haudutettu lihaa ja vaikka mitä. 

Tässä tullaan tuotteen ikään, eikä ole mitään järkeä heittää kestävää vuokaa yhden käyttökerran jälkeen roskiin.

Huono metsästäjä käyttää kinkkusuikaleita ja kasviksina mitä tahansa kaupasta ostettuja piirakkaansa.

Kun taikina on taputeltu paistovuokaan laitetaan kinkkukasvispaistos mukaan.

Jahtiin, eikun siis kauppaan
Kun se hirvi jäi juoksemaan ja koppelo lentämään, täytyi huonon metsästäjän lähteä lähikauppaan. Alun perin oli ajatus tehdä hirvikäristyksestä, metsäsienistä ja suomalaisista vihanneksista maistuva piirakka. Mutta kaupasta tarttui mukaan kinkkusuikaleita, paprikoita sekä sipuleita. Lisävivahteena valkosipuli makua antamaan.
Ja muutenkin tuohon piirakkaan voidaan täytteeksi keksiä melkeinpä mitä tahansa liha, kalan, kanan ja vihanneksien väliltä. Vain mielikuvitus lyö jarruja. Siksi lopullinen resepti ei olekaan tärkeä, vaan piirakan rakenne.
Piirakkapohja tehdään normaalisti vehnäjauhoista pehmeäksi, jolloin se on helppo muotoilla pyöreään vuokaan. Taikina paistetaan uunissa 225 asteessa 10 minuuttia. Sillä aikaa paistetaan paistinpannulla kinkkusuikaleet ja vihannekset, tässä tapauksessa paprika ja sipulit. Paistaminen voi tosin olla kova sana, sillä mitään ruskistamista ei pidä tehdä, ainoastaan kypsentää.
Tämän jälkeen täyte levitetään taikinan päälle vuokaan ja päälle purkillinen ruokakermaa maun mukaan. Pinnalle vielä mausteita, kuten pippuria ja suolaa sekä juustoraastetta.
Sitten vain 200 asteeseen 20 minuutiksi ja eikun syömään.

Ruokajuomaksi käy parhaiten maito tai pelkkä vesi. Jos viini maistuu, niin kevyt valkoviini voisi olla makuja täydentävä valinta.

Hyvää ruokahalua, ehkä ensi kerralla maistellaan paremman metsästäjän saamaa riistaruokaa.

Huonon metsästäjän piirakka on valmiina nautittavaksi.

Eskimon monet kasvot kala- ja liharuokiin

Kotikokit joutuvat monesti soveltamaan raaka-aineista nopealla miettimisellä herkkuja nälkäisille ruokailijoille. Varsinkin mökkiolosuhteissa joutuu miettimään sopivia apuvälineitä esim. yllätyssaaliiden suhteen. Kekseliäs kokkitrio näyttää seuraavassa, miten pulmatilanteista selvitään Eskimon avulla.

Lähtökohdaksi otetaan vuorokauden mökkiloma, jossa tarkoitus on syödä hirveä ja Tenon lohta. Nämä raaka-aineet olivat ennalta tiedossa, mutta soveltamista vaadittiin onkireissulla saadun lahnan valmistamisessa. Ja muutenkin oli sovittu, että kokeillaan mitä sopivaa Eskimon tuoteperheestä löytyy lähes jokaiselta mökiltä keittiöistä näiden ruokien valmistukseen.

Kalaliemi teepussissa
Tenon lohta oli tarkoitus valmistaa kalakeitoksi ja aamua varten suolakalaksi. Pääkokki Jaakko rakenteli fileet sopivaan muotoon, eli keittoa varten ruodottomaksi ja maharasvat pois. Samoin tehtiin suolakalalle, rasvat poistettiin. Allekirjoittanut toimi apukokin apulaisena ja ajatuksiin putkahti kalakeiton liemen vahvistaminen oikealla kalaliemellä. Eli poistetut maharasvat käyttöön. Mutta itse keittoon emme tahtoneet enää puhtaiden kalapalojen sekaan laittaa ylimääräistä, joten kaappeja kaivelemaan. Sieltä löytyikin teeharrastajille tuttuja teen haudutuspusseja.
Joten miksipä ei tuollaisessa pussissa hautuisi myös lohenliha, joten maharasvapalaset teepussiin ja perunoiden sekaan kiehumaan kattilaan. Kun perunat olivat kypsiä, oli teepussista päässyt liemen sekaan maistuvaa kalalientä reilusti. Joten ensimmäinen sovellus toimi hyvin. Kuriositeettina voin sanoa että on kalalientä tullut tehtyä jopa sukkahousuissa vastaavalla tavalla, mutta jotenkin tuo teepussiajatus on keittiöön paremmin sopiva.

Teen haudutuspussi sopii kivasti ja hygieenisesti kalaliemen valmistamiseen.

Suolalohta aamuksi
Tenon lohi on graavina erittäin herkullista. Ongitaan lohikimpale kesällä Tenosta, laitetaan palanen Eskimon vahvaan folioon, vakuumipussiin ja imaistaan ilmat pois. Folio suojaa kalanpalaa paremmin ja pitää mm. kosteuden poissa vakuumikoneesta. Vähemmän happea, pitempi säilyvyys.
Kun lohi sulatetaan hitaasti, tällöinkin folio on suojaamassa kalaa valolta ja hapelta ehjässä vakuumipussissa.

Eskimo folioon pakastettu lohi on kuin juuri Tenosta kalastettua, tuoretta ja punalihaista.

Suolauksessa käytetään karkeaa merisuolaa reilusti, sillä nyt puhutaan graavisuolatusta kalasta, ei tönkkösuolatusta. Graavisuolaus tehdään kovalla suolalla nopeassa ajassa. Mausteeksi voi lisätä esim. sitruunapippuria tai kalamaustetta tarpeen mukaan. Kun kala on suolattu ja maustettu, otetaan Eskimo foliota jälleen ja pyöräytetään kala folioon. Sen jälkeen vielä Eskimo tuorekelmua, joka estää lopullisesti nesteiden katoamisen kalasta. Jääkaappiin korkeintaan yön yli ja sitten syömään. Lyhyessä ajassa ei suola ehdi muuttaa lohenmakua, vaan tallella on villiä Jäämeren raikkautta kalalle maistuvana.

Tenon lohta, suolaa ja kalamausteita sekä Eskimo folio.

Suolalohi pyöräytettiin vielä Eskimo tuorekelmuun ja sitten jääkaappiin yöksi.

Liha saa vielä mausteita pintaan ennen uuniin menoa.

Hirven filettä foliossa
Hirvenulkofilee on huippuevästä ja maistuvan lohikeiton jälkeen tanakkaa tavaraa päivällispöydässä. Apukokki Arto rakensi fileen nopeasti uunikuntoon. Paistinpannulle lätkäistiin puolitoista kiloa fileetä ja paisteltiin molemmin puolin pinnat kiinni. Topakasti suolaa ja muita asiaankuuluvia mausteita ripoteltiin sopivasti lihan päälle ja sitten liha kääräistiin Eskimo –folioon. Loppuhaudutus tehtiin uunissa miedolla lämmöllä onkiretken ja pitkän saunakaavan ajan. Paistinpannulle jäädyistä lihanrippeistä ja mausteista pääkokki Jaakko taikoi maistuvan kastikkeen, jossa käytettiin Rekolan Panimon Munkintie -nimistä olutta. Olutkastikkeen ohjeena käytetty: Tuoppi ja Sapuska -blogin olutkastikeohjetta. Mato-onkiretkellä saimme särkiä, ahvenia ja yhden hyvänkokoisen lahnan. Ahaa elämys ruokaa lahnasta ja pikaisen neuvottelun jälkeen päädyimme uunilahnaan omalla tavalla.
Löysin Eskimo pakista grillaus- ja savustusalustan, jonka ajattelin sopivan passelisti uunilahnan makuualustaksi. Pohjan reiät päästivät alalämmön kalanpinnalle ja ylimääräinen kosteus valuisi rasvapellille. Näin olin ajatellut, enkä metsään tässä ajatuksessa hurahtanut.
Romautimme kalan sisään vahvasti suolaa ja samoin merisuolalla kuorrutus päälle.
Uuniin saunomisen ajaksi ja sitten hitaasti jäähtymään Eskimo folion sisään.

Eskimo grillaus- ja savustusalusta sopii mainiosti...

...mm. uunikalan valmistukseen, suosittelen.

Uunilahna on otettu uunista ja laitetaan Eskimo folioon hautumaan/jäähtymään.

Itse ruokailusta ei varmaan ihmeitä tarvitse kertoa. Liha oli mureaa, uunilahna näpsäkkää näppiruokaa, lohikeitto suussa sulavaa ja suolalohi, no jokainen varmaan arvaa että sopivasti suolautunutta aamuksi. Kannattaa kaivella keittiönlaatikoita ja soveltaa Eskimotuotteita kokeiluluonteisesti.

Alkuruokana Tenon lohikeittoa ja Suomenlinnan Hoppe IPA

Pääruokana hirven filettä Munkintie -kastikkeessa